ei ystäviä

Olen kärsinyt masennuksesta jo vuosia. Olen käynyt lääkärissä, saanut reseptin masennuslääkkeisiin ja yrittänyt toipua kaikesta tästä ahdistuksesta ja surusta mitä elämä on tuonut tullessaan. Tuntuu tyhmälle että lankesin siihen lääkehoitoon, nyt mulla on henki aina ihan hiuskarvan varassa kun yritän lopettaa lääkitystä eikä siitä lopetuksesta sitten mitään tule... pakko syödä lääkkeitä etten tappaisi itseäni. Tällä hetkellä olen todella surullinen kun tiedän, että ainoa toimiva hoito tähän masennukseen olisi se että saisin ystävän ja hyviä kavereita. Lääkkeet ei tässä tilanteessa enää auta mutta en voi niitä lopettaa kun tulee heti niin kauhea olo, samalla tiedän ettei tähän tilaan käytännössä ole olemassa mitään hoitoa. En voi saada enää hyviä ystäviä, tiedän sen. Päivä päivältä tuntuu helpommalta ja lohdulliselta ratkaisulta se että päättäisin päiväni. Tiedän ettei parikymppisenä pitäisi tuntua tältä, mutta en voi sille mitään enää... olisi pitänyt tehdä se jo aikoja sitten...
8679
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Voin suoraan sanoa että en tod.voi hyvin vaikka psykologilla käyn toisinaan. Olin tässä 2 yötä sairaalassa koska otin yliannostuksen lääkkeitä, ei ole halua elää. Minulla on syyni tähän mutten jaksa nyt siitä kertoa. Olisi ihanaa saada joku ystävä joka oikeasti kuuntelee eikä välttele tämän takia.
Minusta on sanottu että olen hyvä ihminen mutta monetkaan eivät näe miten asiat ovat:(

Äänestä
  • Hei! En osaa auttaa sanoilla, mutta pyydän sun ympärille paljon auttaja-enkeleitä ja myös parantavia energioita. Voit itsekin niitä pyytää, vaikket uskoisikaan. on kokemusta siitä, että ne auttavat. Tosin ei aina heti tai sillä tavalla kuin odottaisi. Meillä on tuo näkymätön maailma ympärillä. Siellä sinustakin välitetään ja huolehditaan. Et ole KOSKAAN YKSIN! En ole mikään kirkkouskovainen ( kunnioitan kaikkien henkilököhtaista vakaumusta). Pysy vaan hengissä! Suakin tarvitaan vielä! Hae keskusteluapua!

    Valoa sydämeesi! T. Samanlaista kokenut pohjoisesta

    Äänestä

Älä suotta moiti itseäsi, siitä kun otit vastaan masennuslääketyksen. Mielestäni on suuri askel jo kohti toipumistasi, kun kykenet tuomaan esille tilannettasi. Tiedostat depiksesija näinollen sie tunnistat tunnetilasi ja haet apua siihen. Mutta lääkitys ei yksistään ole riittävä. Hae jollet ole jo hakeutunut terapiaan. Ihmisellä on oltava edes YKSI ystävä, jotta hän mieleterveydellisesti jotensakin pysyis balanssissa elämässään. Ja se "ystävän" korvaaja voi löytyä juuri terapeutista. Kuuntelijaa ja tilanteesi selkiyttäjää tarvinnet.

Äänestä
  • Olen kyllä käynyt psykologilla arviokäynnillä. No, eihän se sitten mitään osannut sanoa, jutteli vaan mukavia eikä ollenkaan ollut kiinnostunut siitä että olen masentunut. Käski nukkua hyvin ja elää terveellisesti. Ja lääkäri käski hiljalleen lopettaa sen lääkityksen nyt puolentoista vuoden jälkeen. Että näin hyvissä kantimissa tämän masennuspotilaan hoito...

    Äänestä

  • ei hoitoa kirjoitti:

    Olen kyllä käynyt psykologilla arviokäynnillä. No, eihän se sitten mitään osannut sanoa, jutteli vaan mukavia eikä ollenkaan ollut kiinnostunut siitä että olen masentunut. Käski nukkua hyvin ja elää terveellisesti. Ja lääkäri käski hiljalleen lopettaa sen lääkityksen nyt puolentoista vuoden jälkeen. Että näin hyvissä kantimissa tämän masennuspotilaan hoito...

    Minun mielipide on tämä: Pelkkä lääke ei auta mihinkään masennustiloihin lääkkeen lisäksi minä ainakin harrastan: Sauvakävelyä,uimista vesijuppaa,taijia eli kiinalaista aamuvoimistelua,ulkoilen sään salliessa,vesijuksua,taulujen maalaamista,klubitalolla päivittäin oleilua,Minulle ei pelkkä lääkitys ole ikinä tehonnut minun oli pakko alkaa harrastamaan liikuntaa lääkitykseni ohelle oli pakko muuttaa elämäntavat kertaheitolla ja mitä enenmmän liikutaa harrastan niin sitä kovempi kunto minulla on.Olisin eristynyt jo aikapäivää sitten ellen olisi keksinyt alkaa harrastamaan lääkkeideni ohelle liikuntaa ja maalaamista.Harrastan säännöllisesti neljäkertaa viikossa oikein kunnon kovaa liikutaa ja loppuviikon käyn uimassa ulkoilen tai sitten vain ihan muuten lepään.Vaikka on masennus päällä niin kun tulen uimasta olen kuin toinen ihminen.Se on kuitenkin kummallista että liikuta auttaa kovaan masennukseen ja väsymykseen vaikka luulisi että liikuta väsyttäisi vielä enemmän mutta siitä minä ainakin avun olen saanut.Hassua mutta liikunta piristää minua ainakin.

