Join viimeisen vuoden aikana lähes viikoittain. Arkipäivinä yleensä muutama (1-8) olutta iltaisin ja viikonloppuna sitten enemmän ja väkevämpiäkin (ei kuitenkaan sammumispisteeseen, tolkku säilyi). Syyslomalla sitten join enemmän eli viikonlopun malliin yli viikon ajan. Loma teki loppuaan ja viimeisenä sunnuntaina join vain pari bisseä. Maanantaina olin jo työkykyinen ja hyvässä kunnossa mutta sitten ylävatsaan alkoi koskea pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Menin kotiin lepäämään mutta kipu ei hellittänyt, vatsa tuntui tosi kipeältä ja kosketusaralta keskeltä yläosasta koko ajan. Seuraavana yönä en saanut nukuttua hetkeäkään ja aamulla kipu oli jo jatkunut niin kauan että hakeuduin ensiapuun. Verikokeessa todettiin haimatulehdus ja jouduin saman tien sairaalahoitoon yli viikon ajaksi. Pääsin pois kun tulehdusarvot oli laskenu riittävän alas. Oli kyllä noloa olla moisen syyn vuoksi sairaalassa. Mutta alkoholin käytön lopetus oli helppoa, kun lääkäri kehoittaa ja kuulemma 2-3/100 henkilöä kuolee haimatulehdukseen. Olisi vain pitänyt tajuta lopettaa/vähentää ajoissa, mutta nyt ilman alkoa elämä on todella OK!
Kokemuksia haimatulehduksesta
Persus
2705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sepä se on kun lopettaa pitkäaikaisen juomisen. Elimistö poksahtaa sitten vasta, kun on jo selvinpäin jonkun päivän. Oon kuullut ennenkin. Outoa. Kai täytyy juoda menemään.
käymisestä, olen käyttänyt alkoholia kymmenen vuotta välillä pitempiä putkia,välillä kuukausia taukoja,väkeviä harvemmin.nyt parina viime vuotena terveys reistaillut malliin maksatulehduksia,haimatulehdus,kramppeja,tajuttomuutta,deliriumtila psykoosi,viimeksi maanantaina pääsin sairaalasta kun maksa-arvot kohosivat viiden päivän putken jälkeen,lekurit sairaalassa ovat menettäneet toivonsa ja lupaan aina ja uskonkin niin etten koskaan enää ota,nimittäin ennen seuraavaa kertaa.kun asiat kunnossa ja olo hyvä ja ulkonäkö terveen oloinen ei enää muista että olen alkoholisti ja tosiaan en voi tietää koska on viimeinen kerta kun juon,en voi luvata mitään, onneksi minulla on huolehtiva mies joka ei itse ole alkoholisti ja uskoo että jonain päivänä olen täysin raitis.saisinpa itsekin sellaisen uskon ja totuuden