Olen tavannut elämäni naisen. Nainen joka kääntää jokaisen miehen pään tai sydämen. Naurullaan sulattaa kivenkin. Luulin hänen haluavan minut, mutta se oli pelkkää kuvitelmaa. Kuvitelma vain eli niin kauan, että en pääse siitä enää irti, vaan tunne on minussa kuin takiainen.
Tiedän, että tulen vertaamaan jatkossa kaikkia tapaamiani naisia häneen, ja jokainen häviää. Hänen kaltaistaan ei vain ole toista, sen tietää jokainen joka hänet on tavannut.
Pelkään siis, että loppuelämäni on yksinäisyyttä. Vähempään en voi enää tyytyä. Se olisi väärin sekä aina häviämään joutuvalle naiselle, että minulle. Hän tulee olemaan minulle kaikki kaikessa, vaikka koskaan häntä en saakaan.
En vain pääse hänestä irti. Näen joka yö hänestä unta. Hylätty ja niin kylmä olo. Koko elämäni ajan minua vaivanut yksinäisyys sai uusia ulottuvuuksia, en osannut arvata että joskus olisin vielä näin heikoilla. Pelkään kohta elämää enemmän kuin kuolemaa. On lohduttavaa tietää, että kuolema lopettaisi kaiken tämän viiltävän tuskan.
Minä rakastan sinua, vaikka sinä et rakasta minua. Olet jossain pimeän kaupungin toisella laidalla, pidät sylissäsi pientä lasta, ja toinen mies saa pitää sinun sydämesi.
En kauaa jaksa...
Elämäni ainoa nainen
19
3586
Vastaukset
- nainen siis
varattu? Ilmeisesti, koska hänellä on toisen kanssa lapsi, vai oliko kyseessä vain pelkosi että näin kävisi?
Samanlainen olo on minullakin erästä miestä kohtaan. Tuntuu, ettei kukaan tule kelpaamaan enää. Harmittaa, että koskaan hänet edes tapaisin. Nyt on niin tyhjä olo. Hetken sain huomata, mitä elämästäni puuttui. Mutta vain sen ajan, että jälkeenpäin kaikki on tuntunut arvottomalta..- Musta sydän
Nainen on varattu, enkä olisi voinut vaikeammin tavoiteltavaa rakkauden kohdetta keksiä. Ja niin, hän on samassa työpaikassa kanssani...
Itse olen eroamassa, osin hänen vuoksensa. Vuosia kestänyt vaikea liitto näyttäytyi kaikkine heikkouksineen, kun olen nyt nähnyt kuinka paljon voin naista rakastaa ja kuinka vähän puolisoani koskaan rakastin.
Olen elänyt koko elämäni yksinäistä, pelokkaan miehen elämää, ja vasta nyt kolmikymppisenä tiedän mitä siltä haluan, ja että minullakin on oikeus olla onnellinen. En voinut tietää, että ihminen voi tuntea näin hullua, haluavaa, omistavaa rakkautta! Enää en voi tyytyä häneen ystävällisyyteensä vaikka kuinka yrittäisin. Meillä oli pari vuotta kivaa yhdessä, tiedän että olin hänelle tärkeä, ja että häntä ahdistaa myös tämä tilanne. Hän vain joko ei rakasta tai rakastaa myös miestään, eikä voi häntä jättää, lapsikin kun on.
Olen niin katkera. Menetin nyt ystävän sekä toivon elämäni suuresta rakkaudesta. Kerta toisensa jälkeen sorruin uudestaan kirjoittamaan hänelle palavia rakkauskirjeitä sähköpostiin. Hän ei ahdisuteena halunnut käsitellä asiaa, kunnes viikko sitten ylitin jonkin rajan ja hän ilmoitti työnantajallemme häiriöstä. Lopulta tajusin, että tämä tie on kuljettu loppuun, enkä halua häntä enää piinata. Minähän rakastan häntä, en voi häntä yhtään enempää kiusata.
Minun täytyy vaihtaa työpaikkaa. Vaihdan samalla kaupunkia jos vain mahdollista. Sydämestäni en pääse eroon, mutta ehkä etäisyys auttaisi uuden elämän luomisessa. Olen nin katkeroitunut. Minun pitää lähteä ennen kuin nainen tulee töihin kihlattuna, naimisissa, uusi vauva vatsassaan. Sitä en kestä enää.
Nyt, lauantai-iltana, haluaisin lähettää hänelle taas viestin, käydä yksisuuntaista keskustelua, mutta sitä en enää saa. Enkä tee. Tämä hiljainen yksinäisyys on pahinta, ja se että tunnetasolla koko ajan petän puolisoani joka ei tällaista ikinä ole ansainnut, ihana ihmeellinen nainen jota vain en koskaan tarpeeksi rakastanut. Olen seinän ja tapetin välissä tukehtumispisteessä.
Rakastumiseni pakotti minut palaamaan terapeuttini puheille. Tilanne on niin raastava, että en keksi selviytymistapoja. Pelkään itseäni. Terapiakaan ei paljoa auta, kerta pari viikossa keskustelua. En halua sitä vaan rakastaa ja olla rakastettu!! - Musta sydän
Sanoit että harmittaa kun ylipäätään tapasit miehen.
Sama täällä. Nainen saa kaiken näyttämään nyt niin turhalta. Onnellisempi olisin ollut ilman häntä nyt kun tiedän mihin kaikki johti.
Puhuin työnantajani kanssa, joka kertoi jokaisen firman miehen hänet haluavan, mutta ei häntä kukaan saa. Hänellä on jo mies. Luulen että en ole ensimmäinen joka menettää järkensä häneen, enkä viimeinen. Ja hän on oikeasti niin ihana, ystävällinen, olemalla vain kaunis viehättävä oma itsensä hän saa ilman väreilemään.
En tiedä kumpi on katkerampi vaihtoehto. Se, että hänellä ei oikeasti ole tunteita minua kohtaan vaiko se, että jos kohtalo olisi heittänyt meidät yhteen hieman aiemmin, olisin nyt ehkä maailman onnellisin mies? Lopputulos on sama, mutta...
Yötkin ovat niin kauheita kun näen painajaisia siitä miten häntä en saa koskaan. Nuo unet tuovat epätodellisen surun pintaan heti aamulla herättyäni. Elän kuin hidastettua kuolemaa. - pruut polle
Musta sydän kirjoitti:
Sanoit että harmittaa kun ylipäätään tapasit miehen.
Sama täällä. Nainen saa kaiken näyttämään nyt niin turhalta. Onnellisempi olisin ollut ilman häntä nyt kun tiedän mihin kaikki johti.
Puhuin työnantajani kanssa, joka kertoi jokaisen firman miehen hänet haluavan, mutta ei häntä kukaan saa. Hänellä on jo mies. Luulen että en ole ensimmäinen joka menettää järkensä häneen, enkä viimeinen. Ja hän on oikeasti niin ihana, ystävällinen, olemalla vain kaunis viehättävä oma itsensä hän saa ilman väreilemään.
En tiedä kumpi on katkerampi vaihtoehto. Se, että hänellä ei oikeasti ole tunteita minua kohtaan vaiko se, että jos kohtalo olisi heittänyt meidät yhteen hieman aiemmin, olisin nyt ehkä maailman onnellisin mies? Lopputulos on sama, mutta...
Yötkin ovat niin kauheita kun näen painajaisia siitä miten häntä en saa koskaan. Nuo unet tuovat epätodellisen surun pintaan heti aamulla herättyäni. Elän kuin hidastettua kuolemaa.Onko yksikään nainen moisen pähkäilyn arvoinen? Selkeästi se huora ei osaa erotella elämästä hyviä puolia, siksi hänellä on joku äpärä jonkun lussupersemulkeroäijän kanssa. Sellaistako ihannoit? Dumppaa lopullisesti mokoma viikatenainen, sen jälkeen olet eheämpi kuin koskaan.
Naisia ei tule ihannoida. Se johtaa ainoastaan kärsimykseen.
- *pieni toivonkipinä
Sinulla on suuri tuska käsiteltävänä. Jaksamista sinulle! Sait kokea ilmeisesti hetken rakkautta myös tältä naiselta. Siksi tunteesi sai noin suuret mittakaavat. Hän ei ole ainoa hyväsydäminen ja ihana nainen maapallolla. Tulet löytämään vielä rakkauden, joten luottamusta. Juuri nyt tilanne tuntuu vain vaikealta. Nainen on kuitenkin tehnyt valintansa ja vaikka hän olisi kuinka viehättävä tahansa, hän on vain ihminen. Ehkä olet nostanut hänet tietyllä tavalla jalustalle. Olet syvästi tunteva ja rehellinen omille tunteillesi. Anna ajan kulua ja koeta hakea elämällesi muuta sisältöä esim. uusien harrastuksien tai muiden sinua ilahduttavien asioiden kautta. SINÄ SELVIÄT!
- tuulikannel
Ihan kuin olisin itse tuon viestin kirjoittanut. Ainut ero on se, että itse olen nainen ja rakkauteni kohde on mies. Hän on aviossa ja pienen pojan isä. Liitto natisee, eikä siellä taida enää paljon rakkautta olla, mutta silti mies ei voi erota, sillä hän rakastaa yli kaiken poikaansa, eikä voi tätä jättää.
Minä rakastan miestä suunnattomasti, ja kärsin, koska luultavasti edes tulevaisuudessa emme koskaan ole yhdessä. Musta sydän, ainakin minä ymmärrän sinua täydellisesti, sillä tiedän itse miltä tuntuu lähetellä sähköposteja ihmiselle, joka asuu sydämessä - ja silti on tavoittamattomissa! - SparkleEye_Girl
olet varmasti kuullut tuhansia kertoja sanonnan "Aika parantaa haavat." Olet varmasti jo kyllästynytkin ja uskot ettei ihmiset tiedä mistään mitään.
Minulla on samantyyppinen kokemus.Tapasin erään tyypin yhden ainoan kerran ja jotenkin sydämeni unohtui hänen mukaansa.Kaipaan häntä ja odotan että tapaisin hänet uudestaan vaikka tiedän ettei hän koskaan vilkaisisi minuun vakavissaan.Hän vähintään hymyilee ja iskee silmää ja herättää uudelleen sydämeni kaipuun.
Mutta tiedän ja uskon että jonakin päivänä kohtaan miehen joka päihittää tämän ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja rakastetuksi.
Jonain päivänä sinäkin kohtaat naisen joka täyttää sydämesi ilolla ja rakkaudella.
vaikka se nyt tuntuukin mahdottomalta niin aikanaan.Kaikki tapahtuu aikanaan...- Valkea sydän
Viikonloppuna musta, tänään valkea sydän. Juuri nyt tunnen tästä ehkä selviäväni. Huomenna taas tiedän voivani ajatua kriisiin. Viimeistään seuraava hiljainen ja yksinäinen viikonloppu kaataa minut maahan.
Löysin voimaa ystävästäni, joka keksi meille tekemistä, eli muuta ajattelemista. Pahinta on yksin olo. PItäisi vain (mutta kun yleensä ei jaksa) nousta ylös. Miksi ihminen mieluummin pyörii liejussaan kuin yrittää sieltä nousta?
Selviytymisstrategiani on heikon langan varassa, mutta minun täytyy voida siihen luottaa. Yritän palauttaa ystävyyden minun ja hänen välille. Olimme hiljaa keskenämme sukulaissieluja ennen tätä myrskyä, molemmat olemme tunnistaneet toisissamme halun ystävystyä. Ehkä saan hänet vain vielä luottamaan että en painosta häntä enää milloinkaan. Ehkä kykenen aidosti vielä iloitsemaan pelkästä ystävyydestä.
Se oli minulle niin tärkeää. Olisi liian surullista menettää se itsekkään rakastumisen tähden.
Hän on oikeasti minulle niin tärkeä, että toivon hänen olevan onnellinen. Jos toinen mies tekee hänet sellaiseksi, minä en saa olla katkera.
Minä haluan vielä hänen hymynsä ja yhteisen ilon toisen läsnäolosta. Haluan, että hän on ensimmäinen ihminen jolle saan kertoa rakastuneeni uudestaan johonkin ihanaan naiseen. Haluan että voimme iloita yhdessä siitä, että olemme onnellisia.
Hillitöntä idealismia ja ihanteita, mutta ilman sitä en jaksaisi tätä elämää tällaisenaan!
Pelkään vain taas seuraavaa pimeyttä sielussani...
Voimia kaikille rakastuneille ja pettyneille! - *pieni toivonkipinä
Valkea sydän kirjoitti:
Viikonloppuna musta, tänään valkea sydän. Juuri nyt tunnen tästä ehkä selviäväni. Huomenna taas tiedän voivani ajatua kriisiin. Viimeistään seuraava hiljainen ja yksinäinen viikonloppu kaataa minut maahan.
Löysin voimaa ystävästäni, joka keksi meille tekemistä, eli muuta ajattelemista. Pahinta on yksin olo. PItäisi vain (mutta kun yleensä ei jaksa) nousta ylös. Miksi ihminen mieluummin pyörii liejussaan kuin yrittää sieltä nousta?
Selviytymisstrategiani on heikon langan varassa, mutta minun täytyy voida siihen luottaa. Yritän palauttaa ystävyyden minun ja hänen välille. Olimme hiljaa keskenämme sukulaissieluja ennen tätä myrskyä, molemmat olemme tunnistaneet toisissamme halun ystävystyä. Ehkä saan hänet vain vielä luottamaan että en painosta häntä enää milloinkaan. Ehkä kykenen aidosti vielä iloitsemaan pelkästä ystävyydestä.
Se oli minulle niin tärkeää. Olisi liian surullista menettää se itsekkään rakastumisen tähden.
Hän on oikeasti minulle niin tärkeä, että toivon hänen olevan onnellinen. Jos toinen mies tekee hänet sellaiseksi, minä en saa olla katkera.
Minä haluan vielä hänen hymynsä ja yhteisen ilon toisen läsnäolosta. Haluan, että hän on ensimmäinen ihminen jolle saan kertoa rakastuneeni uudestaan johonkin ihanaan naiseen. Haluan että voimme iloita yhdessä siitä, että olemme onnellisia.
Hillitöntä idealismia ja ihanteita, mutta ilman sitä en jaksaisi tätä elämää tällaisenaan!
Pelkään vain taas seuraavaa pimeyttä sielussani...
Voimia kaikille rakastuneille ja pettyneille!Pienin askelin eteenpäin. Varmasti tulee eteen niitä vaikeitakin hetkiä, kun kaipaus ja ikävä puskee päälle, mutta eihän tuollaisesta voi selvitä hetkessä. Sinulla on hienoja ajatuksia... Koeta vain pysyä ystävänä naisen kanssa, jos kykenet. Ei tuollaisia tärkeitä ihmisiä tarvitse kokonaan elämästään sulkea pois, vaikka rakkaus ei toteutunutkaan siinä muodossa kuin olisit toivonut. Olet tunteikas ja viisas ihminen ja löydät vielä ansaitsemasi naisen. Onnea elämääsi ja voimia sekä ystävien tukea!
- isi64
Valkea sydän kirjoitti:
Viikonloppuna musta, tänään valkea sydän. Juuri nyt tunnen tästä ehkä selviäväni. Huomenna taas tiedän voivani ajatua kriisiin. Viimeistään seuraava hiljainen ja yksinäinen viikonloppu kaataa minut maahan.
Löysin voimaa ystävästäni, joka keksi meille tekemistä, eli muuta ajattelemista. Pahinta on yksin olo. PItäisi vain (mutta kun yleensä ei jaksa) nousta ylös. Miksi ihminen mieluummin pyörii liejussaan kuin yrittää sieltä nousta?
Selviytymisstrategiani on heikon langan varassa, mutta minun täytyy voida siihen luottaa. Yritän palauttaa ystävyyden minun ja hänen välille. Olimme hiljaa keskenämme sukulaissieluja ennen tätä myrskyä, molemmat olemme tunnistaneet toisissamme halun ystävystyä. Ehkä saan hänet vain vielä luottamaan että en painosta häntä enää milloinkaan. Ehkä kykenen aidosti vielä iloitsemaan pelkästä ystävyydestä.
