Raamattu ja Ellen samoissa kansissa.

niitä parhaita uskon kirjailijoita suomessa ja monet ovat just tämän naisen ansiosta yleensä uskossa.Iteleniki jaettiin Tie Jeesuksen luo tuossa jokune viikko sitte.Pittää se lukea,kunhan töiltään joutaa.Vaikka Joulun pyhinä jos ei enne ehi.

kirjailija,eikä olenkaan häpeällinen,vaikka olet täällä kokoajan mustannut.Emmehän mekään mustaa ja haukku sitä sinun "Muromaasi"jatkuvasti,vaikka hän on raamatun väärentäjä ja on tehnyt jopa oman raamatun "tekelmänsä",muuttanut siis kirkkoraamattua.

Ellen G White oli Jumalan sanansaataja jolla oli profetoimisen henki.Hän koroitti Kristusta ja eli Jumalan tahdon mukaista elämää.En koskaan ole kenenkään muun ihmisen kuullut häntä haukkuvan,kuin sinun.

Hänkin oli silti vain ihminen kaikkessa vajavainen niinkuin kaikki ihmiset ovat.Emme voi lähteä arvostelemaan 1800luvulla eläneen ihmisen tekstejä nykyajan kriteereillä.

Tottakai ne kuuluvat hassuilta meidän korvaan.Raamattuakin on muutettu moneen kertaan nykysuomea vastaavaksi.Prohfeetta tai ei,sillä ei pitäisi sinulle olla noin ylisuurta merkitystä,

kun sillä ei ole adventisteillekkaan.Kristus kuitenkin on uskomme perusta ja raamattu se todistus johon nojaamme.Sinä vääristelet liikaa asioita ja teet vähemmän tärkeistä asioista liin ison numeron.

Lopeta tuo raatelusi ja helvettistä saarnaamisesi ja ala ylistää Kristusta.Etkö sinä raukka ymmärrä ettei helvetti ole elämää varten,vaan se on tuhon paikka,kadotus,jossa kadotetaan elämä,sanoohan sen jo nimikin.

Missä kirkossa ei Raamatunrinnalla olisi tunnustuskirjoja?
Olen menossa kirkkoon ja treffini on aivan kohta kyytiläisen kanssa, etten kerkiä kaivelemaan.
Mutta Kouvolan sanomissa oli teksti joka on tallessani erään kirkkoherran maininnasta, että Luterilaisesta kirkosta voi ottaa Raamatun pois kokonaan ja silti homma pelaa, noin vapaasti muistista suomennettuna. Olisiko aiheellista kääntyä ympäri ja alkaa siinä omassakirkossa uskonpuhdistus? Ainakin tarvetta olisi.

utelias kysymys kirjoitti:

Missä kirkossa ei Raamatunrinnalla olisi tunnustuskirjoja?
Olen menossa kirkkoon ja treffini on aivan kohta kyytiläisen kanssa, etten kerkiä kaivelemaan.
Mutta Kouvolan sanomissa oli teksti joka on tallessani erään kirkkoherran maininnasta, että Luterilaisesta kirkosta voi ottaa Raamatun pois kokonaan ja silti homma pelaa, noin vapaasti muistista suomennettuna. Olisiko aiheellista kääntyä ympäri ja alkaa siinä omassakirkossa uskonpuhdistus? Ainakin tarvetta olisi.

Lue lisää

että uskova_1 nimimerkin takaa löytyy luterilaisen kirkon jäsen?

kasi kirjoitti:

että uskova_1 nimimerkin takaa löytyy luterilaisen kirkon jäsen?

Näin olettaisin, että jollain lailla on kalleellaan kirkkoon, niinkuin raadollisesti itsekin.
Mutta tunnustan sen vajaamittaisuuteni, enkä niin pidä moraalisesti oikeana olla rajasotaa käymässä.
Ainakin minä olen senverran syntinen ja armonkerjäläinen, että vajaamittaisena valantavikaisena en toisen uskoon kajoa, ainoastaan haluan sen painottuvan, että perusta olisi vajaavuuksinemmekin Kristuksessa.
Korjatkoon uskova_1 yläisyydessään ja tuomarinpaikaltaan jos haluaa.

kirjoitti. Matti

kasi kirjoitti:

että uskova_1 nimimerkin takaa löytyy luterilaisen kirkon jäsen?

