Jehovan todistajat väittävät että heidän täytyy todistaa Jehovasta.Siinä samalla pitää todistaa järjestöstä mutta Jeesus jää ikäänkuin taka-alalle,huomaamattomaksi ihmisten tuntemaksi.
Mitä sanoo Joh.15:26,27:
Te saatte puolustajan(auttajan);minä lähetän hänet isän luota.Hän totuuden Henki,lähtee Isän luota ja todistaa(kenestä Hän todistaa?Jehovastako?Yllätys Yllätys:)minusta."(eli JEESUKSESTA)
"Myös TE olette Minun todistajiani(ei Jehovan),olettehan olleet kanssani alusta asti".
Mitä opimme tästä?
Kääntykää jehovan todistajat pois harhaoppisuudestanne!
Kirkastakaa ja julistakaa Jeesuksen nimeä.
Hänet on annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä kunnes Hän antaa kaiken Isälle.
Sitä ennen kaikki julistustyö tapahtuu Jeesuksen nimessä.
Veljenne:m.naat
raamatunpaikka:Joh.15:26,27.
39
1295
Vastaukset
- Q/A
Tämä nyt on varmaan vanhin Jehovan todistajista esitetty valhe.
"Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen". Plääh!
Kyllä Jeesus Kristus on minulle ainakin hyvin tuttu ja rakas persoona. Tunnustan myös hänen asemansa Tuomarina ja Kuninkaana. Nämä asemat Jehova on hänelle antanut. Niinikään kirkastan ja julistan julkisesti Jeesuksen nimeä.- m.naat
kenttäpalvelukseen julistat siellä Jeesusta sanoen:"ota Jeesus vastaan sydämeesi ja pyydä syntejäsi anteeksi.Usko herraan Jeesukseen niin sinä pelastut"?
Vai sanotko:"haluaisin esittää sinulle sanomaa paratiisista.Kun teet järjestön ohjeiden mukaan voit saada ikuisen elämän kun olet ollut 1000 vuotta kunnolla vartiotorniseuran ohjeiden mukaan".
Kummasta puhut enemmän Jehovasta vai Jeesuksesta?
Jos puhut Jeesuksesta,niin miksi olet jäsen seurakunnassa joka ei puhu Jeesuksesta kuin toisarvoisena tekijänä?
Jos Jehovan todistajat pitävät Jeesusta ykkösenä,miksi he eivät jo vaihda nimekseen Jeeuksen todistajat.
Kun Jeesus on antanut kaiken vallan isälleen,niin silloin ymmärtäisin nimityksen Jehovan todistajat. - Näinhän se on
m.naat kirjoitti:
kenttäpalvelukseen julistat siellä Jeesusta sanoen:"ota Jeesus vastaan sydämeesi ja pyydä syntejäsi anteeksi.Usko herraan Jeesukseen niin sinä pelastut"?
Vai sanotko:"haluaisin esittää sinulle sanomaa paratiisista.Kun teet järjestön ohjeiden mukaan voit saada ikuisen elämän kun olet ollut 1000 vuotta kunnolla vartiotorniseuran ohjeiden mukaan".
Kummasta puhut enemmän Jehovasta vai Jeesuksesta?
Jos puhut Jeesuksesta,niin miksi olet jäsen seurakunnassa joka ei puhu Jeesuksesta kuin toisarvoisena tekijänä?
Jos Jehovan todistajat pitävät Jeesusta ykkösenä,miksi he eivät jo vaihda nimekseen Jeeuksen todistajat.
Kun Jeesus on antanut kaiken vallan isälleen,niin silloin ymmärtäisin nimityksen Jehovan todistajat.Nimi joka johtaa tosi uskoon
”TE ETTE usko Jeesukseen ettekä hänen lunastusvereensä”, sanoi muuan nainen eräälle Jehovan todistajalle. Eräs mies sanoi painokkaasti: ”Te sanotte itseänne Jehovan todistajiksi, mutta minä olen Jeesuksen todistaja.”
Sellainen käsitys, että Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen tai että he eivät anna hänelle tarpeeksi tärkeää sijaa näkemyksissään, on melko yleinen. Entä mitkä ovat tosiasiat?
On totta, että Jehovan todistajat pitävät Jumalan nimeä Jehova erittäin tärkeänä. Brasilialainen todistaja Itamar muistelee: ”Elämäni käännekohta koitti, kun opin Jumalan nimen. Kun luin sen ensimmäisen kerran, minusta tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta. Nimi Jehova ravisutti ja liikutti minua; se kosketti sieluni sisintä.” Silti hän lisää: ”Sydämeni on tulvillaan rakkautta myös Jeesusta kohtaan.”
Jehovan todistajat tosiaankin tunnustavat, että saadakseen ikuisen elämän heidän täytyy uskoa ”Jumalan Pojan [Jeesuksen] nimeen” (1. Johanneksen kirje 5:13). Mutta mitä tarkoitetaan ilmaisulla ’Jeesuksen nimeen’?
Mitä Jeesuksen nimi edustaa
”Jeesuksen nimessä” ja vastaavia ilmaisuja esiintyy kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli ”Uudessa testamentissa”. Sanalla ”nimi” viitataan Jeesuksen rooliin yli 80 kertaa, noin 30 kertaa yksistään Apostolien teoissa. Ensimmäisen vuosisadan kristityt kastoivat Jeesuksen nimessä, paransivat hänen nimessään, opettivat hänen nimessään, huusivat avukseen hänen nimeään, kärsivät hänen nimensä puolesta ja julistivat hänen nimensä suuruutta (Apostolien teot 2:38; 3:16; 5:28; 9:14, 16; 19:17).
Erään Raamatun sanakirjan mukaan ”nimeä” vastaavaa kreikkalaista sanaa käytetään Raamatussa usein ”kaikesta, mitä nimeen sisältyy, vallasta, persoonallisuudesta, arvoasemasta, majesteettiudesta, voimasta, ylhäisyydestä jne., kaikesta, minkä nimi kattaa”. Jeesuksen nimi edustaa siksi sitä majesteettista ja suurta toimeenpanovaltaa, jonka Jehova Jumala on hänelle uskonut. Jeesus itse sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Pietarin ja Johanneksen parannettua ramman miehen juutalaisten uskonnolliset johtajat vaativat selvitystä: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?” Pietari ilmaisi silloin rohkeasti uskonsa Jeesuksen nimen edustamaan valtaan ja voimaan, kun hän teki tunnetuksi, että ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, – – tämän välityksellä tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne”. (Apostolien teot 3:1–10; 4:5–10.)
Uskoa Jeesukseen vai keisariin?
Sellaisen uskon tunnustaminen Jeesuksen nimeen ei kuitenkaan olisi helppoa. Kuten Jeesus oli jo ennalta kertonut, hänen opetuslapsensa olisivat ’kaikkien kansakuntien vihan kohteita hänen nimensä vuoksi’ (Matteus 24:9). Miksi? Koska Jeesuksen nimi edustaa hänen asemaansa Jumalan asettamana Hallitsijana, kuninkaiden Kuninkaana, jolle kaikkien kansakuntien pitäisi kumartaa alistuvaisina, ja sitä ne eivät ole valmiita eivätkä halukkaita tekemään (Psalmit 2:1–7).
Myöskään Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat eivät halunneet kumartaa hänelle alistuvaisina. He ilmoittivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”, ja hylkäsivät siten Jumalan Pojan. (Johannes 19:13–15.) Sen sijaan he uskoivat keisarin nimeen — voimaan ja valtaan — ja hänen hallitukseensa. He jopa päättivät, että Jeesuksen pitäisi kuolla, jotta he voisivat säilyttää asemansa ja arvonsa (Johannes 11:47–53).
Jeesuksen kuoleman jälkeisinä vuosisatoina monet, jotka väittivät olevansa kristittyjä, omaksuivat samankaltaisen asenteen kuin nuo juutalaiset johtajat. Nämä niin sanotut kristityt uskoivat valtion voimaan ja valtaan ja sekaantuivat sen selkkauksiin. Esimerkiksi 1000-luvulla, sen jälkeen kun kirkko oli järjestänyt joutilaita sotilaita militia Christiksi eli Kristuksen sotilaiksi, ”vastuu vanhurskaan sodan käymisestä poistettiin kristikunnan maallisilta valloilta ja sen omaksui sen sijaan kirkko Kristuksen sotilaittensa välityksellä” (The Oxford History of Christianity). Selonteossa lisätään, että tietyt paavin julistukset saivat valtaosan ristiretkelle lähteneistä uskomaan, että osallistumalla ristiretkiin ”he olivat tehneet sopimuksen Jumalan kanssa ja varmistaneet itselleen paikan paratiisissa”.
Jotkut saattavat väittää, että on mahdollista olla uskollinen Jeesukselle ja ottaa samalla osaa politiikkaan ja myös kansakuntien sotiin. He ehkä ajattelevat, että kristitty on velvollinen taistelemaan pahuutta vastaan, missä sitä sitten esiintyykin, ja että tarvittaessa tähän sisältyy myös sotaan turvautuminen. Mutta oliko varhaiskristityillä tällainen näkemys?
”Varhaisimmat kristityt eivät palvelleet sotavoimissa”, sanotaan eräässä The Christian Century -aikakauslehden artikkelissa. Siinä selitetään, että ajalta ennen 170–lukua ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijan palveluksessa. Sitten artikkelissa lisätään: ”Kristityt lakkasivat vastustamasta sotapalvelusta vasta vähitellen.”
Millaisia ovat olleet seuraukset? ”Luultavasti mikään ei ole tuottanut kristillisyydelle niin paljon häpeää kuin sen tapa suhtautua sodankäyntiin käytännöllisesti katsoen täysin samalla tavalla kuin ei-kristityt”, mainitaan tuon lehden artikkelissa. ”Se että kristityt toisaalta kannattavat lempeän Vapahtajan uskoa ja toisaalta samalla tukevat innokkaasti uskonnollisia tai kansojen välisiä sotia, on suuressa määrin vahingoittanut uskoa.”
Varhaiskristittyjen jäljitteleminen nykyisin
Onko nykyisten kristittyjen mahdollista jäljitellä varhaiskristittyjen erinomaista esimerkkiä? Jehovan todistajat ovat tällä vuosisadalla osoittaneet, että on. Holocaust Educational Digest -lehden päätoimittaja mainitsi heistä: ”Yksikään Jehovan todistaja ei ikinä lähde sotaan. – – Jos kaikki maailman vallanpitäjät olisivat kuuluneet tähän uskontoon, toista maailmansotaa ei koskaan olisi ollutkaan.”
Samaa voidaan sanoa tuoreemmistakin alueellisista selkkauksista, kuten Pohjois-Irlannin kuohunnasta. Joitakin vuosia sitten eräs Jehovan todistaja oli saarnaamassa talosta taloon protestanttisella alueella Belfastin kaupungissa. Saatuaan tietää, että veli oli aiemmin ollut katolilainen, muuan ovenavaaja kysyi: ”Kun olit katolilainen, kannatitko IRA:ta [Irlannin tasavaltalaisarmeija]?” Veli tajusi, että mies voisi käydä väkivaltaiseksi, sillä hänet oli pidätetty, kun hän oli ollut menossa ase mukanaan tappamaan erästä katolilaista, ja hänet oli vastikään vapautettu. Veli vastasi siksi: ”En ole enää katolilainen. Olen Jehovan todistaja. Tosi kristittynä en milloinkaan tappaisi ketään minkään hallituksen tai kenenkään ihmisen puolesta.” Silloin ovenavaaja puristi hänen kättään ja sanoi: ”Kaikki tappaminen on väärin. Te teette hyvää työtä. Jatkakaa sitä.”
Mitä Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee
Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee kuitenkin enemmän kuin vain sodasta pidättymistä. Se merkitsee kaikkien Kristuksen käskyjen tottelemista. Jeesushan sanoi: ”Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään”, ja yksi hänen käskyistään on, että meidän tulee ’rakastaa toisiamme’ (Johannes 15:14, 17). Rakkaus pyrkii tekemään toisille hyvää. Se karkottaa kaikki rodulliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot. Jeesus osoitti miten.
Juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen päivinä hyvin kielteisesti samarialaisiin. Tätä vastoin Jeesus puhui eräälle samarialaiselle naiselle, minkä seurauksena tämä ja monet muut uskoivat hänen nimeensä (Johannes 4:39). Jeesus sanoi myös, että hänen opetuslapsensa olisivat hänen todistajiaan ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Hänen elämää antava sanomansa ei jäisi vain juutalaisten tiedoksi. Siksi Pietaria kehotettiin vierailemaan roomalaisen sadanpäämiehen Corneliuksen luona. Vaikka juutalaisen oli lainvastaista vierailla jonkun toista heimokuntaa olevan luona, Jumala osoitti Pietarille, ettei hänen ”tule kutsua ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi”. (Apostolien teot 10:28.)
Jeesusta jäljitellen Jehovan todistajat auttavat halukkaasti kaikkia ihmisiä — olipa heidän rodullinen, uskonnollinen ja taloudellinen taustansa millainen tahansa — oppimaan pelastuksesta, joka tulee Jeesuksen nimen välityksellä. Usko Jeesuksen nimeen saa heidät ’julkisesti julistamaan, että Jeesus on Herra’ (Roomalaisille 10:8, 9). Kannustamme sinua ottamaan heidän apunsa vastaan, niin että sinäkin voisit oppia uskomaan Jeesuksen nimeen.
Jeesuksen nimen pitäisi todellakin herättää arvostuksen, kunnioituksen ja tottelevaisuuden tunteita. Apostoli Paavali sanoi, että ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Filippiläisille 2:10, 11). Vaikka suurin osa maapallon asukkaista ei ehkä haluakaan alistua Jeesuksen hallintoon, Raamattu osoittaa, että lähellä on aika, jolloin kaikkien ihmisten täytyy joko alistua siihen tai tuhoutua (2. Tessalonikalaisille 1:6–9). Nyt on siis aika uskoa Jeesuksen nimeen siten, että pitää kaikki hänen käskynsä. - Pohdiskeltavaa
Näinhän se on kirjoitti:
Nimi joka johtaa tosi uskoon
”TE ETTE usko Jeesukseen ettekä hänen lunastusvereensä”, sanoi muuan nainen eräälle Jehovan todistajalle. Eräs mies sanoi painokkaasti: ”Te sanotte itseänne Jehovan todistajiksi, mutta minä olen Jeesuksen todistaja.”
Sellainen käsitys, että Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen tai että he eivät anna hänelle tarpeeksi tärkeää sijaa näkemyksissään, on melko yleinen. Entä mitkä ovat tosiasiat?
On totta, että Jehovan todistajat pitävät Jumalan nimeä Jehova erittäin tärkeänä. Brasilialainen todistaja Itamar muistelee: ”Elämäni käännekohta koitti, kun opin Jumalan nimen. Kun luin sen ensimmäisen kerran, minusta tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta. Nimi Jehova ravisutti ja liikutti minua; se kosketti sieluni sisintä.” Silti hän lisää: ”Sydämeni on tulvillaan rakkautta myös Jeesusta kohtaan.”