    Äänestä

  • ei hoitoa kirjoitti:

    Olen kyllä käynyt psykologilla arviokäynnillä. No, eihän se sitten mitään osannut sanoa, jutteli vaan mukavia eikä ollenkaan ollut kiinnostunut siitä että olen masentunut. Käski nukkua hyvin ja elää terveellisesti. Ja lääkäri käski hiljalleen lopettaa sen lääkityksen nyt puolentoista vuoden jälkeen. Että näin hyvissä kantimissa tämän masennuspotilaan hoito...

    Minun mielipide on tämä: Pelkkä lääke ei auta mihinkään masennustiloihin lääkkeen lisäksi minä ainakin harrastan: Sauvakävelyä,uimista vesijuppaa,taijia eli kiinalaista aamuvoimistelua,ulkoilen sään salliessa,vesijuksua,taulujen maalaamista,klubitalolla päivittäin oleilua,Minulle ei pelkkä lääkitys ole ikinä tehonnut minun oli pakko alkaa harrastamaan liikuntaa lääkitykseni ohelle oli pakko muuttaa elämäntavat kertaheitolla ja mitä enenmmän liikutaa harrastan niin sitä kovempi kunto minulla on.Olisin eristynyt jo aikapäivää sitten ellen olisi keksinyt alkaa harrastamaan lääkkeideni ohelle liikuntaa ja maalaamista.Harrastan säännöllisesti neljäkertaa viikossa oikein kunnon kovaa liikutaa ja loppuviikon käyn uimassa ulkoilen tai sitten vain ihan muuten lepään.Vaikka on masennus päällä niin kun tulen uimasta olen kuin toinen ihminen.Se on kuitenkin kummallista että liikuta auttaa kovaan masennukseen ja väsymykseen vaikka luulisi että liikuta väsyttäisi vielä enemmän mutta siitä minä ainakin avun olen saanut.Hassua mutta liikunta piristää minua ainakin.

    Äänestä

  • ei hoitoa kirjoitti:

    Olen kyllä käynyt psykologilla arviokäynnillä. No, eihän se sitten mitään osannut sanoa, jutteli vaan mukavia eikä ollenkaan ollut kiinnostunut siitä että olen masentunut. Käski nukkua hyvin ja elää terveellisesti. Ja lääkäri käski hiljalleen lopettaa sen lääkityksen nyt puolentoista vuoden jälkeen. Että näin hyvissä kantimissa tämän masennuspotilaan hoito...

    Minun mielipide on tämä: Pelkkä lääke ei auta mihinkään masennustiloihin lääkkeen lisäksi minä ainakin harrastan: Sauvakävelyä,uimista vesijuppaa,taijia eli kiinalaista aamuvoimistelua,ulkoilen sään salliessa,vesijuksua,taulujen maalaamista,klubitalolla päivittäin oleilua,Minulle ei pelkkä lääkitys ole ikinä tehonnut minun oli pakko alkaa harrastamaan liikuntaa lääkitykseni ohelle oli pakko muuttaa elämäntavat kertaheitolla ja mitä enenmmän liikutaa harrastan niin sitä kovempi kunto minulla on.Olisin eristynyt jo aikapäivää sitten ellen olisi keksinyt alkaa harrastamaan lääkkeideni ohelle liikuntaa ja maalaamista.Harrastan säännöllisesti neljäkertaa viikossa oikein kunnon kovaa liikutaa ja loppuviikon käyn uimassa ulkoilen tai sitten vain ihan muuten lepään.Vaikka on masennus päällä niin kun tulen uimasta olen kuin toinen ihminen.Se on kuitenkin kummallista että liikuta auttaa kovaan masennukseen ja väsymykseen vaikka luulisi että liikuta väsyttäisi vielä enemmän mutta siitä minä ainakin avun olen saanut.Hassua mutta liikunta piristää minua ainakin.

    Äänestä

Hei, älä luovu toivosta. Jos, todella kaipaat ystävää pistä mailia osoitteeseen [email protected]

Sama juttu myös sinulle nimimerkki "alone". Olen ihan mukava tyyppi, ehkä hieman yksinäinen minäkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei hoitoa kirjoitti:

Olen kärsinyt masennuksesta jo vuosia. Olen käynyt lääkärissä, saanut reseptin masennuslääkkeisiin ja yrittänyt toipua kaikesta tästä ahdistuksesta ja surusta mitä elämä on tuonut tullessaan. Tuntuu tyhmälle että lankesin siihen lääkehoitoon, nyt mulla on henki aina ihan hiuskarvan varassa kun yritän lopettaa lääkitystä eikä siitä lopetuksesta sitten mitään tule... pakko syödä lääkkeitä etten tappaisi itseäni. Tällä hetkellä olen todella surullinen kun tiedän, että ainoa toimiva hoito tähän masennukseen olisi se että saisin ystävän ja hyviä kavereita. Lääkkeet ei tässä tilanteessa enää auta mutta en voi niitä lopettaa kun tulee heti niin kauhea olo, samalla tiedän ettei tähän tilaan käytännössä ole olemassa mitään hoitoa. En voi saada enää hyviä ystäviä, tiedän sen. Päivä päivältä tuntuu helpommalta ja lohdulliselta ratkaisulta se että päättäisin päiväni. Tiedän ettei parikymppisenä pitäisi tuntua tältä, mutta en voi sille mitään enää... olisi pitänyt tehdä se jo aikoja sitten...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu