En ole seurustellut koskaan, pelkään läheisyyttä, olen 24v eikä mitään ammattia koska lopetin korkeakoulun kesken totaalisesti lamanneen masennuksen takia. Masennuslääkitys on edelleen, mutta sekään ei tehoa, kokeiltu 3 eri lääkettä. Tänäänkin vain istuin asunnossani ihmetellen. En tiedä minne voisin mennä, ei ystäviä. Tuntuu kuin ammattihenkilöt joilta kysyn suoraan, että tapanko itseni, eivät vastaa mitään tyhjentävää. Onko se hiljainen myöntyminen? Kai se olisi sitten ratkaisu kun asiat on näin päin helvettiä loppuun asti ajettu ilman, että olisi ajoissa pyydetty apua. Ei ole mitään kohtaa josta voisi ongelmavyyhtiä lähteä ratkaisemaan. Hoitoon olisi aiemmin pitänyt päästä, mutta pelkäsin. Minulla oli ja on edelleen myös paniikkihäiriö ja aloin välttelemään tiettyjä tilanteita.
Ja älkää ehdottako mitään 5v psykoterapiaa. Mitä teen sitten kun olen 30v ja "normaali". Ei työtä, ei koulutusta. Nakkikioskille myyjäksi?
Koin kodissani lapsena väkivaltaa.
Ja älkää ehdottako mitään 5v psykoterapiaa. Mitä teen sitten kun olen 30v ja "normaali". Ei työtä, ei koulutusta. Nakkikioskille myyjäksi?
Koin kodissani lapsena väkivaltaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoita vaikka mulle : piranha80@suomi24
siitä se lähtee
meet ensinnäkin terveyskeskukseen ja pyydät PIKAISESTI lääkärille pääsyä. Jos et jostain syystä pääse niin se on hoitoon pyrkivän kansalaisen heitteillejättöä.
Olehan tiukkana ja kerro kaikki huolesi terv.keskus lääkärillesi. Sinuakin varten on keksitty ns. lääkehoito jonka ennemin tai myöhemmin pitäisi tehota ja erittäin myönteisessä mielessä.
SOITA HETI AAMULLA TERV. KESKUKSEN AJANVARAUKSEEN NIIN SAATAT OLLA MUUTAMASSA TUNNISSA HENK.KOHTAISELLA ELI OMA LÄÄKÄRISI VASTAANOTOLLA!
sellainen nätti, pieni, pörröinen ja aina iloinen hauveli joka tykkää sinusta ja kiskoo sinut ulos leikkimään!
Sinun pitäisi kuunella enemmän itseäsi ja halujasi. Koulukäynnin lopettaminen taikka välivuodenpitäminen on hyvinkin normaalia. Koulutus kun perustuu vapaaehtoisuuteen eikä koulutuksella ole kovinkaan paljon merkitystä käytännöntyössä. Tänäpäivänä nakkikoiskeilla on myyjinä kouhtuullisen hyvin koulutettujakin samalla kun muualla työelämässä pärjää kouluttamattomat. Joillekin ihmisille koulunkäynti on ainoastaan ja vain itseluottamuksen hankintaa. Joillekin koulutus on tiedonhankintaa mikäli ei riittäviä tietoja muualta ole saanut. Työelämässä kannattaa hankkiutua sellaiseen työhön joka tuntuu luonnoliselta tehdä. Ei siis kannata hankkiutua nakinmyyjääksi mikäli nakkien lämmitys tuntuu vieraalta.
Masennus on eräänlainen luulosairaus joka ei parane pillereillä. Masennus paranee kun pääse tekemään mielekkäitä ja onnistuneita asioita. Ehkäpä sinä haluisit seurustelukumppanin ja voin vakuuttaa, että kaikki kumppania haluavat saavat itselleen sellaisen olemalla oma itsensä. Kukaan ei ole niin sairas etteikö löytäisi itselleen kumppania. Voin vakuuttaa, että minä olen onnellisempi ilman kumppania monen ikävän suhteen jälkeen. Jossakin vaiheessa luulin etten kelvannut kellekkään, mutta pian huomasinkin, että saa kivittää epämielekkäitä pois niskastani.