Jehovan todistajat tosiaankin tunnustavat, että saadakseen ikuisen elämän heidän täytyy uskoa ”Jumalan Pojan [Jeesuksen] nimeen” (1. Johanneksen kirje 5:13). Mutta mitä tarkoitetaan ilmaisulla ’Jeesuksen nimeen’?
Mitä Jeesuksen nimi edustaa
”Jeesuksen nimessä” ja vastaavia ilmaisuja esiintyy kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli ”Uudessa testamentissa”. Sanalla ”nimi” viitataan Jeesuksen rooliin yli 80 kertaa, noin 30 kertaa yksistään Apostolien teoissa. Ensimmäisen vuosisadan kristityt kastoivat Jeesuksen nimessä, paransivat hänen nimessään, opettivat hänen nimessään, huusivat avukseen hänen nimeään, kärsivät hänen nimensä puolesta ja julistivat hänen nimensä suuruutta (Apostolien teot 2:38; 3:16; 5:28; 9:14, 16; 19:17).
Erään Raamatun sanakirjan mukaan ”nimeä” vastaavaa kreikkalaista sanaa käytetään Raamatussa usein ”kaikesta, mitä nimeen sisältyy, vallasta, persoonallisuudesta, arvoasemasta, majesteettiudesta, voimasta, ylhäisyydestä jne., kaikesta, minkä nimi kattaa”. Jeesuksen nimi edustaa siksi sitä majesteettista ja suurta toimeenpanovaltaa, jonka Jehova Jumala on hänelle uskonut. Jeesus itse sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Pietarin ja Johanneksen parannettua ramman miehen juutalaisten uskonnolliset johtajat vaativat selvitystä: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?” Pietari ilmaisi silloin rohkeasti uskonsa Jeesuksen nimen edustamaan valtaan ja voimaan, kun hän teki tunnetuksi, että ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, – – tämän välityksellä tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne”. (Apostolien teot 3:1–10; 4:5–10.)
Uskoa Jeesukseen vai keisariin?
Sellaisen uskon tunnustaminen Jeesuksen nimeen ei kuitenkaan olisi helppoa. Kuten Jeesus oli jo ennalta kertonut, hänen opetuslapsensa olisivat ’kaikkien kansakuntien vihan kohteita hänen nimensä vuoksi’ (Matteus 24:9). Miksi? Koska Jeesuksen nimi edustaa hänen asemaansa Jumalan asettamana Hallitsijana, kuninkaiden Kuninkaana, jolle kaikkien kansakuntien pitäisi kumartaa alistuvaisina, ja sitä ne eivät ole valmiita eivätkä halukkaita tekemään (Psalmit 2:1–7).
Myöskään Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat eivät halunneet kumartaa hänelle alistuvaisina. He ilmoittivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”, ja hylkäsivät siten Jumalan Pojan. (Johannes 19:13–15.) Sen sijaan he uskoivat keisarin nimeen — voimaan ja valtaan — ja hänen hallitukseensa. He jopa päättivät, että Jeesuksen pitäisi kuolla, jotta he voisivat säilyttää asemansa ja arvonsa (Johannes 11:47–53).
Jeesuksen kuoleman jälkeisinä vuosisatoina monet, jotka väittivät olevansa kristittyjä, omaksuivat samankaltaisen asenteen kuin nuo juutalaiset johtajat. Nämä niin sanotut kristityt uskoivat valtion voimaan ja valtaan ja sekaantuivat sen selkkauksiin. Esimerkiksi 1000-luvulla, sen jälkeen kun kirkko oli järjestänyt joutilaita sotilaita militia Christiksi eli Kristuksen sotilaiksi, ”vastuu vanhurskaan sodan käymisestä poistettiin kristikunnan maallisilta valloilta ja sen omaksui sen sijaan kirkko Kristuksen sotilaittensa välityksellä” (The Oxford History of Christianity). Selonteossa lisätään, että tietyt paavin julistukset saivat valtaosan ristiretkelle lähteneistä uskomaan, että osallistumalla ristiretkiin ”he olivat tehneet sopimuksen Jumalan kanssa ja varmistaneet itselleen paikan paratiisissa”.
Jotkut saattavat väittää, että on mahdollista olla uskollinen Jeesukselle ja ottaa samalla osaa politiikkaan ja myös kansakuntien sotiin. He ehkä ajattelevat, että kristitty on velvollinen taistelemaan pahuutta vastaan, missä sitä sitten esiintyykin, ja että tarvittaessa tähän sisältyy myös sotaan turvautuminen. Mutta oliko varhaiskristityillä tällainen näkemys?
”Varhaisimmat kristityt eivät palvelleet sotavoimissa”, sanotaan eräässä The Christian Century -aikakauslehden artikkelissa. Siinä selitetään, että ajalta ennen 170–lukua ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijan palveluksessa. Sitten artikkelissa lisätään: ”Kristityt lakkasivat vastustamasta sotapalvelusta vasta vähitellen.”
Millaisia ovat olleet seuraukset? ”Luultavasti mikään ei ole tuottanut kristillisyydelle niin paljon häpeää kuin sen tapa suhtautua sodankäyntiin käytännöllisesti katsoen täysin samalla tavalla kuin ei-kristityt”, mainitaan tuon lehden artikkelissa. ”Se että kristityt toisaalta kannattavat lempeän Vapahtajan uskoa ja toisaalta samalla tukevat innokkaasti uskonnollisia tai kansojen välisiä sotia, on suuressa määrin vahingoittanut uskoa.”
Varhaiskristittyjen jäljitteleminen nykyisin
Onko nykyisten kristittyjen mahdollista jäljitellä varhaiskristittyjen erinomaista esimerkkiä? Jehovan todistajat ovat tällä vuosisadalla osoittaneet, että on. Holocaust Educational Digest -lehden päätoimittaja mainitsi heistä: ”Yksikään Jehovan todistaja ei ikinä lähde sotaan. – – Jos kaikki maailman vallanpitäjät olisivat kuuluneet tähän uskontoon, toista maailmansotaa ei koskaan olisi ollutkaan.”
Samaa voidaan sanoa tuoreemmistakin alueellisista selkkauksista, kuten Pohjois-Irlannin kuohunnasta. Joitakin vuosia sitten eräs Jehovan todistaja oli saarnaamassa talosta taloon protestanttisella alueella Belfastin kaupungissa. Saatuaan tietää, että veli oli aiemmin ollut katolilainen, muuan ovenavaaja kysyi: ”Kun olit katolilainen, kannatitko IRA:ta [Irlannin tasavaltalaisarmeija]?” Veli tajusi, että mies voisi käydä väkivaltaiseksi, sillä hänet oli pidätetty, kun hän oli ollut menossa ase mukanaan tappamaan erästä katolilaista, ja hänet oli vastikään vapautettu. Veli vastasi siksi: ”En ole enää katolilainen. Olen Jehovan todistaja. Tosi kristittynä en milloinkaan tappaisi ketään minkään hallituksen tai kenenkään ihmisen puolesta.” Silloin ovenavaaja puristi hänen kättään ja sanoi: ”Kaikki tappaminen on väärin. Te teette hyvää työtä. Jatkakaa sitä.”
Mitä Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee
Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee kuitenkin enemmän kuin vain sodasta pidättymistä. Se merkitsee kaikkien Kristuksen käskyjen tottelemista. Jeesushan sanoi: ”Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään”, ja yksi hänen käskyistään on, että meidän tulee ’rakastaa toisiamme’ (Johannes 15:14, 17). Rakkaus pyrkii tekemään toisille hyvää. Se karkottaa kaikki rodulliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot. Jeesus osoitti miten.
Juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen päivinä hyvin kielteisesti samarialaisiin. Tätä vastoin Jeesus puhui eräälle samarialaiselle naiselle, minkä seurauksena tämä ja monet muut uskoivat hänen nimeensä (Johannes 4:39). Jeesus sanoi myös, että hänen opetuslapsensa olisivat hänen todistajiaan ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Hänen elämää antava sanomansa ei jäisi vain juutalaisten tiedoksi. Siksi Pietaria kehotettiin vierailemaan roomalaisen sadanpäämiehen Corneliuksen luona. Vaikka juutalaisen oli lainvastaista vierailla jonkun toista heimokuntaa olevan luona, Jumala osoitti Pietarille, ettei hänen ”tule kutsua ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi”. (Apostolien teot 10:28.)
Jeesusta jäljitellen Jehovan todistajat auttavat halukkaasti kaikkia ihmisiä — olipa heidän rodullinen, uskonnollinen ja taloudellinen taustansa millainen tahansa — oppimaan pelastuksesta, joka tulee Jeesuksen nimen välityksellä. Usko Jeesuksen nimeen saa heidät ’julkisesti julistamaan, että Jeesus on Herra’ (Roomalaisille 10:8, 9). Kannustamme sinua ottamaan heidän apunsa vastaan, niin että sinäkin voisit oppia uskomaan Jeesuksen nimeen.
Jeesuksen nimen pitäisi todellakin herättää arvostuksen, kunnioituksen ja tottelevaisuuden tunteita. Apostoli Paavali sanoi, että ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Filippiläisille 2:10, 11). Vaikka suurin osa maapallon asukkaista ei ehkä haluakaan alistua Jeesuksen hallintoon, Raamattu osoittaa, että lähellä on aika, jolloin kaikkien ihmisten täytyy joko alistua siihen tai tuhoutua (2. Tessalonikalaisille 1:6–9). Nyt on siis aika uskoa Jeesuksen nimeen siten, että pitää kaikki hänen käskynsä.http://www.watchtower.org/fi/kn37/article_01.htm
Lisäystä edelliseen viestiin - Q/A
m.naat kirjoitti:
kenttäpalvelukseen julistat siellä Jeesusta sanoen:"ota Jeesus vastaan sydämeesi ja pyydä syntejäsi anteeksi.Usko herraan Jeesukseen niin sinä pelastut"?
Vai sanotko:"haluaisin esittää sinulle sanomaa paratiisista.Kun teet järjestön ohjeiden mukaan voit saada ikuisen elämän kun olet ollut 1000 vuotta kunnolla vartiotorniseuran ohjeiden mukaan".
Kummasta puhut enemmän Jehovasta vai Jeesuksesta?
Jos puhut Jeesuksesta,niin miksi olet jäsen seurakunnassa joka ei puhu Jeesuksesta kuin toisarvoisena tekijänä?
Jos Jehovan todistajat pitävät Jeesusta ykkösenä,miksi he eivät jo vaihda nimekseen Jeeuksen todistajat.
Kun Jeesus on antanut kaiken vallan isälleen,niin silloin ymmärtäisin nimityksen Jehovan todistajat.>> Kummasta puhut enemmän Jehovasta vai Jeesuksesta?
- tuomas_the_first
Hänet myös enkelinä, sillä JT-opin mukaan Hän on arkkienkeli Mikael?
Ja kuitenkin:
Kol 2:18 "18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää"
- Hmm...
Vaeltaminen Jeesuksen askeleissa
Vaeltaaksemme Jehovan kanssa meidän täytyy mukautua Jeesuksen Kristuksen esimerkkiin. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” (1. Pietarin kirje 2:21.) Koska Jeesus oli täydellinen ja me olemme epätäydellisiä, emme voi noudattaa hänen esimerkkiään virheettömästi. Siitä huolimatta Jehova odottaa, että teemme parhaamme. Tarkastellaanpa viittä Jeesuksen elämän ja sananpalveluksen piirrettä, joita vihkiytyneiden kristittyjen pitäisi yrittää jäljitellä.
Jeesuksella oli täsmällinen ja perusteellinen Jumalan sanan tuntemus. Palveluksensa aikana Jeesus lainasi usein Raamatun heprealaisia kirjoituksia (Luukas 4:4, 8). Tietysti myös noiden aikojen jumalattomat uskonnolliset johtajat lainasivat Raamattua (Matteus 22:23, 24). Ero oli siinä, että Jeesus ymmärsi, mitä nuo raamatunkohdat merkitsivät, ja hän sovelsi niitä elämäänsä. Hän tunsi Lain kirjaimen lisäksi myös sen hengen. Noudattaessamme Kristuksen esimerkkiä meidänkin pitäisi yrittää ymmärtää Jumalan sanaa ja saada selville sen merkitys eli henki. Jos teemme näin, meistä voi tulla Jumalan hyväksymiä työntekijöitä, jotka pystyvät ’käsittelemään totuuden sanaa oikein’ (2. Timoteukselle 2:15).
Kristus Jeesus puhui toisille taivaallisesta Isästään. Jeesus ei pitänyt Jumalan sanan tuntemustaan itsellään. Hänen vihollisensakin puhuttelivat häntä ”Opettajaksi”, koska kaikkialla, minne hän meni, hän puhui toisille Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan (Matteus 12:38). Jeesus saarnasi julkisesti temppelialueella, synagogissa, kaupungeissa ja maaseudulla (Markus 1:39; Luukas 8:1; Johannes 18:20). Hän opetti sääliväisesti ja huomaavaisesti osoittaen rakkautta niitä kohtaan, joita hän auttoi (Matteus 4:23). Myös ne, jotka noudattavat Jeesuksen esimerkkiä, löytävät monia paikkoja ja tapoja antaa toisille opetusta Jehova Jumalasta ja hänen suurenmoisista tarkoituksistaan.
Jeesuksella oli läheiset siteet toisiin, jotka palvoivat Jehovaa. Kerran Jeesuksen puhuessa ihmisjoukoille hänen äitinsä ja ei-uskovat veljensä tulivat keskustelemaan hänen kanssaan. Raamatussa kerrotaan: ”Joku sanoi hänelle: ’Katso! Äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella ja pyrkivät puheillesi.’ Vastaukseksi hän sanoi sille, joka sen hänelle kertoi: ’Kuka on äitini, ja ketkä ovat veljeni?’ Ja hän ojensi kätensä opetuslapsiaan kohti ja sanoi: ’Katso! Äitini ja veljeni! Sillä se, joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.’ ” (Matteus 12:47–50.) Tämä ei merkitse sitä, että Jeesus olisi hylännyt perheensä, sillä myöhemmistä tapahtumista käy ilmi, ettei hän tehnyt niin (Johannes 19:25–27). Tämä kertomus korostaa kuitenkin sitä rakkautta, jota Jeesus tunsi toisia uskovia kohtaan. Samoin nykyään ne, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, etsivät muiden Jehovan palvelijoiden toveruutta ja oppivat rakastamaan heitä hellästi (1. Pietarin kirje 4:8).
Jeesus osoitti rakkautta taivaallista Isäänsä kohtaan tekemällä hänen tahtonsa. Jeesus totteli Jehovaa kaikessa. Hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Johannes 4:34.) Kristus sanoi myös: ”Minä aina teen sitä, mikä on hänelle [Jumalalle] mieluista.” (Johannes 8:29.) Jeesus rakasti taivaallista Isäänsä niin paljon, että ”hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka” (Filippiläisille 2:8). Jehova puolestaan siunasi Jeesusta korottamalla hänet niin korkeaan asemaan, että ainoastaan Jehovalla itsellään on enemmän valtaa ja kunniaa (Filippiläisille 2:9–11). Me osoitamme Jeesuksen tavoin rakkautemme Jumalaa kohtaan pitämällä hänen käskynsä ja tekemällä hänen tahtonsa (1. Johanneksen kirje 5:3).
