Unessani pesin mieheni autoa. Pesuaine vaahtosi pesusienestä pyyhkiessäni hitain ja hellin ottein sekä huolella joka auton osaa, kroomilistoja, lyhtyjä jne. Järjestelmällisesti kävin läpi joka ulkoisen auton osan mieheni seisten vierellä ja katsellen tyytyväisenä, kuinka huolella tein sitä. Tunsin todella, että hän oli tyytyväinen mutta oli myös tunne että hänen mielestään olin liian pikkutarkka.
Olimme nykyisen talomme pihamaalla, ja siellä oli myös toisia, joista yksi oli vanhin tyttäremme. Muut olivat vähän syrjemmällä ja keskustelivat keskenänsä.
Seuraava "näytös" tapahtui sisällä huoneissa. Olin pesemässä käsiäni, kun kuulin tyttäreni huomiota kiinnittävällä tavalla, äkkinäisesti huutavan: "Äiti, tule ulos, pian, pian." Otin muutaman askeleen parvekkeen ovelle ja huusin takaisin, että "juuri nyt en voi tulla, mistä on kysymys". Tyttäreni ei selitellyt mitään vaan toisti edelliset sanansa uudestaan. Silloin luulin, että se oli jotain kiireellistä ja menin heti ulos.
Tyttäreni seisoi nurmikolla ja viittasi eteemme, sanoen: "katso, katso" poistuen saman tien toisten ulkona olleiden luokse. Silloin näin nurmikolla ihmeellisen "perhosen". Sillä oli siipien sijasta kuin iso torvimainen kellokukka, siis jättimäinen kellonmuotoinen kukka, joka oli haalean vaaleanpunainen ei sävyissä. Perhonen seisoi liikkumattomana siinä nurmikolla ja minä jäin kummastuneena sitä katsomaan. Sitten tuli toinen samanlainen perhonen, joskin vähän pienempi ja yksivärisempi. Se asettui sen aikaisemman perhosen kellon "torvimaiseen suppuun" ja jäi sinne hiljaa ja liikkumattomana. Mielestäni se oli perhosten parittelu. Seisoin ihmeissäni ja katselin pitkään, koska en ollut koskaan nähnyt sellaisia perhosia, enkä edes tiennyt että niitä on olemassakaan. Nyt niitä on kaksi samalla kertaa.
Ihmettelin, että tyttäreni ja hänen seuransa eivät olleet kanssani - eivät nyt eivätkä aikaisemminkaan, kun pesin mieheni autoa. He pysyttelivät koko ajan syrjemmällä. Unessa se oli ihmeellistä mielestäni ja mietin sitä enemmän kuin sitä harvinaista perhosta. Sitä miettien heräsinkin.
Olimme nykyisen talomme pihamaalla, ja siellä oli myös toisia, joista yksi oli vanhin tyttäremme. Muut olivat vähän syrjemmällä ja keskustelivat keskenänsä.
Seuraava "näytös" tapahtui sisällä huoneissa. Olin pesemässä käsiäni, kun kuulin tyttäreni huomiota kiinnittävällä tavalla, äkkinäisesti huutavan: "Äiti, tule ulos, pian, pian." Otin muutaman askeleen parvekkeen ovelle ja huusin takaisin, että "juuri nyt en voi tulla, mistä on kysymys". Tyttäreni ei selitellyt mitään vaan toisti edelliset sanansa uudestaan. Silloin luulin, että se oli jotain kiireellistä ja menin heti ulos.
Tyttäreni seisoi nurmikolla ja viittasi eteemme, sanoen: "katso, katso" poistuen saman tien toisten ulkona olleiden luokse. Silloin näin nurmikolla ihmeellisen "perhosen". Sillä oli siipien sijasta kuin iso torvimainen kellokukka, siis jättimäinen kellonmuotoinen kukka, joka oli haalean vaaleanpunainen ei sävyissä. Perhonen seisoi liikkumattomana siinä nurmikolla ja minä jäin kummastuneena sitä katsomaan. Sitten tuli toinen samanlainen perhonen, joskin vähän pienempi ja yksivärisempi. Se asettui sen aikaisemman perhosen kellon "torvimaiseen suppuun" ja jäi sinne hiljaa ja liikkumattomana. Mielestäni se oli perhosten parittelu. Seisoin ihmeissäni ja katselin pitkään, koska en ollut koskaan nähnyt sellaisia perhosia, enkä edes tiennyt että niitä on olemassakaan. Nyt niitä on kaksi samalla kertaa.
Ihmettelin, että tyttäreni ja hänen seuransa eivät olleet kanssani - eivät nyt eivätkä aikaisemminkaan, kun pesin mieheni autoa. He pysyttelivät koko ajan syrjemmällä. Unessa se oli ihmeellistä mielestäni ja mietin sitä enemmän kuin sitä harvinaista perhosta. Sitä miettien heräsinkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.