Se oli minulle niin tärkeää. Olisi liian surullista menettää se itsekkään rakastumisen tähden.
Hän on oikeasti minulle niin tärkeä, että toivon hänen olevan onnellinen. Jos toinen mies tekee hänet sellaiseksi, minä en saa olla katkera.
Minä haluan vielä hänen hymynsä ja yhteisen ilon toisen läsnäolosta. Haluan, että hän on ensimmäinen ihminen jolle saan kertoa rakastuneeni uudestaan johonkin ihanaan naiseen. Haluan että voimme iloita yhdessä siitä, että olemme onnellisia.
Hillitöntä idealismia ja ihanteita, mutta ilman sitä en jaksaisi tätä elämää tällaisenaan!
Pelkään vain taas seuraavaa pimeyttä sielussani...
Voimia kaikille rakastuneille ja pettyneille!Kiitos Valkea sydän oivasta strategiasta ja KIITOS musta sydän, että olet saanut asian kirjalliseen muotoon - ymmärrykseni mukaan kirjoittaminen jonkin verran helpottaa.
Olen itse aivan identtisessä Mustan kanssa ja päivät kuluvat yksi kerrallaan - eikä niistä tunnu jäävän muita muistikuvia kuin kuristava tunne kurkussa ja kirvelevät silmät. "kaikille liian ystävällinen ja halaava -luonne" on nyt ajanut minut eroon niin suuresta rakkauden lämmöstä, etten 14 vuotisen avioliiton aikana edes osannut uneksia sellaisesta.
Kiitos Teille pioneerit, jotka olette keskustelun avanneet myös tähän mies -näkökulmaan ja suuresti voimia ja jaksamista elämän virrassa seikkailuun.
Omalta osaltani jatkan itseni tutkistelua ja kehittämistä; jotta voisin olla vaikka 10 vuoden kuluttua tuolle maailmani mullistaneelle naiselle SE riittävän luotettava, tasapuolinen ja todellinen kumppani ellei meistä jompikumpi sitä ennen tapaa Vuorovetten kuninkaallistamme.
Kuten valkea sydän upeasti määritteli pelastuslangakseen tavoitteen ystävyydestä; lähden samalta ajatus-mallilta omassa tapauksessani.
Kiitos idealisteille ja kokemusten jakajille - pelko pois ja katsotaan kohti valoa; kesä ja tanssit ovat tuloillaan
- järki voittaa
Hei
Vaikka nyt sinusta tuntuu että olet menettänyt kaiken,eikä millään oo väliä ja miks sulle kävi näin.Niin se kuuluu asiaan että rypee itse säälissä haluaa olla siellä ja myllertää itsensä oikein kunnolla.
Mut usko se vaihe menee ohi pikkuhiljaa huomaat että ajattelet häntä harvemmin kuin ennen.Tai ainaskin mulle kävi näin siitä on nyt noin vuosi ja enää se ei satu.Mieleen tulee vielä joskus mut menee aika äkkiä ohi.
Mieti mitä tosissaan näit hänessä,oliko se kaikki oikeastaan niin hyvää.Saitko itse juuri sitä mitä halusit.Sanoitko aina mitä ajattelit olitko sellainen kun oikeasti olet.Mieti näitä asioita niin huomaat ehkä että kaikki ei ollutkaan niin täydellistä.Sinä selviät ja vielä tulee se oikea sun elämääs,ja tämä on vain muisto muistojen joukossa. - jousi.n
Moikka Mä olen sua varmaan paljon vanhempi,mutta mulla on myös tosi paha olla.Seurustelin yhden miehen kanssa 7v ja hän jätti mut.Tosin kyllä hän oli varattu ja mä uskoin kaikki hänen vakuuttelut ikävästä ja rakaudestaan.Oltiin ensin kuukausi ettei pidetty yhteyttä, ja aloin päästä jotenkin elämän alkuun, ja hän otti uudelleen yhteyttä ja luulin et kaikki on ok.Mutta kävikin niin että nyt hänestä ei kuulu mitään.Joten nyt ottaa todella koville ja on viiltävä kipu,josta pitäis nyt toipua.t.Irja
- Rapetia
Niin me ihmiset koemme tällä matkallamme erilaisten ihmisten kautta saatuja elämyksiä, iloja ja suruja. Toiset tapahtumat on tarkoitettu meille henkistä kasvua varten. Oletko koskaan miettinyt menetyksen yhteydessä sitä, miten suuri onni on ollut kun on saanut oppia tuntemaan joku suurenmoinen henkilö ja voinut osoittaa rakkautta hänelle. Se on lahja! Ikävä kyllä, että olet enemmän ihastut ulkokuoreen kuin luonteeseen,sillä kertoohan se jotain siitä naisesta, hurmatessaan miehiä oman miehensä lisäksi, mikä on hänen elämän motto. Jättää särkyneitä sydämiä jälkeensä!!!!!