Jeesus rukoili paljon. Hän rukoili, kun hänet kastettiin (Luukas 3:21). Ennen kuin hän valitsi 12 apostoliaan hän omisti koko yön rukoilemiseen (Luukas 6:12, 13). Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan (Luukas 11:1–4). Kuolemaansa edeltäneenä iltana hän rukoili opetuslastensa puolesta ja heidän kanssaan (Johannes 17:1–26). Rukouksella oli tärkeä osa Jeesuksen elämässä, ja sillä pitäisi olla tärkeä osa meidänkin elämässämme, koska olemme hänen seuraajiaan. Millainen kunnia onkaan puhua Kaikkeuden Suvereenille rukouksessa! Lisäksi Jehova vastaa rukouksiin, sillä Johannes kirjoitti: ”Tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos tiedämme hänen kuulevan meitä siinä, mitä pyydämmekin, niin tiedämme, että meillä tulee olemaan pyydetyt, koska olemme pyytäneet niitä häneltä.” (1. Johanneksen kirje 5:14, 15.)
On mahdollista oppia hyvin paljon tarkastelemalla huolellisesti Jeesuksen Kristuksen maallista elämää ja palvelusta. Ajattele, millaisia ominaisuuksia hän ilmaisi: rakkautta, sääliä, huomaavaisuutta, voimaa, tasapainoisuutta, järkevyyttä, nöyryyttä, rohkeutta ja epäitsekkyyttä. Mitä enemmän opimme Jeesuksesta, sitä innokkaammin haluamme olla hänen uskollisia seuraajiaan. Jeesuksen tuntemus lähentää meitä myös Jehovaan. Heijastihan Jeesus täydellisesti taivaallista Isäänsä. Hänellä oli Jehovaan niin läheinen suhde, että hän saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.)
Luota siihen, että Jumala tukee sinua
Kun lapset vasta opettelevat kävelemään, heidän askeleensa ovat horjuvia. Miten he saavat lisää varmuutta? Vain harjoittelemalla hellittämättä. Ne jotka vaeltavat Jehovan kanssa, pyrkivät kulkemaan varmoin, vakain askelin. Tämäkin vaatii aikaa ja hellittämättömyyttä. Paavali kiinnitti huomion siihen, miten tärkeää on vaeltaa hellittämättä Jumalan kanssa, kun hän kirjoitti: ”Lopuksi, veljet, pyydämme teitä ja kehotamme teitä Herran Jeesuksen kautta, että te, niin kuin saitte meiltä opetusta siinä, kuinka teidän pitää vaeltaa ja miellyttää Jumalaa, niin kuin vaellattekin, jatkaisitte siinä yhä täydemmin.” (1. Tessalonikalaisille 4:1.)
Jos olemme vihkiytyneet kokonaan Jumalalle, hän auttaa meitä vaeltamaan jatkuvasti kanssaan (Jesaja 40:29–31). Mitään, mitä tällä maailmalla on tarjottavana, ei voida verrata niihin siunauksiin, joita hän antaa teitään vaeltaville. Hän on se, ’joka opettaa meitä hankkimaan hyötyä itsellemme, joka panee meidät astumaan sitä tietä, jota meidän tulee vaeltaa. Ja jos todella kiinnitämme huomiota hänen käskyihinsä, rauhastamme tulee niin kuin virta ja vanhurskaudestamme kuin meren aallot.’ (Jesaja 48:17, 18.) Jos otamme vastaan kutsun vaeltaa Jumalan kanssa ja kuljemme uskollisesti hänen teitään, voimme nauttia hänen kanssaan saatavasta rauhasta ikuisesti - Näin Raamatussa
”TE TULETTE olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.) Näillä jäähyväissanoilla Jeesus antoi opetuslastensa tehtäväksi olla todistajia. Mutta kenen todistajia? ”Todistajiani”, Jeesus sanoi. Merkitseekö tämä sitä, että heidän ei pitänyt todistaa Jehovasta? Ei toki!
Todellisuudessa Jeesuksen opetuslapsille annettiin ennenkuulumaton etu — todistaa sekä Jehovasta että Jeesuksesta. Koska Jeesuksen varhaiset opetuslapset olivat uskollisia juutalaisia, he olivat jo Jehovan todistajia (Jes. 43:10–12, UM). Mutta nyt heidän piti todistaa myös Jeesuksen tärkeästä osasta Jehovan nimen pyhittäjänä Hänen messiaanisen valtakuntansa välityksellä. He todistivat siis Jeesuksesta tuottaakseen kunniaa Jehovalle. (Room. 16:25–27; Fil. 2:9–11.) He vahvistivat sen, että Jehova ei ollut valehdellut, vaan että yli 4 000 vuoden kuluttua hän oli vihdoin herättänyt kauan aiemmin luvatun Messiaan eli Kristuksen!
Ensimmäisellä vuosisadalla eläneille kristityille Jehovan todistajille annettiin myös ainutlaatuinen vastuu — vastuu, joka on aidoilla kristityillä vielä nykyäänkin.
”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia”
Saatuaan ylösnousemuksen kuolleista Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet eräälle vuorelle Galileaan. Siellä Jeesus esitti pääpiirteittäin heidän vastuunsa: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20.) Mietihän, mitä tähän tärkeään tehtävään sisältyi.
”Menkää”, Jeesus sanoi. Mutta keiden luo? ”Kaikkien kansojen ihmisten” luo. Tämä oli uusi käsky, ja se oli erityisen haasteellinen juutalaisuskoville. (Vrt. Apt. 10:9–16, 28.) Ennen Jeesuksen päiviä pakanat otettiin tervetulleina vastaan, kun he tulivat Israeliin kiinnostuksesta tosi palvontaa kohtaan (1. Kun. 8:41–43). Palveluksensa aiemmassa vaiheessa Jeesus oli kehottanut apostoleita: ”menkää” ja ”saarnatkaa”, mutta vain ”Israelin huoneen kadonneille lampaille” (Matt. 10:1, 6, 7). Nyt heitä käskettiin menemään kaikkien kansojen ihmisten luo. Mitä tarkoitusta varten?
”Tehkää opetuslapsia”, Jeesus käski. Hänen opetuslastensa tosiaan käskettiin tehdä opetuslapsia toisista. Mitä tähän sisältyy? Opetuslapsi on oppija, opetettu — ei kuitenkaan vain oppilas, vaan kannattaja. Opetuslapsi ei hyväksy Jeesuksen valtaa ainoastaan sisimmässään uskomalla häneen, vaan myös ulkonaisesti tottelemalla häntä. Uuden testamentin teologisen sanakirjan (Theological Dictionary of the New Testament) mukaan ”opetuslapseksi” käännetty kreikkalainen sana (ma·thē·tēs′) ”viittaa sellaiseen henkilökohtaiseen kiintymykseen, joka muovaa [opetuslapseksi] sanotun koko elämää”.
”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa”, Jeesus lisäsi. Jotta ihminen voisi henkilökohtaisesti kiintyä Jeesukseen, häntä täytyy opettaa ”noudattamaan kaikkea”, mitä Kristus on käskenyt, myös hänen käskyään saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” (Matt. 24:14). Vain tällä tavoin hänestä voi tulla opetuslapsi sanan todellisessa merkityksessä. Lisäksi vain ne, jotka ottavat opetuksen vastaan ja joista tulee aitoja opetuslapsia, kastetaan.
”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti”, Jeesus vakuutti heille. Jeesuksen opetus on aina ajankohtaista, ei koskaan vanhentunutta. Sen perusteella kristityillä on nykyäänkin velvollisuus tehdä opetuslapsia toisista.
Kristuksen seuraajille annettiin näin ollen vastuullinen työ: tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen keskuudessa. Tehdäkseen Kristuksen opetuslapsia heidän piti kuitenkin todistaa Jehovan nimestä ja valtakunnasta, sillä juuri niin heidän Esikuvansa Jeesus oli tehnyt (Luuk. 4:43; Joh. 17:26). Niistä, jotka hyväksyivät Kristuksen opetuksen ja joista tuli opetuslapsia, tuli siten kristittyjä Jehovan todistajia. Todistajaksi ei enää tultu syntymän perusteella — syntymällä juutalaiseen kansaan — vaan valinnan perusteella. Todistajiksi tulleiden vaikuttimena oli rakkaus Jehovaan ja vilpitön halu alistua hänen suvereeniin hallitusvaltaansa (1. Joh. 5:3).
Todistivatko ensimmäisen vuosisadan kristityt Jehovan todistajat Jumalasta ja Kristuksesta, ja tekivätkö he opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä?
”Maan ääriin asti”
Kohta annettuaan opetuslapsilleen heidän tehtävänsä Jeesus palasi Isänsä taivaalliseen asuinpaikkaan (Apt. 1:9–11). Laajakantoinen opetuslasten tekeminen pääsi vauhtiin kymmenen päivää myöhemmin, helluntaipäivänä vuonna 33. Jeesus vuodatti luvatun pyhän hengen odottamassa olleisiin opetuslapsiinsa. (Apt. 2:1–4; vrt. Luuk. 24:49 ja Apt. 1:4, 5.) Tämä sai heidät innokkaasti saarnaamaan ylösnousseesta Kristuksesta ja hänen tulevasta paluustaan Valtakunnan vallassa.
Jeesuksen ohjeiden mukaisesti nuo ensimmäisen vuosisadan opetuslapset aloittivat Jumalasta ja Kristuksesta todistamisensa heti Jerusalemista (Apt. 1:8). Apostoli Pietari otti johdon ja ”antoi perusteellisen todistuksen” tuhansille juutalaisille, jotka olivat tulleet monista kansoista viettämään helluntaijuhlaa (Apt. 2:5–11, 40). Pian oli uskovien miesten luku jo noin 5 000 (Apt. 4:4; 6:7). Myöhemmin Filippus julisti samarialaisille ”hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä” (Apt. 8:12).
Työtä oli kuitenkin vielä paljon. Vuodesta 36 lähtien, jolloin Kornelius-niminen ympärileikkaamaton pakana kääntyi, hyvää uutista alettiin kertoa kaikkien kansojen ei-juutalaisille ihmisille (Apt. 10. luku). Hyvä uutinen levisikin niin nopeasti, että suunnilleen vuonna 60 apostoli Paavali saattoi sanoa, että sitä oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kol. 1:23). Siten Jeesuksen uskolliset seuraajat olivat ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä tehneet opetuslapsia eri puolilla Rooman imperiumia — Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa!
Koska ensimmäisen vuosisadan kristityt Jehovan todistajat saivat paljon aikaan hyvin lyhyessä ajassa, herää kysymys: oliko heillä jonkinlainen organisaatio? Jos oli, niin millainen?
Kristillisen seurakunnan organisaatio
Juutalainen kansa oli Mooseksen päivistä lähtien ainutlaatuisessa asemassa — se oli Jumalan seurakunta. Jumala järjesti tuon seurakunnan erittäin hyvin vanhinten, päämiesten, tuomarien ja päällysmiesten alaisuuteen (Joos. 23:1, 2). Juutalainen kansa kuitenkin menetti etuoikeutetun asemansa, koska se hylkäsi Jehovan Pojan (Matt. 21:42, 43; 23:37, 38; Apt. 4:24–28). Jumalan kristillinen seurakunta astui helluntaina vuonna 33 Israelin seurakunnan sijaan. Miten tämä kristillinen seurakunta oli organisoitu?
Jo helluntaipäivänä opetuslapset ”omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen”, mikä ilmaisee, että heillä oli alussa opetukseen perustuva ykseys. Tuosta ensimmäisestä päivästä lähtien he olivat koolla ”yksimielisesti”. (Apt. 2:42, 46.) Opetuslasten tekemisen laajentuessa uskovien seurakuntia alkoi muodostua ensin Jerusalemiin ja sitten Jerusalemin ulkopuolelle (Apt. 8:1; 9:31; 11:19–21; 14:21–23). Niillä oli tapana kokoontua sekä julkisissa tiloissa että yksityiskodeissa (Apt. 19:8, 9; Room. 16:3, 5; Kol. 4:15).
Mikä esti laajenevaa kristillistä seurakuntaa tulemasta riippumattomien paikallisseurakuntien löyhäksi yhteisöksi? Sen jäsenet oli yhdistetty yhden Johtajan alaisuuteen. Jeesus Kristus oli alusta saakka seurakunnan nimitetty Herra ja Pää, ja kaikki seurakunnat tunnustivat hänen asemansa (Apt. 2:34–36; Ef. 1:22). Taivaasta käsin Kristus johti aktiivisesti maan päällä olevan seurakuntansa asioita. Miten? Pyhän hengen ja enkelien välityksellä, jotka Jehova oli antanut hänen käyttöönsä. (Apt. 2:33; vrt. Apt. 5:19, 20; 8:26; 1. Piet. 3:22.)
Tämän lisäksi Kristus saattoi käyttää kristillisen seurakunnan ykseyden säilyttämiseen näkyvää hallintoelintä. Aluksi hallintoelin koostui Jeesuksen uskollisista apostoleista. Myöhemmin siihen kuului muita Jerusalemin seurakunnan vanhimpia sekä apostoli Paavali, vaikka hän ei asunutkaan Jerusalemissa. Jokainen seurakunta tunnusti tämän vanhinten muodostaman keskuselimen vallan ja odotti siltä ohjausta, kun heräsi järjestöä tai oppeja koskevia kiistakysymyksiä. (Apt. 2:42; 6:1–6; 8:14–17; 11:22; 15:1–31.) Millainen oli tulos? ”Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” (Apt. 16:4, 5.)
Pyhän hengen ohjauksessa toimiva hallintoelin johti valvojien ja avustavien palvelijoiden nimittämistä huolehtimaan kustakin seurakunnasta. Nämä miehet täyttivät kaikissa seurakunnissa käytössä olleet hengelliset pätevyysvaatimukset, eivät vain paikallisesti asetettuja normeja. (1. Tim. 3:1–13; Tiit. 1:5–9; 1. Piet. 5:1–3.) Valvojia kehotettiin noudattamaan Raamatun ohjeita ja alistumaan pyhän hengen johtoon (Apt. 20:28; Tiit. 1:9). Kaikkia seurakunnan jäseniä kannustettiin: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon.” (Hepr. 13:17.) Näin säilyi ykseys sekä jokaisessa paikallisseurakunnassa että koko kristillisessä seurakunnassa.
Vaikka joillakin miehillä oli vastuuasemia, niin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen Jehovan todistajien keskuudessa ei ollut jakoa pappeihin ja maallikoihin. He olivat kaikki veljiä; heillä oli vain yksi Johtaja, Kristus (Matt. 23:8, 10).