Se pettää vaan kaikkia ja nauraa partaansa.Näin ollen,mollaamalla ja kaikenlaista valehtelemalla se saa adventistit puolustuskannalle ja kertomaan totuuden.

Hän on oikeastaan marttyyri,kun hän on asettanut itsensä pahaksi,että toiset voisivat loistaa hyvyydellään.Minä alan vahvasti uskoa että hän on jotenkin häiriintyneesti tyytyväinen joka kerta kun tulee nujerretuksi adventitien taholta.

oletan.. kirjoitti:

Näin olettaisin, että jollain lailla on kalleellaan kirkkoon, niinkuin raadollisesti itsekin.
Mutta tunnustan sen vajaamittaisuuteni, enkä niin pidä moraalisesti oikeana olla rajasotaa käymässä.
Ainakin minä olen senverran syntinen ja armonkerjäläinen, että vajaamittaisena valantavikaisena en toisen uskoon kajoa, ainoastaan haluan sen painottuvan, että perusta olisi vajaavuuksinemmekin Kristuksessa.
Korjatkoon uskova_1 yläisyydessään ja tuomarinpaikaltaan jos haluaa.

kirjoitti. Matti

Lue lisää

Olen eronnut luterilaisesta kirkosta.

Onpa häpeällistä esitystä tuo armonkerjäläis-, vajaamittaisuus marina. Tulisit uskoon, niin saisit armon ja voisit kasvaa täyteen mittaan Jeesuksessa.

sanoneen kirjoitti:

Se pettää vaan kaikkia ja nauraa partaansa.Näin ollen,mollaamalla ja kaikenlaista valehtelemalla se saa adventistit puolustuskannalle ja kertomaan totuuden.

Hän on oikeastaan marttyyri,kun hän on asettanut itsensä pahaksi,että toiset voisivat loistaa hyvyydellään.Minä alan vahvasti uskoa että hän on jotenkin häiriintyneesti tyytyväinen joka kerta kun tulee nujerretuksi adventitien taholta.

Lue lisää

No enpä ole tullut koskaan muserretuksi adventistin taholta, kun heillä ei ole mitään millä puolustaa väärän profeetan seuraamistaankaan.

uskova_1 kirjoitti:

Olen eronnut luterilaisesta kirkosta.

Onpa häpeällistä esitystä tuo armonkerjäläis-, vajaamittaisuus marina. Tulisit uskoon, niin saisit armon ja voisit kasvaa täyteen mittaan Jeesuksessa.

