käytös! Oli kauheeta kertoa lapsille, ettei isä välitä ja halua viettää aikaa heidän kanssaan. Miten ootte kertoneet lapsillenne, kun isä ei tule esim. hakeen sovittuna aikana, ja pikku hiljaa katoaa kokonaan?
Minusta on reilua kertoa totuus. Jää turhat kyyneleet, odotus ja kaipuu. Kerta rytinä parempi kuin ainainen odotus. Luulin että vika oli minussa, etten osannut pitää perhettä koossa, mutta kyllä se karisee itsestään isä lastensa elämästä, kun itse huomaa ettei ole isätyyppiä. Toisaalta on kiva lukea täällä miesten kirjoituksia, kuin he riitelevät ja vaativat lapsiaan itselleen tai oikeuksiaan. Se on hyvä isä semmonen, joka välittää ja vaatii osuuttaan.
Mutta mies joka antaa periksi, ei ole valmis vastuuseen eikä isäksi.
Voi sanoa, että olen hyvä ihminen äidiksi, joka ei jätä, ei petä, eikä unohda. Olen vastuuni ja äitiyteni kantanut hienosti yksin. Siitä olen taatusti ylpeä. Samaa ei voi sanoa lastemme isästä. Hävettää, että sellaseen on joskus törmänny. Olis kristallipallo, josta näkis aikanaan, miten elämä kuljettaa miestä ja mitä ajattelee. Kun en ole ajatusten lukija, on vaikea erottaa hyvät ja huonot miehet toisistaan.
Mua hävettää omien lasteni
8
646
Vastaukset
- hävettää
ja sossu vaan puoltaa häntä ja kertoo että isä toiomi valtuullisesti sepitellessään juttuja minusta ja lapsestamme! opetti lapselle rumia tapoja ja sitten vielä sai aikaan etttä sossu määräsi mulle rajoituksia, lapselta äitikin ajettiin pois...sossun mielestä oli vastuullinen isä! sairasta!
- tuuli-juulia
Vaikka toisaalta tuntuu kurjalta tavallaan moittia isää lapselle, en pidä mitenkään aiheellisena mitenkään turhaan kehua tai puolustellakaan isää, joka ei välitä tavata lastaan tai edes soitella, muistaa merkkipäiviä jne. Olen sanonut, että isällä on omassa elämässään niin vaikeaa, ettei hän pysty ja osaa pitää yhteyttä lapseen. Lapsi on myös luovuttanut; tänä ja viime vuonna teki kaikki isänpäivälahjat rakkaalle vaarilleen. Onneksi lapsi on tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä, joten en pahemmin jaksa murehtia isän käytöstä.
- entinen on mennyttä
Ymmärrän expuolisoasi. hän haluaa unohtaa sinut, ja kaikki mukä sinusta muistuttaa,lapsineen kaikkineen. Ole sinä sekä äiti että isä lapsille, kun olet niin hyvä siinä. Sinähän sen tiedät. Taisi olla huono ratkaisu tehdä lapset sen kanssa ja yhtä huono erota. Hyvää joulua, erityisesti lapsille.
- kumma....
sinua risoo?!?! Hitto mikä ääliö...
- samajuttu edessä pian
kumma.... kirjoitti:
sinua risoo?!?! Hitto mikä ääliö...
lapsi vähän yli kaksi...nyt jo alkanut kysellä isää isä näkee kyllä viikoittain, mutta lapsihan me tehtiin yhdessä ja itse avioerolapsena halusin keskustella tulevaisuuden selväksi ennen lapsen tekoa...vaan niin kävi että kapakka kutsui ja siinä ei vastasyntyneellä ole mahiksia.... eli pois lähti. ei vaan motivaatio riittänyt. päätin jo alussa (kun lähti) ettetn aioi valehdella lapselle kauheesti asiasta ettei se turhaan tosiaan odottele jotain mitä senäkee että kavereilla on (isää) aion sanoa ettei isä voinut hyvin tai että isä on vähän pipi.tms...aion sanoa että kyllä rakastaa, mutta ei samalla tavalla kuin äiti...mutta kauheelta se runruu, kun sydän sillä särkyy sanoin niin tai näin...oon tätä paljon tosiaan miettinyt.