Tunnettuja pyhästä käytöksestään ja rakkaudestaan
Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jehovan todistajien todistus ei rajoittunut ”huulten hedelmään” (Hepr. 13:15). Opetuslapsena olo vaikutti kristityn todistajan koko elämään. Siksi nuo kristityt eivät ainoastaan julistaneet uskonkäsityksiään, vaan heidän uskonkäsityksensä muuttivat heidän elämänsä. He panivat pois vanhan persoonallisuuden syntisine tapoineen ja pyrkivät pukeutumaan Jumalan tahdon mukaan luotuun uuteen persoonallisuuteen (Kol. 3:5–10). He olivat totuudellisia ja rehellisiä sekä uutteria ja luotettavia (Ef. 4:25, 28). He olivat moraalisesti puhtaita — sukupuolinen moraalittomuus oli ehdottomasti kielletty. Samoin kiellettiin juopottelu ja epäjumalanpalvelus. (Gal. 5:19–21.) Hyvin aiheellisesti siis kristillisyys tuli tunnetuksi ”Tienä”, elämäntienä eli -tapana, joka keskittyi Jeesukseen uskomiseen ja hänen askeleidensa tarkkaan seuraamiseen (Apt. 9:1, 2; 1. Piet. 2:21, 22).
Yksi ominaisuus kuitenkin erottuu yli kaikkien muiden — rakkaus. Varhaiskristityt olivat rakkaudellisen kiinnostuneita uskontoveriensa tarpeista (Room. 15:26; Gal. 2:10). He eivät rakastaneet toisiaan niin kuin itseään, vaan enemmän kuin itseään. (Vrt. Fil. 2:25–30.) He olivat halukkaita jopa kuolemaan toistensa puolesta. Tämä ei kuitenkaan ollut yllättävää. Eikö Jeesuskin ollut halukas kuolemaan heidän puolestaan? (Joh. 15:13; vrt. Luuk. 6:40.) Hän saattoi sanoa opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35.) Kristus käski seuraajiaan osoittamaan uhrautuvaista rakkautta, ja tätä käskyä hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet opetuslapsensa noudattivat tarkoin (Matt. 28:20).
Ei osa maailmasta
Täyttääkseen vastuunsa tehdä opetuslapsia ja olla Jumalan ja Kristuksen todistajia ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät voineet antaa maailman asioiden kääntää huomiotaan muualle; heidän oli keskityttävä tehtäväänsä. Jeesus oli totisesti tehnyt niin. Hän sanoi Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36.) Lisäksi hän sanoi opetuslapsilleen selvästi: ”[Te] ette ole osa maailmasta.” (Joh. 15:19.) Varhaiskristityt pysyivät siis Jeesuksen tavoin erossa maailmasta; he eivät sekaantuneet politiikkaan eivätkä sotiin (vrt. Joh. 6:15). He eivät myöskään menneet maailmallisten tapojen ansaan — eivät tavoitelleet kiihkeästi aineellista omaisuutta eivätkä uppoutuneet nautintoihin (Luuk. 12:29–31; Room. 12:2; 1. Piet. 4:3, 4).
Koska ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt todistajat pysyivät erossa maailmasta, he olivat muista erottuva kansa. Historioitsija E. G. Hardy huomauttaa kirjassaan Kristillisyys ja Rooman hallitus: ”Kristityt olivat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia ympärillään olevassa maailmassa; heidän kansalaisuutensa oli taivaassa; valtakunta, jota he odottivat, ei ollut tästä maailmasta. Siitä seurannut kiinnostuksen puute julkisiin asioihin tuli näin ollen alun pitäen olemaan kristillisyyden huomattava piirre.” (Christianity and the Roman Government.)
Vainottuja vanhurskauden tähden
”Ei orja ole isäntäänsä suurempi”, Jeesus varoitti. ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20.) Ennen kuolemistaan kidutuspaalussa Jeesus kärsi ankaraa vainoa (Matt. 26:67; 27:26–31, 38–44). Hänen varoituksensa mukaisesti hänen opetuslapsiaankin kohdeltiin pian samalla tavoin (Matt. 10:22, 23). Mutta miksi?
Ei kestänyt kauan, kun toiset panivat varhaiskristityt merkille. Heillä oli korkeat moraaliperiaatteet, ja he olivat nuhteettomia. He olivat suorasukaisia ja innokkaita tekemään opetuslapsia, ja sen vuoksi kirjaimellisesti tuhannet ihmiset hylkäsivät väärät uskonnolliset järjestelmät ja tulivat kristityiksi. He kieltäytyivät sekaantumasta maailman asioihin. He eivät ottaneet osaa keisarin palvontaan. Ei ole siksi mikään ihme, että heistä tuli nopeasti väärän uskonnon johtajien ja harhaan johdettujen poliittisten hallitsijoiden ilkeämielisen vainon kohteita. (Apt. 12:1–5; 13:45, 50; 14:1–7; 16:19–24.) Nämä olivat kuitenkin vain todellisen vainoojan — ”alkuperäisen käärmeen”, Saatanan — ihmisedustajia (Ilm. 12:9; vrt. Ilm. 12:12, 17). Mikä oli hänen tavoitteensa? Tukahduttaa kristillisyys ja kristittyjen rohkea todistamistyö.
Vainottiinpa ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä kristittyjä Jehovan todistajia miten paljon hyvänsä, heitä ei saatu vaiennettua! He olivat saaneet saarnaamistehtävänsä Jumalalta Kristuksen välityksellä, ja he tottelivat päättäväisesti Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä. (Apt. 4:19, 20, 29; 5:27–32.) He turvautuivat Jehovan voimaan ja luottivat siihen, että hän palkitsisi uskollisten todistajiensa kestävyyden (Matt. 5:10; Room. 8:35–39; 15:5).
Historia vahvistaa sen, että Rooman imperiumin vallanpitäjät eivät onnistuneet vainollaan tukahduttamaan varhaisia kristittyjä Jehovan todistajia. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus sanoo: ”Eikä hänen [Jeesuksen] mukaansa nimitetty kristittyjen joukko ole vielä nykyäänkään [noin vuonna 93] kadonnut.” (Jewish Antiquities [alkuteos Antiquitates Iudaicae, Juutalaisten muinaishistoria], XVIII, 64 [iii, 3].)
Kertomus ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen Jehovan todistajien todistuksesta paljastaa siis useita selvästi tunnistettavia ominaispiirteitä: he täyttivät rohkeasti ja innokkaasti tehtävänsä todistaa Jumalasta ja Kristuksesta ja tehdä opetuslapsia; heidän järjestörakenteessaan kaikki olivat veljiä, eikä ollut jakoa pappeihin ja maallikoihin; he noudattivat korkeita moraaliperiaatteita ja rakastivat toisiaan; he pysyivät erossa maailmallisista tavoista ja toimista; ja heitä vainottiin vanhurskauden tähden.
Tuota yhdistynyttä kristillistä seurakuntaa uhkasi kuitenkin ensimmäisen vuosisadan lopulla vakava ja salakavala vaara.- m.naat
on toisin.Minua on aivan turha harhauttaa.35:n vuoden kokemuksella voin sanoa että käytännössä asia on toisin.
Nuo kopiot eivät olleet kuin jonkun brooklynin herran suomennoksia,jotka vaupauttivat ajattelemasta koko kirjoittamaani asiaa. - Loppu.
m.naat kirjoitti:
on toisin.Minua on aivan turha harhauttaa.35:n vuoden kokemuksella voin sanoa että käytännössä asia on toisin.
Nuo kopiot eivät olleet kuin jonkun brooklynin herran suomennoksia,jotka vaupauttivat ajattelemasta koko kirjoittamaani asiaa.No sehän on aivan sinun oma asiasi.Siinä on vaan tosi asiaa Jehovan ja Jeesuksen tosi palvojista.Kuten sanotaan Usko ilman tekoja on kuollut.Ja mistä oikean uskonnon tunnistaa?Sitä voi kaikki pohtia ja tarkastella mihin oman uskonnon jäsenet osallistuvat(sotiin,aviorikoksiin,murhiin,tappeluihin,juopotteluihin,polttaavatko tupakkaa,ym.ym.)mm.nämä piirteet eivät kuulu Tosipalvojiin.Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.Näin sanotaan Matteus 24:14,Ja Jehovan todistajat vievät tätä hyvää sanomaa kaikille kunnes loppu tulee.
- sama
Loppu. kirjoitti:
No sehän on aivan sinun oma asiasi.Siinä on vaan tosi asiaa Jehovan ja Jeesuksen tosi palvojista.Kuten sanotaan Usko ilman tekoja on kuollut.Ja mistä oikean uskonnon tunnistaa?Sitä voi kaikki pohtia ja tarkastella mihin oman uskonnon jäsenet osallistuvat(sotiin,aviorikoksiin,murhiin,tappeluihin,juopotteluihin,polttaavatko tupakkaa,ym.ym.)mm.nämä piirteet eivät kuulu Tosipalvojiin.Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.Näin sanotaan Matteus 24:14,Ja Jehovan todistajat vievät tätä hyvää sanomaa kaikille kunnes loppu tulee.
sanomanne evankeliumista.
Se on toisenlainen oppi.Se ei ole sanoma Kristuksesta vaan jostain ihan muusta.
Uskovat eivät sodi,tee huorin,tapa,tappele,juopottele,polta tupakkaa.
He eivät myöskään harrasta valhetta "totuuden nimissä"kuten Jobin kolme toveria. - Totuus....
sama kirjoitti:
sanomanne evankeliumista.
Se on toisenlainen oppi.Se ei ole sanoma Kristuksesta vaan jostain ihan muusta.
Uskovat eivät sodi,tee huorin,tapa,tappele,juopottele,polta tupakkaa.
He eivät myöskään harrasta valhetta "totuuden nimissä"kuten Jobin kolme toveria.Raamatun näkökanta
Onko valehtelu koskaan hyväksyttävää?
”PIENI EPÄTARKKUUS SÄÄSTÄÄ TOISINAAN PALJOLTA SELITTELYLTÄ.”
TÄMÄ ajatus kuvaa sitä, miten monet ihmiset suhtautuvat valehtelemiseen. Heidän perustelunsa mukaan valehtelu ei ole väärin, jollei se vahingoita ketään. Tällaisella järkeilyllä on jopa oma akateeminen nimensä – tilanne-etiikka, jonka mukaan ainut laki, jota tulee noudattaa, on niin sanottu rakkauden laki. Toisin sanoen, kuten kirjailija Diane Komp selittää, ”jos vaikutin on oikea ja sydän rehti, niin sillä, että valehtelee – – ei ole suurta merkitystä”.
Tällainen näkemys on yleinen nykymaailmassa. Valheensekaiset kohujutut, joita huomattavat poliitikot ja muut maailman johtajat kertovat, ovat järkyttäneet yhteiskuntaa. Tällainen ilmapiiri on vaikuttanut moniin siten, että heillä ei ole enää yhtä ehdotonta näkemystä moraalisesta vastuustaan puhua totta. Joissakin piireissä valehtelusta on tullut jopa virallinen käytäntö. ”Minulle maksetaan valehtelusta. Voitan myyntikilpailuja ja saan vuosittain loistavat arvostelut, jos valehtelen. – – Tämä tuntuu olevan kaikkialla keskeinen osa myyntikoulutusta”, valittaa eräs liikeapulainen. Monet uskovat, että niin sanotuista pienistä valkoisista valheista ei ole haittaa. Onko asia näin? Onko tilanteita, jolloin kristityillä voi olla oikeus valehdella?
Raamatun korkea mittapuu
Raamattu tuomitsee voimakkaasti kaikenlaisen valehtelun. Psalmista julistaa, että Jumala ’tuhoaa valheenpuhujat’ (Psalmit 5:6; ks. Ilmestys 22:15). Raamatussa Sananlaskujen 6:16–19:ssä luetellaan seitsemän asiaa, joita Jehova inhoaa. ”Valheellinen kieli” ja ”väärä todistaja, joka laskettelee valheita”, on mainittu tuossa luettelossa painokkaasti. Miksi? Siksi, että Jehova vihaa sitä vahinkoa, jonka valhe aiheuttaa. Tämä on yksi syy, miksi Jeesus sanoi Saatanaa valehtelijaksi ja tappajaksi. Hänen valheensa syöksivät ihmiset kurjuuteen ja kuolemaan. (1. Mooseksen kirja 3:4, 5; Johannes 8:44; Roomalaisille 5:12.)
Jehovan vakavaa suhtautumista valehteluun tähdentää se, mitä tapahtui Ananiaalle ja Safiralle. Koska nämä kaksi yrittivät ilmeisesti vaikuttaa todellista anteliaammilta, he ehdoin tahdoin valehtelivat apostoleille. Heidän tekonsa oli tahallinen ja harkittu. Apostoli Pietari julistikin: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Tämän vuoksi he molemmat kuolivat Jumalan käsissä. (Apostolien teot 5:1–10.)
Vuosia myöhemmin apostoli Paavali neuvoi kristittyjä vakavasti: ”Älkää valehdelko toisillenne.” (Kolossalaisille 3:9.) Tämä kehotus on erityisen tärkeä kristillisessä seurakunnassa. Jeesus sanoi, että periaatteeseen perustuva rakkaus olisi hänen tosi seuraajiensa tuntomerkki (Johannes 13:34, 35). Tällainen teeskentelemätön rakkaus voi kasvaa ja kukoistaa vain siellä, missä vallitsee täydellinen vilpittömyys ja luottamus. On vaikeaa rakastaa jotakuta, ellemme voi luottaa siihen, että hän puhuu meille aina totta.
Vaikka kaikki valehtelu on tuomittavaa, jotkin valheet ovat vakavampia kuin toiset. Esimerkiksi joku saattaa valehdella ollessaan kiusaantunut tai peloissaan. Jollakulla toisella taas saattaa olla pahansuopa tapa valehdella tarkoituksenaan vahingoittaa tai loukata toisia. Ilkeämielisten vaikuttimiensa takia tällainen tahallinen valehtelija on vaaraksi muille, ja hänet erotetaan seurakunnasta, jollei hän kadu. Koska kaikki valheet eivät johdu ilkeämielisyydestä, on varottava tuomitsemasta toisia tarpeettomasti. Kun joku on valehdellut, on sen sijaan varmistuttava siitä, että kaikki asiaan liittyvät seikat ovat tiedossa. Tulisi ottaa huomioon vaikuttimet ja lieventävät asianhaarat. (Jaakobin kirje 2:13.)
”Varovaisia kuin käärmeet”
Rehellisyys ei tietenkään merkitse sitä, että meillä on velvollisuus paljastaa kaikki tiedot kenelle tahansa, joka kysyy. ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain – – kääntyisi ja raatelisi teitä”, Jeesus varoitti Matteuksen 7:6:ssa. Esimerkiksi pahaa aikovilla ihmisillä ei ehkä ole oikeutta tietää joitakin nimenomaisia asioita. Kristityt ymmärtävät elävänsä vihamielisessä maailmassa. Niinpä Jeesus neuvoi opetuslapsiaan olemaan ”varovaisia kuin käärmeet” samalla kun he pysyisivät ”viattomina kuin kyyhkyset”. (Matteus 10:16; Johannes 15:19.) Jeesus ei aina paljastanut koko totuutta, varsinkaan silloin, kun kaikkien yksityiskohtien kertominen olisi voinut aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa hänelle itselleen tai hänen opetuslapsilleen. Silti hän ei sellaisissakaan tilanteissa valehdellut. Sen sijaan hän joko pysyi vaiti tai ohjasi keskustelun toisaalle. (Matteus 15:1–6; 21:23–27; Johannes 7:3–10.)