Lue lisää

Olen itseäni katsoen se armonkerjäläinen ja siksi kun näen totuuden itsestäni.
Olen syntinen ihminen. Mikä on täysi mitta Kristuksessa? Sekö, että toisten silmissä loistaisin jotkain muuta kuin Kristuksen rakkautta minun vajaamittaisuuteeni ja sen tuomaa tuoksua lähimmäiseen. Pyörittäisinkö rukousmyllyä, kävisinkö kirkkoon niin, että ovenkamanat eivät riittäisi? Minusta se olisi kohdallani farisealaisuutta.
Ei, vuosien saatossa tuntuu tuo riisuminen käyneen minun kohdalleni todeksi ja siksi tunnen, ettei minulla ole mitään ilman tätä Jeesusta.
Pitäisikö minun erota kirkosta? Olenko suurempi kuin he, vierilläkulkijat?
Onhan heitäkin siellä ryhminä, Lestadiolaisuus, Esikoiset ym. Ehkä se henki viestittää minusta parempaa kristillisyyttä, mutta armonalttariltakin katsottuna, minä tarvitsen jokapäiväistä Jeesuksen armoa sydämeni vajaamittaisuuteen.
Olen ehkä erilainen kuin sinä. Sinä kuljet voitosta voittoon, taistelet, ym. Olemmeko samasta muotista ja voitko sanoa minulle, että häpeä?
Ehkä, ehkä ei rinnallesi käy vajaamittaiset uskovat ollenkaan, vaan omat ehtosi on asetettu veljesi mitaksi. Mietipä sitä.
Kun itse olin kulkevinani, ehkä samansuuntaisia polkuja, luulin olevani jotakin. Mutta nyt kun on riisuttu ympäriltä kaikki, on vain armo, jonka kädenojennuksen Jumalanpuolelta koen Kristuksessa.
Tuossa katselen syöpäsairaan papin taistelua, uskovaa Herran palvelijaa, hänen riisumista.
Eilen tuli toinen oikein evankelistaihminen sisar, vaipui sängynpohjaan siihen uneen, josta ei ehkä herää. Mitä jää käteen, on usko Kristukseen armosta.
Mieti kohdaltasi, täytätkö jokasuhteessa Jumalan tahdon ja rakennat sitä? Olemme kahdenmaan kansalaisia, kaikki se, mikä ei kumpua Kristuksen hengen alta elämästämme on lihamme tulosta.
Eikö juuri se tee meistä tätä armonkerjäläistä.
Kerjäläinenhän on se, että itsellään ei ole mitään ellei anneta. Uskovakin voi langeta lihassaan niin, ettei edes huomaa poispoikkeamistaan. Eikö siksi ole tarpeen kulkea ymmärtäen vajaamittaisuutensakin, ettei ylpisty?
Täysmittaisuutemme on vain luettua vanhurskautta, joka on vasta täydellinen ylösnousemuksessa, kun meille sanotaan, tulkaa Isäni tykö te. jne.
Miksi sitten on rajankäynti ja vielä niille luettiin tuomio, jotka luulivat käyneensä elämäntietä? Olisiko unohtunut tämä itsensä näkeminen syntisenä ja armonkerjäläismatkalaisen mielen tunteminen?
En häpeä olla Kristuksen ristin juurella, koska se paikkani on todellisen syntisyyteni tähden. Matti.

Matti, se armonkerjäläinen kirjoitti:

Olen itseäni katsoen se armonkerjäläinen ja siksi kun näen totuuden itsestäni.
Olen syntinen ihminen. Mikä on täysi mitta Kristuksessa? Sekö, että toisten silmissä loistaisin jotkain muuta kuin Kristuksen rakkautta minun vajaamittaisuuteeni ja sen tuomaa tuoksua lähimmäiseen. Pyörittäisinkö rukousmyllyä, kävisinkö kirkkoon niin, että ovenkamanat eivät riittäisi? Minusta se olisi kohdallani farisealaisuutta.
Ei, vuosien saatossa tuntuu tuo riisuminen käyneen minun kohdalleni todeksi ja siksi tunnen, ettei minulla ole mitään ilman tätä Jeesusta.
Pitäisikö minun erota kirkosta? Olenko suurempi kuin he, vierilläkulkijat?
Onhan heitäkin siellä ryhminä, Lestadiolaisuus, Esikoiset ym. Ehkä se henki viestittää minusta parempaa kristillisyyttä, mutta armonalttariltakin katsottuna, minä tarvitsen jokapäiväistä Jeesuksen armoa sydämeni vajaamittaisuuteen.
Olen ehkä erilainen kuin sinä. Sinä kuljet voitosta voittoon, taistelet, ym. Olemmeko samasta muotista ja voitko sanoa minulle, että häpeä?
Ehkä, ehkä ei rinnallesi käy vajaamittaiset uskovat ollenkaan, vaan omat ehtosi on asetettu veljesi mitaksi. Mietipä sitä.
Kun itse olin kulkevinani, ehkä samansuuntaisia polkuja, luulin olevani jotakin. Mutta nyt kun on riisuttu ympäriltä kaikki, on vain armo, jonka kädenojennuksen Jumalanpuolelta koen Kristuksessa.
Tuossa katselen syöpäsairaan papin taistelua, uskovaa Herran palvelijaa, hänen riisumista.
Eilen tuli toinen oikein evankelistaihminen sisar, vaipui sängynpohjaan siihen uneen, josta ei ehkä herää. Mitä jää käteen, on usko Kristukseen armosta.
Mieti kohdaltasi, täytätkö jokasuhteessa Jumalan tahdon ja rakennat sitä? Olemme kahdenmaan kansalaisia, kaikki se, mikä ei kumpua Kristuksen hengen alta elämästämme on lihamme tulosta.
Eikö juuri se tee meistä tätä armonkerjäläistä.
Kerjäläinenhän on se, että itsellään ei ole mitään ellei anneta. Uskovakin voi langeta lihassaan niin, ettei edes huomaa poispoikkeamistaan. Eikö siksi ole tarpeen kulkea ymmärtäen vajaamittaisuutensakin, ettei ylpisty?
Täysmittaisuutemme on vain luettua vanhurskautta, joka on vasta täydellinen ylösnousemuksessa, kun meille sanotaan, tulkaa Isäni tykö te. jne.
Miksi sitten on rajankäynti ja vielä niille luettiin tuomio, jotka luulivat käyneensä elämäntietä? Olisiko unohtunut tämä itsensä näkeminen syntisenä ja armonkerjäläismatkalaisen mielen tunteminen?
En häpeä olla Kristuksen ristin juurella, koska se paikkani on todellisen syntisyyteni tähden. Matti.

Lue lisää

Oletkin luopio Veli-matti Lahdesta, joka luovuit uskosta ja liityit adventisteihen.

uskova_1 kirjoitti:

Oletkin luopio Veli-matti Lahdesta, joka luovuit uskosta ja liityit adventisteihen.

Hämmästyin vastauksestasi. En ole adventisti, enkä luopio, mitä sillä tarkoittanet? Kait tekstini jo sen näytti.
Eikö sinulla ollut muuta vastattavaa?
Olkoon, en ala vaihtelemaan sinun kanssasi mielipiteitä, enkä käy rajankäyntejä, suuntaan enkä toiseen. Mutta mieti asioita mitä kirjoitin. Matti.

uskova_1 kirjoitti:

Olen eronnut luterilaisesta kirkosta.

Onpa häpeällistä esitystä tuo armonkerjäläis-, vajaamittaisuus marina. Tulisit uskoon, niin saisit armon ja voisit kasvaa täyteen mittaan Jeesuksessa.

Lue lisää

Herralle soveliaampi,fariseus vai publikaani?

Fariseus ylvästeli sillä että oli parempi Herran edessä kuin toiset,nuo publikaanit ja muut kurjat poloiset.

Mutta publikaani painoi päänsä alas,eikä tohtinut nostaa edes silmiään Jumalan puoleen,kun tunsi itsensä niin kurjaksi ja arvottomaksi ja sanoi:

"Herra ole minulle syntiselle armollinen!

"Jeesus sanoi että publikaanin rukous oli Herralle otollisempi.

uskova_1 kirjoitti:

No enpä ole tullut koskaan muserretuksi adventistin taholta, kun heillä ei ole mitään millä puolustaa väärän profeetan seuraamistaankaan.

ELLEN G.WHITEN TUOMA JEESUKSEN TODISTUS.ELLEN KUN TOIMI JUMALAN SANAN SAATAJANA,KUTEN SINÄ TOIMIT SAATANAN APURINA.TEILLÄ ON VAIN ERI ISÄNTÄ,SIKSI ET SIEDÄ ELLENIÄ,KUN JOKAINEN PUOLUSTAA ISÄNTÄÄNSÄ.MUTTA KRISTUS TULEE LOPUKSI VOITTAMAAN.

uskova_1 kirjoitti:

No enpä ole tullut koskaan muserretuksi adventistin taholta, kun heillä ei ole mitään millä puolustaa väärän profeetan seuraamistaankaan.

yhtä vaikea kuin uskokin,sillä sehän onkin "uskomaton uskova"!

Matti, se armonkerjäläinen kirjoitti:

