Jotenki tuntuu että ns. vammaisen henkilön on vaikea saada itselleen seurustelukumppania. Se kun tuntuu olevan ns. terveillekin vaikeata niin vielä vaikeampaa se on meille. Miten lie sitten!!!
näin
41
2949
Vastaukset
- Tepi-74
on....Miten ihmeessä polkumme ei kohtaa??
- CP-poika
Seurustelukumppani kyllä löytyy, kunhan ei aseta rimaa liian korkealle. Nykyaikana moni taas tahtoo vaatia kumppaniltaan liikaa, ja elää sen takia sinkkuna.
- liikuntavammainen
Nii, että asettaa liikaa tai sit ajattelee itseään liian vaatimattomasti.
Kyllä kait meille vammaisillikkin on seuraa, mutta sit aina pitää ajatella mitä muut ja eenenkaikkea ne terveen puolen suku yms. ajattelee.
Tuolla ihmisuhde osassa ainakin oli vammaisen kysymykseen terveen kumppanin saamiseen suoraan vastaus, jossa vastaaja sanoo, että mitä sukulaiset ja kaverit ajattelee, nii paree vaan sit olla yksin ettei ahdistele ketään.
- se on
Ja jotenki tuntuu siltä että kaikke muutki asiat on vaikeampia mitä terveille.. Töitten saanti ym ym...
Mutta ei se auta ku porskuttaa eteenpäin ja tyytyä osaan mikä on syntyessä annettu...- CP-poika
Töitten saantiin auttaa koulutus, eikä se vaadi kuin perslihaksia, että jaksaa päivästä toiseen lukea kirjoja. Näin minä tein nuorena ja teen vieläkin. Ennen en saanut töitä helpolla, mutta nykyisellä koulutuksellani sain kahtena viime kesänä töitä lähettämällä yhteensä noin 10 hakemusta.
Jos koulutuksen valitsee siten, että vammasta ei ole haittaa, ei tämä juurikaan vaikuta työnsaantimahdollisuuksiin. Kyllä vammainenkin voi saada yliopiston hakiessa ja yliopiston tenteistä maksimipisteet. Ihan oikeasti! Mulla on kokemusta. - on tosi
CP-poika kirjoitti:
Töitten saantiin auttaa koulutus, eikä se vaadi kuin perslihaksia, että jaksaa päivästä toiseen lukea kirjoja. Näin minä tein nuorena ja teen vieläkin. Ennen en saanut töitä helpolla, mutta nykyisellä koulutuksellani sain kahtena viime kesänä töitä lähettämällä yhteensä noin 10 hakemusta.
Jos koulutuksen valitsee siten, että vammasta ei ole haittaa, ei tämä juurikaan vaikuta työnsaantimahdollisuuksiin. Kyllä vammainenkin voi saada yliopiston hakiessa ja yliopiston tenteistä maksimipisteet. Ihan oikeasti! Mulla on kokemusta.mutta ootappa kun olet nelikymppinen ja vammainen niin eipä löydy enää niin helposti työpaikkoja, kun ei löydy terveillekään sen ikäiselle. Sitä paitsi vamman laadullakin on suuri merkitys.
- klinkka
on tosi kirjoitti:
mutta ootappa kun olet nelikymppinen ja vammainen niin eipä löydy enää niin helposti työpaikkoja, kun ei löydy terveillekään sen ikäiselle. Sitä paitsi vamman laadullakin on suuri merkitys.
Nelikymppisenä olet eläkkeellä, se tie on vammaisella aika usien edessä, sillä ns. terveet jaksavat pidempään, vammaisilla tulevat myös iän myötä tulevat sairaudet, lisäksi sen päälle mitä itse vamma vanhetessaan tekee.
Näin on, mutta eläkkeellä olosta voi sitten nauttia oikein huolella... - CP-poika
klinkka kirjoitti:
Nelikymppisenä olet eläkkeellä, se tie on vammaisella aika usien edessä, sillä ns. terveet jaksavat pidempään, vammaisilla tulevat myös iän myötä tulevat sairaudet, lisäksi sen päälle mitä itse vamma vanhetessaan tekee.
Näin on, mutta eläkkeellä olosta voi sitten nauttia oikein huolella...Minä olen sen varran hyvä kuntoinen, että nelikymppisenä aion olla vielä työelämässä mukana. On sitä monella vammattomallakin kipuja, mutta he tekevät työnsä valittamatta. Kivut saa olla aika kovat, jos nelikymppisenä joutuu eläkkeelle.
- Mimmi*
CP-poika kirjoitti:
Minä olen sen varran hyvä kuntoinen, että nelikymppisenä aion olla vielä työelämässä mukana. On sitä monella vammattomallakin kipuja, mutta he tekevät työnsä valittamatta. Kivut saa olla aika kovat, jos nelikymppisenä joutuu eläkkeelle.
minäpä olenkin päättänyt olla 20 vuoden päästä lottomiljonääri.
- CP-poika
Mimmi* kirjoitti:
minäpä olenkin päättänyt olla 20 vuoden päästä lottomiljonääri.
Odotusarvollisesti olisit rikkaampi, jos tekisit tuon 20 vuotta töitä.
Miksi vammaisilla on sellainen asenne, että töihin ei muka pääse? Minä olen ollut muutamassa työpaikassa ja olen saanut erittäin hyvää palautetta työstäni. Lottovoittoon en usko. - Mimmi*
CP-poika kirjoitti:
Odotusarvollisesti olisit rikkaampi, jos tekisit tuon 20 vuotta töitä.
Miksi vammaisilla on sellainen asenne, että töihin ei muka pääse? Minä olen ollut muutamassa työpaikassa ja olen saanut erittäin hyvää palautetta työstäni. Lottovoittoon en usko.uusin IT-lehti, s.6:
Vuonna 2002 n. 1/5 osa invalideista ja pitkäaikaissairaista kuului työvoimaan, heidän työllisyysaste oli 17%, samanikäisen väestön keskuudessa se oli 71%.
Runsas 80% invalideista ja pitkäaikaissairaista on sadan prosentin invalideja ja useimmat heistä on työkyvyttömyyseläkkeellä. - CP-poika
Mimmi* kirjoitti:
uusin IT-lehti, s.6:
Vuonna 2002 n. 1/5 osa invalideista ja pitkäaikaissairaista kuului työvoimaan, heidän työllisyysaste oli 17%, samanikäisen väestön keskuudessa se oli 71%.
Runsas 80% invalideista ja pitkäaikaissairaista on sadan prosentin invalideja ja useimmat heistä on työkyvyttömyyseläkkeellä.Hesarin verkkosivuilta 27.11.2006:
"Vuonna 2002 vammaisista joka toinen oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Kyllä vammaisia olisi enemmän töissä, jos heillä olisi koulutusta. Minä olen pitänyt koulutuksestani huolta ja enpä ole pariin vuoteen ollut vailla työtä.
Minua tuo lainaus ei koske, sillä en ole 100 prosentin invalidi. - CP-poika
CP-poika kirjoitti:
Hesarin verkkosivuilta 27.11.2006:
"Vuonna 2002 vammaisista joka toinen oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Kyllä vammaisia olisi enemmän töissä, jos heillä olisi koulutusta. Minä olen pitänyt koulutuksestani huolta ja enpä ole pariin vuoteen ollut vailla työtä.