Seuraa oli siis runsaasti tarjolla, mutta joskus hetkenkin odottaminen voi olla hankalaa.
Eräs tuttuni tappoi juuri itsensä eikä kukaan meistä osannut edes kuvitellakkaan, että hän tekisi tuollaisen ratkaisun. Maailmassa ei ole sellaista asiaa etteikö kannattaisi katsoa seuraavaa päivää. Lähes kaikki ystäväni ovat saaneet itselleen sen mitä ovat halunneetkin. Eräs entinen naapurini joka oli kaikilla tavoin kriminaali sai itselleen haluamansa ammatin ja sellaisen elämänkumppanin jota oli lähtenyt etsimäänkin vaikka kukaan ei olisi koskaan uskonut hänen sellaista saavan.
Ei koiria tai eläimiä kannata ottaa jos ei itsestäkään jaksa huolehtia.
Ja taidatte kaikki olla eutanasian vastustajia. Kenellään ei ole oikeutta lopettaa kärsimystään. Mitä mieltä olette Guantanamon vangeista. Ovat sillä huppupäässä vuositolkulla ja odottavat huomista. Tarkoitan tällä esimerkillä, että missä se raja vedetään kenelle on helpostus poistua ja kenelle ei. Ja kenenkään ei tulisi jäädä tänne minkään lähimmäisen takia. Jokainen ihminen syntyy tänne ilman velkaa, kenenkään ei tarvitse olla täällä velvoitteesta.
Ja olen ollut keskustelemassa jopa psykologian dosentin kanssa, mutta se on sitä perinteistä höpötystä, että koita nyt jaksaa ja kyllä se siitä. Sama kuin anorektikolle sanoisi, että ota itseäsi niskasta kiinni ja syö.
en nyt ole eläimiä tarjonnutkaan enkä todellakaan voi itsekkään leuhkia olemisillani.
Täällä olen kököttänyt yksin 6-vuotta jne.. eikä paljon viitsi työnatajat töitäkään tarjota vaikka 13-vuotiaana oli hyvinki kysyttyö orjatyövoimaa.
olet hemukas ja fiksu älä tapa itseäsi.niin minökin koin mutt
En voi valitettavasti sua auttaa mutta ei ne psykiatritkaan ole mitään ihmeparantajia, kyllä se on vaan niin, että sä oot ainoa kuka paranemisprosessin pystyy pistämään käyntiin, ne yrittävät saada sut itse keksimään mikä mättää ja mitä voisit tehdä, kukaan muu ei voi tehdä sun puolestas päätöstä/muutosta. Kuitenkin 3 eri lääkitystä on vähän, soita lääkärille ja sano ettei niistä ole apua, hän kirjoittaa sulle jotain muuta, joku lääke auttaa varmasti.
Kirjoitahan kuulumisiasi!
Kun olet 30 vuotta ja olisit terve, kuinka moni vaihtaisikaan paikkaasi kanssasi silloin.
Et todellakaan ole silloinkaan vanha :)
Sinun on myös itse tehtävä jotakin, ainoa tie ei ole elää lääkkeillä, ihmisiä ei ole siten kehitetty, ei ketään, että elävät vain lääkkeen avulla, ei itsensä.
Tavallaan harmi että haluat kaiken tapahtuvan nyt ja heti.
Vaikka sinulla nyt olisi väärät lääkket, syy voi olla lähempänäkin, jos sinulla olisi niitä liikaa, eivät hoida itse sairauttasi...lisäämällä et terveeksi tule.