Olen itseäni katsoen se armonkerjäläinen ja siksi kun näen totuuden itsestäni.
Olen syntinen ihminen. Mikä on täysi mitta Kristuksessa? Sekö, että toisten silmissä loistaisin jotkain muuta kuin Kristuksen rakkautta minun vajaamittaisuuteeni ja sen tuomaa tuoksua lähimmäiseen. Pyörittäisinkö rukousmyllyä, kävisinkö kirkkoon niin, että ovenkamanat eivät riittäisi? Minusta se olisi kohdallani farisealaisuutta.
Ei, vuosien saatossa tuntuu tuo riisuminen käyneen minun kohdalleni todeksi ja siksi tunnen, ettei minulla ole mitään ilman tätä Jeesusta.
Pitäisikö minun erota kirkosta? Olenko suurempi kuin he, vierilläkulkijat?
Onhan heitäkin siellä ryhminä, Lestadiolaisuus, Esikoiset ym. Ehkä se henki viestittää minusta parempaa kristillisyyttä, mutta armonalttariltakin katsottuna, minä tarvitsen jokapäiväistä Jeesuksen armoa sydämeni vajaamittaisuuteen.
Olen ehkä erilainen kuin sinä. Sinä kuljet voitosta voittoon, taistelet, ym. Olemmeko samasta muotista ja voitko sanoa minulle, että häpeä?
Ehkä, ehkä ei rinnallesi käy vajaamittaiset uskovat ollenkaan, vaan omat ehtosi on asetettu veljesi mitaksi. Mietipä sitä.
Kun itse olin kulkevinani, ehkä samansuuntaisia polkuja, luulin olevani jotakin. Mutta nyt kun on riisuttu ympäriltä kaikki, on vain armo, jonka kädenojennuksen Jumalanpuolelta koen Kristuksessa.
Tuossa katselen syöpäsairaan papin taistelua, uskovaa Herran palvelijaa, hänen riisumista.
Eilen tuli toinen oikein evankelistaihminen sisar, vaipui sängynpohjaan siihen uneen, josta ei ehkä herää. Mitä jää käteen, on usko Kristukseen armosta.
Mieti kohdaltasi, täytätkö jokasuhteessa Jumalan tahdon ja rakennat sitä? Olemme kahdenmaan kansalaisia, kaikki se, mikä ei kumpua Kristuksen hengen alta elämästämme on lihamme tulosta.
Eikö juuri se tee meistä tätä armonkerjäläistä.
Kerjäläinenhän on se, että itsellään ei ole mitään ellei anneta. Uskovakin voi langeta lihassaan niin, ettei edes huomaa poispoikkeamistaan. Eikö siksi ole tarpeen kulkea ymmärtäen vajaamittaisuutensakin, ettei ylpisty?
Täysmittaisuutemme on vain luettua vanhurskautta, joka on vasta täydellinen ylösnousemuksessa, kun meille sanotaan, tulkaa Isäni tykö te. jne.
Miksi sitten on rajankäynti ja vielä niille luettiin tuomio, jotka luulivat käyneensä elämäntietä? Olisiko unohtunut tämä itsensä näkeminen syntisenä ja armonkerjäläismatkalaisen mielen tunteminen?
En häpeä olla Kristuksen ristin juurella, koska se paikkani on todellisen syntisyyteni tähden. Matti.

Lue lisää

Tuommoinen hehkuttelu omasta hurskaudestaan on epätervettä.

Kaikkihan me joudumme armoa kerjäämään ja sitten otamme sen iloisesti vastaan. Ei enää kerjätä, kun on jo saatu se. Jos taas tehdään syntiä, niin taas viedään synnit ristille. Sinä kerjäät ja kun armoa tarjotaan, et ota sitä.

Sanoit: ”Korjatkoon uskova_1 yläisyydessään ja tuomarinpaikaltaan jos haluaa.”

Sinun sanomasi oli, että minä täällä tuomarinistuimella ja sinä siellä nöyränä, joo joo, siinä on taas ylimielisyys ja tekopyhyys voimissaan.

Sanot: ” Olen itseäni katsoen se armonkerjäläinen ja siksi kun näen totuuden itsestäni.
Olen syntinen ihminen. Mikä on täysi mitta Kristuksessa? Sekö, että toisten silmissä loistaisin jotkain muuta kuin Kristuksen rakkautta minun vajaamittaisuuteeni ja sen tuomaa tuoksua lähimmäiseen. Pyörittäisinkö rukousmyllyä, kävisinkö kirkkoon niin, että ovenkamanat eivät riittäisi? Minusta se olisi kohdallani farisealaisuutta. Ei, vuosien saatossa tuntuu tuo riisuminen käyneen minun kohdalleni todeksi ja siksi tunnen, ettei minulla ole mitään ilman tätä Jeesusta.”

Tuo on tekonöyryyttä ja siitä Raamattu sanoo: ”Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol 2:23)

Sanot: ” Pitäisikö minun erota kirkosta? Olenko suurempi kuin he, vierilläkulkijat?
Onhan heitäkin siellä ryhminä, Lestadiolaisuus, Esikoiset ym. Ehkä se henki viestittää minusta parempaa kristillisyyttä, mutta armonalttariltakin katsottuna, minä tarvitsen jokapäiväistä Jeesuksen armoa sydämeni vajaamittaisuuteen.”

Sekavaa. Et näytä ymmärtävän asioita. Olet ihastunut hehkuttelemaan omaan nöyryyttäsi.

Sanot: ” Olen ehkä erilainen kuin sinä. Sinä kuljet voitosta voittoon, taistelet, ym. Olemmeko samasta muotista ja voitko sanoa minulle, että häpeä? Ehkä, ehkä ei rinnallesi käy vajaamittaiset uskovat ollenkaan, vaan omat ehtosi on asetettu veljesi mitaksi. Mietipä sitä.”

Ironisoit ylpeydessäsi. En yritä polkea, vaan yritän nostaa muitakin. Minkä olen lahjaksi saanut, sitä yritän muillekin tarjota.

Sanot: ”Kun itse olin kulkevinani, ehkä samansuuntaisia polkuja, luulin olevani jotakin”

Taidat nyt tehdä itse itsestäsi mitan kaikelle kristillisyydelle. Sinä et ole koskaan kulkenut niitä polkuja kuin minä, mutta minä olen kulkenut niitä polkuja kuin sinä ja päässyt moisesta tekopyhästä nöyristelystä eroon.

Sanot: ” Mutta nyt kun on riisuttu ympäriltä kaikki, on vain armo, jonka kädenojennuksen Jumalanpuolelta koen Kristuksessa.”

Minulta oli riisuttu kaikki jo 25 vuotta sitten ja sain ottaa iloisesti armon vastaan enkä jäänyt miksikään synkäksi kerjäläiseksi – ja olen saanut siitä lähtien tehdä niin joka päivä.

Sanot: ” Tuossa katselen syöpäsairaan papin taistelua, uskovaa Herran palvelijaa, hänen riisumista.
Eilen tuli toinen oikein evankelistaihminen sisar, vaipui sängynpohjaan siihen uneen, josta ei ehkä herää. Mitä jää käteen, on usko Kristukseen armosta”

Olet jotenkin jäänyt niiden sairaaloiden ja kuoleman huokunaan ja hehkuttelet niitä.

Sanot: ”Mieti kohdaltasi, täytätkö jokasuhteessa Jumalan tahdon ja rakennat sitä?”

Yritän joka päivä päätoimisesti täyttää Jumalan tahdon. Kristuksen armo on juuri siksi tarpeen, kun kukaan ei täydellisesti pysty Jumalan tahtoa täyttämään. Mutta sana on sitä varten, että näemme, miten se pitää täyttää. Korvasyyhyynsä täyttäjän, eikä siis Jumalan sanan täyttäjän, usko ei ole minkään väärtti.

Sanot: ” Olemme kahdenmaan kansalaisia, kaikki se, mikä ei kumpua Kristuksen hengen alta elämästämme on lihamme tulosta.”

Olen samaa mieltä, mutta moinen itsemielestään hurskas nöyristely ei ainakaan kumpua Kristuksen hengestä, mihin Kolossalaiskirjekin, 2:23, viittaa.


Sanot: ”Eikö juuri se tee meistä tätä armonkerjäläistä.”

Juu, tekee armonkerjäläisiä, mutta ei sellaisena kuin sinä käsität, koska armollehan tulee tarve synnin kautta, jolloinka tulee tarve rukoilla eli kerjätä sitä, mutta siten se on tarkoitus myös ottaa iloisena vastaan Kristuksen täytetyn sovitustyön tähden ja kun taas nimimerkki armonkerjäläinen näyttää olevan kerjäläinen loputtomia aikoja ilman, että hän olisi koskaan kokenut armon vastaanottamisen helpotusta.

Sanot: ”Kerjäläinenhän on se, että itsellään ei ole mitään ellei anneta.”

Samaa mieltä.

Sanot: ”Uskovakin voi langeta lihassaan niin, ettei edes huomaa poispoikkeamistaan.”

Pyhä Henki on olemassa sitä varten, että kertoo sen meille jossain vaiheessa.