- se riittää
Ei sinun pidä mennä kertomaan, ettei isä välitä. Ole äiti ja väilitä lapsistasi. Jos isä ei tule eikä pidä yhteyttä, se on hänen valintansa. Älä ota vastuuta isä-lapsi suhteesta, sinä et kuulu siihen! Äläkä toivo, että voisit lukea toisten ajatuksia; se ei ole koskaan mahdollista. Se taas on mahdollista, että aletaan luulemaan ja kuvittelemaan, mitä toinen puolisko ajattelee ja siinä moni tekee ison virheen. Aino tapa saada luotettavaa tietoa on kysyä ja keskustella. Älä sinäkään vietä turhaa aikaa, pohtiessasi toisten ajatuksia tai syitä käyttäytymiseen: puhu ja kysy jos haluat tietää jotain!
- särähtää vain tuo
"Älä ota vastuuta isä-lapsi suhteesta, sinä et kuulu siihen!"-lause. Tosiasiahan nyt kuitenkin on, että vaikka äiti ei haluaisi sen kuuluvan itselleen niin hänellehän se nimenomaan kuuluu, siinä vaiheessa varsinkin, jos asiat menevät metsään ja isä-lapsi suhde säröilee. Äiti on siinä vaiheessa se, joka nostaa ja kantaa tilanteen eteenpäin. Lapsen harteilta ottaen. Ei sitä asiaa voi jättää vain "isän ja lapsen" väliseksi jos toinen vanhemmista polkee lapsen alleen ihan vastuuttomuuttaan.
Tällä tarkoitan nyt sitä, että on liian paljon niitäkin äitejä, jotka antavat lapsensa joutua kestämään vaikka mitä sillä verukkeella, että se on sen toisen vanhemman moka eikä oma, ei kuulu minulle... - Omakohtainen kokemus
särähtää vain tuo kirjoitti:
"Älä ota vastuuta isä-lapsi suhteesta, sinä et kuulu siihen!"-lause. Tosiasiahan nyt kuitenkin on, että vaikka äiti ei haluaisi sen kuuluvan itselleen niin hänellehän se nimenomaan kuuluu, siinä vaiheessa varsinkin, jos asiat menevät metsään ja isä-lapsi suhde säröilee. Äiti on siinä vaiheessa se, joka nostaa ja kantaa tilanteen eteenpäin. Lapsen harteilta ottaen. Ei sitä asiaa voi jättää vain "isän ja lapsen" väliseksi jos toinen vanhemmista polkee lapsen alleen ihan vastuuttomuuttaan.
Tällä tarkoitan nyt sitä, että on liian paljon niitäkin äitejä, jotka antavat lapsensa joutua kestämään vaikka mitä sillä verukkeella, että se on sen toisen vanhemman moka eikä oma, ei kuulu minulle...Olen ehdottomasti samaa mieltä joidenkin aikaisempien kirjoitusten kanssa siitä, ettei lapsille missään tapauksessa tarvitse sanoa, ettei isä välitä! Lapsia ei tarvitse tällä tavalla saattaa asemaan, jossa he saattavat syyllistää itseään isän välinpitämättömyydestä.
Nyt aikuisena muistelen omaa lapsuuttani ja monia kommentteja, joita jouduin kuuntelemaan. Olisi ollut parempi silloin aikuisten kantaa vastuu ja pahin mieli, sen sijaan, että minulle kertoivat, ettei isäsi enää sinusta välitä. Monesti vielä täysi-ikäisenäkin olen mieleni pahoittanut yhä jatkuvista ajattelemattomista lausunnoista. Ikävät muistot eivät katoa mihinkään.
Vaikka jollain tasolla tajusinkin, ettei isä pidä säännöllisesti yhteyttä jne, niin kyllä se pahalta tuntuu, jos joku menee suoraan päin naamaa sanomaan, ettei lapsesta välitetä.. Siitä tulee liian viiltävää lapselle kestettäväksi. Tarpeeksi totta on se, että isällä on vaikeaa omassa elämässään jne.. kuten joku jo kirjoittikin. Minun on ollut helpompi antaa anteeksi, kun ei ole lapsena ollut liikaa taakkaa kannettavana.
Lapsi voi näyttää vahvalta ja osoittaa, ettei asia häntä liikuta, mutta kyllä se usein pysyviä arpia jättää. Mielestäni asioita ei tarvitse lapselle puhuttaessa sokeroida, mutta pehmentää niitä voi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1134862Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293523No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452430- 501548
- 401413
Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv231312- 141222
- 271108
- 1651089
Olen oikeasti aika mukava
Vaikka itse sanonkin. Tunnemyrsky sekoitti mieltä silloin ja annoin aika kahjon kuvan itsestäni.221027