Raamatussa mainitut uskolliset miehet ja naiset, muun muassa Abraham, Iisak, Rahab ja Daavid, olivat samalla tavoin terävänäköisiä ja varovaisia ollessaan tekemisissä mahdollisten vihollisten kanssa (1. Mooseksen kirja 20:11–13; 26:9; Joosua 2:1–6; 1. Samuelin kirja 21:10–14). Raamatussa nämä miehet ja naiset luetaan niiden uskollisten palvojien joukkoon, joiden elämää leimasi tottelevaisuus. He ovat siksi jäljittelemisen arvoisia. (Roomalaisille 15:4; Heprealaisille 11:8–10, 20, 31–39.)
Voi tulla hetkiä, jolloin valehteleminen näyttää helpoimmalta ratkaisulta. Mutta kun nykyajan kristityt kohtaavat erityisen vaikeita tilanteita, heidän on hyvä jäljitellä Jeesusta ja noudattaa Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan (Heprealaisille 5:14).
Raamattu kehottaa meitä olemaan vilpittömiä ja rehellisiä. Valehteleminen on väärin, ja meidän pitäisi noudattaa Raamatun neuvoa: ”Puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” (Efesolaisille 4:25.) Siten säilytämme puhtaan omantunnon ja edistämme rauhaa ja rakkautta seurakunnassa sekä osoitamme jatkuvasti kunnioitusta ”totuuden Jumalaa” kohtaan (Psalmit 31:5; Heprealaisille 13:18). - m.naat
Totuus.... kirjoitti:
Raamatun näkökanta
Onko valehtelu koskaan hyväksyttävää?
”PIENI EPÄTARKKUUS SÄÄSTÄÄ TOISINAAN PALJOLTA SELITTELYLTÄ.”
TÄMÄ ajatus kuvaa sitä, miten monet ihmiset suhtautuvat valehtelemiseen. Heidän perustelunsa mukaan valehtelu ei ole väärin, jollei se vahingoita ketään. Tällaisella järkeilyllä on jopa oma akateeminen nimensä – tilanne-etiikka, jonka mukaan ainut laki, jota tulee noudattaa, on niin sanottu rakkauden laki. Toisin sanoen, kuten kirjailija Diane Komp selittää, ”jos vaikutin on oikea ja sydän rehti, niin sillä, että valehtelee – – ei ole suurta merkitystä”.
Tällainen näkemys on yleinen nykymaailmassa. Valheensekaiset kohujutut, joita huomattavat poliitikot ja muut maailman johtajat kertovat, ovat järkyttäneet yhteiskuntaa. Tällainen ilmapiiri on vaikuttanut moniin siten, että heillä ei ole enää yhtä ehdotonta näkemystä moraalisesta vastuustaan puhua totta. Joissakin piireissä valehtelusta on tullut jopa virallinen käytäntö. ”Minulle maksetaan valehtelusta. Voitan myyntikilpailuja ja saan vuosittain loistavat arvostelut, jos valehtelen. – – Tämä tuntuu olevan kaikkialla keskeinen osa myyntikoulutusta”, valittaa eräs liikeapulainen. Monet uskovat, että niin sanotuista pienistä valkoisista valheista ei ole haittaa. Onko asia näin? Onko tilanteita, jolloin kristityillä voi olla oikeus valehdella?
Raamatun korkea mittapuu
Raamattu tuomitsee voimakkaasti kaikenlaisen valehtelun. Psalmista julistaa, että Jumala ’tuhoaa valheenpuhujat’ (Psalmit 5:6; ks. Ilmestys 22:15). Raamatussa Sananlaskujen 6:16–19:ssä luetellaan seitsemän asiaa, joita Jehova inhoaa. ”Valheellinen kieli” ja ”väärä todistaja, joka laskettelee valheita”, on mainittu tuossa luettelossa painokkaasti. Miksi? Siksi, että Jehova vihaa sitä vahinkoa, jonka valhe aiheuttaa. Tämä on yksi syy, miksi Jeesus sanoi Saatanaa valehtelijaksi ja tappajaksi. Hänen valheensa syöksivät ihmiset kurjuuteen ja kuolemaan. (1. Mooseksen kirja 3:4, 5; Johannes 8:44; Roomalaisille 5:12.)
Jehovan vakavaa suhtautumista valehteluun tähdentää se, mitä tapahtui Ananiaalle ja Safiralle. Koska nämä kaksi yrittivät ilmeisesti vaikuttaa todellista anteliaammilta, he ehdoin tahdoin valehtelivat apostoleille. Heidän tekonsa oli tahallinen ja harkittu. Apostoli Pietari julistikin: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Tämän vuoksi he molemmat kuolivat Jumalan käsissä. (Apostolien teot 5:1–10.)
Vuosia myöhemmin apostoli Paavali neuvoi kristittyjä vakavasti: ”Älkää valehdelko toisillenne.” (Kolossalaisille 3:9.) Tämä kehotus on erityisen tärkeä kristillisessä seurakunnassa. Jeesus sanoi, että periaatteeseen perustuva rakkaus olisi hänen tosi seuraajiensa tuntomerkki (Johannes 13:34, 35). Tällainen teeskentelemätön rakkaus voi kasvaa ja kukoistaa vain siellä, missä vallitsee täydellinen vilpittömyys ja luottamus. On vaikeaa rakastaa jotakuta, ellemme voi luottaa siihen, että hän puhuu meille aina totta.
Vaikka kaikki valehtelu on tuomittavaa, jotkin valheet ovat vakavampia kuin toiset. Esimerkiksi joku saattaa valehdella ollessaan kiusaantunut tai peloissaan. Jollakulla toisella taas saattaa olla pahansuopa tapa valehdella tarkoituksenaan vahingoittaa tai loukata toisia. Ilkeämielisten vaikuttimiensa takia tällainen tahallinen valehtelija on vaaraksi muille, ja hänet erotetaan seurakunnasta, jollei hän kadu. Koska kaikki valheet eivät johdu ilkeämielisyydestä, on varottava tuomitsemasta toisia tarpeettomasti. Kun joku on valehdellut, on sen sijaan varmistuttava siitä, että kaikki asiaan liittyvät seikat ovat tiedossa. Tulisi ottaa huomioon vaikuttimet ja lieventävät asianhaarat. (Jaakobin kirje 2:13.)
”Varovaisia kuin käärmeet”
Rehellisyys ei tietenkään merkitse sitä, että meillä on velvollisuus paljastaa kaikki tiedot kenelle tahansa, joka kysyy. ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain – – kääntyisi ja raatelisi teitä”, Jeesus varoitti Matteuksen 7:6:ssa. Esimerkiksi pahaa aikovilla ihmisillä ei ehkä ole oikeutta tietää joitakin nimenomaisia asioita. Kristityt ymmärtävät elävänsä vihamielisessä maailmassa. Niinpä Jeesus neuvoi opetuslapsiaan olemaan ”varovaisia kuin käärmeet” samalla kun he pysyisivät ”viattomina kuin kyyhkyset”. (Matteus 10:16; Johannes 15:19.) Jeesus ei aina paljastanut koko totuutta, varsinkaan silloin, kun kaikkien yksityiskohtien kertominen olisi voinut aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa hänelle itselleen tai hänen opetuslapsilleen. Silti hän ei sellaisissakaan tilanteissa valehdellut. Sen sijaan hän joko pysyi vaiti tai ohjasi keskustelun toisaalle. (Matteus 15:1–6; 21:23–27; Johannes 7:3–10.)
Raamatussa mainitut uskolliset miehet ja naiset, muun muassa Abraham, Iisak, Rahab ja Daavid, olivat samalla tavoin terävänäköisiä ja varovaisia ollessaan tekemisissä mahdollisten vihollisten kanssa (1. Mooseksen kirja 20:11–13; 26:9; Joosua 2:1–6; 1. Samuelin kirja 21:10–14). Raamatussa nämä miehet ja naiset luetaan niiden uskollisten palvojien joukkoon, joiden elämää leimasi tottelevaisuus. He ovat siksi jäljittelemisen arvoisia. (Roomalaisille 15:4; Heprealaisille 11:8–10, 20, 31–39.)
Voi tulla hetkiä, jolloin valehteleminen näyttää helpoimmalta ratkaisulta. Mutta kun nykyajan kristityt kohtaavat erityisen vaikeita tilanteita, heidän on hyvä jäljitellä Jeesusta ja noudattaa Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan (Heprealaisille 5:14).
Raamattu kehottaa meitä olemaan vilpittömiä ja rehellisiä. Valehteleminen on väärin, ja meidän pitäisi noudattaa Raamatun neuvoa: ”Puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” (Efesolaisille 4:25.) Siten säilytämme puhtaan omantunnon ja edistämme rauhaa ja rakkautta seurakunnassa sekä osoitamme jatkuvasti kunnioitusta ”totuuden Jumalaa” kohtaan (Psalmit 31:5; Heprealaisille 13:18).siellä pikkunen paniikki päällä?
Uskallatko pysähyä ajattelemaan?
Tuskin.
No.Saattehan konventtiin puheen aihetta.
Ehdotan puheeksi teemaa:
"Kaameat uskovat ex-jt:t.Puhuvat liikaa Jeesuksesta.Sietorajamme on ylitetty."
puhujana urpo beetel - Ikinä
sama kirjoitti:
sanomanne evankeliumista.
Se on toisenlainen oppi.Se ei ole sanoma Kristuksesta vaan jostain ihan muusta.
Uskovat eivät sodi,tee huorin,tapa,tappele,juopottele,polta tupakkaa.
He eivät myöskään harrasta valhetta "totuuden nimissä"kuten Jobin kolme toveria.Kuka oli ensimmäisen valheen esittäjä?
Jeesus Kristus sanoi, kuka ensimmäinen valehtelija oli, ja osoitti, ettei se ollut ihminen. Jeesus sanoi: ”Kun hän [Saatana] puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44) Ensimmäinen valehtelija oli siis Saatana Panettelija. Milloin hän alkoi esittää valheita? Raamattu kertoo hänen aloittaneen valehtelemisen pian sen jälkeen, kun ihmiskunnan historia sai alkunsa.
Tämä tapahtuma on merkitty muistiin Raamattuun 1. Mooseksen kirjaan, ja valhe koski ihmiskunnalle elintärkeää asiaa. Jumala osoitti ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, että hänen elämänsä jatkuminen riippui tottelevaisuudesta. Hän antoi Aadamin noudatettavaksi yksinkertaisen lain ja sanoi, että jos Aadam ei noudattaisi sitä, niin hänen pitäisi ”kuolemalla kuoleman”. Mutta Saatana valehteli pahansuopaisesti ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Tämä oli ensimmäinen niistä miljardeista valheista, joita planeettamme Maan päällä on kuultu. – 1. Mooseksen kirja 2:17; 3:4.
Monet eivät usko nykyään tähän Raamatun kertomukseen. Jeesus, totuudellisin koskaan elänyt ihminen, vahvisti kuitenkin, ettei 1. Mooseksen kirjan kertomus ole tarua vaan paikkansapitävää historiaa. (Matteus 19:4, 5) Tuo valhe vaikuttaa meihin vielä nykyäänkin. Se merkitsi ihmiskunnalle onnettomuutta.
Miten ensimmäinen valhe on vaikuttanut sinuun
VUONNA 1981 oli Intiassa juna lähestymässä siltaa, kun veturinkuljettaja huomasi yhtäkkiä lehmän raiteilla. Hän jarrutti rajusti. Juna suistui kiskoilta ja seitsemän täysinäistä matkustajavaunua syöksyi alla olevaan jokeen. Yli 800 ihmistä menetti henkensä. Tällä tavoin pieni asia – raiteilla seisonut lehmä – aiheutti suuronnettomuuden. Samankaltainen tapaus sattui Eedenissä, Jumalan puutarhassa.
Eedenin on täytynyt olla ihastuttava paikka. Siellä oli paljon erilaisia puita, kukkia, eläimiä ja lintuja. Siellä oli sopusointuista ja rauhallista. Se oli todella paratiisi. Aadam ja Eeva iloitsivat varmasti Jumalan kätten työstä. Heillä oli myös erittäin mielenkiintoiset tulevaisuudennäkymät. Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Mooseksen kirja 1:28) Heillä oli myös aivan yksinkertainen uskonto: Jumalan tahdon toteuttaminen.
Enkelitkin olivat hyvin kiinnostuneita tästä ihmiskunnan onnellisesta alusta. Yksi enkeli oli kuitenkin erilainen. Hänen osoittamaansa kiinnostukseen liittyi myös itsekkyyttä. Hän halusi kiihkeästi ihmisten palvovan häntä ja punoi juonia päästäkseen maailman ”jumalaksi” eli hallitsijaksi. Hänestä tuli siten Saatana, joka nimi tarkoittaa ’vastustajaa’. – Ks. Luukas 4:5–8; 2. Korinttolaisille 4:4.
Jehova Jumala kielsi Aadamia syömästä erään puun hedelmää. Tämä oli yksinkertainen koetus. Selviytymällä tästä koetuksesta Aadamilla ja hänen vaimollaan oli mahdollisuus osoittaa haluavansa todella palvella Jumalaa. Jehova esitti lisäksi seuraavan varoituksen: ”Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt [kielletyn hedelmän], pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Mooseksen kirja 2:17) Ikuisen elämän lahjaa ei ollut tarkoitus antaa tottelemattomille kapinoitsijoille.
Nyt Saatana näki tilaisuutensa tulleen. Hän houkutteli käärmeen välityksellä Eevan ottamaan kielletyn hedelmän ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Sitten hän sanoi tuosta puusta: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5) Mikä loistava tarjous – tulla Jumalan kaltaiseksi! Mutta Saatana valehteli. Eeva kuitenkin uskoi hänen sanansa ja söi tottelemattomasti kielletystä hedelmästä. Myöhemmin hän tarjosi sitä Aadamille, ja tämä syyllistyi samaan syntiin. Mitä siitä seurasi?
Tuo ratkaiseva teko ”suisti raiteilta” koko ihmiskunnan ja johti onnettomuuteen. Ensimmäinen ihmispari menetti heti paratiisin. He menettivät aikanaan myös henkensä ja he muuttuivat jälleen maaksi, josta heidät oli tehty. (1. Mooseksen kirja 3:19) Ikävä kyllä kaikki heidän lapsensa – kaikki ihmiskuntaan kuuluvat – syntyivät sen vuoksi paratiisin ulkopuolella syntisinä ja kuolemaan tuomittuina. – Roomalaisille 5:12.