Kiitä, ettet ole hänen aviomiehensä, et olisi enää suremassa, olisit kenties jo hoidossa.
Toivon, että pystyt käsittelemään ja erittelemään tunteitasi, sekä poimimaan sieltä ne tapahtumat jotka vahvistavat mieltäsi. Et ole menettänyt sitä naista, kun et ole omistanutkaan häntä. Lainattu esinekin aina täytyy palauttaa, eikä ihmisiä voi koskaan omistaa. Suojellusta elämäsi poluille, vaikka ne joskus kulkisivatkin varjoisia teitä.- Harmaa sydän
Hei, tähän oli pakko heti korjata, että ei nainen ole tuollainen. Olen kai väärin alkujaan kuvannut tilannetta. Nainen siis on kaunis, mutta se on ihanan ulkonäön ja poikkeuksellinen luonteen yhdistelmä. Ainakin niin haluan hänestä uskoa. Jossain taustalla jyllää hirvittävä pimeä katkeruus siitä, että hän jätti minut yksin tähän hirmumyrskyyn josta on niin vaikea päästä pois. Heti vetäytyi kuoreensa kun kerroin hänelle tunteistaan, joiden luulin pitkään olevan yhteisiä. Haluan silti uskoa nyt, että hän ei missään vaiheessa tahtonut minun niin olettavan, eikä minua satuttaa.
Olen oikeasti kohdannut kerran naisen joka oli sydänjuuriaan myöten julma ja tuhosi elämääni vuosiksi eteenpäin. Työkaverini ei ole sellainen, ei ole, ei. Minkä hän vain mahtoi sille, että kun itse ehkä omassa yksinäisyydessään halusi minusta ystävää, en kyennyt siinä pitäytymään.
Nyt tosiaankin ainoa tapani tästä selviä on nähdä hänet vahingoittuneena ja ahdistuneena naisena, jonka ystävyys minun on vain ajan kanssa saatava palautettua. Jos näen hänet välinpitämättömänä, olen takaisin siinä itsemurhaan ajavassa, raivoisassa pettymyksen ja nöyryytyksen tilassa, joka ajoi minua hirveään kurimukseen.
Heti kun hän näyttäytyy vahvana, omistavan synkkä mustasukkaisuus nousee minussa pintaan. Kun hän on varuillaan ja pelokas, ja näen valtani häneen, ajattelen hänestä vain hyvää ja kaunista ja haluan antaa hänelle tilaa itsestäni.
Tuo viimeinen tunne minun on pakko pitää yllä, molempien vuoksi.