Minua tuo lainaus ei koske, sillä en ole 100 prosentin invalidi.Tarkoitin siis, että minua ei tuo IT-lehdestä lainattu osa koske, en tarkoittanut Hesaria. Hankkikaa hyvä koulutus, vähintää maisteritason tai ylempi, niin pääsette töihin.
- auringonkukkanen84
CP-poika kirjoitti:
Tarkoitin siis, että minua ei tuo IT-lehdestä lainattu osa koske, en tarkoittanut Hesaria. Hankkikaa hyvä koulutus, vähintää maisteritason tai ylempi, niin pääsette töihin.
Varmasti monen kohdalla helpommin sanottu kuin tehty, vaikka innostusta löytyisikin.
- Mimmi*
CP-poika kirjoitti:
Tarkoitin siis, että minua ei tuo IT-lehdestä lainattu osa koske, en tarkoittanut Hesaria. Hankkikaa hyvä koulutus, vähintää maisteritason tai ylempi, niin pääsette töihin.
"Lievästi tai keskivaikeasti vammaisten ja sairaiden työllisyys ja tulotaso eivät juuri poikenneet väestön keskimääräisestä tilanteesta. Ja heidän koulutustasonsa vastasi likimain väestön koulutustasoa."
Eli vamman haitta-asteella on oikeasti merkitystä. - kanosmn
CP-poika kirjoitti:
Tarkoitin siis, että minua ei tuo IT-lehdestä lainattu osa koske, en tarkoittanut Hesaria. Hankkikaa hyvä koulutus, vähintää maisteritason tai ylempi, niin pääsette töihin.
on cp jannulta jäänyt huomioimatta esimerkiksi tämä
"Akavan mukaan akateemisen työttömyyden kasvu johtuu yliopistojen liian suuriksi kasvaneista aloituspaikkamääristä. Yliopistoista valmistuneille ei ole riittävästi oman alansa työpaikkoja.".
Itse olen ollut kahdeksassa työsuhteessa, eikä oo korkeakoulu tutkintoa vaan opistotason koulutus kahdella ammattitutkinnolla ja aika monella atk-kurssilla kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja on mahtunut työttömyyttä mukaan, mutta olen koittanut käyttää sen ajan itsensä kouluttamiseen.
Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä. Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja.
Tuli mieleen tossa pariviikko sitten uutisissa käsiteltiin vammaisten työllistymisestä, siinä yks tunnetun vammaisklaanin edustaja, joka on 20 v ollut pankissa työssä. Uutisissa ei sanallakaan kerrottu työnkuvasta mitään, mitä nyt rivinvälistä pysty lukemaan niin työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä, Tuli mieleen hyvin palkattu suojatyöpaikka J Vammainen joka työtä sattuu hankkimaan tai saamaan, kai hänellä olisi samat ylenemis mahdollisuuden kun muillakin samassa organisaatiossa työskentelevillä.
Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti. Tällä hetkellä vetäviä aloja ovat sosiaali-, rakennus ja kuljetusalat.J Kunnat ja valtio tulevat vähentämään virkoja niiden varaa ei kannata heittäytyä. Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella. - Mimmi*
kanosmn kirjoitti:
on cp jannulta jäänyt huomioimatta esimerkiksi tämä
"Akavan mukaan akateemisen työttömyyden kasvu johtuu yliopistojen liian suuriksi kasvaneista aloituspaikkamääristä. Yliopistoista valmistuneille ei ole riittävästi oman alansa työpaikkoja.".
Itse olen ollut kahdeksassa työsuhteessa, eikä oo korkeakoulu tutkintoa vaan opistotason koulutus kahdella ammattitutkinnolla ja aika monella atk-kurssilla kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja on mahtunut työttömyyttä mukaan, mutta olen koittanut käyttää sen ajan itsensä kouluttamiseen.
Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä. Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja.
Tuli mieleen tossa pariviikko sitten uutisissa käsiteltiin vammaisten työllistymisestä, siinä yks tunnetun vammaisklaanin edustaja, joka on 20 v ollut pankissa työssä. Uutisissa ei sanallakaan kerrottu työnkuvasta mitään, mitä nyt rivinvälistä pysty lukemaan niin työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä, Tuli mieleen hyvin palkattu suojatyöpaikka J Vammainen joka työtä sattuu hankkimaan tai saamaan, kai hänellä olisi samat ylenemis mahdollisuuden kun muillakin samassa organisaatiossa työskentelevillä.
Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti. Tällä hetkellä vetäviä aloja ovat sosiaali-, rakennus ja kuljetusalat.J Kunnat ja valtio tulevat vähentämään virkoja niiden varaa ei kannata heittäytyä. Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella.Kysyin työvoimatoimistosta kun mietin irtisanoutumista että mikä on työllisyystilanne tällä hetkellä, oman alani töitä ei tilastoissa näy koska sisäpiirissä vaihdetaan työpaikkoja. Toimistotöitä ei myöskään pahemmin löydy. Sosiaalialalla lähihoitaja tulee olemaan kova sana nyt ja tulevaisuudessa, mutta kuinka monella vammaisella on mahdollista tehdä hoitotyötä? Akateemiset alat taas ei yksinkertaisesti kaikkia edes kiinnosta, ja tosiaan ovatko usein ns. suojatyöpaikkoja?
- CP-poika
kanosmn kirjoitti:
on cp jannulta jäänyt huomioimatta esimerkiksi tämä
"Akavan mukaan akateemisen työttömyyden kasvu johtuu yliopistojen liian suuriksi kasvaneista aloituspaikkamääristä. Yliopistoista valmistuneille ei ole riittävästi oman alansa työpaikkoja.".
Itse olen ollut kahdeksassa työsuhteessa, eikä oo korkeakoulu tutkintoa vaan opistotason koulutus kahdella ammattitutkinnolla ja aika monella atk-kurssilla kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja on mahtunut työttömyyttä mukaan, mutta olen koittanut käyttää sen ajan itsensä kouluttamiseen.
Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä. Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja.
Tuli mieleen tossa pariviikko sitten uutisissa käsiteltiin vammaisten työllistymisestä, siinä yks tunnetun vammaisklaanin edustaja, joka on 20 v ollut pankissa työssä. Uutisissa ei sanallakaan kerrottu työnkuvasta mitään, mitä nyt rivinvälistä pysty lukemaan niin työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä, Tuli mieleen hyvin palkattu suojatyöpaikka J Vammainen joka työtä sattuu hankkimaan tai saamaan, kai hänellä olisi samat ylenemis mahdollisuuden kun muillakin samassa organisaatiossa työskentelevillä.
Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti. Tällä hetkellä vetäviä aloja ovat sosiaali-, rakennus ja kuljetusalat.J Kunnat ja valtio tulevat vähentämään virkoja niiden varaa ei kannata heittäytyä. Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella."Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä."
Se on kaikille vaikeaa. Mutta vammainen on ihan samalla lähtöviivalla muiden kanssa töitä haettaessa. Jos hän on pätevin, hänet valitaan.
"Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja. "
Vammainen voi hyvin hankkia nuo kaikki.
"työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä"
Olen minäkin joutunut tekemään tylsiä hommia. Kiltisti olen tehnyt, saanut hyvän työtodistuksen, ja päässyt haastavampiin hommiin. Veikkaan, että aika moni nykyhomma muuttuu vain rutiiniksi, josta ei opi mitää uutta, jos samaa työtehtävää joutuu tekemään vuodesta toiseen.
"Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti."
Kyllä sitä nyttenkin voi vammaiset työllistyä.
"Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella."
Niitä kannattaa hakea. - Nimetön
kanosmn kirjoitti:
on cp jannulta jäänyt huomioimatta esimerkiksi tämä
"Akavan mukaan akateemisen työttömyyden kasvu johtuu yliopistojen liian suuriksi kasvaneista aloituspaikkamääristä. Yliopistoista valmistuneille ei ole riittävästi oman alansa työpaikkoja.".
Itse olen ollut kahdeksassa työsuhteessa, eikä oo korkeakoulu tutkintoa vaan opistotason koulutus kahdella ammattitutkinnolla ja aika monella atk-kurssilla kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja on mahtunut työttömyyttä mukaan, mutta olen koittanut käyttää sen ajan itsensä kouluttamiseen.
Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä. Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja.
Tuli mieleen tossa pariviikko sitten uutisissa käsiteltiin vammaisten työllistymisestä, siinä yks tunnetun vammaisklaanin edustaja, joka on 20 v ollut pankissa työssä. Uutisissa ei sanallakaan kerrottu työnkuvasta mitään, mitä nyt rivinvälistä pysty lukemaan niin työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä, Tuli mieleen hyvin palkattu suojatyöpaikka J Vammainen joka työtä sattuu hankkimaan tai saamaan, kai hänellä olisi samat ylenemis mahdollisuuden kun muillakin samassa organisaatiossa työskentelevillä.
Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti. Tällä hetkellä vetäviä aloja ovat sosiaali-, rakennus ja kuljetusalat.J Kunnat ja valtio tulevat vähentämään virkoja niiden varaa ei kannata heittäytyä. Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella."Vanhalta herralta" tuli taas järjenääni. Olisipa maailma noin simppeliä kun tämä nuori herra kuvittelee.
- Nimetön
Nimetön kirjoitti:
"Vanhalta herralta" tuli taas järjenääni. Olisipa maailma noin simppeliä kun tämä nuori herra kuvittelee.
Olen työskennellyt julkishallinossa isossa kaupungissa. Minulla ei ikinä ollut krapulapäiviä, puolisoni ei minua hakannut enkä ole perheellinen ja taisin tehdä kahden ihmisen työtkin mutta kun joskus olin (harvoin) sairastelin eivät liittyneet vammaisuuteeni niin voi sitä pomonkin silmien pyörittelyä, jota ei venyneiden viikonloppujen takia näkynyt maanantaisin eikä perjantaisin ja kun tuli uudelleen järjestelyjen aika niin vaikka itse sanonkin niin ahkerin, tunnollisin ja pätevin lähti ekana. Että semmosta...
- CP-poika
Nimetön kirjoitti:
"Vanhalta herralta" tuli taas järjenääni. Olisipa maailma noin simppeliä kun tämä nuori herra kuvittelee.
Asenteesta ja koulutuksesta työllisyys on kiinni. Mullapa ei ole ollut työtöntä päivää kolmeen vuoteen. Eipä ole minun ongelma, jos ette töitä saa. Minä jatkan omaa uraani ja omia töitäni.
En sanonut, että maailma on helppo. Ahkerat kuitenkin menestyvät, oli vammainen tai ei. - NoName1
CP-poika kirjoitti:
Asenteesta ja koulutuksesta työllisyys on kiinni. Mullapa ei ole ollut työtöntä päivää kolmeen vuoteen. Eipä ole minun ongelma, jos ette töitä saa. Minä jatkan omaa uraani ja omia töitäni.
En sanonut, että maailma on helppo. Ahkerat kuitenkin menestyvät, oli vammainen tai ei.Juu-u..Luinpa ketjun ja päätinpä kommentoida myöskin.
Myönnän itse myös toisinaan syyllistyvän ajatteluun että vammaiset ovat laiskoja, tai kunhan on tarpeeksi sisukas ja kouluttaunut vamppi niin työpaikkoja tupsahtelee taivaalta..
Mutta mutta..asia ei ole pelkästään itsestä kiinni, maailma ei ole oikeudenmukainen. Vaikka kuinka olisit hyvä sekä tunnollinen työntekijä ja sulla on "maisterin tutkinto tai ylempi..;)" niin työnantaja voi silti olla asenteellinen/ennakkoluuloinen vammaisia kohtaan, etkä voi itse asialle mitään. Toki sisukkuudella ja sinnikkyydellä on paljon merkitystä. Jos laitat hakemuksen 10 paikkaan ja saat töitä, niin tavis olisi kenties saanut töitä laittamalla kaksi hakemusta...;)..Ahkerat menestyvät--totta...mutta vampin pitää olla tuplasti ahkerampi kuin taviksen.
Ei voida olettaa että taviksetkaan kaikki lukisi itselleen "maisterin tutkinnon tai ylemmän..", niin miksi sitten vamppien pitäisi..? Ei kaikilla ole sellaista "lukupäätä". Ihan samallalailla vampeissa on myös ns.duunareita, mutta fyysiset rajoitukset haittaavat työllistymistä aloilla mihin se tavis voi työllistyä ilman korkeampaa koulutusta.
Myöskin kouluttautuminen voi vampeille olla vaikeampaa kuin tavikselle, ihan käytännönsyistä. Liikkuminen saattaa rasittaa/väsyttää ja sekin energia on poissa opiskelusta, avustajan järjestäminen, kuljetukset yms..
Ehkäpä vammainen työllistyy parhaiten, jos myöntää omat realistiset mahdollisuutensa, eikä yritä vaikuttaa olevansa pätevämpi kuin muut. Kertoo mihin pystyy ja tekee sen huolella, mutta kertoo myös jos ei pysty. - CP-poika
NoName1 kirjoitti:
Juu-u..Luinpa ketjun ja päätinpä kommentoida myöskin.
Myönnän itse myös toisinaan syyllistyvän ajatteluun että vammaiset ovat laiskoja, tai kunhan on tarpeeksi sisukas ja kouluttaunut vamppi niin työpaikkoja tupsahtelee taivaalta..
Mutta mutta..asia ei ole pelkästään itsestä kiinni, maailma ei ole oikeudenmukainen. Vaikka kuinka olisit hyvä sekä tunnollinen työntekijä ja sulla on "maisterin tutkinto tai ylempi..;)" niin työnantaja voi silti olla asenteellinen/ennakkoluuloinen vammaisia kohtaan, etkä voi itse asialle mitään. Toki sisukkuudella ja sinnikkyydellä on paljon merkitystä. Jos laitat hakemuksen 10 paikkaan ja saat töitä, niin tavis olisi kenties saanut töitä laittamalla kaksi hakemusta...;)..Ahkerat menestyvät--totta...mutta vampin pitää olla tuplasti ahkerampi kuin taviksen.
