Nyt olen toista kertaa hoidossa masennuksesta ja sain tehtäväksi miettiä lääkitystä. Eli aloitanko vai en..
Haluaisin tietää vain että muuttavatko ne persoonallisuuttani?
Jos jokin lääke sen tekee ni mikä?
Haluaisin tietää vain että muuttavatko ne persoonallisuuttani?
Jos jokin lääke sen tekee ni mikä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se ei muuta persoonallisuutta. Tuskin muutkaan depressiolääkkeet muuttavat.
Ne auttavat ihmistä vahvistumaan sisältäpäin, niin että osaa suhtautua elämään ja asioihin valoisammin. Lääkkeet helpottavat masentuneen elämää. Virkistävät ja antavat paremman yöunen.
Liekö vain mutu:aa, mutta mahtaisiko lääkitys jollain lailla
laittaa jonkinalaista jarrua tunnepuolelle, koska välillä,
kun oon jostain syystä vähentänyt annostusta, niin jotenkin on
tullut vaikutelma, että tunteet toimis paremmin ja olis hieman
selkeempi kaiken kaikkiaan...? -Efexor nyt 75Mg/pv
Toisaalata on jotenkin sellaistakin vaikutelmaa, että ko. lääke
ei vaikuttaisi enää sillai niin piristävällä tavalla,
kuin käytön alkuvaiheessa; -kehittyykö käyttäjillä niille resistenssiä?
Kertokaa muutkin, -minkälaisia vaikutelmia...?
Mulla ei ole mistään muusta lääkkeestä kokemusta. Persoonaa tämä ei muuta. Olen oma itseni, mutta selvästi vakaampi ja taipumukseni vetää herneet nenään joka asiasta on nyt muutaman kuukauden lääkityksen jälkeen selvästi vähäisempi. Ei mitään sivuvaikutuksia, että suosittelen tätä, vaikka onkin kallis lääke.
Netissa kuka tahansa voi olla mitä vaan. Tässäkin taas lääketehtaan myyntimies suosittaa lääkettä. TV näytti taannoin dokumentin "Sairauden kauppiaat", jossa osoitettiin kuinka ovelasti ja härskisti lääketeollisuus toimii myynninedistämisessään.
Tuota kyllä minäkin vahvasti epäilen, että lääketehtaat
ovat kyllä täälläkin mukana lobbaamassa omia tuotteitaan
ja niiden "haitattomuutta", mutta jos yrittää valittaa esim.
tuotteissa olevista vioista, niin kyllä silloin menee vaikeaksi...
Ja apteekki ei, ainakaan minulta ottanut takaisin, kun ostin
vahingossa väärää lääkettä, ts. se ei ollutkaan se oikea resepti,
jonka vahingossa annoin ja huomasin virheeni vasta apteekista poistuttuani;
vetosivat lääketurvallisuuteen, vaikka pakkaus oli täysin avaamaton...!!!
Kuules nyt hyvä ihminen. Mulla ei ole lääketeollisuuden kanssa minkäänlaista tekemistä. Kun kokemuksia kysyttiin, kerroin avoimesti omastani. Tiedän, että ennen kuin lääkityksen aloittaa, on paljon epäluuloja ja avoimia kysymyksiä. Niin oli itsellänikin ensikertalaisena ja siksi ymmärrän muiden vastaavan tilanteen.
Voit puolestani ajatella viestistäni ihan mitä sua huvittaa, evvk, mutta tämä on nyt kuitenkin se virallinen tausta. Ota lisää lääkettä, ehkä se helpottaa!!!
Älä pillastu, äläkä oo millänsäkään; minä en ainakaan mielestäni
juuri sinuun kohdistanutkaan, mutta tarkoitin että en yhtään epäilisi,
etteivätkö lääkefirmatki voisi olla täällä mukana "tavallisena"
keskustelijana ja "kokemus"kommenttien kirjoittajana...
Kiitos kun kuittasit; olen jo ihan cool!
mulla ainaskin tuli masislääkkeillä se "terve persoona" esiin sen mörököllikuoren alta. Elä pelkää tyttö nuori on tanssai ja laulu tärkeämpää. Kuuntele suomalaista musaa sanoja kuunnellen, se rentouttaa
Moi!
Ennemkin jos jätät syömättä lääkkeen, jonka olette lääkärin kanssa pohtineet sinulle hyväksi. Aloita ihmeessä! Persoonallisuutesi ei muutu mihinkään. Lääke helpottaa oloasi n.4-6 viikkoa, johon liittyy normaalisti sivuvaikutuksia, mutta kyllä sinä kestät, kun muistat olosi helpottuu. Jos ei olosi muutu, uusia lääkkeitä on paljon ja varmasti sieltä löytyy sinullekin sopiva, mutta masennuksen hoito vaatii pitkä jännitteisyyttä. Aloita!
Hei. Olen käyttänyt jo 3 vuotta masennuslääke Remeronia. Se ei tietenkään ole muuttanut peruspersoonaani, tunnistan yhä itseni ja olen ulospäinkin aina sama mitä olen ollut, kuulemma. Se auttaa vain jaksamaan, nousemaan aamulla ylös ja tekemään mitä pitää. Ei siis enää piehtaroi tuskassa ja mustassa kuilussa epätoivoisena kuten masennuksessa. Jotain se kuitenkin tekee: masennuslääke leikkaa tunteista ääripäät pois, ei naurata, ei itketä. On vähän kuin robotti. On toki tunteita, mutta siis ei enää osaa heittäytyä tunteen virtaan, kuten ennen. Silti olen sama ihminen kuin ennenkin. En vain enää tule toimeen ilman depislääkkeen nostetta, ja se tässä on ikävää. Viekkarit ovat liian pahoja. Mieti voitko auttaa itseäsi ensin muilla keinoin eli syödä e-epaa, vitamiineja, mäkikuismaa, liikkua joka päivä, ottaa kirkasvalolamppua, käydä terapiassa jne. ennenkuin otat depislääkettä, josta et ehkä koskaan enää pääse eroon.
Mun mielestä kyllä toikin on juuri jonkinasteista ihmisen
persoonallisuuden muutosta, jos tunteista juuri ne huiput
leikkaantuu pois, niin että ennen esim. ns. "räiskähteklevä"
persoona ei enää räiskähtelekään. Ihmisellä, se mitä käsittääkseni
juuri tarkoitetaan persoonallisuudella, muodostuu juuri niistä
pienistä nyansseista ja " pienistä piikeistä", joilla erotumme
muista ihmisistä. Muutenhan ihmisten peruskäyttäytyminen
on kollektiivisesti tarkastellen hyvin paljolti samankaltaista,
ilman suurempia eroavaisuuksia.
Valtaapitävien- ja markkinataloussysteemin kannaltahan taitaisi
olla suositeltavaakin, jopa että saataisiin, vaikka koko kansakunta,
syömään jotain lievää mömmöä, joka tasapäistäisi ihmisiä vielä
lisää siitä, mitä on ennestään jo siinä onnistuttu.
Varmasti ne vielä jonkun, pitkävaikutteisen "turvallisuus-"
tai "kiltteyskapselin" kehittävätkin, joka lopulta
kaikkien onkin PAKKO ottaa käyttöön.
No, minä aion kyllä sitä ennen lähteä,
-johonkin todella TURVALLISEEN paikkaan.
Julkisuudessa toistetaan usein, että mielialalääkkeiden kanssa "ei tunne mitään". Täyttä roskaa! Minulle tuli voimakas ahdistuneisuus noin vuosi sitten. Lääkkeeksi Seroxat joka on toiminut todella hyvin. Aluksi melko paljon sivuvaikutuksia (palelua, hikoilua sormien puutumista, väsymystä), mutta ne väenivät nopeasti toisella viikolla kuin myös ahdistuneisuus.
Kolmannella viikolla oli tosiaan vähän sellainen tasainen olo ettei mikään tuntunut oikein hyvältä eikä pahalta. Neljännestä viikosta alkaen ollut täysin normaali hyvä olo kaikkine tunteineen.
Nyt olen vähentänyt annoksen puoleen eikä muita oireita ollut kun nukkuminen lisääntyi noin 11 t/yö. Sitä kesti neljä yötä ja sitten taas normaali 8t.