Terveeksi tulee lääkehoidolla sekä omalla yhteistyöllä oli terapian muoto mikä tahansa tai jopa ilman lääkkeitäkin..
Moni ihminen painiskelee samojen asioiden kanssa, se ei koskaan ole kenellekkään helppoa, mutta selviytyneet tekemällä itsekkin töitä sen eteen.
Ovat sitäkin voimakkaampia ja saanet lottovoiton eli elämisen arvoisen elämän..minusta se on kaikkien arvokkain asia....siihen ei mitkään koulutukset pääse edelle, ei koskaan.
Tiedät kuitenkin sen tosiseikan että kaikki nämä vievät aikaa, anna sitä aikaa itsellesi, usko pois se kannattaa, äläkä pidä tätä aika ikuisuudelta...sitä se ei ole kun hoito vaikuttaa, huomaat.
Sinulla ei ole ollut ketään, ei tee sinua huonommaksi, ei ole mitään aikaa koska se seurustelun aika tulee, se ei katso silloinkaan oletko terve vai et.
Toinen ihminen joka saa sinut luottamaan itseesi sellaisena kuin olet:)siitähän se kiinni useinkin on....mutta sitten vasta kun olet valmis yrittämään se kannattaa.
Ei haaveilla tai ajatuksilla jos en olisi sairas ei näin olisi, voisi se olla silloinkin näin, eli ei kannata hakea tekosyitä tai olla katkera omalle tilanteelle.
Toivon itsesi tähden että todellakin jaksat käydä kaiken läpi.
Se aika kokonaisuudessa elämään on kuitenkin yllättävän pieni, sekä koko ajan kun käyt hoidossa huomaat edistymisesi eli kyllä olet terveempi aikaisemmin kuin 5 vuodella:)
Onnea sinulle matkaan ja usko että kaikki se mitä teet on sen arvoista.
Valitkaa lääkkeenne siten että ne toimii , ei siten että lisätään.lääkkeet joskus voivat kumota hiukan tehoa toisistaan kun niitä liikaa.
Sekä kuten sanoinkin lääke ei hoida ihmistä vaan yhteystyö itsensä kanssa.
Usko itseesi..ja toistona todellakin sinä olet nuori, hae apua ..moni todellakin vaihtaisi paikkasi jotka eivät aikoinaan saaneet tai hakeneet apua kun tarvitsisivat, vaan saivat vanhempana.
Kaikkea ihanaa elämääsi sinulle, jokaiseen päivään :))
Toivottavasti olet vielä lukemassa tätä viestiä, etkä ole pistänyt itseäsi kiikkuun, sillä se olisi aika murheellista jos noin fiksu ja pohdiskeleva tyyppi täältä lähtisi veke.
Mulla on kaksi ohjetta sinulle.
1. Ala harrastaa fyysisesti rasittavaa kestävyysliikuntaa päivittäin. Tulet huomaamaan kehon ja mielen yhteyden, sen että sinulla on tahtoa. Tämä on ohje, jota ammattiauttajat ei ymmärrä tarpeeksi hyvin, koska sitä ei valitettavasti opeteta missään koulutuksessa. Jotkut psykiatrit / psykologithan jopa pitävät himokuntoilua mielenterveyden häiriönä, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. He eivät vain ymmärrä asiaa tarpeeksi hyvin. Liikunta yhdistetään aina pelkästään fyysiseen terveyteen, vaikka oikeasti endorfiinit ja enkefaliinit vaikuttavat voimakkaasti psyykkiselle puolelle ja kohta tunnet itsesi tosi pirteäksi. Liikunta ei ratkaise kaikkia ongelmiasi, mutta itsariajatuksia ei säännöllisesti treenaavilla esiinny. Kun muistat vielä nukkua tarpeeksi ja jättää päihteet niin hyvin menee.