Ei voida olettaa että taviksetkaan kaikki lukisi itselleen "maisterin tutkinnon tai ylemmän..", niin miksi sitten vamppien pitäisi..? Ei kaikilla ole sellaista "lukupäätä". Ihan samallalailla vampeissa on myös ns.duunareita, mutta fyysiset rajoitukset haittaavat työllistymistä aloilla mihin se tavis voi työllistyä ilman korkeampaa koulutusta.
Myöskin kouluttautuminen voi vampeille olla vaikeampaa kuin tavikselle, ihan käytännönsyistä. Liikkuminen saattaa rasittaa/väsyttää ja sekin energia on poissa opiskelusta, avustajan järjestäminen, kuljetukset yms..
Ehkäpä vammainen työllistyy parhaiten, jos myöntää omat realistiset mahdollisuutensa, eikä yritä vaikuttaa olevansa pätevämpi kuin muut. Kertoo mihin pystyy ja tekee sen huolella, mutta kertoo myös jos ei pysty."Jos laitat hakemuksen 10 paikkaan ja saat töitä, niin tavis olisi kenties saanut töitä laittamalla kaksi hakemusta..."
Taisitten tavis ei välttämättä olisi saanut töitä ollenkaan :)
"Ahkerat menestyvät--totta...mutta vampin pitää olla tuplasti ahkerampi kuin taviksen. "
Höpö höpö. Olen ollut ihan normaali työntekijä ja silti pärjännyt hyvin töissä.
"Ei voida olettaa että taviksetkaan kaikki lukisi itselleen "maisterin tutkinnon tai ylemmän..", niin miksi sitten vamppien pitäisi..?"
Enpäs ajatellut loppuun asti. Akateemiset ammatit ovat kuitenkin usein sellaisia, että niissä ei vammasta ole niin suurta haittaa kuin muissa ammateissa. Toki vammainen voi olla myös duunari.
"Myöskin kouluttautuminen voi vampeille olla vaikeampaa kuin tavikselle, ihan käytännönsyistä."
No joo, mutta eiköhän luennoitsijoilta voi pyytää tarvittavia erityisjärjestelyitä. Minä olen pyytänyt ja saanut. Ainakin itse olen huomannut, että mitä enemmän minulla on koulutusta, sen paremmat mahdollisuudet minulla on työllistyä. - Toivossa_Eläjä
CP-poika kirjoitti:
Asenteesta ja koulutuksesta työllisyys on kiinni. Mullapa ei ole ollut työtöntä päivää kolmeen vuoteen. Eipä ole minun ongelma, jos ette töitä saa. Minä jatkan omaa uraani ja omia töitäni.
En sanonut, että maailma on helppo. Ahkerat kuitenkin menestyvät, oli vammainen tai ei.Tämän ketjun perusteella sinunkin asenteessasi on korjaamisen varaa.
Tietenkin vammaisuuden aste vaikuttaa työllistymiseen sekä siihen miten voi kouluttautua. On täysin typerää väittää päinvastaista. Tottakai kouluttautuminen kannattaa ja työtehtävät jotka vaativat korkeaa koulutustasoa ovat yleensä myös vähemmän fyysisesti vaativia. Kylmä tosiasia kuitenkin on että vammainen ei silti ole samalla viivalla vammattoman työnhakijan kanssa.
Olet oikeassa että asenteesta työllistyminen on kiinni, mutta ei hakijan vaan työnantajan. Vaatii vielä tänä päivänäkin aikamoista ennakkoluulottomuutta työnantajalta palkata vammainen tasavertaisen vammattoman sijasta joka ehkä vaatii vain pieniäkin käytännönjärjestelyitä mutta kuitenkin.
Hienoa että sinä olet pärjännyt mutta minä ainakin tulkitsin viimmeisen viestisi jonkinlaisena "kuittailuna" ja syyllistämisenä muille vammaisille jotka eivät työelämässä ole, koska sinun mielestäsi se on helppoa kuin heinän teko ja pelkästään vammaisesta itsestään kiinni. Sellainen ei ole mitenkään rakentavaa ja jälleen todistaa miten ennakkoluuloisia ja ymmärtämättömiä vammaiset voivat tosilleen olla.
Itse olen ollut työelämässä yli 10 vuotta ja omaan vaikeavammaisen statuksen. Työttömänä olen ollut yhden kokonaisen päivän. Tällä hetkellä olen monellakin mittarilla mitattuna hyvässä työpaikassa. Palkkaukseni on hyvä ja jopa parempi kuin "terveillä" samoja työtehtäviä tekevillä.
Miten olen tähän asemaan päässyt ? Kovalla työllä, ennakkoluulottomuudella, mutta ennen kaikkea olen ollut myös onnekas. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja olen tavannut ihmisiä jotka ovat olleet valmiita uskomaan minuun ja antamaan mahdollisuuden.
Omat terveiseni vammaisille jotka haluavat työelämään ovat aika yksinkertaiset. Uskokaa itseenne, jos ette itse sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja sitkeyttä työnhakuun, jokaiseen haettuun työpaikkaan ei tarvitse päästä riittää että yksi tärppää. - Toivossa_Eläjä
kanosmn kirjoitti:
on cp jannulta jäänyt huomioimatta esimerkiksi tämä
"Akavan mukaan akateemisen työttömyyden kasvu johtuu yliopistojen liian suuriksi kasvaneista aloituspaikkamääristä. Yliopistoista valmistuneille ei ole riittävästi oman alansa työpaikkoja.".
Itse olen ollut kahdeksassa työsuhteessa, eikä oo korkeakoulu tutkintoa vaan opistotason koulutus kahdella ammattitutkinnolla ja aika monella atk-kurssilla kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja on mahtunut työttömyyttä mukaan, mutta olen koittanut käyttää sen ajan itsensä kouluttamiseen.
Väitän että vammaisen on vaikeeta saada vapailta markkinoilta töitä. Kun lukee noita työpaikka ilmoituksia vaatimukset korkeat vaaditaan hyvää koulutusta ja kattavaa työkokemusta, kielitaitoa ja esiintymistaitoja.
Tuli mieleen tossa pariviikko sitten uutisissa käsiteltiin vammaisten työllistymisestä, siinä yks tunnetun vammaisklaanin edustaja, joka on 20 v ollut pankissa työssä. Uutisissa ei sanallakaan kerrottu työnkuvasta mitään, mitä nyt rivinvälistä pysty lukemaan niin työ ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä, Tuli mieleen hyvin palkattu suojatyöpaikka J Vammainen joka työtä sattuu hankkimaan tai saamaan, kai hänellä olisi samat ylenemis mahdollisuuden kun muillakin samassa organisaatiossa työskentelevillä.
Lähitulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityy, jos siinä pumpsissa joku vammainenkin työllistyisi ihan aikuisten oikeesti. Tällä hetkellä vetäviä aloja ovat sosiaali-, rakennus ja kuljetusalat.J Kunnat ja valtio tulevat vähentämään virkoja niiden varaa ei kannata heittäytyä. Niin noin 80% avoimista työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja niistä ei julkisesti huudella.Enpä tiedä katsoinko edes samaa ohjelmaa kuin sinä mutta sen ohjelman kaveri ei ollut töissä pankissa vaan yrityksessä joka tarjoaa pankeille palveluita tässä tapauksessa IT-palveluita. Minun on myös vaikea ymmärtää miten tulkitsit lyhyen insertin perusteella edes rivien välistä että hänen työnsä "ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä". Itse ko. henkilön työtehtäviähän siinä ei käsitelty ollenkaan vaan vammaisten työllistymistä yleensä.
Hän kuitenkin tuntui tilanteeseensa tyytyväiseltä ja se on mielestäni pääasia. Kovikaan moni terve ei hänen sähkäriään haluaisi mutta työpaikan kylläkin. - NoName1
Toivossa_Eläjä kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella sinunkin asenteessasi on korjaamisen varaa.
Tietenkin vammaisuuden aste vaikuttaa työllistymiseen sekä siihen miten voi kouluttautua. On täysin typerää väittää päinvastaista. Tottakai kouluttautuminen kannattaa ja työtehtävät jotka vaativat korkeaa koulutustasoa ovat yleensä myös vähemmän fyysisesti vaativia. Kylmä tosiasia kuitenkin on että vammainen ei silti ole samalla viivalla vammattoman työnhakijan kanssa.
Olet oikeassa että asenteesta työllistyminen on kiinni, mutta ei hakijan vaan työnantajan. Vaatii vielä tänä päivänäkin aikamoista ennakkoluulottomuutta työnantajalta palkata vammainen tasavertaisen vammattoman sijasta joka ehkä vaatii vain pieniäkin käytännönjärjestelyitä mutta kuitenkin.
Hienoa että sinä olet pärjännyt mutta minä ainakin tulkitsin viimmeisen viestisi jonkinlaisena "kuittailuna" ja syyllistämisenä muille vammaisille jotka eivät työelämässä ole, koska sinun mielestäsi se on helppoa kuin heinän teko ja pelkästään vammaisesta itsestään kiinni. Sellainen ei ole mitenkään rakentavaa ja jälleen todistaa miten ennakkoluuloisia ja ymmärtämättömiä vammaiset voivat tosilleen olla.
Itse olen ollut työelämässä yli 10 vuotta ja omaan vaikeavammaisen statuksen. Työttömänä olen ollut yhden kokonaisen päivän. Tällä hetkellä olen monellakin mittarilla mitattuna hyvässä työpaikassa. Palkkaukseni on hyvä ja jopa parempi kuin "terveillä" samoja työtehtäviä tekevillä.
Miten olen tähän asemaan päässyt ? Kovalla työllä, ennakkoluulottomuudella, mutta ennen kaikkea olen ollut myös onnekas. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja olen tavannut ihmisiä jotka ovat olleet valmiita uskomaan minuun ja antamaan mahdollisuuden.
Omat terveiseni vammaisille jotka haluavat työelämään ovat aika yksinkertaiset. Uskokaa itseenne, jos ette itse sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja sitkeyttä työnhakuun, jokaiseen haettuun työpaikkaan ei tarvitse päästä riittää että yksi tärppää.Erittäin hyvin sanottu!!
Vammaisten työllistyminen on paljon kiinni muiden asenteista ja ennakkoluulottomuudesta, asioita mitä taviksen ei tarvi ajatella.
Munkin puolesta hatun nosto ja kiitokset niille ihmisille jotka työllistävät ja uskovat vamppien mahdollisuuksiin työelämässä, toivon ja oletan että heidänlaisten ihmisten lukumäärä kasvaa ajanmyötä asenteiden muuttuessa. Tällöin se "hyvän tuurin" osuus työllistymiseen laskisi..
Oletan myöskin vammaisten työllistymistä pohdittavan täällä palstalla yleisesti, ei ole miellyttävä lukea "kuittailua" kuinka hyvä joku omasta mielestään on..
"Toivossa_Eläjän" viestissä tiivistyy ajatus realistiseen muotoon. - Mimmi*
Toivossa_Eläjä kirjoitti:
Enpä tiedä katsoinko edes samaa ohjelmaa kuin sinä mutta sen ohjelman kaveri ei ollut töissä pankissa vaan yrityksessä joka tarjoaa pankeille palveluita tässä tapauksessa IT-palveluita. Minun on myös vaikea ymmärtää miten tulkitsit lyhyen insertin perusteella edes rivien välistä että hänen työnsä "ei vaikuttanut kovin innostavalta/kehitettävältä työltä". Itse ko. henkilön työtehtäviähän siinä ei käsitelty ollenkaan vaan vammaisten työllistymistä yleensä.
Hän kuitenkin tuntui tilanteeseensa tyytyväiseltä ja se on mielestäni pääasia. Kovikaan moni terve ei hänen sähkäriään haluaisi mutta työpaikan kylläkin.Kyllä ihminen on niin asenteellinen että toinen vammainenkin voi ajatella toisen vammaisen työpaikasta että se on suojatyöpaikka. Pois se meistä, minustakin. Itse olen ollut työelämässä parikymmentä vuotta ja vakituisessa työsuhteessa nyt 10 vuotta. Lama-aikaan olin työttömänä pari vuotta. Tämän hetkisessä työpaikassa on ollut yt-neuvotteluita parin vuoden välein, vaikka minulla ei ole ollut alan koulutusta olen saanut jatkaa, vanhempia on laitettu eläkeputkeen, alkoholi-ongelmaisia ja muita lusmuilijoita kilometritehtaalle. Joka kerta kuitenkin mietin vammaani kun yt-neuvottelut on käynnissä, että ehkä nyt on minun vuoroni.. Saa nähdä miten käy kun / jos lama taas iskee..
- auringonkukkanen84
CP-poika kirjoitti:
Hesarin verkkosivuilta 27.11.2006:
"Vuonna 2002 vammaisista joka toinen oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Kyllä vammaisia olisi enemmän töissä, jos heillä olisi koulutusta. Minä olen pitänyt koulutuksestani huolta ja enpä ole pariin vuoteen ollut vailla työtä.
Minua tuo lainaus ei koske, sillä en ole 100 prosentin invalidi.Mikä tätä palstaa vaivaa kun täällä on nykyään kaikenlaista toisten arvostelemista ja spekulointia siitä, kuka on mitenkin paljon vammainen ja kuka mitenkin hyvässä asemassa työelämässä ja elämässä yleensä.
Joku vaikeammin vammainen voi hyvinkin olla hyvässä asemassa ja varsin tyytyväinen elämäänsä, toisin kuin vaikka joku lievemmin vammainen taas.. Kaikki me ollaan yksilöitä ja jokainen tekee esim. koulutuksensa suhteen omat ratkaisunsa.
Luulisi, ettei tällaisella palstalla mitään itsensä "korostamista" ja vammojen luokittelua
tapahtuisi, kun kaikki kuitenkin "samassa veneessä" ollaan. - .......................
auringonkukkanen84 kirjoitti:
Mikä tätä palstaa vaivaa kun täällä on nykyään kaikenlaista toisten arvostelemista ja spekulointia siitä, kuka on mitenkin paljon vammainen ja kuka mitenkin hyvässä asemassa työelämässä ja elämässä yleensä.
Joku vaikeammin vammainen voi hyvinkin olla hyvässä asemassa ja varsin tyytyväinen elämäänsä, toisin kuin vaikka joku lievemmin vammainen taas.. Kaikki me ollaan yksilöitä ja jokainen tekee esim. koulutuksensa suhteen omat ratkaisunsa.
Luulisi, ettei tällaisella palstalla mitään itsensä "korostamista" ja vammojen luokittelua
tapahtuisi, kun kaikki kuitenkin "samassa veneessä" ollaan.Ehkäpä jotkut on kateudesta vihreinä?!?
- vammaannuin
....................... kirjoitti:
Ehkäpä jotkut on kateudesta vihreinä?!?
en harkinnut minkäänlaista uusiokoulutusta vaan suoraan eläkkeelle. tyytyväinen olen, vaikkei tulot kovin paljon päälle niukan olekaan.
on aikaa harrastaa ja keskittyä siihen mihin ei työ ennen suonut mahdollisuutta.
kaikki vammaiset ovat erilaisia persoonia, eivät mitään yhtä ryhmää, eivätkä varmasti vedä yhtä köyttä edes heitä koskevissa asioissa. - Toivossa_Eläjä
auringonkukkanen84 kirjoitti:
Mikä tätä palstaa vaivaa kun täällä on nykyään kaikenlaista toisten arvostelemista ja spekulointia siitä, kuka on mitenkin paljon vammainen ja kuka mitenkin hyvässä asemassa työelämässä ja elämässä yleensä.
Joku vaikeammin vammainen voi hyvinkin olla hyvässä asemassa ja varsin tyytyväinen elämäänsä, toisin kuin vaikka joku lievemmin vammainen taas.. Kaikki me ollaan yksilöitä ja jokainen tekee esim. koulutuksensa suhteen omat ratkaisunsa.
Luulisi, ettei tällaisella palstalla mitään itsensä "korostamista" ja vammojen luokittelua
tapahtuisi, kun kaikki kuitenkin "samassa veneessä" ollaan.Saman olen minäkin huomannut. Tämä foorumi on hyödyllinen ajatustenvaihtokanava mutta jo muutamakin negatiivinen viesti voi jonkun ajatusten esiin tuonnin estää kun saa pelätä tuomitsemista ja muuta epäasiallista kommentointia.
Mutta kai se on inhimillistä että näin tapahtuu, ei eläkeläisten puoluekkaan ole suomen suurin vaikka ajattelisi että jos he kaikki vetäisivät yhtäköyttä olisivat he suurimpien puolueiden joukossa ja miten hyvin asiat heillä olisikaan.
- kampura2
toistelen varmaan paljon samoja mitä muut on jo ketjussa toistellu, mut ku en jaksa kaikkia lukea, kun aihekkin näytti vaihtuneen. Itse koin pitkään tosi vaikeeksi löytää naista kun niin monet miespuoliset ystäväy(isoveli myös) oli jankuttanu vuosi tolkulla että kuka nyt mun kaltasta kampuraa haluis. Ja kun sitte siitä syystä rupesin pelkäämään hirveesti torjutuksi tulemista, ni olin usein liian hidas ilmaistessani tunteistani, tuli valiittua sellanen joka haluski olla vaa ystävä, tai haluskin ihan muuta ku että ois oikeesti ollu kiinnostunu.
Kuitenkin tämän kaiken keskellä sain kokea että törmäsin elämäni varrella moniinkin naisiin, jotka oikeasti olisivat tykänneet minusta.
Itsestäni(vielä sinkku mutta tapailen naista) tuntuu että vammaisuudestani on itseasiassa ollu hyötyä naismarkkinoilla.Ei sen takia että naiset äidillisesti rakastuisivat tai säälistä. Olen itseasiassa joskus kirjoittanut 10 jkuttua miten vammasuudesta on iloa naismarkkinoilla, katsotaan jos muistaisin:(ei mitenkään järjestylsessä)
1:on hyvin todennäköistä että kun joku kiinnostuu musta, ni se kiinnostuu musta ihmisenä, eikä kato vastapäisestä baarijakkaralta että ton perseeseen voisin hampaani iskeä.
2:minun ei tarvitse pelätä että minun tulisi yrittää olla mitenkään täydellinen kelvatakseni,vaan voin olla aito omaitseni, koska naiset jotka kiinnostuvat minusta ovat jo varautuneet siihen ettei ehkä kaltaisellani ole takana mitään hirveetä playboy historiaa ja että minussa on myös "huonojakin" puolia.
3:naiset tekevät paljon helpommin aloitteita kuin terveiden kanssa, koska ajattelevat etten ehkä uskalla lähestyä, ja näin he myös kertovat paljon avoimmin mitä haluavat, eivätkä odota niin automaattisesti että tietäisin missä vaiheessa ollaan menossa.Naiset usein esim sanovat että:minua ei haittaisi jos tuleva poikaystäväni olisi vammainen(siinä mielessä) ja sekin auttaa jo paljon tilanteen tajuamiseen.
4:"kärsimykseni" kautta olen oppinut myötätuntoa,anteeksi antoa ja muuta vastaavaa, näimpä pystyn käsittämään mitä oikea rakkaus on ,koska se koostuu niistä.
5:Nykyään yhteiskunnassa hirvittävän monilla(jossain muodossa kai kaikilla) naisilla on ongelmia oman ulkoisen olemuksensa hyväksymiseen ja itsensä kauniina näkemiseen, ja he pelkäävät että kun he vanhenevat ettei kukaan heitä halua(kärjistetysti), he tietävät että minä hyväksyn vammaisena heidät juur i sellaisina kuin he ovat, ja rakastan heitä ihmisinä, koska itsekkin haluaisin että minussa kiinnitettäisiin huomiota siihen mitä olen ihmisenä.
6:jotkut naiset ajattelevat että jos niin hieno ihminen kuin minä on vielä 26v. sinkku, niin siinä täytyy olla jotain, vikaa ja neuroottisesti tutkisivat pöytälaatikoitani, kuinolen vessassa. Nyt he ajattelevat että no se voi johtua vammaisuudestani ja siitä johtuvista asioista, ja ovat paljon rauhallisempia.
7:joskus naisten ihastumista saattaa lisätä se kun heidän lämpimässä empatiassaan herää ajatus: aivan ihana ihminen, voi onkohan se sinkku ku se on vammanen, minäpä näytän maailmalle ja hänelle ettei sillä ole väliä.
tai nainen voi ajatella: aivan ihana ihminen:ehkä se on sinkku ku ihmiset oi oo uskaltanu tutustua siihe ku se on vammanen tai se ei oo uskaltanu tutustua ihmisiin, nappaampa ennen ku joku muu tajuu mitä helmeä pidän sylissäni.Vähä hyvä säkä.
en nyt muista niitä kolmea viimestä, mutta vammasesta voidaan myös ajatella että se on turvallinen kumppani, eikä se jätä eikä petä. Ja turvallista kumppania jos mitä lukuisat naiset haluavat todelliseksi pidemmän ajan kumppanikseen.
