Olen jo kauan pyörinyt vl-piireissä, mutta uskovaisia kavereita on niin kauhean vaikea saada. Mistä johtuisi? Kukaan ei tule juttelemaan seuroissa, eikä kukaan kutsu kylään vaikka on tuttuja. Olisi niin hyvä saada niitä "saattomiehiä". Jumalalta olen uskovaisia kavereita pyytänyt rukouksin, mutta eipä ole tullut. Ehkä Jumala ei näe sitä hyväksi minulle. Kertokaa mietteitänne. Onko teillä paljon vl-kavereita?
Vaikea saada vl-kavereita
Sieni17
11895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuntuu, että vl-ihmiset ovat vaikeasti lähestyttäviä ja kaikilla omat kuviot. Nuorteniltaan ei ole helppo yksin lähteä. Saattaako olla, että usko menee helpommin kun ei ole niitä "saattomiehiä"?
Olet huomannut saman asian kuin muutkin että piiri pieni pyörii ja sinne ei ulkopuolisia huolita. Kannattaa etsiä hengellinen koti muualta. Kirkon piirissä on ihan hyvää ja laadukasta hengellistä toimintaa myös nuorille, joten hakeudu sinne, sieltä löytyi itsellenikin aikanaan kavereita.
Niin, piiri pieni pyörii todellakin. Jos eroaisi koko uskonnosta eikä enää menis mihinkään uskonnollisiin juttuihin mukaan..
Minä tein tuon sinun kuvaamasi ratkaisun. Mutta se vaatii että alkaa määrätietoisesti etsiä hyvien harrastusten parista ystäviä ja hyviä ihmissuhteita. Ei-vl-ihmisten keskuudesta olen itse saanut parhaimmat ja luotettavimmat ystävät. En kaipaa enää vl-ihmisiä. Ei se ystävien löytäminen tapahdu käden käänteessä. Mutta kun itsellä on avoin ja myönteinen mieli toisia kohtaan, se auttaa.
Minä yritin kyllä olla yhteydessä ev.lut.-kirkkoon, mutta minulel sattui siellä kohdalle yhtä rajoittunut ja kapeakatseinen diakoni kuin ihmiset ovat rauhanyhdistyksessä. Silloin tuli selalinen olo että mitä tekemistä minulal on kirkossakaan.
Metsä kirkkoni on, tai hyvien ystävien seura, yhteiset matkat ja hyvät harrastukset. Hinjentyä voin vaikka konserttisalin kauneutta ihaillessa. Jumala on antanut meille taiteen, kirjallisuuden, runouden, luonnon, kaikkeuden, ei hengellisyyteen tarvita välttämättä muuta.
missä kirosanat raikuu ja seksi ja viina jutut pääaiheina kuuluu vaan aina
tietää. Kirjoitatko omia kokemuksiasi kirkon nuorisotyöstä, vai tuuliko huuliasi heiluttaa?
Hirveän vaikea on päästä umpimielisiin porukoihin sisälle ry:llä.
Tuntuu että se sama "ulossulkeva" mieli, joka vallitsee suhteessa ei-lestadiolaisiin ihmisiin, leimaa myös rauhanyhdistyksen sisäistä ihmisten välistä kanssakäymistä. Porukat rajaavat tarkasti sitä kenet hyväksyvät joukkoonsa.
Kyllä siellä on omat kuppikunnat...suvut...kun olet paremmista piireistä sulla on kyllä ystäviä, mutta jos olet vaikkapa maalta etkä mistään isosta ökytalosta niin aika yksin jäät jos olet vielä arka, ujo, syrjäänvetäytynyt...että semmosta kokemusta on!
Tosi ystävät löytyy jostakin muualta ainakin toisilla, yleistäähän ei saa...
Monella meistä on samanlaisia kokemuksia. Joskus kestää kauemmin ennen kuin oma paikka löytyy. Joskus se löytyy vasta vuosien kipuilun ja vaikkapa paikkakunnan vaihdon jälkeen. Ehkä silläkin on tarkoituksensa! Älä hylkää uskoa!
Ei henkilökohtaista vakaumusta tarvitse sen tähden hyältä ettei viihdy fundamentalistisessa ja toiset ulossulkevassa ääriliikkeessä.
Kristuksen armotyö kuuluu kaikille ja jokainen saa vapaasti uskoa syntinsä anteeksi.
Kaikki synnit on anteeksi annettu. Meitä sitoo vain rakkauden käsky. Mutta vl-llike ei sitä käskyä noudata. Joten on ihan loogista jättäytyä sellaisesta hurmahenkisyydestä pois.
Hei, Sieni17
Ei uskoa kannata jattaa. Monilla meista on aivan samanlaisia kokemuksia. Minakin olen melkein koko ikani elanyt samalla tavalla "eristyksissa" ja melkein ilman ystavia. Olen asunut monilla paikkakunnilla. Siella, missa on pieni siioni, on tuntunut turvalliselta, ja ne kaikki toisetkin uskovaiset ovat tulleet jollakin tavalla tutuiksi, ystaviksikin. Tas suurissa siioneissa kristillisyydesta muodostuu enemman kulttuuria - vouhkastaan seuroihin ja iltakylaan ja talkoisiinkin, mutta henkilokohtainen uskonasian pohtiminen jaa vahemmalle.
Elama sujuu nainkin. On ollut hankaluuksia, vastoinkaymisia, joskus iloakin. Olen ihan pakottanut itseni ajattelemaan, etta olen tyytyvainen siihen, mita olen elamassa sattunut saamaan. Taman elaman perasta on luvassa parempaa.
Jumalan rauhan terveisin