Pitäsköhän mun pyytää apua joltakin tai mitä tää vois olla. Mua oksettaa päivittäin (en siis oksenna, mut tosi huono olo melkein jatkuvasti) Väsyttää, pelkään nukahtamista, koska näen aika kauheita unia usein, pelon ja ahdistuksen tunteet usein, ja monesti mietin miten selviin tästäkin asiasta.. Mulla on kavereita, hyvä perhe, mut välillä vaan tuntuu et joku asia on pielessä, mä en oo mihinkään tarpeeks hyvä. Mun pitää aina esittää jotain, vetää jotain "roolii" et kelpaan joukkoon, ainakin musta itestä tuntuu usein siltä, en sit muista tiiä. Ei vaan aina jaksa olla ilonen, mut silti esitän niin pirun ilosta ja nauravaa jatkuvasti... Vaikka mikään ei tunnu siltä oikein
oksettaa
pimu89
5418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa aloittaisit siitä, että juttelet vanhempiesi kanssa näistä fiiliksistä. Jos se on vaikeaa, käy terveydenhoitajan luona. Apua tarvitset ihan varmasti ja sitä on saatavilla.
Ikääsikin tietysti liittyy oman roolin hakemista ja se voi olla ahdistavaa. Mutta sinuna selvittäisin kuitenkin jonkun ammattilaisen kanssa tilanteesi.
Se roolin vetäminen on varmasti kuluttavaa. Mikset voi olla oma upea itsesi?
no käykö kuraattori?
demi.fi:in :>
niin kirjotin
Älä vaan mene kuraattorille puhumaan.
Niistä ei ole muuta kuin haittaa, itselläni huonoja kokemuksia.
Menin puhumaan kuraattorille siitä miksi en jaksa käydä koulua.Hän päätti pistää sossut kimppuuni, jotka piinasivat minua monta vuotta.
Kun en sitten siitä kerrasta oppinut, niin koitin luottaa taas kerran kuraattoriin ja menin ammattikoulussa juttelemaan, kohta löysinkin itseni suljetultaosastolta ja olin sielä jumissa kuukauden.
Todellista apua sain vasta kun pääsin laitokselta ja menin terveyskeskuslääkärin kautta psykologille.
Tämä on vain minun mielipide mutta en vain voi enään luottaa kuraattoreihin mitenkään.