Jotenka kaikki vammaset vaan leuka pystyyn ja rintarottingille, ja ja menkää valloittamaan maailma ihanine persoonineen ja sytyttäkää liikaa kusipäitä ja itsekeskeisiä miehiä nähneiden naisten sydämmet roihuamaan!!- kampura2
vielä pieni argumentin palanen lisää, jonka unohdin laittaa
Aattele ku kauheen monilla naisilla on tän yhteiskunnan takia hirveän huono itsetunto, kehonkuva jne. Ne "itkee" sitä ku nillä on liian pienet tai isot rinnat(vaikka ois maailman kauneimmat) ja liikakiloistaan sun muusta, ja tressaa sillä itteensä
sitte ne tapaa vammasen ihmisen jolla on sormet ja varpaat vinksallaan, pakkoliikkwitä, kuola valuu, toinen silmä kattoo eri suuntaan ku toinen(karrikointia) jne
Mutta se samainen vammanen ihminen on tyytyväinen itteensä, sillä on hyvä itsetunto, ja se iloisesti porskuttaa menemään ku mikäki vauhti hurmuri.
Ni vähänkö kaikki naiset ihastuu siihe, ku ne voi vaan ihailla kuinka toinen voi olla niin sinut itsensä kanssa,vapautunu kaikesta huolimatta, ne haluu kans(oppia). Ja näinpä ne naiset on ihan kuumana ihastunu siihen ihmiseen.
Nyky-yhteiskunnassa tulee varsinkin tulevaisuudessa mun mielestä henkinen terveys olemaan paljon arvostetumpaa ja haviteltavaa, kuin fyysinen terveys, vaikka sekin on, mutta vammasuutta ei lasketa miinukseks, enemmänkin kai se fyysisen terveyden tavoittelu painottuu sopusuhtasuuteen ja peruskuntosuuteen.
Paljon mielummin olen liikuntavammanen kuin esimerkiksi maanis-depressiivinen(vaikka kaikki kunnioitus sellaisiakin ihmisiä kohtaan) - klenkkaava
"Jotenka kaikki vammaset vaan leuka pystyyn ja rintarottingille, "
Eipä tuo ainakaan minun kohdalla ole toiminut. Ennen naiset eivät juuri piitanneet minusta kun ei ollut koulutusta eikä työtä. Nykyään on ollut menestystä töissä ja yliopistossa. Mulle on vaan sanottu "Kauheeta kuinka hyvin olet menestynyt. Taidetaan olla sen suhteen aika eritasoisia." Eipä tämmöinen tutkija tunnu olevan valttia markkinoilla. Luulenpa viettäväni elämäni sinkkuna ja yksinäisenä tutkijana, jolla on kyllä kavereita, mutta ei muita suhteita. Onpahan ainakin aikaa kirjoitella julkaisuja kun ei ole parisuhdeongelmia mielessä. - kampura2
klenkkaava kirjoitti:
"Jotenka kaikki vammaset vaan leuka pystyyn ja rintarottingille, "
Eipä tuo ainakaan minun kohdalla ole toiminut. Ennen naiset eivät juuri piitanneet minusta kun ei ollut koulutusta eikä työtä. Nykyään on ollut menestystä töissä ja yliopistossa. Mulle on vaan sanottu "Kauheeta kuinka hyvin olet menestynyt. Taidetaan olla sen suhteen aika eritasoisia." Eipä tämmöinen tutkija tunnu olevan valttia markkinoilla. Luulenpa viettäväni elämäni sinkkuna ja yksinäisenä tutkijana, jolla on kyllä kavereita, mutta ei muita suhteita. Onpahan ainakin aikaa kirjoitella julkaisuja kun ei ole parisuhdeongelmia mielessä.mutta se on just sun asenteesta kiinni.Sun ainoo todellinen raja on siinä, missä usko ittees päättyy!
On ensin opiitava rakastamaan itseään ja uskoa että voi tulla rakastetuksi. Kun kunnioittaa itseään, muutkin kunnioittavat, kun rakastaa itseään, muutkin voivat rakastaa. Me rakastutaan ihmisiin, jotka ovat rakastuneita, se onnellisuuden imu vetää meidät mukaansa. - hyvälle
kampura2 kirjoitti:
mutta se on just sun asenteesta kiinni.Sun ainoo todellinen raja on siinä, missä usko ittees päättyy!
On ensin opiitava rakastamaan itseään ja uskoa että voi tulla rakastetuksi. Kun kunnioittaa itseään, muutkin kunnioittavat, kun rakastaa itseään, muutkin voivat rakastaa. Me rakastutaan ihmisiin, jotka ovat rakastuneita, se onnellisuuden imu vetää meidät mukaansa.kampura2:n ajatukset kuulostaa tosi hyviltä mutta ei ne käytännössä välttämättä noin mee.. mutta sillä siitä olen samaa mieltä että ku on hyväksyny itsensä ja omaa hyvän itsetunnon nii sillä pääsee pitkälle..
- kampura2
hyvälle kirjoitti:
kampura2:n ajatukset kuulostaa tosi hyviltä mutta ei ne käytännössä välttämättä noin mee.. mutta sillä siitä olen samaa mieltä että ku on hyväksyny itsensä ja omaa hyvän itsetunnon nii sillä pääsee pitkälle..
niin toki asiat eivät ole niin kärjistettyjä, eivätkä aina tapahdu saman muotin mukaan, mutta mielestäni ajatuksseni on kuitenkin lähempänä totuutta, kuin se yleisnegatiivinen asenne, mitä yleensä kuulee. Itse olen hyvä todiste.
- toki
kampura2 kirjoitti:
niin toki asiat eivät ole niin kärjistettyjä, eivätkä aina tapahdu saman muotin mukaan, mutta mielestäni ajatuksseni on kuitenkin lähempänä totuutta, kuin se yleisnegatiivinen asenne, mitä yleensä kuulee. Itse olen hyvä todiste.
no itellä sellaisia kokemuksia että jos vastakkaisen sukupuolen kanssa jompikumpi on ruvennut tuntemaa muutaki ku ystävyyttä niin se toinen on paennut tai on ruvennut selittää että ollaan vaan ystäviä.. ja sitte pikku hiljaa lopettelee kokonaan yhteyden pidon..
- kampura2
toki kirjoitti:
no itellä sellaisia kokemuksia että jos vastakkaisen sukupuolen kanssa jompikumpi on ruvennut tuntemaa muutaki ku ystävyyttä niin se toinen on paennut tai on ruvennut selittää että ollaan vaan ystäviä.. ja sitte pikku hiljaa lopettelee kokonaan yhteyden pidon..
niin tuo pakeneminen ja ystävyyteen pyytäminen voi johtua monesta syystä. Molemmat voivat pelätä ihan yhtä paljon, pelkäävät tulevansa torjutuksi ja pakenevat(vaistonomaisesti) tilanteesta ennen kuin se satuttaa heitä, tai sitte sellaisten tunteiden kokeminen on niin uutta ja pelottaa että haluaa sen sammuvan ennen kuin tapahtuu jotain suurempaa, jota ei kykenekkään hallitsemaan. Jotkut naiset varsinkin yrittävät pitää epävarmaa minuuttaan,tulevaisuuden pelkoaan ja muuta epävarmuuttaan kasassa hallisemalla asioita, pitävät kodissa erittäin hyvää järjestystä(jo neuroottisesti) tai jopa saattavat ryhtyä syömishäiriöiseksi, koska kokevat näin hallitsevansa edes omaa kehoaan. Tällaisia ihmisiä tilanteet joiden tulevaisuudesta ei tiedä, ja joita ei voi hallita pelottavat hirveästi ja he pakenevat tilanteista vaistomaisesti, huomaamattaan.