2. Nöyrry ja mene uudestaan kouluun. Sinulla oli ylpeyttä ja voimaa lopettaa se, joten sinulla on voimaa aloittaa se uudestaan! Jos samaan kouluun meneminen tuntuu tyhmältä niin hae johonkin eri alalle. Sinulla on korvien välissä kapasiteettia, jota kaikilla ei ole. Käytä se hyväksi.
Lääkkeiden parantavaan voimaan en usko. Ne saattavat jopa masentaa lisää kun itsetunto heikkenee niiden syömisen myötä. Psykoterapiasta voisi kenties olla apua, mutta ei sinuun kokonaisvaltaisena ihmisenä vaan ainoastaan siihen väkivaltatraumaasi. Se pitäisi erotella selkeästi muusta elämästä ja sinun tulisi reippaasti sanoa lääkärille, että haluat apua siihen ja nimenomaan keskusteluapua. Eikä pelkkä psykoterapia ole hyvä vaan kohdat 1 ja 2 pitää myös toteutua. Toisaalta, jos sinulla olisi joku oikein hyvä ja ymmärtävä ihminen, jonka kanssa voisit keskustella kaikesta niin se ajaisi ihan saman asia kuin terapia. Tärkeintä on luottamus ja maailmassa on olemassa luotettavia ihmisiä ja jopa epäluotettavasta voi tulla luotettava, jos hänelle annetaan mahdollisuus. Kaikki eivät tietenkään halua muuttua. Tahto on tärkein.
Äläkä pelkää masennusta. Melkein kaikki masentuu joskus ainakin vähän, eikä sen tarvitse olla mikään pysyvä olotila. Sellaisetkin, joilla on ollut hyvä lapsuus. Mulla oli onnellinen lapsuus, mutta silti aikuisen elämässä on ollut paljon pahoja hetkiä, joista kuitenkin on aina selvitty.
Haluaisin kuulla kommenttisi, että tiedän sinun olevan vielä hengissä ja hyvissä voimissa.
ps. Nakkikioskin myyjänä olemisessa ei ole mitään hävettävää, jotkut oikein haluaa sinne. Se voisi olla sinullekin oikein hyvä sivuduuni. Itsekin voisin harkita ensi kesänä, jos johonkin pääsisi.
sanon minä. Itsekin masennuksen läpi käyneenä voin sanoa, ettei se helppoa ole. Se on helppo vaipua itsesääliin ja tilittää, että kun ei pysty eikä jaksa. Niin tein minäkin.
Yks kaunis aamu mä sen päätin, että nyt riitti. Kello oli kymmenen aamulla ja ulkona 35-astetta pakkasta.
Meikäpoika veti kaapista kaikki vaatteet päälle, hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kolme kilometriä kuntosalille. Vetäsin puolen tunnin reenin ja takasi kämpille.
Tuolloin olin niin huonossa kunnossa, että en olisi ikinä uskonut pystyväni siihen. Mutta niin vain pystyin. Se oli mulla ensimmäinen askel kohta paranemista.
Se tuntu niin saatanan pahalta nostaa itsensä sängystä ylös ja lähtä johonkin, puoli vuotta kesti se kaikista vaikein vaihe, mutta nyt se on voiton puolella.
lääkkeitä olen syönyt reilun vuoden ja nyt on annosta alettu pienentämään ja tarkoitus olisi jättää ne kohta kokonaan pois.
Siksipä neuvoni onkin, että mitä pahempi olo on sitä enempi pitää jaksaa puuhastella ihan tavallisia arkipäivän asoita.
Se ei ole helppoa, mutta tuohon sairauteen ei helppoa ratkasua ole.
Mullekin lääkäri sanoi, että jos hällä olisi antaa joku ihmepilleri jolla sä parantuisit heti niin hän takuulla sellaisen antaisi. Asia on vaan niin, että sellasta pilleriä ei ole. Periksi ei saa antaa, ja mitä kovempi masennus, sitä kovemmin sille lyödään kampoihin. TSEMPPIÄ!