onko kellään parisuhde loppunut siihen, kun lapsettomuus ja hoidot ovat vieneet voimat ja koetelleet suhdetta kovasti. en itsekään usko että jos se olisi ainoa asia, tuo lapsettomuus, ei suhde varmaankaan siihen kaatuisi, mutta kun on muutakin tulevaisuuden pelkoa ja yhteiselämän erimielisyyksiä. Riittääkö puhuminen.. Mitkä on niitä juttuja mitkä auttaa jaksamaan ja kestämään ja sinnittelemään?
rakoilevasta parisuhteesta
bonzo26
12
1265
Vastaukset
- ... jo häämöttää
Itse mietin parhaillaan samaa. Tälläkin palstalla saa joka jutussa lukea, että parisuhde on vahvistunut entisestään. Ei ainakaan meidän tapauksessamme. Meillä kaikki hyvä on hukkunut neljä vuotta kestäneen lapsettomuuskriisin alle. Emme enää löydä toisiamme, vaikka yritystäkin olisi. Mies purkaa kaiken energiansa ja surunsa työn tekoon, minä olen lamaantunut ja kaikki tunteeni ovat jäässä. Elämme hoidosta toiseen, siinä välillä vaan odotellaan uutta hoitoa alkavaksi. Hoitojen välilläkin joudun ottamaan lapsettomuuslääkkeitä 3 kertaa päivässä, joten asia ei koskaan ole muutamaa tuntia kauemmin pois mielestä.
Meille taitaa ihan oikeasti tulla ero lapsettomuuden takia, joka on imenyt elämästämme kaiken muun sisällön. Emme enää osaa keskustella niin kuin ennen teimme, emme myöskään kohtaa toisiamme henkisesti tai fyysisesti. Tulevaisuudesta ei puhuta, koska kaikki aiemmat suunnitelmamme sisälsivät elämän lasten kanssa. Ei ole olemassa mitään muuta tulevaisuutta, kunnes on aika luovuttaa. Biologinen kello tikittää, täytän 40 kuukauden kuluttua. Kohta on aika luovuttaa ja lopettaa hoidot. Minusta tuntuu, että siinä vaiheessa loppuu myös tämä hatara avioliitto, jolla oli valoisa tulevaisuus vielä 4 vuotta sitten ennen kuin tämä painajainen alkoi. - kaikki jo takana,
eli viimeinen hoito epäonnistui pari kuukautta sitten.
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut edellisen vastauksen... päivittäin käyn täällä, haluaisin "huutaa" tuskaani, jota kukaan ei ymmärrä, mutten saa ajatuksiani kirjoitetuksi... Olen niin yksin... Ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää yrittää... - JKPT
Puoliso vaihtoi nopeasti nuorempaan ongelman syyn löytymisen jälkeen.
- J&M
Kun tullaan tällaisten asioiden eteen,paljastuu suhteen todellinen laatu.Meillä pari vuotta sitten rankka kokemus,Vaimolla todettiin kohdunkaulasyöpä.Siitä selvittiin voittajina.Sen jälkeen alkoivat lapsettomuushoidot.Kummassakaan ei ole mitään vikaa,ns.selittämätön lapsettomuus,joita on kuulemma PALJON.Olen 38v,sperma todella hyvänlaatuista,Vaimoni on 41v,eikä tahdo oikein kehittyä munasoluja.Kolmas IVF-hoito alkoi,eikä kehittynyt kuin yksi liian iso munasolu,ja muutamia liian pieniä.Tänään tehtiin inseminaatio,lääkäri ei antanut paljon toivoa onnistumiselle.Meillä on ollut rankkaa,mutta en ole sekuntiakaan ajatellut vaihtaa kumppania tämän takia.Rakastan Vaimoani,ja haluan jatkaa elämääni hänen kanssaan.