Sekin voi olla syy että jompaa kumpaa osapuolta hämmentää ajatus parisuhteesta vammaisen ihmisen kanssa. Toinen on aivan ihana ja rakastettava ihminen eikä hänen vammaisuudessa näe mitään pahaa, tai sellaista mikä miinustaisi tunteita häntä kohtaan, mutta ei välttämättä kuitenkaan täysin tiedä miten asioihin pitäisi suhtautua on epävarma, ei osaa sanoa syytä , mutta on vain sisällä vellova tunne tätä uutta ja outoa tilannetta kohtaan.
Syitä on tosiaan lukuisia ja taas lukuisia miksi joku pakenee, vaikkei edes haluaisi, ihminen saattaa vain keksi itselleen mitä ihmeellisimpiä keinotekoisia syitä, ja vakuutella huomaamattaan itselleen että hänen ajatuksensa on oikea. Kun on jotain asiaa odottanut hirvittävän kauan(oikean löytymistä esim) sitä saattaa pelästyä hirveästi kun se yhtäkkiä tapahtuu, eikä siihen ole varautunut.
Joskus tietysti toinen haluaa vain pitää yllä ystävyyttä ja hämmentyy kun huomaakin olevansa hieman ihastunut, eikä kuitenkaan haluaisi, tai ahdistuu kun toinen onkin ihastunut, mutta itse ei ole. Tai voi pelästyä sen takia, kun tuntuu että asiat menevät liian nopeasti, tai eivät mene kovin nopeasti, mutta liian nopeasti siihen nähden mihin on valmis, esimerkiksi on saattanut kokea traumaattisen suhteen ja siitä parantuminen voi viedä todella kauan, jotta se on siinä pisteessä että on kykenevä uuteen suhteeseen.
Hyvä esimerkki siitä kun ihastumme vaikka emme haalua: eräs ystävättäreni on ihastunut erääseen miespuoliseen ystäväänsä, joka on yht'äkkiä ruvennut olemaan hänelle aivan erityisen kiltti ja eräs päivä pussasi poskelle ohi kulkiessaan. Ystäväni ei kuitenkaan "saa" ihastua, koska tällä pojalla on jo kumppani, ja hän tietää että poika rakastaa tätä kumppaniaan aidosti ja vahvasti.
Ei saa lannistua kokemuksistaan!
Minullakin oli pitkään niin että kun tapasin jonkun ihanan ihmisen joka todella piti minusta söhlin tavalla tai toisella, kun en enää niin söhlinyt, en tavannutkaan enää kuin ihmisiä jotka halusivat käyttää vain hyväkseen, nautiskella vapautuneesti ilman parisuhde ajatuksia, tai ihmisiä jotka ymmärsin väärin, jotka halusivatkin olla vain ystäviä.
Tällaista elämäni oli hyvin hyvin pitkään, menneisyyden lukuista katkeruutta,tai ikäviä muistoja todellisen kohtaamisen menettämisestä ehkä pikemminkin ja takkiintulemisia. Minä en kuitenkaan luovuttanut! Tällä hetkellä tapailen kahta aivan ihanaa naista, jotka ovat molemmat todella kiinnostuneista minusta.Toinen olisi vaikka heti valmis lähtemään suhteeseen, mutta haluan tutustua kunnolla tähän toiseenkin, koska aion tehdä pitkä kestoisenn valinnan. Molemmat tietävät toisistaan ja minun tilanteestani.
Niin kauan kun uskoo tulevansa rakastetuksi ja näkee kuinka paljon itsellään on annettavaa ihmisille ja läheisimmille, niin kauan kaikki on mahdollista ja sen toisen saatta kohdata minuutin kuluttua.(muulloinkin voi kohdata mutta ei ehkä huomaa, kulkee vain omat ajatukset mielessään kauniin hetken ja kohtaamisen ohi, ei ole läsnä tässä hetkessä, aidossa kontaktissa maailmaan, itseensä ja toisiin ihmisiin) - kampura2
toki kirjoitti:
no itellä sellaisia kokemuksia että jos vastakkaisen sukupuolen kanssa jompikumpi on ruvennut tuntemaa muutaki ku ystävyyttä niin se toinen on paennut tai on ruvennut selittää että ollaan vaan ystäviä.. ja sitte pikku hiljaa lopettelee kokonaan yhteyden pidon..
Ja usein jos toinen lopettelee pikku hiljaa ystävyyden kertoo se siitä(ellei itse koko ajan yritä muuta kuin ystävyyttä ja ahdistele tunteillaan)että hänellä on ystävyyttä suurempiakin tunteita toista osapuolta kohtaan, ja hän huomaa ettei hän pysty olemaan vain ystävä ja se ahdistaa ja pelottaa häntä edellä mainituista syistä. Näinpä on helpompi kadota:pois vierestä pois mielestä. Silloinhan tämä ihminen jota hän pakenee on hyvin vetovoimainen, atraktiivinen, viehtymystä herättävä!(siitä pitäisi olla iloinen)
Ihmisten tulee ensin olla ystäviä, jotta he aidosti tutustuvat toisiinsa, ja senkin jälkeen heidän tulee kyetä olemaan kumppaneita kuin he olisivat hyviä ystäviä:ei valtataistelua, vihamiehiä, kiimapiruja... - asioita
kampura2 kirjoitti:
Ja usein jos toinen lopettelee pikku hiljaa ystävyyden kertoo se siitä(ellei itse koko ajan yritä muuta kuin ystävyyttä ja ahdistele tunteillaan)että hänellä on ystävyyttä suurempiakin tunteita toista osapuolta kohtaan, ja hän huomaa ettei hän pysty olemaan vain ystävä ja se ahdistaa ja pelottaa häntä edellä mainituista syistä. Näinpä on helpompi kadota:pois vierestä pois mielestä. Silloinhan tämä ihminen jota hän pakenee on hyvin vetovoimainen, atraktiivinen, viehtymystä herättävä!(siitä pitäisi olla iloinen)
Ihmisten tulee ensin olla ystäviä, jotta he aidosti tutustuvat toisiinsa, ja senkin jälkeen heidän tulee kyetä olemaan kumppaneita kuin he olisivat hyviä ystäviä:ei valtataistelua, vihamiehiä, kiimapiruja...Nämä ihmissuhteet on aika monimutkaisia asioita ja tuntuu että meille vammaisille ne on vieläki monimutkaisempia.. Mutta kiitos kampura2 ku toit oman näkökulmasi asiaan :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186