Sanot: ”Eikö siksi ole tarpeen kulkea ymmärtäen vajaamittaisuutensakin, ettei ylpisty?”

On erittäin tarpeen, mutta ei sillä tavalla kuin kuljet ja hehkuttelet omaa vajaamittaisuuttasi tavalla, jota Kolossalaiskirje 2:23 kritisoi.

Sanot: ” Täysmittaisuutemme on vain luettua vanhurskautta, joka on vasta täydellinen ylösnousemuksessa, kun meille sanotaan, tulkaa Isäni tykö te. jne.

Samaa mieltä.

Sanot: ”Miksi sitten on rajankäynti ja vielä niille luettiin tuomio, jotka luulivat käyneensä elämäntietä?”

Ei pidä luulla, vaan pitää käydä eikä esiintyä armonkerjäläisenä, vaan ottaa vastaan joka päivä se armo. Eikä saa saada suurinta nautintoaan omasta kurjuudestaan, vaan siitä, että kaikki on anteeksiannettu ja Kristuksen ansio on luettu minulle.

Sanot: ”Olisiko unohtunut tämä itsensä näkeminen syntisenä ja armonkerjäläismatkalaisen mielen tunteminen?”

Ei ole unohtunut itsensä näkeminen syntisenä, mutta tuommoiseksi synkäksi huru-ukoksi en halua ruveta, koska en halua elää synnissä, vaan Kristuksessa pitäen itseni synnille kuolleena. Kuolettamalla hengellä lihan teot.

Sanot: ”En häpeä olla Kristuksen ristin juurella, koska se paikkani on todellisen syntisyyteni tähden. Matti. ”

En minäkään häpeä, mutta paikkani ei ole ainoastaan ristin juurella, vaan samanaikaisesti Jumalan valtaistuimella Kristuksessa – tämän pitäisi saada jo egyptiläisen muumionkin tanssimaan riemusta, mutta ilmeisesti ei armonkerjäläistä, joka haluaa pysyä synnin haudassaan itkemässä.

Matti Kainuun nälkämaasta. kirjoitti:

Hämmästyin vastauksestasi. En ole adventisti, enkä luopio, mitä sillä tarkoittanet? Kait tekstini jo sen näytti.
Eikö sinulla ollut muuta vastattavaa?
Olkoon, en ala vaihtelemaan sinun kanssasi mielipiteitä, enkä käy rajankäyntejä, suuntaan enkä toiseen. Mutta mieti asioita mitä kirjoitin. Matti.

Lue lisää

Sanot: ”Hämmästyin vastauksestasi. En ole adventisti, enkä luopio, mitä sillä tarkoittanet? Kait tekstini jo sen näytti.”

Ei todellakaan näyttänyt. Karmeaa tekstiä. Sillä tavalla kirjoittaa synnin tuntoon tullut ihminen, joka ei vielä usko syntejään anteeksi. Kyllä se vielä iloksi muuttuu, kun sinäkin tulet uskoon – toivottavasti pian.

Sanot: ”Eikö sinulla ollut muuta vastattavaa?”

Luulin sinua toiseksi, sen takia vastasin noin.



Ei armoa tarvitse kerjätä, sen saa jokainen joka haluaa vastaanottaa sen. Ensin rukoillaan ja sitten heti, ei pitkän ajan kuluttua, saadaan armo, kun se otetaan vastaan. Se otetaan sillä asenteella vastaan, että se on ansaitsematonta, koska toisen ei tarvitse antaa. Olet ymmärtänyt koko kerjäämiskäsitteen väärin, kun luulet, että se on loputonta.

Kurjuuden kokoelmastasi puuttuu vielä yksi, nimittäin maanmatonen. Sitten olet armonkerjäläinen, nälkämaasta ja maanmatonen – niin olisi saatu kaikki kurjuus yhteen persoonaan. Täytyy ihmetellä, miksi Jeesus kuoli, jos ei olisi pystynyt antamaan ihmiselle yhtään mitään, vaan aina vaan ihminen olisi kurja kerjäläinen, maanmatonen nälkämaasta. Ei siinä Kristuksen armo näytä mihinkään riittävän.

Että Apokryfit pannassa , sama silloin historiakin on tuhota ja kirjoittaa uudestaan sen jälkeen voidaan asiat selitellä parhainpäin.