- ja epäreilua :(
Rakkaudesta sokaistuminen ja omat kuvitelmat tekevät pahaa jälkeä. Sitä haluaa nähdä kaikki ihastuksensa sanonnat jotenkin vihjailevina, vaikka todellisuudessa ne eivät sitä olisikaan. Joillakin ihmisillä on vielä tapana sanoa asioita, joita ei voi muuten ymmärtää kuin vihjailevina, mutta silti se itse sanoja ei pakosti tarkoitakaan tällä mitään sen syvällisempää. Mutta toiselle osapuolelle se merkitsee enemmän kuin todella paljon.(kokenut tämän)
Ymmärrän tunteitasi todella hyvin, sillä itselläni on aivan samanlaiset ajatukset ja tunteet pinnalla. Tuntuu, etten koskaan toivu siitä miehestä, joka tuntuu juuri siltä elämäni mieheltä, ja sitäkin enemmältä. Minusta tuntuu myös, että tulen aina vertaamaan muita miehiä tähän mieheen ja kukaan ei tule olemaan koskaan parempi kuin hän. Taas näen hänet mielessäni ja muistan sen ihanan naaman ja sulosen hymyn ja ne sen jutut, voi jessus.. Ei sitä kukaan pysty ikinä korvaamaan. Sitä ei pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka paljon toisesta välittää ja kuinka paljon sen toisen haluaisi saada pysyvästi omaan elämäänsä. Se pistää sydämen aivan pirstaleiksi ja ajatukset aivan sekaisin. Tätä tuskaa on kestänyt neljä kuukautta, tuntuu etten koskaan toivu, tai ainakin se näyttää vievän aikaa paljon. Välillä olo on jo paljon parempi ja tuntuu, että olen alkamassa pääsemään yli hänestä. Mutta sitten ei enää mitään toivoa kun näen hänet, olen taas samassa lähtöruudussa. Näin käy helposti myös silloin, kun jään "liikaa" muistelemaan niitä ihania asioita mitä hän on minulle sanonut.
Paljon kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista! Joskus elämä potkii persuksille, mutta silloin pitää potkia takaisin..!- Harmaa sydän
...sinulle ja muille lohduttaneille. Ja potkua itsellennekin.
Ainoa tapa tällaisesta selvitä on, vain ja ainoastaan, nuolla haavat ja jatkaa eteenpäin. Haluaisn niin jäädä huutamaan loukkaantuneena ja nöyryytettynä (itsekö sen vain itselleni tein?) häneltä vastausta tähän kaikkeen, mutta en enää voi. Se tie on jo pystyssä. Sitä on vain nieltävä ylpeytensä.
Ylpeys, häpeä, yksinäisyys, suru, rakkaan unelman menetys, mustasukkaisuus, kateus, viha, raivo, ikävä, kyyneleet, ahdistus, kuoleman kaipuu, sylin kaipuu, halauksen kaipuu, hänen sydämensä kaipuu, pettäjän huono omatunto puolisoa kohtaan, pimeä kylmä tuulinen loputon syksy. Haluaisin hänen olevan paras ystäväni, rakastajattareni, vaimoni, lapseni äiti, joskus vanha ryppyinen vanhus käsi kädessä, ryppyisen vanhan miehen kanssa.
Kuljin taas monta hengenvetoa kohti kuolemaa, enkä vieläkään tiedä miksi elän. - päästää irti
Harmaa sydän kirjoitti:
...sinulle ja muille lohduttaneille. Ja potkua itsellennekin.
Ainoa tapa tällaisesta selvitä on, vain ja ainoastaan, nuolla haavat ja jatkaa eteenpäin. Haluaisn niin jäädä huutamaan loukkaantuneena ja nöyryytettynä (itsekö sen vain itselleni tein?) häneltä vastausta tähän kaikkeen, mutta en enää voi. Se tie on jo pystyssä. Sitä on vain nieltävä ylpeytensä.
Ylpeys, häpeä, yksinäisyys, suru, rakkaan unelman menetys, mustasukkaisuus, kateus, viha, raivo, ikävä, kyyneleet, ahdistus, kuoleman kaipuu, sylin kaipuu, halauksen kaipuu, hänen sydämensä kaipuu, pettäjän huono omatunto puolisoa kohtaan, pimeä kylmä tuulinen loputon syksy. Haluaisin hänen olevan paras ystäväni, rakastajattareni, vaimoni, lapseni äiti, joskus vanha ryppyinen vanhus käsi kädessä, ryppyisen vanhan miehen kanssa.
Kuljin taas monta hengenvetoa kohti kuolemaa, enkä vieläkään tiedä miksi elän.Jonkun mummo sanoi joskus, että ei niistä elämää suuremmista rakkauksista tule mitään kestävämpää. Omalla kokemuksellani kuittaan tuon vanhan sananparren.