Näytti siltä, että Saatana oli voittanut. Hän oli nyt ”jumala”, ja ihmiskunta seurasi häntä eikä Luojaa. Mutta hän ei ollut todellisuudessa voittanut. Hän oli vain antanut ensimmäisen iskun siinä taistelussa, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Jehova ryhtyi heti tekemään tehottomaksi Saatanan valheen seurauksia. Hän sanoi Saatanalle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Mooseksen kirja 3:15.
Tässä Raamatun ensimmäisessä profetiassa ennustetaan Saatanan kärsivän lopulta tappion, jonka aiheuttaa ”siemen”. Kuka tuo siemen on? Se pysyi kauan salaisuutena.
Tämän maailman Jumala
Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Aadamin ja Eevan jälkeläiset päättivät jäljitellä vanhempiaan ja olla tottelemattomia Jumalalle. He arvostivat enemmän Saatanan tarjoamaa riippumattomuutta. Lopulta Jumalan vastustaminen keskittyi Mesopotamia-nimiselle alueelle, joka sijaitsee Tigriin ja Eufratin välissä.
Tuon kapinan ihmisjohtaja oli Nimrod-niminen mies. Raamattu kertoo hänen olleen ensimmäinen kuningas ja imperiumin rakentaja. Hän vastusti Jumalaa kaikissa toimissaan, ja sen vuoksi Raamattu sanookin: ”Hän esiintyi mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastustamassa.” Hän aloitti valtakuntansa laajentamisen Baabelista, josta muodostui myöhemmin Babylonin kaupunki. – 1. Mooseksen kirja 10:9, 10, UM.
Poliittinen sorto ja julmuus sai siis alkunsa Baabelista. Siellä syntyivät myös uudet uskonnolliset teoriat. Ensimmäinen valhe, toisin sanoen se, että syntiin langennut Eeva ei todellisuudessa kuolisi, oli paljastunut, sillä Eeva kuoli. Nyt tuota valhetta ruvettiin opettamaan kaunistellussa muodossa. Sanottiin, että ihmisessä on kuolematon osa, joka jää eloon kuoleman jälkeen ja elää edelleen näkymättömässä maailmassa. Tämä oppi johti siihen, että ihmiset alkoivat uskoa helvetin tuleen, spiritismiin, esi-isien palvontaan ja moniin muihin valheellisiin opetuksiin.
Muinaisessa Baabelissa eli Babylonissa syntyneet uskonnolliset teoriat levisivät kaikkialle maailmaan. Eräs asiantuntija, joka oli pannut merkille useimpien maailman uskontojen väliset yleiset yhtäläisyydet, sanoi että niiden ”on täytynyt saada uskonnolliset käsityksensä samasta lähteestä”. (Eversti J. Garnier, The Worship of the Dead) Tuo lähde oli muinainen Babylon. Tätä Babylonista alkunsa saanutta maailmanlaajuista uskontojärjestelmää sanotaan Raamatussa ”Suureksi Babyloniksi, maan porttojen ja iljetysten äidiksi”. – Ilmestys 17:5.
Saatanan esittämä ensimmäinen valhe johti siis yleisen poliittisen sorron ja väärän uskonnon syntymiseen. Mutta mitä kehitysvaiheita liittyi siihen ”siemeneen”, jonka Jumala ennusti tekevän tyhjäksi Saatanan ja hänen suunnitelmansa?
Tämän junan tavoin koko ihmiskunta on ”suistunut kiskoilta”. Tiedätkö miten se on tapahtunut?
Ensimmäisen valheen vaikutusten kumoaminen
KAIKKI eivät seuranneet Saatanaa eivätkä hyväksyneet hänen uskonnollisia uudistuksiaan. Esimerkiksi Aabraham palvoi edelleen tosi Jumalaa. Hän uskoi elämän riippuvan viime kädessä Jumalan tottelemisesta. Jehova siunasi hänet sen vuoksi sanoen: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 22:18) Mitä tämä tarkoitti? Tämän kauan sitten Eedenissä luvatun ”siemenen” piti selvästikin ilmaantua Aabrahamin jälkeläisten keskuudesta. – Galatalaisille 3:16.
Myöhemmin uskollisille paljastettiin muita ”siementä” koskevia yksityiskohtia. Hänen oli määrä syntyä Juudan sukukuntaan ja olla kuningas Daavidin jälkeläinen. Hän syntyisi neitsyestä Betlehemin kaupungissa. (1. Mooseksen kirja 49:10; 2. Samuelin kirja 7:16; Jesaja 7:14; Miika 5:1) Kun määräaika koitti, luvattu ”siemen” syntyi täsmälleen oikeassa paikassa täsmälleen oikeaan sukuun. Hän oli Jeesus, jota alettiin myöhemmin kutsua Kristukseksi. – Luukas 2:8–11.
Saatanan maailma oli Jeesuksen syntymän aikaan synkässä uskonnollisessa pimeydessä. Rooman, siihen mennessä mahtavimman maailmanvallan, alaisuudessa kukoistivat monet babylonilaisen uskonnon eri muodot. Monet uskollisen Aabrahamin jälkeläisistä, israelilaisista, olivat luopuneet tosi palvonnasta. Heidän uskonnolliset johtajansa olivat omavanhurskaita ja ylpeitä. Jotkut olivat omaksuneet babylonilaisia opetuksia. Juutalainen historioitsija Josephus kertoo fariseusten (huomattavan uskonnollisen lahkon) uskoneen, että ”sieluissa on kuolematon voima” ja ”että pahojen ihmisten sieluja rangaistaan ikuisesti”.
Jeesus pystyi ohjaamaan monet takaisin puhtaaseen palvontaan. Hän opetti seuraajilleen, ettei näiden tulisi olla uskonnollisesti eikä poliittisesti ”osa” Saatanan asiainjärjestelmästä. (Johannes 15:19) Hän paransi sairaita, herätti kuolleita ja osoitti syvää myötätuntoa nöyriä kohtaan. He rakastivat Jeesusta, mutta monet papit vihasivat häntä, koska hän paljasti heidän sortavat tapansa ja väärät opetuksensa. Sen vuoksi he lopulta surmauttivat hänet.
Jeesuksen kuollessa näytti varmasti siltä, että Saatana sai voiton, mutta hänen mahdollinen voittonsa oli lyhytaikainen. Jumala herätti pian Jeesuksen kuolleista henkielämään. Ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen avulla Jumala edisti suuresti Saatanan valheen pahimpien vaikutusten kumoamista. Hän teki mahdolliseksi sen, että ne jotka halusivat vaeltaa totuudessa, saattoivat saada takaisin sen elämän, jonka Aadam oli menettänyt olemalla tottelematon. ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali, ”niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” – 1. Korinttolaisille 15:22–26.
Kristillisyys ja luopumus
Ihmiset saattoivat sen jälkeen vapautua synnistä ja kuolemasta. Paratiisi ennallistettaisiin Jumalan valtakunnan välityksellä, jonka hallitsija olisi ylösnoussut Jeesus Kristus. Joillakin ihmisillä olisi jopa etu osallistua tuohon Valtakunnan hallitukseen. Tämä voimakas sanoma, jota julistettiin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, vetosi monien ihmisten sydämeen. Kristuksen seuraajista, joita ruvettiin myöhemmin kutsumaan kristityiksi, muodostettiin Jerusalemissa seurakunta, jonka jäsenten lukumäärä nousi pian tuhansiin.
Saatana teki raivoissaan hyökkäyksen. Pian Jerusalemissa kuoli kristittyjä uskonsa puolesta. Vainon vuoksi monet joutuivat lähtemään kaupungista, mutta he veivät ”hyvän uutisen” mukanaan. Ensin samarialaisia ja myöhemmin pakanoita kastettiin kristityiksi. Muutamassa vuosikymmenessä sanoma oli levinnyt kaikkialle silloin tunnettuun maailmaan. Ne olivat vaiheikkaita aikoja! – Apostolien teot 17:6; Kolossalaisille 1:23.
Lopulta sadistisen keisari Neron aikana Rooman imperiumi kohdisti voimansa kristillisyyttä vastaan. Kristittyjen palavat ruumiit olivat soihtuina roomalaisten juhlissa. Areenoilla kristittyjen kimppuun päästettiin petoeläimiä. Tästä huolimatta kristillisyys levisi jatkuvasti. Saatanalla oli kuitenkin myös muita keinoja.
Turmeltuminen seurakunnan sisäpuolella
Apostoli Paavali oli varoittanut Kolossan kristittyjä: ”Olkaa varuillanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan petollisella ja tyhjällä viisaudella.” (Kolossalaisille 2:8, Uusi testamentti nykysuomeksi) Hän oli sanonut Efesoksen vanhimmille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30) Hänen varoituksensa alkoi nyt käydä toteen. Seurakuntiin soluttautui petollisia aineksia, jotka ovelien ja näennäisesti johdonmukaisten väitteiden avulla heikensivät vähitellen monien seurakunnan jäsenten intoa.
Muutaman sadan vuoden kuluttua oli kehittynyt suosittu kristillisyyden muoto, jonka epäraamatulliset opetukset olivat täysin turmelleet. Babylonilainen oppi sielun kuolemattomuudesta oli vakiintunut. Palvottiin kolminaisuutta, joka oli Babylonissa aiemmin palvottujen jumalten kolminaisuuksien kaltainen. Opetettiin aluksi helvetin tulta ja myöhemmin kiirastulta koskevia oppeja. ”Jumalan äidille” esitettiin rukouksia. Rooman keisarin Konstantinuksen aikana tämä luopiokristillisyys ei suinkaan pysynyt erossa maailmasta, vaan siitä tuli tuon imperiumin valtionuskonto.
Jeesus oli ennustanut, että apostolien kuoleman jälkeen maailmaan tulisi valekristillisyyden siemen ja että väärät kristityt ja tosi kristityt kasvaisivat rinnakkain ”elonkorjuuseen” asti. (Matteus 13:24–30, 36–43) Tämä toteutui parhaillaan. Vahvistuttuaan valekristillisyys kääntyi pahoin aikein niitä vastaan, jotka eivät noudattaneet sen esimerkkiä. Joitakuita kristityiksi tunnustautuneita poltettiin elävältä uskonsa vuoksi, mutta tällä kertaa heidän palavat ruumiinsa valaisivat paikalla olleiden munkkien ja pappien kasvoja.
Satojen vuosien ajan Raamatun valo kajasti vain himmeänä. Jumalan sana kahlittiin latinaan, kuolevaan kieleen, ja niitä jotka käänsivät sitä tavallisille kielille, vainottiin julmasti. Raamattu säilyi tästä huolimatta. Samoin säilyi tosi kristillisyys, kuten Jeesus oli ennustanutkin. Molemmat ovat olemassa nykyäänkin.
Paratiisi ennallistetaan
Tuo yksi tuhansia vuosia sitten Eedenin puutarhassa esitetty valhe tuotti todella onnettomuutta ihmisperheelle. Se aiheutti sanomatonta kärsimystä. Onneksi ihmiskunnan ei enää tarvitse kärsiä sen huonoista seurauksista kovin kauan.
Jeesus ilmaantui ”siemenenä”, jonka oli määrä tehdä tyhjäksi Saatana ja hänen suunnitelmansa. Kuolemansa jälkeen Jeesus herätettiin henkielämään, ja hän nousi taivaaseen ’odottamaan, kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa alustaksi’. (Heprealaisille 10:13) Todisteet osoittavat, että tämä odotusaika on nyt ohi. Profetiat ja Raamatun ajanlasku osoittavat, että vuonna 1914 Jeesus ’saapui kirkkaudessaan’ hallitsemaan taivaallisena kuninkaana. – Ks. Matteus 24, 25; Markus 13; Luukas 21.
Tämä merkitsee sitä että Saatanalla, valheen keksijällä, on vain lyhyt aika jäljellä. (Ilmestys 12:12) Ne maailmanlaajuiset mullistukset, joita ihmiskunta on kokenut vuodesta 1914 lähtien, todistavat hänen olevan hyvin vihoissaan tämän vuoksi. Pian hän sekä hänen valheensa pohjalta kehittyneet sortavat poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. – Daniel 2:44; Ilmestys 18:4–8.
Se on todella suuri helpotus ihmiskunnalle! Jumalan alkuperäisen puutarhan rauha, kauneus ja onnellisuus ennallistetaan lopultakin, ja koko maapallosta tehdään paratiisi. (Ilmestys 21:3, 4) Haluatko sinä nähdä tämän? Jumalan tahto on, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4) Miksi et käyttäisi hyödyksesi sitä huomaavaisuutta, jota Jehova Jumala osoittaa sinulle? Karta Saatanan valheita ja etsi totuutta Jumalan sanasta Raamatusta. Jos toimit näin, voit päästä todistamaan tuon demonisen ensimmäisen valheen onnettomien seurausten lopullista ja täydellistä kumoamista. - m.naat
Ikinä kirjoitti:
Kuka oli ensimmäisen valheen esittäjä?
Jeesus Kristus sanoi, kuka ensimmäinen valehtelija oli, ja osoitti, ettei se ollut ihminen. Jeesus sanoi: ”Kun hän [Saatana] puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44) Ensimmäinen valehtelija oli siis Saatana Panettelija. Milloin hän alkoi esittää valheita? Raamattu kertoo hänen aloittaneen valehtelemisen pian sen jälkeen, kun ihmiskunnan historia sai alkunsa.
Tämä tapahtuma on merkitty muistiin Raamattuun 1. Mooseksen kirjaan, ja valhe koski ihmiskunnalle elintärkeää asiaa. Jumala osoitti ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, että hänen elämänsä jatkuminen riippui tottelevaisuudesta. Hän antoi Aadamin noudatettavaksi yksinkertaisen lain ja sanoi, että jos Aadam ei noudattaisi sitä, niin hänen pitäisi ”kuolemalla kuoleman”. Mutta Saatana valehteli pahansuopaisesti ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Tämä oli ensimmäinen niistä miljardeista valheista, joita planeettamme Maan päällä on kuultu. – 1. Mooseksen kirja 2:17; 3:4.
Monet eivät usko nykyään tähän Raamatun kertomukseen. Jeesus, totuudellisin koskaan elänyt ihminen, vahvisti kuitenkin, ettei 1. Mooseksen kirjan kertomus ole tarua vaan paikkansapitävää historiaa. (Matteus 19:4, 5) Tuo valhe vaikuttaa meihin vielä nykyäänkin. Se merkitsi ihmiskunnalle onnettomuutta.
Miten ensimmäinen valhe on vaikuttanut sinuun
VUONNA 1981 oli Intiassa juna lähestymässä siltaa, kun veturinkuljettaja huomasi yhtäkkiä lehmän raiteilla. Hän jarrutti rajusti. Juna suistui kiskoilta ja seitsemän täysinäistä matkustajavaunua syöksyi alla olevaan jokeen. Yli 800 ihmistä menetti henkensä. Tällä tavoin pieni asia – raiteilla seisonut lehmä – aiheutti suuronnettomuuden. Samankaltainen tapaus sattui Eedenissä, Jumalan puutarhassa.
