miten nämä 3 lestadiolaisliikettä eroaa toisistaan? Miksi liikkeet ovat eronneet toisistaan JOS ovat olleet alussa yhdessä?
Haluaisin tietää
The Red Helen
181827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tälläkin palstalla kaluttu moneen kertaan. Selaa avauksia asiasta taaksepäin muutamia viikkoja, niin asiaa löytyy. On turha jatkaa tätä aihetta; mitään uutta ei ole odotettavissa.
Vanhoilliset sanovat, vain me.
Rauhan yhdistysläiset sanovat, vain me.
Ry:t sanovat, vain me.
Toimitalolla sanotaan, vain me.
Rauhan sanalaiset sanovat, vain me.
Leeviläiset sanovat, vain me.
Adventisit sanovat, kaikki me
Kirkossa sanovat, kaikki me.
Helluntailaiset, kaikki me.
Ja kaikki ovat omasta mielestään parhaita uskovia.
Vieläkin on niin että vain JUMALA ottaa kenet hän tahtoo taivaaseen , kuitenkin JEESUS on täys jumala taivaassa ,joten HE kumpikin tekee valinnat ja päästön .eikä vain me ja mitä niitä nyt olikaan.
Vanhat saarnaajamme ovat sanoneet, että se, joka elää ja uskoo niin kuin Raamattu opettaa, pääsee Taivaaseen. Yksinkertaista, eikö totta? Mä lähden siitä, että Jumala yksin näkee ihmissydämeen, joten näin ollen kukaan ei voi ottaa toiselta hänen uskoaan pois. Me ihmiset olemme niin kovin kärkkäitä tuomitsemaan toisia. Tulee mieleeni Raamatun sanat: "Sillä tuomiolla, millä te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan". Vaikka olenkin esikoislestadiolainen, en pidä mahdottomana sitä, että joku helluntalaisissa, vanhoillisissa, tai jossain muussa oleva voisi pelastua. En ole kuitenkaan kokenut missään muualla niin suurta Pyhän Hengen voimaa, kuin oman herätysliikkeen piirissä. Siksi haluan myös pysyä siinä. On myös hyvin monia todistuksia siitä, miten hyvin on kristityille heidän kuolemansa hetkellä käynyt. Ovat sanoneet, että näinkö paljon, näinkö paljon voi heikolla uskolla saavuttaa.
mukaan sinä, "Minä vain", mutta surulliseksi asian tekeekin se, että "lapinvanhimpain", eli esikoislestsdiolainen VIRALLINEN käsitys ei olekaan yhtä ekumeeninen, kuin sinun ja herätysliikkeen "rivijäsenten" yleinen käsitys!
Vaikutelmani asetelmasta onkin, että "lapinvanhimmat" haukkuvat oman asemansa ja uskottavuutensa, eivätkä niinkään raamatullisen opetuksen perään.
Nimittäin kaikille armon evankeliumin uskoville kristityille - ovat he sitten esikoilestadiolaisia, tai mitä tahansa muuta kristillistä suuntaa tunnustavia kristittyjä - käy heidän kuolemansa hetkellä hyvin.
Kysymyshän on VAIN - ja yksin - USKOSTA, eikä sen vahvuudesta ja milloin minkäkin "kristillisyyden" omia tarkoitusperiään palvelevasta todistuksesta.
jos virallinen käsitys olisi raamatun mukainen?
jalustaltaan!
Sillä silloinhan autuaaksitulemiseksi tarvittaisiin vain usko ja luottamus Jumalan Sanaan, ilman "lapinluottamusta"!
"Wanhimpain" itseensäluottamisvaatimukset joutuisivat romukoppaan ja Gällivaresta tulisi - ei "aikamme Bethlehem", vaan vain yksi esikoislestadiolais-paikkakunta muiden joukossa ja "vanhimmat" putoaisivat seurakunnan opettajista sen palvelijoiksi.
Tämä, mitä kirjoitit on tulevaisuutta, tai sitten joudumme taas hajantumaan. Riittävän monen hajaantumisen jälkeen lakataan olemasta?
Tai onhan tietenkin mahdollista, että Gällivare saa uuden GJ:n. Saarnaajan, joka ei tahdo valtaa, vaan seuraa Raamattua ja Evankeliumi.
Herran hallussa taitaa olla esikoisten tulevaisuus. Yli 10 vuoden eripura kalvaa kuitenkin yhteisöä kuin yhteisöä.
GJ:tä, nykyiset vanhimmat kyllä kelpaavat meille. Mitä vallantavoitteluun tulee, niin kyllä mainitsemasi GJ myös hamusi sitä ja sai myös; vallanhimo on kaikkien suurmiesten heikkous kaikissa organisaatioissa, ei vain lestadiolaisuudessa. Kaikella kunnioituksella GJ:tä kohtaan ja täysi arvostus hänen työlleen kristillisyydessä, mutta eiköhän juuri GJ:n vallan hamuaminen ollut yksi syy ( mutta ei suinkaa ainoa, eikä edes ehkä suurin )aikanaan Lapissa syntyneisiin erimielisyyksiin AI:n ja hänen kannattajiensa välillä ja piti myös DB:n vuosia sivussa hänen lahjoistaan huolimatta;Lapinmaahan kun ei sopinut kuin vain yksi suuri julistaja,profeetta, ja sen vakanssin halusi täyttää juuri GJ.
5 /12 06 klo 21,53 viestiin .
Vastustan kantaasi jyrkästi , syystä siitä että ,minulla on Saarnat MAT:5 GJpitämä
-"- EH -"- ja he puhuvat saarnoissaan kuin yhtä puuta ,oikein .
sitten minulla =sama teksti GP:pitämä puhe se ei ole SINNEPÄINKÄÄN,siis alaarvoinen . saarnojen aikaerot n. 5 vuotta .
Tässä on AI hapatusta ja astian makua.
,mutta käsittääksi hänellä oli Pyhä Henki läsnä. Niissä saarnoissa, joita olen kuullut, hän julisti puhdasta evankeliumi jättäen pois nämä naurettavat hameen pituuden ja isiensäännöt.
Tee parannus AI jumalistasi ja usko sinäkin Herraan Jeesukseen.
se GJ:n saarna,jonka hän piti Tuiran kirkossa Oulussa ja jolla hän avasi pelin v.-74 lähetyksessä Suomessa. Teksinä oli tuo mainitsemasi Matt.5. Tutki, mitä hän sanoi pyhityksen tiestä ja aseta sitten se vastaavan GP:n saarnan rinalle. Näet ( jos olet rehellinen ajatuksissasi ), että Henki on juuri sama molemmilla saarnaajilla , vaikka kummallakin on omat , Jumalalta saadut lahjat saarnaamiseen.
Tuossa samassa tilaisuudessa oli kuuntelemassa myös mainitsemasi EH (istui edessäni )ja sai kylmää kyytiä tuossa saarnassa tuohon aikaan elättelemilleen ajatuksille, koskien eräitä Laestadiuksen saaroja, joita väitti uudesti herränneiden peukaloineen ja muuttaneet Laestadiuksen ajatuksia tekemillään lisäyksillä. Olipa metkaa seurata EH:n ilmeitä eräillä kohtaa tuota GJ:n saarnaa.
Kun väität GP:n saarnan olevan ala-arvoinen ja viittaat sen yhteydessä AI:n hapatukseen (jota et itsekään näytä ymmärtävän) ja selvästi annat ymmärtää, että GP on ns. tiukkapipoinen omavanhurskauden opettaja, niin yhtä hyvällä oikeudella voidaan väittää jumaloimistasi GJ:stä ( ja myös EH:sta ), että hän taas meni erääseen aikaan superevankeelisessa hengessä liian pitkälle avarakatseisuudessaan ja kirkkoa lähestyvissä kannoissaan. Ja juuri noita näkemyksiä (joilla varsinkin täällä Suomessa eräät piirit tahtoivat ratsastaa ja ottaa synnin luvallisuutta ja lihallista vapautta uskomiseensa, joka ei varmastikaan ollut GJ:n tarkoitus )ovat jälkeentulevaiset ja nykyiset vanhimmat ja Suomen uskolliset saarnaajat saaneet viime vuosina oikoa ja täsmentää. Ja tämä kaksiteräinen Jumalan sana tekee nyt kipeää monille korvapistoksen saaneelle kristitylle.
Tuo aikoinaan lausuttu ja paljon käytetty väite, että on vain kaksi-kolme saarnaajaa kristillisyydessä, jotka ovat Kristuksen opin oikein ymmärtäneet, ja jolla fraasilla vieläkin jotkut ratsastavat ja sen varjolla roikkuvat tiettyjen persoonien saarnoissa ja sanonnoissa, on aikansa elänyt. Totuus on, ettei yhtään viatonta ja erehtymätöntä saarnaajaa (opinkäsitystenkään suhteen )ole ollut eikä tule tässäkään herätysliikkeessä. Kaikki ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä, mutta vain harvat kykenevät ne tunnustamaan ja oikein korjaamaan.
On muuten huvittavaa ( mutta myös murheellista ) todeta, että muutamat Suomenkin lähetysmiehet, jotka kolmisenkymmentä vuotta sitten sotivat vallanhimossaan ja kuvitellussa viisaudessaan sen ajan vanhoja opettajia vastaan, huutavat nyt kurkku suorana luottamusta itselleen ;"Luottakaa lähetysmiehiin, rakastakaa heitä ja rukoilkaa heidän edestään"! Mutta edelleenkin säilyy se totuus myös kristillisyydessä, että luottamus syntyy näyttöjen kautta. Ihminen, joka on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen myöskin sen saa pyytämättä ja sama on kristittyjen rakkaudenkin kanssa. Sellaisten sananpalvelijain puolesta halulla rukoilee, että Herra heitä vahvistaisi ja oikeassa itsensä tunnossa ja alennuksessa kuljettaisi.
Tässä on alkujaan ollut vain yksi palsta lestadiolaisuuden alla. Vanhoilliset halusuvat kuitenkin oman palstan. Uuslestadiolaisia ei virallisesti ole, mutta sanovat, että ne on vanhoillistaustaisia, jotka eivät hyväksy vanhollisten oppia.
Sanovat, että lestadiolaisia olisi yli 20 joukkoa. Pääsuuntia on kuitenkin kolme. Jako tapatui 1900-luvun alussa, vanhoillisiin esikoisiin ja uudestiheränneisiin.
Esikoiset ovat säilyttäneet yhteyden lestadiolaisuuden synnynsijoille ja lukevat kokouksissaan myös Laestadiuksen saarnoja, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että oppi pysyy samana. Jumalan sana onkin sama eilen tänään ja iankaikkisesti.
Vanhoilliset eivät hyväksyneet parannussaarnoja, mutta ovat kuitenkin olleet ankaria tuomitsemaan ja erottamaan joukostaan syntiin joutuneita ja heidän sukulaisiaan. Sääntöjä on vuoroin kiristetty ja vuoroin löysätty.
Uudestiheränneet vastustivat syntien anteeksi antamista ja vaativat syvempää katumusta. Sekin on myöhemmin muuttunut ja sulautunut monin paikon luterilaiseen kirkkoon.
Tietääkseni suurin joukko, joka edellä mainituista on lähtenyt on pikkuesikoiset eli rauhansanalaisuus.
OPETUS pysyy samana? Jumalan Seurakunnassahan on vain yksi oppi - Kristuksen oppi - mitä mm. lestadioalisessa herätysliikkeessä opetetaan, kunkin suunnan lisätessä siihen omat vaatimuksensa, hegemoniansa mukaan.
Mitä tarkoiti sillä,etteivät vanhoilliset hyväksyneet parannussaarnoja?
Parannustahan meillä juuri saarnataankin ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja Hänen antamin valtuuksin.
Ja velvollisuus julistaa synnin päästö sitä haluavalle.
Kysymys on aina siitä kuka on suurin ei suinkaan taivaanvaltakunnassa vaan kuka on johtaja,
siihen sitten otetaan keppihevoseksi raamattu ja senjälkeen rietas antaa voimaa.
Meidän on aina muistettava se että ei vihollinen ole kaukana tänäkään päivänä, se tulee omanvanhurskauden muodossa.