mikähän ensikoiraksi

Kyllä olisin koiran kanssa aktiivinen, eli olisi muutakin kuin "tavallista" ulkoilua.
Tuollaiset noutaja tai paimenkoira olisi mukava.
Olen paljon ihaillut saksanpaimenkoiraa, mutta sehän on todella vaativa koira (kaikkihan vaatii), mutta ymmärtääkseni tuossa rodussa pitää olla hyvää tuntemusta ja luottamista itseensä kasvattjana.

Jotkut jopa puhuu että saksanpaimenkoirat olisi enemmän ja enämmän luonnevikaisia, koska rotu pitkälle jalostettu...
onkohan tuo noin?
kun kerta on palvelukoirista, kai suosituin...

Lähipiirissä on myös labradorinnoutaja, mukava koira myös....

mutta eiköhän se koira jostain löydy.
Sitten on myös toisenlainen ääripää, jota olen ihastellut...eli mäyräkoira=)

t:ninni

juu eli... kirjoitti:

Kyllä olisin koiran kanssa aktiivinen, eli olisi muutakin kuin "tavallista" ulkoilua.
Tuollaiset noutaja tai paimenkoira olisi mukava.
Olen paljon ihaillut saksanpaimenkoiraa, mutta sehän on todella vaativa koira (kaikkihan vaatii), mutta ymmärtääkseni tuossa rodussa pitää olla hyvää tuntemusta ja luottamista itseensä kasvattjana.

Jotkut jopa puhuu että saksanpaimenkoirat olisi enemmän ja enämmän luonnevikaisia, koska rotu pitkälle jalostettu...
onkohan tuo noin?
kun kerta on palvelukoirista, kai suosituin...

Lähipiirissä on myös labradorinnoutaja, mukava koira myös....

mutta eiköhän se koira jostain löydy.
Sitten on myös toisenlainen ääripää, jota olen ihastellut...eli mäyräkoira=)

t:ninni

Lue lisää

Itse olen törmännyt erittäin ihana luonteisiin saksanpaimenkoiriin, mutta en osaa tarkemmin sanoa kun en omista kys. rotua. Varsin toiminnanhaluisia ne ainakin ovat.

Mitäs miletä olet suomen lapinkoirasta? Keskikokoisia, rauhallisia, helppoja kouluttaa, nättejä ja oivallisia harrastuskumppaneita. Ja sopivat erinomaisesti myös ns. kotikoiraksi ja ulkoilukaveriksi.

Mutta vaihtoehtoja on monia. Tärkeintä on tutustua moniin rotuihin ja selkeästi sulkea pois rodut joilta löytyy vaatimuksia joita ei itse pysty täyttämään/koiralle tarjoamaan.
Kyllä se oma rotu löytyy, tsemppistä vaan!

juu eli... kirjoitti:

Kyllä olisin koiran kanssa aktiivinen, eli olisi muutakin kuin "tavallista" ulkoilua.
Tuollaiset noutaja tai paimenkoira olisi mukava.
Olen paljon ihaillut saksanpaimenkoiraa, mutta sehän on todella vaativa koira (kaikkihan vaatii), mutta ymmärtääkseni tuossa rodussa pitää olla hyvää tuntemusta ja luottamista itseensä kasvattjana.

Jotkut jopa puhuu että saksanpaimenkoirat olisi enemmän ja enämmän luonnevikaisia, koska rotu pitkälle jalostettu...
onkohan tuo noin?
kun kerta on palvelukoirista, kai suosituin...

Lähipiirissä on myös labradorinnoutaja, mukava koira myös....

mutta eiköhän se koira jostain löydy.
Sitten on myös toisenlainen ääripää, jota olen ihastellut...eli mäyräkoira=)

t:ninni

Lue lisää

Sakemanni on tosiaan kärsinyt myös aika paljon liiallisesta muodista ja siitä, kun osa kasvattajista on havitellut vain rahantuloa... Mutta kyllä niitä tervepäisiäkin vielä löytyy, jos jaksaa tutkia kunnolla vanhemmat ja sukupuun. Tietenkään tämäkään ei ole mikään pomminvarma keino saada tervepäistä yksilöä, sillä myös koiran kokemukset vaikuttavat luonteen muodostumiseen ja osalla voi olla hankalampi luonne, vaikka vanhemmilla ei olisi.

Toinen, hyvin puhuttu juttu sakemannien kanssa on (lähinnä näyttelylinjaisten) selkälinja... Varsinkin näyttelyissä näkee hirveästi koiria, joiden selät ovat ihan järkyttävän laskevat. Tosin jenkeissä tämä on mennyt vielä sairaammaksi kuin meillä, mutta silti, näkee Suomessakin monia sakuja, joiden selkälinja on aika karsea. Käyttölinjaisilla on yleensä normaalimmat selkälinjat, mutta nehän ovat tietty vielä aktiivisempia ja niiden kanssa tulee mieluiten harrastaa palveluskoiralajeja. Jos aktiviteeteista juuri palveluskoiralajit kiinnostavat sinua, käyttösakemanni voisi kuitenkin olla hyvä ratkaisu? Sellaisen kanssa voi harrastaa myös mm. raunioita ja paljon muitakin lajeja, onhan kyseessä monikäyttökoira.

Tietty, jos sakemanni tuntuu turhan hankalalta vaihtoehdolta, sitä tuskin kannattaa ottaa. Mutta jos et ole varma onko se turhan hankala, kannattaa ottaa yhteys saksanpaimenkoiraliittoon: http://www.spl.fi/ Siellä varmasti kerrotaan tarkemmin sakemannin koulutuksesta niistä kiinnostuneille.

Labbikset ovat yleensä ihmisystävällisiä ja omistajalleen uskollisia, mutta monet niistä ovat varsinkin murrosiässä jääräpäisiä. Mainitsin tämän vain nyt jo etukäteen jotta tiedät, mutta enemmän tietoa siitäkin saat varmasti labradorinnoutajakerholta: http://www.labradori.fi/

Onko collie käynyt mielessäsi? Pitkäkarvaisen collien kanssa turkinhoito voi olla melko työlästä, lyhytkarvaisella helpompaa. Lyhytkarvainen on luonteeltaan yleensä jonkin verran aktiivisempi. Perusluonteeltaan pehmeä ja herkkä, uskollinen ja ihmisystävällinen. Tässä haittapuolena on se, että varsinkin pk collieissa esiintyy myös arkuutta ja liiallista alistuvuutta. Collieyhdistys: http://www.collieyhdistys.fi/

mätässä kirjoitti:

Sakemanni on tosiaan kärsinyt myös aika paljon liiallisesta muodista ja siitä, kun osa kasvattajista on havitellut vain rahantuloa... Mutta kyllä niitä tervepäisiäkin vielä löytyy, jos jaksaa tutkia kunnolla vanhemmat ja sukupuun. Tietenkään tämäkään ei ole mikään pomminvarma keino saada tervepäistä yksilöä, sillä myös koiran kokemukset vaikuttavat luonteen muodostumiseen ja osalla voi olla hankalampi luonne, vaikka vanhemmilla ei olisi.

Toinen, hyvin puhuttu juttu sakemannien kanssa on (lähinnä näyttelylinjaisten) selkälinja... Varsinkin näyttelyissä näkee hirveästi koiria, joiden selät ovat ihan järkyttävän laskevat. Tosin jenkeissä tämä on mennyt vielä sairaammaksi kuin meillä, mutta silti, näkee Suomessakin monia sakuja, joiden selkälinja on aika karsea. Käyttölinjaisilla on yleensä normaalimmat selkälinjat, mutta nehän ovat tietty vielä aktiivisempia ja niiden kanssa tulee mieluiten harrastaa palveluskoiralajeja. Jos aktiviteeteista juuri palveluskoiralajit kiinnostavat sinua, käyttösakemanni voisi kuitenkin olla hyvä ratkaisu? Sellaisen kanssa voi harrastaa myös mm. raunioita ja paljon muitakin lajeja, onhan kyseessä monikäyttökoira.

Tietty, jos sakemanni tuntuu turhan hankalalta vaihtoehdolta, sitä tuskin kannattaa ottaa. Mutta jos et ole varma onko se turhan hankala, kannattaa ottaa yhteys saksanpaimenkoiraliittoon: http://www.spl.fi/ Siellä varmasti kerrotaan tarkemmin sakemannin koulutuksesta niistä kiinnostuneille.

Labbikset ovat yleensä ihmisystävällisiä ja omistajalleen uskollisia, mutta monet niistä ovat varsinkin murrosiässä jääräpäisiä. Mainitsin tämän vain nyt jo etukäteen jotta tiedät, mutta enemmän tietoa siitäkin saat varmasti labradorinnoutajakerholta: http://www.labradori.fi/

Onko collie käynyt mielessäsi? Pitkäkarvaisen collien kanssa turkinhoito voi olla melko työlästä, lyhytkarvaisella helpompaa. Lyhytkarvainen on luonteeltaan yleensä jonkin verran aktiivisempi. Perusluonteeltaan pehmeä ja herkkä, uskollinen ja ihmisystävällinen. Tässä haittapuolena on se, että varsinkin pk collieissa esiintyy myös arkuutta ja liiallista alistuvuutta. Collieyhdistys: http://www.collieyhdistys.fi/

Lue lisää

hyvästä ja asiantuntevasta vastauksesta.
Annoit arvokasta ja hyvää tietoa...

Muuten hankala kommentoida, kun itse on niin maalikko noiden koirien kanssa kuitenkin.
Kyllä se collie on myös kanssa käynyt mielessä, kaikinpuolin hyvä koira ja todella nätti (niinkuin koirat yleensä)

Mutta tärkeitä minulle tosiaan on se että on seurakoira, mutta myös se että sen kanssa saa olla jotain aktiviteettia, koska sehän on koiralle tärkeätä ja aivan sitten erityisesti jos päädyn seefferiin...

t:ninni

valinta.. kirjoitti:

Itse olen törmännyt erittäin ihana luonteisiin saksanpaimenkoiriin, mutta en osaa tarkemmin sanoa kun en omista kys. rotua. Varsin toiminnanhaluisia ne ainakin ovat.

Mitäs miletä olet suomen lapinkoirasta? Keskikokoisia, rauhallisia, helppoja kouluttaa, nättejä ja oivallisia harrastuskumppaneita. Ja sopivat erinomaisesti myös ns. kotikoiraksi ja ulkoilukaveriksi.

Mutta vaihtoehtoja on monia. Tärkeintä on tutustua moniin rotuihin ja selkeästi sulkea pois rodut joilta löytyy vaatimuksia joita ei itse pysty täyttämään/koiralle tarjoamaan.
Kyllä se oma rotu löytyy, tsemppistä vaan!

Lue lisää

juu, koskaan ei saa yleistää, että joku rotu olisi jotenkin vaikea.
Koiria on niin eriluontosia ja kaikki kun vaikuttaa kaikkiin...

Miten on pentuna kohdeltu jne.

Mutta uskon että se tässä aikanaan muodostuu, eli sen minkä koiran otan.

Täytyy tutustua huolella eri rotujen hyviin ja sitten niihin hunoihin puoliin...

tuo suomen lapinkoira on aivan ihana....tutavalla kun on sellanen...eli sekin tosiaan yksi mahdollisuus=)

t:ninni

juu eli... kirjoitti:

Kyllä olisin koiran kanssa aktiivinen, eli olisi muutakin kuin "tavallista" ulkoilua.
Tuollaiset noutaja tai paimenkoira olisi mukava.
Olen paljon ihaillut saksanpaimenkoiraa, mutta sehän on todella vaativa koira (kaikkihan vaatii), mutta ymmärtääkseni tuossa rodussa pitää olla hyvää tuntemusta ja luottamista itseensä kasvattjana.

Jotkut jopa puhuu että saksanpaimenkoirat olisi enemmän ja enämmän luonnevikaisia, koska rotu pitkälle jalostettu...
onkohan tuo noin?
kun kerta on palvelukoirista, kai suosituin...

Lähipiirissä on myös labradorinnoutaja, mukava koira myös....

mutta eiköhän se koira jostain löydy.
Sitten on myös toisenlainen ääripää, jota olen ihastellut...eli mäyräkoira=)

t:ninni

Lue lisää

Ko. rodun kanssa melkein vaippaikäisestä asti tavalla tai toisella värkänneenä voin rehellisesti sanoa, että ei ole yhtään luonnevikaista yksilöä tullut vastaan. Jos koirassa on jotain vikaa ollut, se on omistajassa. Etenkin nykyisissä saksanpaimenissa on TODELLA paljon sellaista materiaalia, jonka kanssa pärjää ensikertalainen koiranomistaja, jonka pääkopassa on keskimääräinen tilkka tervettä järkeä. Koira ei vaadi muuta kuin sen, että se tietää paikkansa laumassa. Toimintaa rotu tietysti vaatii, vaikka ei olisi järin vietikäs yksilö, niin liikuntaa ja nenähommia yleensä rakastavat.

Saksanpaimenkoira on huomattavan paljon mainettaa helpompi ja "kiltimpi" koira. Kun sanot kasvattajalle suoraan, että sinulla ei ole koirakokemusta, hän sanoo myöskin suoraan, onko hänellä sellaista pentua, jonka voisi sinulle myydä.

m-li kirjoitti:

Ko. rodun kanssa melkein vaippaikäisestä asti tavalla tai toisella värkänneenä voin rehellisesti sanoa, että ei ole yhtään luonnevikaista yksilöä tullut vastaan. Jos koirassa on jotain vikaa ollut, se on omistajassa. Etenkin nykyisissä saksanpaimenissa on TODELLA paljon sellaista materiaalia, jonka kanssa pärjää ensikertalainen koiranomistaja, jonka pääkopassa on keskimääräinen tilkka tervettä järkeä. Koira ei vaadi muuta kuin sen, että se tietää paikkansa laumassa. Toimintaa rotu tietysti vaatii, vaikka ei olisi järin vietikäs yksilö, niin liikuntaa ja nenähommia yleensä rakastavat.

Saksanpaimenkoira on huomattavan paljon mainettaa helpompi ja "kiltimpi" koira. Kun sanot kasvattajalle suoraan, että sinulla ei ole koirakokemusta, hän sanoo myöskin suoraan, onko hänellä sellaista pentua, jonka voisi sinulle myydä.

Lue lisää

tälläinenkin kanta=)

mätässä kirjoitti:

Sakemanni on tosiaan kärsinyt myös aika paljon liiallisesta muodista ja siitä, kun osa kasvattajista on havitellut vain rahantuloa... Mutta kyllä niitä tervepäisiäkin vielä löytyy, jos jaksaa tutkia kunnolla vanhemmat ja sukupuun. Tietenkään tämäkään ei ole mikään pomminvarma keino saada tervepäistä yksilöä, sillä myös koiran kokemukset vaikuttavat luonteen muodostumiseen ja osalla voi olla hankalampi luonne, vaikka vanhemmilla ei olisi.

Toinen, hyvin puhuttu juttu sakemannien kanssa on (lähinnä näyttelylinjaisten) selkälinja... Varsinkin näyttelyissä näkee hirveästi koiria, joiden selät ovat ihan järkyttävän laskevat. Tosin jenkeissä tämä on mennyt vielä sairaammaksi kuin meillä, mutta silti, näkee Suomessakin monia sakuja, joiden selkälinja on aika karsea. Käyttölinjaisilla on yleensä normaalimmat selkälinjat, mutta nehän ovat tietty vielä aktiivisempia ja niiden kanssa tulee mieluiten harrastaa palveluskoiralajeja. Jos aktiviteeteista juuri palveluskoiralajit kiinnostavat sinua, käyttösakemanni voisi kuitenkin olla hyvä ratkaisu? Sellaisen kanssa voi harrastaa myös mm. raunioita ja paljon muitakin lajeja, onhan kyseessä monikäyttökoira.

Tietty, jos sakemanni tuntuu turhan hankalalta vaihtoehdolta, sitä tuskin kannattaa ottaa. Mutta jos et ole varma onko se turhan hankala, kannattaa ottaa yhteys saksanpaimenkoiraliittoon: http://www.spl.fi/ Siellä varmasti kerrotaan tarkemmin sakemannin koulutuksesta niistä kiinnostuneille.

Labbikset ovat yleensä ihmisystävällisiä ja omistajalleen uskollisia, mutta monet niistä ovat varsinkin murrosiässä jääräpäisiä. Mainitsin tämän vain nyt jo etukäteen jotta tiedät, mutta enemmän tietoa siitäkin saat varmasti labradorinnoutajakerholta: http://www.labradori.fi/

Onko collie käynyt mielessäsi? Pitkäkarvaisen collien kanssa turkinhoito voi olla melko työlästä, lyhytkarvaisella helpompaa. Lyhytkarvainen on luonteeltaan yleensä jonkin verran aktiivisempi. Perusluonteeltaan pehmeä ja herkkä, uskollinen ja ihmisystävällinen. Tässä haittapuolena on se, että varsinkin pk collieissa esiintyy myös arkuutta ja liiallista alistuvuutta. Collieyhdistys: http://www.collieyhdistys.fi/