Tsemppiä ja voimia kaikille! - DitaVonBlonde
J&M kirjoitti:
Kun tullaan tällaisten asioiden eteen,paljastuu suhteen todellinen laatu.Meillä pari vuotta sitten rankka kokemus,Vaimolla todettiin kohdunkaulasyöpä.Siitä selvittiin voittajina.Sen jälkeen alkoivat lapsettomuushoidot.Kummassakaan ei ole mitään vikaa,ns.selittämätön lapsettomuus,joita on kuulemma PALJON.Olen 38v,sperma todella hyvänlaatuista,Vaimoni on 41v,eikä tahdo oikein kehittyä munasoluja.Kolmas IVF-hoito alkoi,eikä kehittynyt kuin yksi liian iso munasolu,ja muutamia liian pieniä.Tänään tehtiin inseminaatio,lääkäri ei antanut paljon toivoa onnistumiselle.Meillä on ollut rankkaa,mutta en ole sekuntiakaan ajatellut vaihtaa kumppania tämän takia.Rakastan Vaimoani,ja haluan jatkaa elämääni hänen kanssaan.
Tsemppiä ja voimia kaikille!tätä viestiä. Oikein huokuu rakkaus vaimoaan kohtaan. :) meilläkin lapsettomuus johtuu ainakin enimmäkseen minusta (naisesta)ja joskus tuntuu ettei mieheni kertakaikkiaan ymmärrä minua eikä osaa tukea.
Mutta kun luin tämän viestisi, tajusin, että minun mieheni on todellakin kanssani tästä inhottavasta asiasta huolimatta aivan kuten Sinä olet vaimosi kanssa.
Ja olen myös samaa mieltä, lapsettomuus on kriisi, joka mittaa onko pareilla todellista rakkautta vai ei.
Tarkemmin ajateltuna miehelläni ei ole edes edellytyksiä ymmärtää minua tässä asiassa niin täysin. Meillä on erilaiset tavat surra ja huolehtia. Minä puhun, itken, ja puhun lisää. (lähinnä murehdin tulevaisuutta ja välillä taas haaveilen siitä). Mieheni käsittelee asiaa enimmäkseen päänsä sisällä. Hän käy kanssani vastaanotolla ja pitää minua kädestä. Minä kerron faktoja hoidoista ja pidän hänet jatkuvasti ajan tasalla. Ehkä olemme kuitenkin aika toimiva kaksikko :)
- Eikö tämä jo riitä?
Ihan aluksi lämmin kiitos keskustelun avaajalle. Tästä aiheesta puhutaan mielestäni liian vähän. Sekä terveydenhuollossa että yleisemminkin lapsettomuus medikalisoidaan vanhemmuuden ja parisuhteen unohtuessa jonnekin sinne taustalle
Meillä minusta johtuva lapsettomuus todettiin vasta tänä kesänä ja avioliitto on jo nyt ajautunut mahdottomalta tuntuvaan umpikujaan. Olen jäänyt täydellisen yksin ongelmieni kanssa: sekä fyysisesti että henkisesti. Kaiken tämän keskellä pitäisi vielä tehdä päätös IVF:n lähtemisestä... Ajatuskin tuntuu suoraan sanoen naurettavalta.
Tämä on niin umpikiero aihe: Kun suhde ajautuu tällaiseen kriisiin, alkaa tuskissaan kysellä, haluanko minä lasta tuollaisen ihmisen kanssa? En minä ainakaan haaveile lapsesta lisääntymisen itsensä takia, vaan pitkälti juuri siksi, että halusin sen kokea vanhemmuuden oman mieheni kanssa. Ja sitten vielä sekin, että jos lapsettomuus on kriisi, niin kaikki kriisin ainekset sisältyvät myös lapsen saamiseen. Eli tarkoittaako tämä sitä, että jos ei selvitä lapsettomuuden kohtaamisesta yhdessä niin selvittäisi vanhemmuudestakaan.
Olen täydellisen pihalla kaikesta.- Ei toivoa
Moi,
olen ihan samassa pisteessä. Onneksi on muitakin. Itse olen lähdössä parisuhteesta, miehestä on paljastanut niin kammottavia piirteitä kuten empatian puute suruuni, etten edes halua tehdä tätä hänen kanssaan. Olen siis toivonut lasta 12 vuotta, vika: yksi munatorvi jäljellä (kystaleikkauksia), joka ei toimi. Eli periaatteessa voisin saada lapsen, jos olisi osannut valita oikea kumppanin. - Eikö tämä jo riitä?
Ei toivoa kirjoitti:
Moi,
olen ihan samassa pisteessä. Onneksi on muitakin. Itse olen lähdössä parisuhteesta, miehestä on paljastanut niin kammottavia piirteitä kuten empatian puute suruuni, etten edes halua tehdä tätä hänen kanssaan. Olen siis toivonut lasta 12 vuotta, vika: yksi munatorvi jäljellä (kystaleikkauksia), joka ei toimi. Eli periaatteessa voisin saada lapsen, jos olisi osannut valita oikea kumppanin.Juuri tuo empatian ja huolenpidon puute minutkin on pelästyttänyt. Ja kamalalle tuntuu edes sanoa näin, mutta mietitäänpä tähän ensin lapsettomuushoidot henkisine ja fyysisine oireineen ja sitten, jos kaikki onnistuu täydellisesti; avuton vastasyntynyt... Mullakin on muuten syy johtimissa. Molemmat on poistettu, eli ivf on ainoa keino tulla raskaaksi. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka miehet noin ylipäätään suhtautuvat lapsettomuushoitoihin. Olen nimittäin miettinyt jo niinkin pitkälle, että ehtisiköhän tässä iässä vielä rakastua ja löytää jonkun, jonka kanssa perheen perustaminen tuntuisi turvalliselta...
- Ei toivoa
Eikö tämä jo riitä? kirjoitti:
Juuri tuo empatian ja huolenpidon puute minutkin on pelästyttänyt. Ja kamalalle tuntuu edes sanoa näin, mutta mietitäänpä tähän ensin lapsettomuushoidot henkisine ja fyysisine oireineen ja sitten, jos kaikki onnistuu täydellisesti; avuton vastasyntynyt... Mullakin on muuten syy johtimissa. Molemmat on poistettu, eli ivf on ainoa keino tulla raskaaksi. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka miehet noin ylipäätään suhtautuvat lapsettomuushoitoihin. Olen nimittäin miettinyt jo niinkin pitkälle, että ehtisiköhän tässä iässä vielä rakastua ja löytää jonkun, jonka kanssa perheen perustaminen tuntuisi turvalliselta...
Uskomatonta, että sinulla on aivat samat fiilarit kuin minulla. En todellakaan usko, että minä 37 ikävuotta lähenevä löytäisin niin nopeaa sopivan ja turvallisen suhteen, että lapsi vielä olisi mahdollinen. Päädyin jo mielessäni adoptioon, vaikka yksin. Kunhan saisin sen vakityön ja olisi rahaa adoptoida. Tuttavillani on useilla ivf-lapsia eivätkä ole valittaneet miehiensä asenteista...en tiedä sitten. Usein näissä tapauksissa mies haluaa lasta niin paljon, ettei moinen venkoilu edes tule kysymykseen.
- Eikö tämäm jo riitä?
Ei toivoa kirjoitti:
Uskomatonta, että sinulla on aivat samat fiilarit kuin minulla. En todellakaan usko, että minä 37 ikävuotta lähenevä löytäisin niin nopeaa sopivan ja turvallisen suhteen, että lapsi vielä olisi mahdollinen. Päädyin jo mielessäni adoptioon, vaikka yksin. Kunhan saisin sen vakityön ja olisi rahaa adoptoida. Tuttavillani on useilla ivf-lapsia eivätkä ole valittaneet miehiensä asenteista...en tiedä sitten. Usein näissä tapauksissa mies haluaa lasta niin paljon, ettei moinen venkoilu edes tule kysymykseen.
Tiedän, että tämä kuulostaa kliseeltä, mutta eiköhän meille molemmille ajan mittaan käy ilmi, että tällä kaikella oli ihan hyvä syy ja tarkoituskin.
Äitini sanoi minulle eilen adoptiosta keskustellessamme, että "Ihaninta maailmassa on kun "perhe" haluaa lapsen ja lapsi *tarvitsee* perheen". Ja minun mielestäni perhe ei ole tilastollinen ilmiö, vaan mielentila, joka voi pitää sisällään yhden ihmisen tai sitten useamman eri tai samaa sukupuolta olevan ihmisen. Tärkeintä on halu elää ja jakaa vaikka kaikki ei olisikaan ruusuilla ja amarylliksillä tanssimista.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea levollista mieltä. Kyllä se tästä vielä kirkastuu :-)
- Ei toivoa
Hei, kyllä on kokemusta tuosta. Mutta jo siinä vaiheessa kun hoitoa olisi pitänyt ruveta suunnittelemaan. Edellinen mieheni laski rahoja, että ivf-onnistumisprosentti on liian alhainen, että hän laittaisi siihen rahaa - itselläni oli vielä opintolainat maksussa ja pieni palkka silloin. Menimme kunnalliseen jonoon, mistä ei koskaan kuulunut mitään ja lopulta erosimme. Nykyinen (kohta kai entinen) kumppanini on puhunut vuosien aikana lämpimikseen, että joo tottakai keinohedelmöitys hänelle sopii. Spermat purkkiin ja se on siinä. Nyt kun biologinen kelloni tikittää lujaa ja (myrskyisää) parisuhdetta on kestänyt nelisen vuotta, hankkiuduin vastaanotolle ja hoidot olisi lääkärin mielestä syytä aloittaa, kumppanini laittaa hanttiin ja on koko syksyn siirtänyt erilaisin tekosyin tätä asiaa. Ja on väittänyt minun olevan suhteessamme vain siksi, että saisin häneltä lapsen. Ja pysyy kannassaan. Että olen hyväksikäyttämässä häntä. Olen tästä todella loukkaantunut ollut jo kuukausia. Hänellä ei ole todella pienintäkään aikomusta osallistua "minun" projektiin ja toivoo silti, että jään parisuhteeseen. Tilanne on ajautunut pahaksi ja olen laittanut asuntohakemuksen ja tajunnut että en ehkä koskaan saa lasta epäonnistuneiden miesvalintojeni takia ja sen takia, ettei minulla ole rahaa yksin tehdä lasta (pätkätyö ja pieni, kunnallinen akateemisen palkka). Olen todella ahdistunut asiasta. Ja muidenkin erimielisyyksien takia ja miehen myötätunnon puutteen takia en edes enää uskaltaisi lähteä hänen kanssaan yrittämäänkään, koska olen kuullut kuinka rankkoja hoidot ovat.
Itse on oikein jaksa ja olen tämän asian kanssa aika yksin.- up to me
heips!
Mielenkiintoista lukea teidän kommentteja, asia on tärkeä. Ja minunkin avioliitossani ajankohtainen.
Me teimme päätöksen, että lapsettomuutta hoidetaan tasan niin pitkään kun voi ilman piikkejä ja toimenpiteitä. Eli käytössä pillerilääkkeet, Terot ja Clomit.
Päätös ei johdu siitä, että olisimme mitenkään piikki- tai toimenpidekammoisia vaan siitä, että meidän suhteessa stoppi tulee hoidoille tuossa kohtaa kun pitäisi alkaa suurempi hoitorumba.Ajattelemme, että se on liian stressaavaa.
Emme halua sitä. Olemme mielummin kahdestaan.
Tämä on varmaan teistä monesta kummallinen päätös, mutta näin me teimme. Ja olemme, toistaiseksi, onnellisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974309Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293243No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351358
- 10979
- 141958
- 6904
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12842Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124786- 11780