Joskus neljä vuotta sitten ihastuin itseäni 15vuotta vanhempaan mieheen, olin tuolloin 15, edelleen sama ihastus painaa mieltäni...
siispä...
melkein tarkalleen viisi neljä vuotta sitten näin kyseisen miehen ensimmäistä kertaa, mies joka ei voinut olla huomaamatta minua, meillä oli aina hauskaa, huumoria suuntaan ja toiseen kemiat olisi jo silloin pelanneet loistavasti kohdalleen, mikä silloin meni pieleen? Ymmärrän meillä oli yhteisiä sukulaisia ja paljon muutakin yhteistä. Näin sinua lähes päivittäin, olit ainoa pelastukseni niiden työn ja koulun täytteisten päivien lomalla. Silloin en saanut sinua pois ajatuksistani. Enkä vieläkään saa pois sua. Muistan sen juhannuksen jonka vietit luonamme kun olin 16, en koskaan unohda niitä keskusteluita, en mitään mitä sen illan aikana tapahtui, sain yhteyden joka katkaistiin, tiedän ettei kaikki ollut vain teinitytön harhakuvitelmaa. Tapasit kuitenkin naisen jonka kanssa muutit yhteen, enkä enään kuullut sinusta... Surullinen olin, vaikka en sinua niin kovin kaivannutkaan, sitten joku otti sinut puheeksi ja aloin taas kaivata, kunhan edes olisin saanut nähdä sinut... Muistin sen ainoan suudelman, se oli se kaikki mitä meidän välillämme tapahtuo silloin, sinä yönä kun luovutin ja sait mut jaksamaan eteenpäin. Kukaan ei tiedä siitä suudelmasta ja vain yksi ihminen tietää tunteistani sinua kohtaan... Kului siis parisen vuotta ja sain mahdollisuuden tavata sinut jälleen en vain voinut missata, jotain oli muuttunut, et enään puhunutkaan minulle, miksi? Tiedän että olet jälleen yksin, katsoit vain hymyillen kuin vihdoin olisinkin kaikkien tavoittamattomissa... Missä olet nyt... Ehkä en enään jaksakkaan päivääkään ilman sinua... En koskaan unohda niitä hetkiä jotka vietin kanssasi.. En niitä minuutteja jotka istuin sylissäsi, enkä sitä suudelmaa (joka ei sittenkään vienyt jalkoja altani), veit kuitenkin sydämeni... Oli vihdoin pakko purkaa sydäntä joka on tukahtumaisillaan ikävään, et ehkä lue koskaan tätä tekstiä, et ehkä koskaan ymmärrä että se olen minä jos luet, mutta täällä yhä odotan sinua...
siispä...
melkein tarkalleen viisi neljä vuotta sitten näin kyseisen miehen ensimmäistä kertaa, mies joka ei voinut olla huomaamatta minua, meillä oli aina hauskaa, huumoria suuntaan ja toiseen kemiat olisi jo silloin pelanneet loistavasti kohdalleen, mikä silloin meni pieleen? Ymmärrän meillä oli yhteisiä sukulaisia ja paljon muutakin yhteistä. Näin sinua lähes päivittäin, olit ainoa pelastukseni niiden työn ja koulun täytteisten päivien lomalla. Silloin en saanut sinua pois ajatuksistani. Enkä vieläkään saa pois sua. Muistan sen juhannuksen jonka vietit luonamme kun olin 16, en koskaan unohda niitä keskusteluita, en mitään mitä sen illan aikana tapahtui, sain yhteyden joka katkaistiin, tiedän ettei kaikki ollut vain teinitytön harhakuvitelmaa. Tapasit kuitenkin naisen jonka kanssa muutit yhteen, enkä enään kuullut sinusta... Surullinen olin, vaikka en sinua niin kovin kaivannutkaan, sitten joku otti sinut puheeksi ja aloin taas kaivata, kunhan edes olisin saanut nähdä sinut... Muistin sen ainoan suudelman, se oli se kaikki mitä meidän välillämme tapahtuo silloin, sinä yönä kun luovutin ja sait mut jaksamaan eteenpäin. Kukaan ei tiedä siitä suudelmasta ja vain yksi ihminen tietää tunteistani sinua kohtaan... Kului siis parisen vuotta ja sain mahdollisuuden tavata sinut jälleen en vain voinut missata, jotain oli muuttunut, et enään puhunutkaan minulle, miksi? Tiedän että olet jälleen yksin, katsoit vain hymyillen kuin vihdoin olisinkin kaikkien tavoittamattomissa... Missä olet nyt... Ehkä en enään jaksakkaan päivääkään ilman sinua... En koskaan unohda niitä hetkiä jotka vietin kanssasi.. En niitä minuutteja jotka istuin sylissäsi, enkä sitä suudelmaa (joka ei sittenkään vienyt jalkoja altani), veit kuitenkin sydämeni... Oli vihdoin pakko purkaa sydäntä joka on tukahtumaisillaan ikävään, et ehkä lue koskaan tätä tekstiä, et ehkä koskaan ymmärrä että se olen minä jos luet, mutta täällä yhä odotan sinua...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.