vaikeaa

ja alkoholisti,tiedän kokemuksesta miltä perheestä tuntuu kun olen juonut ja kaikki lupaukset petän.olen ollut hoidossa myllyhoidossa kalliolassa se raitisti joksikin aikaa mutta sitten alkoi uudestaan,pystyn olemaan aina juomatta kuukausia ja sitten retkahdan,arvaa onko se itsellekin surkea juttu,hävettää ja suututtaa.vaan sitten tytär meni kalliolaan läheiskursseille alkoi olla huolehtimatta minusta vaan omasta perheestään ja ennen kaikkea itsestään,hänen olonsa helpottui ja minun syyllisyyteni myös ja vähitellen juomiseni on vähentynyt ja uskon että se loppuu vielä kokonaankin.mihinkään lääkkeisiin en ole luottanut ja puhumme paljon keskenämme näistä tunteista,kuuntelen tytärtäni ja miestäni,en puolustele,en valehtele,otan heidän palautteensa vastaan ja yritän muuttaa itseäni kuin vain voin koska rakastan läheisiäni.helppoa se ei ole mutta tänäänkin kiitän raittiista päivästä,siispä eläkää omaa elämää ja antakaa äitinne elää omaansa,muutos tulee jos on tullakseen

""nyt se vime viikolla kävi lääkärillä ja sai sellasia tabuja joitten pitäs vaikuttaa niin ettei tee mieli juoda. lääkkeen nimeä en tiedä.. no, äiti otti puolikkaan joka päivä (se lääkäri sano et aluks vaan puolikas), mutta sitten.. äiti oli ottanu aamulla lääkkeen, mut alkas juomaan päivllä!? mikä meni vikaan? eikö lääke tehonnut vai mitä?""

Tyttö hyvä.
Kirjoituksestasi päätellen äitisi on saanut REVIA-nimistä lääkettä, jonka tehoaine on naltrexon.
Lääke toimii siten, että se vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen siten, että aine vie nautinnon pois alkoholia juodessa. Lääkkeen teho perustuu siihen, että lääke myös otetaan päivittäin ENNEN juomisen aloittamista. Kuitenkin monet alkoholistit, poikkeksetta lähes kaikki, lopettavat lääkkeen nauttimisen, koska se juomisen mielihyvä poistuu ja jatkavat juopottelua entiseen malliin. Minäkin aikoinani toimin juuri näin, lopetin lääkkeen ja aloin juopotella reilusti jälleen. Alkoholismi on siitä kavala tauti, siitä ei parane millään lääkkeellä ja alkoholi aiheuttaa pirullista riippuvuutta. Yleensä vasta sitten, kun alkoholisti on juonut tarpeeksi, sotkenut omat ja perheensä asiat perusteellisesti, saanut alkoholista jo vakavia terveydellisiä ongelmia ja huomatessaan ITSE ongelmansa, voi siitä toipua. Itselleni kävi juuri näin, vasta kun ITSE huomasin ongelmani todellisen luonteen, nostin kädet pystyyn ja hakeuduin myllyhoitoon. Siellä sain raittiuden alulle ja jatkan säännöllisesti AA:ssa (vertaistukiryhmässä) käyntejä viikottain. Raittiuttani on kestänyt nyt n. 5 vuotta ja himo juomiseen on kadonnut kokonaan. Alkoholismi on kuitenkin viekas sairaus, se vaanii alitajunnassa kaiken aikaa. Jo yksikin ryyppy voi palauttaa lähtökuoppiin, ts. juominen alkaa taas ja yleensä entistä rajumpana. Siksipä alkoholismi tarvitsee jatkuvaa hoitoa pysyäkseen kurissa. Minä hoidan sitä AA:ssa, jotkut jollain muulla tavoin.
Äitisi on ymmärrettävä itse oma sairautensa ja hoidettava sitä kaiken aikaa. Pelkkä myllyhoidon läpi käynti ei yksin riitä.

Vilkaises tätä linkkiä ja kerro siitä aidillesi:

http://www.suomenaa.fi

Voimia Sinulle tyttöseni

Mulla on äiti myös juonut niin kauan kuin olen ollut elossa, eli kohta jo 30 vuotta. Onhan se joskus ollut paljon villimpi, mutta ei se nykyäänkään ole millään lailla luotettava henkilö enkä ole varma miten häneen suhtautuisin.

Sen lisäksi, että voit auttaa äitiäsi saamaan selvyyttä ongelmastaan, sinun kannattaa harkita itse tutustumista Alkoholistien läheisten tukipalveluihin, jos joskus tunnet niitä tarvitsevasi. Alla linkki tuonne sivuille:

http://www.al-anon.fi/

Itse alan kääntyä siihen, että joku päivä käyn kurkkaamassa paikan päällä, mistä tuossa Al-Anonissa on kyse. Toistaiseksi olen käynyt AA:ssa (koska itsellänikin on alkoholi-ongelma) mutta nyttemmin äitini myötä olen alkanut tajuta, että saattaisin tarvita myös tuota ryhmää.

Toivottavasti äitisi ja sinä saatte apua tilanteeseenne!

Kuten myös kaikkia muitakin juoppoja, on olla auttamatta tätä.
Kuulostaa oudolta, mutta niin se vain on, että pitkälle alkoholisoitunut juo aina vain kauemmin kun lähipiiri paapoo, hoivaa, ymmärtää, hoitaa asioitaan, ja taas ymmärtää.
Täälläkin on kirjoitettu juomisen mahdollistamisesta, ja se on juuri sitä, kun juoppo aina laskee sen sen varaan, että kun tulee taas tiukka paikka, kyllä ne taas pelastavat.
Juoppo katsoo totuutta silmiin vasta umpikujassa, sinne hän pääsee nopeammin, on loputon läheisten järjestelemä kaikenmoinen holhoaminen loppuu.
Ovatpa monet ex-juopot siitä umpikujasta myöhemmin kiitelleetkin.