Eedenin on täytynyt olla ihastuttava paikka. Siellä oli paljon erilaisia puita, kukkia, eläimiä ja lintuja. Siellä oli sopusointuista ja rauhallista. Se oli todella paratiisi. Aadam ja Eeva iloitsivat varmasti Jumalan kätten työstä. Heillä oli myös erittäin mielenkiintoiset tulevaisuudennäkymät. Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Mooseksen kirja 1:28) Heillä oli myös aivan yksinkertainen uskonto: Jumalan tahdon toteuttaminen.
Enkelitkin olivat hyvin kiinnostuneita tästä ihmiskunnan onnellisesta alusta. Yksi enkeli oli kuitenkin erilainen. Hänen osoittamaansa kiinnostukseen liittyi myös itsekkyyttä. Hän halusi kiihkeästi ihmisten palvovan häntä ja punoi juonia päästäkseen maailman ”jumalaksi” eli hallitsijaksi. Hänestä tuli siten Saatana, joka nimi tarkoittaa ’vastustajaa’. – Ks. Luukas 4:5–8; 2. Korinttolaisille 4:4.
Jehova Jumala kielsi Aadamia syömästä erään puun hedelmää. Tämä oli yksinkertainen koetus. Selviytymällä tästä koetuksesta Aadamilla ja hänen vaimollaan oli mahdollisuus osoittaa haluavansa todella palvella Jumalaa. Jehova esitti lisäksi seuraavan varoituksen: ”Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt [kielletyn hedelmän], pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Mooseksen kirja 2:17) Ikuisen elämän lahjaa ei ollut tarkoitus antaa tottelemattomille kapinoitsijoille.
Nyt Saatana näki tilaisuutensa tulleen. Hän houkutteli käärmeen välityksellä Eevan ottamaan kielletyn hedelmän ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Sitten hän sanoi tuosta puusta: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5) Mikä loistava tarjous – tulla Jumalan kaltaiseksi! Mutta Saatana valehteli. Eeva kuitenkin uskoi hänen sanansa ja söi tottelemattomasti kielletystä hedelmästä. Myöhemmin hän tarjosi sitä Aadamille, ja tämä syyllistyi samaan syntiin. Mitä siitä seurasi?
Tuo ratkaiseva teko ”suisti raiteilta” koko ihmiskunnan ja johti onnettomuuteen. Ensimmäinen ihmispari menetti heti paratiisin. He menettivät aikanaan myös henkensä ja he muuttuivat jälleen maaksi, josta heidät oli tehty. (1. Mooseksen kirja 3:19) Ikävä kyllä kaikki heidän lapsensa – kaikki ihmiskuntaan kuuluvat – syntyivät sen vuoksi paratiisin ulkopuolella syntisinä ja kuolemaan tuomittuina. – Roomalaisille 5:12.
Näytti siltä, että Saatana oli voittanut. Hän oli nyt ”jumala”, ja ihmiskunta seurasi häntä eikä Luojaa. Mutta hän ei ollut todellisuudessa voittanut. Hän oli vain antanut ensimmäisen iskun siinä taistelussa, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Jehova ryhtyi heti tekemään tehottomaksi Saatanan valheen seurauksia. Hän sanoi Saatanalle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Mooseksen kirja 3:15.
Tässä Raamatun ensimmäisessä profetiassa ennustetaan Saatanan kärsivän lopulta tappion, jonka aiheuttaa ”siemen”. Kuka tuo siemen on? Se pysyi kauan salaisuutena.
Tämän maailman Jumala
Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Aadamin ja Eevan jälkeläiset päättivät jäljitellä vanhempiaan ja olla tottelemattomia Jumalalle. He arvostivat enemmän Saatanan tarjoamaa riippumattomuutta. Lopulta Jumalan vastustaminen keskittyi Mesopotamia-nimiselle alueelle, joka sijaitsee Tigriin ja Eufratin välissä.
Tuon kapinan ihmisjohtaja oli Nimrod-niminen mies. Raamattu kertoo hänen olleen ensimmäinen kuningas ja imperiumin rakentaja. Hän vastusti Jumalaa kaikissa toimissaan, ja sen vuoksi Raamattu sanookin: ”Hän esiintyi mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastustamassa.” Hän aloitti valtakuntansa laajentamisen Baabelista, josta muodostui myöhemmin Babylonin kaupunki. – 1. Mooseksen kirja 10:9, 10, UM.
Poliittinen sorto ja julmuus sai siis alkunsa Baabelista. Siellä syntyivät myös uudet uskonnolliset teoriat. Ensimmäinen valhe, toisin sanoen se, että syntiin langennut Eeva ei todellisuudessa kuolisi, oli paljastunut, sillä Eeva kuoli. Nyt tuota valhetta ruvettiin opettamaan kaunistellussa muodossa. Sanottiin, että ihmisessä on kuolematon osa, joka jää eloon kuoleman jälkeen ja elää edelleen näkymättömässä maailmassa. Tämä oppi johti siihen, että ihmiset alkoivat uskoa helvetin tuleen, spiritismiin, esi-isien palvontaan ja moniin muihin valheellisiin opetuksiin.
Muinaisessa Baabelissa eli Babylonissa syntyneet uskonnolliset teoriat levisivät kaikkialle maailmaan. Eräs asiantuntija, joka oli pannut merkille useimpien maailman uskontojen väliset yleiset yhtäläisyydet, sanoi että niiden ”on täytynyt saada uskonnolliset käsityksensä samasta lähteestä”. (Eversti J. Garnier, The Worship of the Dead) Tuo lähde oli muinainen Babylon. Tätä Babylonista alkunsa saanutta maailmanlaajuista uskontojärjestelmää sanotaan Raamatussa ”Suureksi Babyloniksi, maan porttojen ja iljetysten äidiksi”. – Ilmestys 17:5.
Saatanan esittämä ensimmäinen valhe johti siis yleisen poliittisen sorron ja väärän uskonnon syntymiseen. Mutta mitä kehitysvaiheita liittyi siihen ”siemeneen”, jonka Jumala ennusti tekevän tyhjäksi Saatanan ja hänen suunnitelmansa?
Tämän junan tavoin koko ihmiskunta on ”suistunut kiskoilta”. Tiedätkö miten se on tapahtunut?
Ensimmäisen valheen vaikutusten kumoaminen
KAIKKI eivät seuranneet Saatanaa eivätkä hyväksyneet hänen uskonnollisia uudistuksiaan. Esimerkiksi Aabraham palvoi edelleen tosi Jumalaa. Hän uskoi elämän riippuvan viime kädessä Jumalan tottelemisesta. Jehova siunasi hänet sen vuoksi sanoen: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 22:18) Mitä tämä tarkoitti? Tämän kauan sitten Eedenissä luvatun ”siemenen” piti selvästikin ilmaantua Aabrahamin jälkeläisten keskuudesta. – Galatalaisille 3:16.
Myöhemmin uskollisille paljastettiin muita ”siementä” koskevia yksityiskohtia. Hänen oli määrä syntyä Juudan sukukuntaan ja olla kuningas Daavidin jälkeläinen. Hän syntyisi neitsyestä Betlehemin kaupungissa. (1. Mooseksen kirja 49:10; 2. Samuelin kirja 7:16; Jesaja 7:14; Miika 5:1) Kun määräaika koitti, luvattu ”siemen” syntyi täsmälleen oikeassa paikassa täsmälleen oikeaan sukuun. Hän oli Jeesus, jota alettiin myöhemmin kutsua Kristukseksi. – Luukas 2:8–11.
Saatanan maailma oli Jeesuksen syntymän aikaan synkässä uskonnollisessa pimeydessä. Rooman, siihen mennessä mahtavimman maailmanvallan, alaisuudessa kukoistivat monet babylonilaisen uskonnon eri muodot. Monet uskollisen Aabrahamin jälkeläisistä, israelilaisista, olivat luopuneet tosi palvonnasta. Heidän uskonnolliset johtajansa olivat omavanhurskaita ja ylpeitä. Jotkut olivat omaksuneet babylonilaisia opetuksia. Juutalainen historioitsija Josephus kertoo fariseusten (huomattavan uskonnollisen lahkon) uskoneen, että ”sieluissa on kuolematon voima” ja ”että pahojen ihmisten sieluja rangaistaan ikuisesti”.
Jeesus pystyi ohjaamaan monet takaisin puhtaaseen palvontaan. Hän opetti seuraajilleen, ettei näiden tulisi olla uskonnollisesti eikä poliittisesti ”osa” Saatanan asiainjärjestelmästä. (Johannes 15:19) Hän paransi sairaita, herätti kuolleita ja osoitti syvää myötätuntoa nöyriä kohtaan. He rakastivat Jeesusta, mutta monet papit vihasivat häntä, koska hän paljasti heidän sortavat tapansa ja väärät opetuksensa. Sen vuoksi he lopulta surmauttivat hänet.
Jeesuksen kuollessa näytti varmasti siltä, että Saatana sai voiton, mutta hänen mahdollinen voittonsa oli lyhytaikainen. Jumala herätti pian Jeesuksen kuolleista henkielämään. Ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen avulla Jumala edisti suuresti Saatanan valheen pahimpien vaikutusten kumoamista. Hän teki mahdolliseksi sen, että ne jotka halusivat vaeltaa totuudessa, saattoivat saada takaisin sen elämän, jonka Aadam oli menettänyt olemalla tottelematon. ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali, ”niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” – 1. Korinttolaisille 15:22–26.
Kristillisyys ja luopumus
Ihmiset saattoivat sen jälkeen vapautua synnistä ja kuolemasta. Paratiisi ennallistettaisiin Jumalan valtakunnan välityksellä, jonka hallitsija olisi ylösnoussut Jeesus Kristus. Joillakin ihmisillä olisi jopa etu osallistua tuohon Valtakunnan hallitukseen. Tämä voimakas sanoma, jota julistettiin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, vetosi monien ihmisten sydämeen. Kristuksen seuraajista, joita ruvettiin myöhemmin kutsumaan kristityiksi, muodostettiin Jerusalemissa seurakunta, jonka jäsenten lukumäärä nousi pian tuhansiin.
Saatana teki raivoissaan hyökkäyksen. Pian Jerusalemissa kuoli kristittyjä uskonsa puolesta. Vainon vuoksi monet joutuivat lähtemään kaupungista, mutta he veivät ”hyvän uutisen” mukanaan. Ensin samarialaisia ja myöhemmin pakanoita kastettiin kristityiksi. Muutamassa vuosikymmenessä sanoma oli levinnyt kaikkialle silloin tunnettuun maailmaan. Ne olivat vaiheikkaita aikoja! – Apostolien teot 17:6; Kolossalaisille 1:23.
Lopulta sadistisen keisari Neron aikana Rooman imperiumi kohdisti voimansa kristillisyyttä vastaan. Kristittyjen palavat ruumiit olivat soihtuina roomalaisten juhlissa. Areenoilla kristittyjen kimppuun päästettiin petoeläimiä. Tästä huolimatta kristillisyys levisi jatkuvasti. Saatanalla oli kuitenkin myös muita keinoja.
Turmeltuminen seurakunnan sisäpuolella
Apostoli Paavali oli varoittanut Kolossan kristittyjä: ”Olkaa varuillanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan petollisella ja tyhjällä viisaudella.” (Kolossalaisille 2:8, Uusi testamentti nykysuomeksi) Hän oli sanonut Efesoksen vanhimmille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30) Hänen varoituksensa alkoi nyt käydä toteen. Seurakuntiin soluttautui petollisia aineksia, jotka ovelien ja näennäisesti johdonmukaisten väitteiden avulla heikensivät vähitellen monien seurakunnan jäsenten intoa.
Muutaman sadan vuoden kuluttua oli kehittynyt suosittu kristillisyyden muoto, jonka epäraamatulliset opetukset olivat täysin turmelleet. Babylonilainen oppi sielun kuolemattomuudesta oli vakiintunut. Palvottiin kolminaisuutta, joka oli Babylonissa aiemmin palvottujen jumalten kolminaisuuksien kaltainen. Opetettiin aluksi helvetin tulta ja myöhemmin kiirastulta koskevia oppeja. ”Jumalan äidille” esitettiin rukouksia. Rooman keisarin Konstantinuksen aikana tämä luopiokristillisyys ei suinkaan pysynyt erossa maailmasta, vaan siitä tuli tuon imperiumin valtionuskonto.
Jeesus oli ennustanut, että apostolien kuoleman jälkeen maailmaan tulisi valekristillisyyden siemen ja että väärät kristityt ja tosi kristityt kasvaisivat rinnakkain ”elonkorjuuseen” asti. (Matteus 13:24–30, 36–43) Tämä toteutui parhaillaan. Vahvistuttuaan valekristillisyys kääntyi pahoin aikein niitä vastaan, jotka eivät noudattaneet sen esimerkkiä. Joitakuita kristityiksi tunnustautuneita poltettiin elävältä uskonsa vuoksi, mutta tällä kertaa heidän palavat ruumiinsa valaisivat paikalla olleiden munkkien ja pappien kasvoja.
Satojen vuosien ajan Raamatun valo kajasti vain himmeänä. Jumalan sana kahlittiin latinaan, kuolevaan kieleen, ja niitä jotka käänsivät sitä tavallisille kielille, vainottiin julmasti. Raamattu säilyi tästä huolimatta. Samoin säilyi tosi kristillisyys, kuten Jeesus oli ennustanutkin. Molemmat ovat olemassa nykyäänkin.
Paratiisi ennallistetaan
Tuo yksi tuhansia vuosia sitten Eedenin puutarhassa esitetty valhe tuotti todella onnettomuutta ihmisperheelle. Se aiheutti sanomatonta kärsimystä. Onneksi ihmiskunnan ei enää tarvitse kärsiä sen huonoista seurauksista kovin kauan.
Jeesus ilmaantui ”siemenenä”, jonka oli määrä tehdä tyhjäksi Saatana ja hänen suunnitelmansa. Kuolemansa jälkeen Jeesus herätettiin henkielämään, ja hän nousi taivaaseen ’odottamaan, kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa alustaksi’. (Heprealaisille 10:13) Todisteet osoittavat, että tämä odotusaika on nyt ohi. Profetiat ja Raamatun ajanlasku osoittavat, että vuonna 1914 Jeesus ’saapui kirkkaudessaan’ hallitsemaan taivaallisena kuninkaana. – Ks. Matteus 24, 25; Markus 13; Luukas 21.
Tämä merkitsee sitä että Saatanalla, valheen keksijällä, on vain lyhyt aika jäljellä. (Ilmestys 12:12) Ne maailmanlaajuiset mullistukset, joita ihmiskunta on kokenut vuodesta 1914 lähtien, todistavat hänen olevan hyvin vihoissaan tämän vuoksi. Pian hän sekä hänen valheensa pohjalta kehittyneet sortavat poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. – Daniel 2:44; Ilmestys 18:4–8.