Eli kyllä kannattaa käyttää jos on todellista tarvetta, tosin ainahan ne ei näin hyvin toimi vaan joudutaan vaihtamaan lääkettä.
joka sitä persoonallisuutta muuttaa.
Ainakin parilla tuntemallani henkilöllä on jonkin asteisia persoonallisuusmuutoksia tapahtunut. Liekö itse masennus vai lääkkeet en tiedä.
Mutta kyllähän periaatteessa kaikki aivokemiaan vaikuttavat aineet muuttavat persoonallisuutta.
Kuten muutkin päihteet pitkään käytettynä.
Lääkkeiden tehtävä on korjata eri syistä johtuvia aivokemiallisia muutoksia. Ne voivat olla päihteiden aiheuttamia tai joistain muusta syystä johtuvia, ehkä geneettisiä. Lääkitys pikemminkin palauttaa sen oikean, alkuperäisen persoonan, korjaa sen ennalleen; vakauttaa ja auttaa eteenpäin tervehtymisessä.
ei ne lääkkeet palauta välttämättä sitä alkuperäistä persoonaa takaisin. Lääkkeet vaikuttaa aivoissa myös sellaisiin reseptoreihin, joihin ei ole tarkoitus vaikuttaa. Aivojen toimintaa ei ymmärretä vielä aivan tarkasti ja siinä on vaihtelua eri ihmisten välillä, sikis myös lääkkeiden vaikutus on erilainen eri käyttäjillä. Elikkäs ei se aivokemia aivan entiselleen palaudu kun aloittaa lääkityksen.
ei persoonallisuuteni muuttunut mitenkään rajusti muuten kuin että lähti suurin osa masennusoireista pois. Muuttaahan masennuskin tavallaan persoonallisuutta. Mutta sen ne lääkkeet tekivät kai että mikään ei tuntunut oikein miltään, ei hyvältä eikä pahalta. Sen takia lopetin lääkkeet ennen kuin olis pitänyt, en voinut elää sillä tavalla. Mutta toisaalta nyt masennus alkaa taas haitata elämää, joten sun on valittava se pienempi paha. Masennuslääkkeet auttoivat mut sen pahimman yli. ilman niitä olisin tuskin pystynyt selvittämään päätäni terapiassa.
Ihmisellä ei ole ns. persoonallisuutta. Ihminen on geenien tuote, myös aivot, jotka rekisteröivät, keräävät ja reagoivat geenijärjestelmänsä mukaisesti. Kemialliset lääkkeet siis kaikki otetaan esimerkiksi vaikka särkylääke muuttaa aivojen kipukeskuksen rekisteröimän kivuntunteen joko kokonaan pois tai vähäisemmäksi. Ei ole mitään taikapulveria joka ohittaisi aivot ja asettuisi jonnekin olemattomaan persoonaan. Olemme tietysti persoonia ja kaikiki jopa toisistamme erilaisia koska perimämme ja jokainen eletty hetkemme on erilainen kuin jolloakin toisella. Kaikki lääkkeet on suunniteltu massoille ei yksilölle. Helpoin tie massojen manipuloimiseen on lääkkeet. Toinen on joko uskonnollinen tai poliittinen yms. aivopesu. Ja kuten joku jo huomasikin niin kaiken takana on taloudellinen hyöty. Mitä harvinaisempi sairaus sitä varmemmin se jää hoitamatta koske sen tutkiminen veisi liikka yhteskunnan varoja. Yhteskunta joka vie ihmisen todelliselta elämältä pohjan eli mitätöi ihmisen yksilöllisyyden syö itse omat pokasensa.
Totta kai muuttavat. Se on ko. aineiden tarkoituskin. Jos et halua, että persoonasi muuttuu, älä koske. Sama ilmiö kuin alkoholin kanssa. Ihminen on päihtyneenä erilainen kuin ilman päihtymystä. Perustietoa.
Itse tulin Venlafaxista hiukan välinpitämättömämmäksi. En stressannut niin helposti. Ulospäin tuskin näkyi.
Kaveri käyttänyt venlaa noin 10 vuotta. Hänestä en ole huomannut persoonallisuusmuutoksia. Ne tapahtuvat varmaan ylisuurilla annoksilla.