Lue lisää

Ainakin pääkaupunkiseudulla unohda SPL.Enimmäkseen koiranhakkaajia, jotka kertovat sinulle miten schäferin hermorata kestää vaikka minkälaisella valurautapadalla humauttaa.Suojelusitä ja suojelutätä. Ovat hankkineet koiria joilla on kilpailuvietti,itse olen aina luullut että se on ihmisillä.
Voisin jatkaa loputtomiin vuodatusta kyseisestä yhteisöstä,mutta asiaakin oli viestiketjun aloittajalle.
Oma sakemanni koulutettu melko pienellä vaivalla noin 85% enkeliksi,ei tarvinnu riuhtoa, repiä, eikä huutaa.Ei harrasteta mitään pk-lajia,pysyy tolkuissaan ihan perustottiksella ja reippaalla liikunnalla.Ehkäpä olen onnistunut koirani kanssa,ehkä saanut muuten vaan loistavan yksilön.
Schäferien kasvattajat voivat myös olla melko hankalia vaatimuksineen kaiken maailman näyttelyistä ja kilpailuista.
Koirankoulutukseen on maailma(internet) neuvoja täynnä, hyviä ja huonoja mutta esim kirja "ongelmakoiria ja koiraongelmia", kertoo aika napakasti koiran käyttäytymismalleista,suosittelen.
Muista että sitoudut koiraan käytännössä koko loppuelämäksesi --- ilman et tod.näk pysty elämään kun olet ensimmäisen hankkinut ;)
Siinä pari hajanaista otosta schäferin omistajan päänsisällöstä,yritin olla liikaa kehumatta maailman parasta(omaa) koiraa.

susikoira on erikseen!! kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla unohda SPL.Enimmäkseen koiranhakkaajia, jotka kertovat sinulle miten schäferin hermorata kestää vaikka minkälaisella valurautapadalla humauttaa.Suojelusitä ja suojelutätä. Ovat hankkineet koiria joilla on kilpailuvietti,itse olen aina luullut että se on ihmisillä.
Voisin jatkaa loputtomiin vuodatusta kyseisestä yhteisöstä,mutta asiaakin oli viestiketjun aloittajalle.
Oma sakemanni koulutettu melko pienellä vaivalla noin 85% enkeliksi,ei tarvinnu riuhtoa, repiä, eikä huutaa.Ei harrasteta mitään pk-lajia,pysyy tolkuissaan ihan perustottiksella ja reippaalla liikunnalla.Ehkäpä olen onnistunut koirani kanssa,ehkä saanut muuten vaan loistavan yksilön.
Schäferien kasvattajat voivat myös olla melko hankalia vaatimuksineen kaiken maailman näyttelyistä ja kilpailuista.
Koirankoulutukseen on maailma(internet) neuvoja täynnä, hyviä ja huonoja mutta esim kirja "ongelmakoiria ja koiraongelmia", kertoo aika napakasti koiran käyttäytymismalleista,suosittelen.
Muista että sitoudut koiraan käytännössä koko loppuelämäksesi --- ilman et tod.näk pysty elämään kun olet ensimmäisen hankkinut ;)
Siinä pari hajanaista otosta schäferin omistajan päänsisällöstä,yritin olla liikaa kehumatta maailman parasta(omaa) koiraa.

Lue lisää

se on hyvä kirja joka kantsii lukea!!!

amityville kirjoitti:

se on hyvä kirja joka kantsii lukea!!!

Toivon sydämeni pohjasta että sitä nöyryytystä ja loanheittoa jolla naispuoleiset saadaan koulutuskentällä itkemään ym.äijä-asennevammaa ei esiinny muissa kuin SPL:n ***-Helsingin osastossa.

susikoira on erikseen!! kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla unohda SPL.Enimmäkseen koiranhakkaajia, jotka kertovat sinulle miten schäferin hermorata kestää vaikka minkälaisella valurautapadalla humauttaa.Suojelusitä ja suojelutätä. Ovat hankkineet koiria joilla on kilpailuvietti,itse olen aina luullut että se on ihmisillä.
Voisin jatkaa loputtomiin vuodatusta kyseisestä yhteisöstä,mutta asiaakin oli viestiketjun aloittajalle.
Oma sakemanni koulutettu melko pienellä vaivalla noin 85% enkeliksi,ei tarvinnu riuhtoa, repiä, eikä huutaa.Ei harrasteta mitään pk-lajia,pysyy tolkuissaan ihan perustottiksella ja reippaalla liikunnalla.Ehkäpä olen onnistunut koirani kanssa,ehkä saanut muuten vaan loistavan yksilön.
Schäferien kasvattajat voivat myös olla melko hankalia vaatimuksineen kaiken maailman näyttelyistä ja kilpailuista.
Koirankoulutukseen on maailma(internet) neuvoja täynnä, hyviä ja huonoja mutta esim kirja "ongelmakoiria ja koiraongelmia", kertoo aika napakasti koiran käyttäytymismalleista,suosittelen.
Muista että sitoudut koiraan käytännössä koko loppuelämäksesi --- ilman et tod.näk pysty elämään kun olet ensimmäisen hankkinut ;)
Siinä pari hajanaista otosta schäferin omistajan päänsisällöstä,yritin olla liikaa kehumatta maailman parasta(omaa) koiraa.

Lue lisää

kauhea, miten nykypäivänäkin koiran hakkaamista pidetään vielä niin yleisesti hyväksyttynä ja hyvänä koulutuskeinona! Ja tuntuu, et monesti just varsinkin esim. saksanpaimenkoirien kohdalla.
Eipä se sitten ihme ole, jos joukkoon mahtuu joku luonnevikaiseksi väitetty, kun on joutunut kestämään sellaista kohtelua. Harvoinhan koiralla oikeasti luonneika on, vaan se on kyllä useimmiten saatu aikaan huonolla kohtelulla ja käännetty koiran syyksi :(. Sakemannit on aivan ihanan-ihania koiria, en vaan luota omiin koulutuskykyihini tarpeeksi sellaisen kanssa, vaikka toisaalta sellaisesta haaveilisinkin. Ja kun mieheni metsästää, niin noutaja on siitäkin puolesta meille sopiva koirulainen... Ja tietysti ihan yhtä ihana!

juu ei toisaan sekarotuinen koira ole missään nimessä poissuljettu...=)

niissä paljon hyviä puolia ja ovat yleensä kai pitkäikäisiä...

=)=)=) kirjoitti:

juu ei toisaan sekarotuinen koira ole missään nimessä poissuljettu...=)

niissä paljon hyviä puolia ja ovat yleensä kai pitkäikäisiä...

Siinä on iso koira pienessä paketissa.Luonnetta löytyy mutta välillä paljastuu se hellyyttä kaipaava sylikoirakin.Jaksaa harrastaa,siis kaipaa paljon ulkoilmaa ja seuraa.

=)=)=) kirjoitti:

juu ei toisaan sekarotuinen koira ole missään nimessä poissuljettu...=)

niissä paljon hyviä puolia ja ovat yleensä kai pitkäikäisiä...

niin ota sitten semmoinen resque -koira: eli eläinsuojeluyhdistyksen talteenottama, uutta kotia tarvitseva. Niissä on paljon tosi upeita ja ihania, syntyjään vain vääriin käsiin joutuneita yksilöitä. Varsinkin jos asut jonkun ison kaupungin lähellä, ilman muuta suosittelen reissua löytöeläinhoitolaan!

Jos taas haluat harrastaa täysillä, niin panosta sitten rekisteröityyn yksilöön: lähestulkoon aina harrastusinnostus (olipa sitten kyseessä näyttelyt, tai kilpaileminen käyttökoiralajeissa tai tokossa, agilityssä yms...) syttyy vasta sen jälkeen, kun koira on jo hankittu.

Omista mieltymyksistä riippuu, haluaako vaikkapa agilityyn passelin ketterän bordercollie -tottelijan vai vetohommiin sopivan ja käyttölajiin kuin lajiin sopivan dobberin. Tai temppuja mielellään oppivan villakoiran. Tai temppuja omasta päästään mielellään keksivän käppänän. Yleispätevän cockerspanielin, vaiko vaativan kiinanharjakoiran?

Jos koiran on tarkoitus asustella ihmisen kaverina neljän seinän sisälllä, niin ainoa, minkä annan suositukseksi: älä hanki alkukantaista aluskarvallista metsästyskoiraa. Ei siis karjalan karhukoiraa, siperian laikaa, suomen pystykorvaa. Jos et ole itse kovin liikkuvainen ihminen, tai omista riittävänkokoista aidattua maa-aluetta, älä myöskään ota aluskarvatonta alkukantaista: ei rhodesian ridgebäkkiä, ei kongon pystykorvaa eikä afgaanin vinttikoiraa...

olen tuota harkinnut ihan vakavasti.
koirana todella,todella nätti...

slovakianajokoiria ole aika vaikea Suomesta saada? Pitäisi vissiin ulkomailta aloittajan ruveta sellasta hommaamaan? Luulen, että hän on etsimässä jotain edes vähän yleisempää rotua.