Olet kuitenkin saanut kokea vahvoja tunteita ja niihin auttaa vain aika. Ystävyysajatelmasi on mielenkiintoinen. Oletko oikeasti varma, että mahdollinen ystävyys ei vain ruoki haaveitasi hänestä?
Aika ja irtipäästäminen auttaa sinua eteenpäin. Koskaan et ehkä unohda, mutta kohtaat varmaan sinulle sopivamman kumppanin, joka ei ole varattu ja joka rakastaa myös sinua. Opit jatkamaan matkaa ja hyväksymään sen, että hän ei tuntenut samoin.
Itse olen myös ollut tuollaisen voimakkaan yksipuolisen rakkauden kohteena ja uskon, että jos oikeasti haluat ystävyyttä, niin nainen tarvitsee aikaa, jos on kokenut viestisi ahdistaviksi ja jopa ottanut työnantajaan yhteyttä niiden loppumiseksi.
Tsemppiä! - Väsynyt sydän
päästää irti kirjoitti:
Jonkun mummo sanoi joskus, että ei niistä elämää suuremmista rakkauksista tule mitään kestävämpää. Omalla kokemuksellani kuittaan tuon vanhan sananparren.
Olet kuitenkin saanut kokea vahvoja tunteita ja niihin auttaa vain aika. Ystävyysajatelmasi on mielenkiintoinen. Oletko oikeasti varma, että mahdollinen ystävyys ei vain ruoki haaveitasi hänestä?
Aika ja irtipäästäminen auttaa sinua eteenpäin. Koskaan et ehkä unohda, mutta kohtaat varmaan sinulle sopivamman kumppanin, joka ei ole varattu ja joka rakastaa myös sinua. Opit jatkamaan matkaa ja hyväksymään sen, että hän ei tuntenut samoin.
Itse olen myös ollut tuollaisen voimakkaan yksipuolisen rakkauden kohteena ja uskon, että jos oikeasti haluat ystävyyttä, niin nainen tarvitsee aikaa, jos on kokenut viestisi ahdistaviksi ja jopa ottanut työnantajaan yhteyttä niiden loppumiseksi.
Tsemppiä!Enää ei ole edes ystävyyttä.
Miksi naiset, joihin rakastun, ovat loppujen lopuksi helvetin ilkeitä? Tein itse törkeitä virheitä, kun sorruin häntä painostamaan, eihän se voinut muuhun johtaa kuin tähän täydelliseen kylmyyteen.
Mutta kun viimeisillä voimillani pyydän anteeksiantoa, jotain jolla saan pelastettua hajonneen ylpeyteni, nainen osoittaa sellaista ilkeyttä, että vaarantaa mielenterveyteni. Miksi, miksi, miksi?!
Alun perin ihastuin hänessä kiltteyteen, järkevyyteen... Kerjäämällä kerjäsin häneltä vain armahdusta tästä kurjuudestani, anteeksiannon. Olenko todellakin vain säälittävä surkimus?
Onko ainoa tapa selvitä tästä muka uskotella itselleen, että "hän ei olisi ollut arvoiseni"?
Miksi minä en kykene rakastamaan sitä naista joka ei koskaan olisi minulle näin ilkeä? Mikä sen minussa estää?????
- iso n39 -sari-
tasan ei käy onnenlahjat, eikä täs elämäs pidä ei päde se et sitä saa mitä tilaa..jotenkin haluisin sua lohduttaa, vaik näin: kaikki kääntyy hyvin päin toivo elää mielessäin, sen turhaksi vaik tunnen mä myöntää tahdo en.. tyhjä lehti elämän nyt eteeni vain kääntyy sen millä täyttää vois,kun sä oot mennyt pois.. miks vasta jälkeenpäin sen ymmärtää kuinka paljon menettää kuinka paljon tärkeää eron myötä häviää.miks vasta jälkeenpäin sen ymmärtää kuinka paljon välittää kuinka häntä rakastaa jota takaisin ei saa.. voimia..
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874128Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella263000No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10909
- 133901
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760