Se on todella suuri helpotus ihmiskunnalle! Jumalan alkuperäisen puutarhan rauha, kauneus ja onnellisuus ennallistetaan lopultakin, ja koko maapallosta tehdään paratiisi. (Ilmestys 21:3, 4) Haluatko sinä nähdä tämän? Jumalan tahto on, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4) Miksi et käyttäisi hyödyksesi sitä huomaavaisuutta, jota Jehova Jumala osoittaa sinulle? Karta Saatanan valheita ja etsi totuutta Jumalan sanasta Raamatusta. Jos toimit näin, voit päästä todistamaan tuon demonisen ensimmäisen valheen onnettomien seurausten lopullista ja täydellistä kumoamista.J.F.Rutherfordista alkaen on satua ja valhetta.
Niistä asioista on täällä kirjoiteltu niin paljon että siitä voisi kirjoittaa kirjan.
Jo pelkästään Jt:n 144.000/suuri joukko on ihan hatusta temmattu juttu.
Sitä myöten "jäännös"(jatkuvasti kasvava).
Sekä 1000 vuotta tekoja jos meinaa saada ikuisen elämän,noin lyhyesti mainitakseni. - Yksi uskonto
m.naat kirjoitti:
J.F.Rutherfordista alkaen on satua ja valhetta.
Niistä asioista on täällä kirjoiteltu niin paljon että siitä voisi kirjoittaa kirjan.
Jo pelkästään Jt:n 144.000/suuri joukko on ihan hatusta temmattu juttu.
Sitä myöten "jäännös"(jatkuvasti kasvava).
Sekä 1000 vuotta tekoja jos meinaa saada ikuisen elämän,noin lyhyesti mainitakseni.On tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla, jonka hän hyväksyy. Monet uskovat, että kaikki uskonnot miellyttävät Jumalaa, mutta Raamattu ei opeta näin. Ei edes riitä, että väittää olevansa kristitty. Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on siis otettava selville, mitä Jumala vaatii meiltä, ja toimittava sen mukaisesti. Jeesus sanoi ”laittomuuden tekijöiksi” niitä, jotka eivät tee Jumalan tahtoa. (Matteus 7:21–23.) Väärällä uskonnolla ei ole todellista arvoa sen enempää kuin väärällä rahallakaan. Mikä pahempaa, väärä uskonto aiheuttaa suorastaan vahinkoa.
Jehova antaa jokaiselle ihmiselle maan päällä mahdollisuuden saada ikuinen elämä. Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla. Monet eivät ikävä kyllä halua tehdä näin. Siksi Jeesus sanoi: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.) Tosi uskonto vie ikuiseen elämään. Väärä uskonto vie tuhoon. Jehova ei halua kenenkään tuhoutuvan, ja siksi hän antaa ihmisille kaikkialla tilaisuuden hankkia hänestä tietoa (2. Pietarin kirje 3:9). Se, millä tavalla palvomme Jumalaa, merkitsee meille siis joko elämää tai kuolemaa.
MITEN TUNNISTAA TOSI USKONTO?
Miten ’elämään vievä tie’ on mahdollista löytää? Jeesus sanoi, että tosi uskonto näkyisi niiden elämässä, jotka harjoittavat sitä. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät”, hän sanoi. ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää.” (Matteus 7:16, 17.) Toisin sanoen ne, jotka harjoittavat tosi uskontoa, voitaisiin tunnistaa heidän uskonkäsitystensä ja käytöksensä perusteella. He eivät ole täydellisiä vaan tekevät virheitä, mutta ryhmänä he pyrkivät tekemään Jumalan tahdon. Tarkastelemme nyt kuutta piirrettä, joista tosi uskonnon harjoittajat voidaan tunnistaa.
Jumalan palvelijat perustavat opetuksensa Raamattuun. Raamattu itse sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Apostoli Paavali kirjoitti toisille kristityille: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.” (1. Tessalonikalaisille 2:13.) Tosi uskonnon opetukset ja tavat eivät siis perustu ihmisten näkemyksiin tai perinteisiin vaan Jumalan henkeytettyyn sanaan Raamattuun.
Jeesus Kristus antoi oikean esimerkin perustamalla opetuksensa Jumalan sanaan. Rukoillessaan taivaallista Isäänsä hän sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Jeesus uskoi Jumalan sanaan, ja kaikki, mitä hän opetti, oli sopusoinnussa sen kanssa. Hän sanoi usein: ”On kirjoitettu.” (Matteus 4:4, 7, 10.) Sitten hän lainasi jotain raamatunkohtaa. Samoin Jumalan nykyiset palvelijat eivät opeta omia ajatuksiaan. He uskovat, että Raamattu on Jumalan sana, ja perustavat opetuksensa lujasti siihen.
Tosi uskonnon harjoittajat palvovat ainoastaan Jehovaa ja tekevät tunnetuksi hänen nimeään. Jeesus julisti: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Matteus 4:10.) Jumalan palvelijat eivät siis palvo ketään muuta kuin Jehovaa. Tähän palvontaan sisältyy se, että ihmisille kerrotaan, mikä on tosi Jumalan nimi ja millainen hän on. Psalmissa 83:18 todetaan: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Jeesus antoi mallin, kun hän opetti ihmisiä tuntemaan Jumalan. Hän sanoi rukouksessa: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.” (Johannes 17:6.) Samoin nykyään tosi palvojat opettavat toisille, mikä on Jumalan nimi, mitkä ovat hänen tarkoituksensa ja millaisia ominaisuuksia hänellä on.
Jumalan palvelijat osoittavat aitoa, epäitsekästä rakkautta toisiaan kohtaan. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Varhaiskristityt tunsivat tällaista rakkautta toinen toistaan kohtaan. Jumalinen rakkaus voittaa rodulliset, yhteiskunnalliset ja kansalliset esteet ja vetää ihmisiä yhteen aidon veljeyden murtumattomin sitein (Kolossalaisille 3:14). Väärän uskonnon jäsenet eivät tunne tällaista rakkaudellista veljeyttä. Mistä tiedämme sen? He tappavat toisiaan kansallisten tai etnisten erimielisyyksien tähden. Tosi kristityt eivät tartu aseisiin tappaakseen kristittyjä veljiään sen enempää kuin muitakaan. Raamatussa sanotaan: ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään. – – meidän tulee rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” (1. Johanneksen kirje 3:10–12; 4:20, 21.)
Aito rakkaus merkitsee tietysti muutakin kuin sitä, ettei tapa toisia ihmisiä. Tosi kristityt käyttävät epäitsekkäästi aikaansa, voimiaan ja varojaan toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen (Heprealaisille 10:24, 25). He tukevat toisiaan vaikeina aikoina ja ovat rehellisiä muita ihmisiä kohtaan. He noudattavat elämässään Raamatun neuvoa: ”Tehkäämme hyvää kaikille.” (Galatalaisille 6:10.)
Raamattu sanoo: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apostolien teot 4:12.) Jeesus antoi elämänsä lunnaiksi tottelevaisten ihmisten puolesta, kuten opimme 5. luvusta (Matteus 20:28). Lisäksi Jeesus on Jumalan nimittämä Kuningas taivaallisessa Valtakunnassa, joka tulee hallitsemaan koko maata. Jumala vaatii, että tottelemme Jeesusta ja toimimme hänen opetustensa mukaisesti, mikäli haluamme elää ikuisesti. Tämän vuoksi Raamattu sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää.” (Johannes 3:36.)
Tosi palvojat eivät ole osa maailmasta. Ollessaan tuomittavana roomalaisen hallitusmiehen Pilatuksen edessä Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.) Asuvatpa Jeesuksen tosi seuraajat missä maassa tahansa, he ovat hänen taivaallisen Valtakuntansa alamaisia ja pysyvät siksi ehdottoman puolueettomina maailman poliittisissa asioissa. He eivät ota osaa sen konflikteihin. Jehovan palvojat eivät kuitenkaan puutu siihen, millaisia valintoja muut tekevät puoluejäsenyyden, poliittisiin virkoihin pyrkimisen tai äänestämisen suhteen. Poliittisen puolueettomuuden ohella Jumalan tosi palvojat ovat lainkuuliaisia, koska Jumalan sana käskee olemaan ”alamainen esivalloille” (Roomalaisille 13:1). Kun Jumalan vaatimusten ja jonkin poliittisen järjestelmän vaatimusten välillä on ristiriita, tosi palvojat ottavat mallia apostoleista, jotka sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29; Markus 12:17.)
Jeesuksen tosi seuraajat saarnaavat Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajat eivät kannusta ihmisiä luottamaan siihen, että ihmisjohtajat ratkaisisivat heidän ongelmansa, vaan julistavat Jumalan taivaallista valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona (Psalmit 146:3). Jeesus opetti rukoilemaan tuota täydellistä hallitusta sanoessaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Jumalan sanassa on ennustettu, että taivaallinen Valtakunta ”murskaa kaikki nämä [nykyiset] valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti” (Daniel 2:44).
Kysy itseltäsi edellä käsiteltyjen näkökohtien pohjalta: Mikä uskonnollinen ryhmä perustaa kaikki opetuksensa Raamattuun ja tekee tunnetuksi Jehovan nimeä? Mikä ryhmä osoittaa jumalista rakkautta, uskoo Jeesukseen, on erossa maailmasta ja julistaa Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana todellisena toivona? Mikä kaikista maailman uskonnollisista ryhmistä täyttää kaikki nämä vaatimukset? Tosiasiat osoittavat kiistattomasti, että tuo ryhmä on Jehovan todistajat (Jesaja 43:10–12).
MITÄ AIOT TEHDÄ?
Raamatun mukaan demonitkin uskovat, että hän on olemassa (Jaakobin kirje 2:19). He eivät kuitenkaan tee Jumalan tahtoa, eikä heillä ole hänen hyväksymystään. Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on paitsi uskottava hänen olemassaoloonsa myös tehtävä hänen tahtonsa. Lisäksi meidän on katkaistava kaikki siteet väärään uskontoon ja omaksuttava tosi palvonta.
Apostoli Paavali osoitti, ettemme saa osallistua väärään palvontaan. Hän kirjoitti: ” ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’; ’ja minä otan teidät vastaan.’ ” (2. Korinttilaisille 6:17; Jesaja 52:11.) Tosi kristityt karttavat siis kaikkea, mikä liittyy väärään palvontaan.
Raamattu osoittaa, että kaikki väärän uskonnon monet muodot kuuluvat ”Suureen Babyloniin” (Ilmestys 17:5). Tämä nimi tuo mieleen muinaisen Babylonin kaupungin, jossa väärä uskonto sai alkunsa Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen. Monet opetukset ja tavat, jotka ovat nykyään yleisiä väärässä uskonnossa, juontavat juurensa Babylonista. Siellä esimerkiksi palvottiin jumalkolmikkoja. Kolminaisuus on nykyään monien uskontojen pääoppi. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että on vain yksi tosi Jumala, Jehova, ja että Jeesus Kristus on hänen Poikansa (Johannes 17:3). Babylonilaiset uskoivat myös, että ihmisillä on kuolematon sielu, joka jää eloon ruumiin kuollessa ja voi joutua kärsimään piinan paikassa. Nykyään suurin osa uskonnoista opettaa, että ihmisillä on kuolematon sielu tai henki, joka voi joutua kärsimään helvetissä.
Muinainen babylonilainen palvonta levisi joka puolelle maailmaa, ja siksi nykyisen Suuren Babylonin voidaan sanoa olevan väärän uskonnon maailmanmahti. Jumala on ennustanut, että tämä väärän uskonnon mahti kohtaa äkillisen lopun (Ilmestys 18:8). Ymmärrätkö, miksi sinun on elintärkeää katkaista kaikki siteet Suureen Babyloniin? Jehova Jumala haluaa sinun ’lähtevän siitä ulos’ ripeästi, kun aikaa on vielä jäljellä (Ilmestys 18:4).
Kun päätät lakata harjoittamasta väärää uskontoa, jotkut eivät ehkä enää halua olla tekemisissä kanssasi. Palvelemalla Jehovaa hänen kansansa kanssa tulet kuitenkin saamaan paljon enemmän kuin voisit koskaan menettää. Aivan kuten Jeesuksen varhaiset opetuslapset, jotka jättivät muut asiat taakseen voidakseen seurata häntä, sinäkin saat monia hengellisiä veljiä ja sisaria. Pääset miljoonien tosi kristittyjen suureen, maailmanlaajuiseen perheeseen, jossa saat osaksesi aitoa rakkautta. Saat myös suurenmoisen toivon ikuisesta elämästä ”tulevassa asiainjärjestelmässä”. (Markus 10:28–30.) Ehkäpä ne, jotka jättävät sinut uskonkäsitystesi takia, ottavat aikanaan selville, mitä Raamattu opettaa, ja heistä tulee Jehovan palvojia.
Raamattu opettaa, että Jumala tekee pian lopun tästä pahasta asiainjärjestelmästä ja korvaa sen vanhurskaalla uudella maailmalla, jota hallitsee hänen Valtakuntansa (2. Pietarin kirje 3:9, 13). Miten mahtava maailma se tuleekaan olemaan! Tuossa uudessa järjestelmässä on ainoastaan yksi uskonto, yksi tosi palvontamuoto. Eikö sinun olisi viisasta ryhtyä tarpeellisiin toimiin ja tulla tosi palvojien yhteyteen viipymättä? - Ohdake
Yksi uskonto kirjoitti:
On tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla, jonka hän hyväksyy. Monet uskovat, että kaikki uskonnot miellyttävät Jumalaa, mutta Raamattu ei opeta näin. Ei edes riitä, että väittää olevansa kristitty. Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on siis otettava selville, mitä Jumala vaatii meiltä, ja toimittava sen mukaisesti. Jeesus sanoi ”laittomuuden tekijöiksi” niitä, jotka eivät tee Jumalan tahtoa. (Matteus 7:21–23.) Väärällä uskonnolla ei ole todellista arvoa sen enempää kuin väärällä rahallakaan. Mikä pahempaa, väärä uskonto aiheuttaa suorastaan vahinkoa.
Jehova antaa jokaiselle ihmiselle maan päällä mahdollisuuden saada ikuinen elämä. Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla. Monet eivät ikävä kyllä halua tehdä näin. Siksi Jeesus sanoi: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.) Tosi uskonto vie ikuiseen elämään. Väärä uskonto vie tuhoon. Jehova ei halua kenenkään tuhoutuvan, ja siksi hän antaa ihmisille kaikkialla tilaisuuden hankkia hänestä tietoa (2. Pietarin kirje 3:9). Se, millä tavalla palvomme Jumalaa, merkitsee meille siis joko elämää tai kuolemaa.
MITEN TUNNISTAA TOSI USKONTO?
Miten ’elämään vievä tie’ on mahdollista löytää? Jeesus sanoi, että tosi uskonto näkyisi niiden elämässä, jotka harjoittavat sitä. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät”, hän sanoi. ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää.” (Matteus 7:16, 17.) Toisin sanoen ne, jotka harjoittavat tosi uskontoa, voitaisiin tunnistaa heidän uskonkäsitystensä ja käytöksensä perusteella. He eivät ole täydellisiä vaan tekevät virheitä, mutta ryhmänä he pyrkivät tekemään Jumalan tahdon. Tarkastelemme nyt kuutta piirrettä, joista tosi uskonnon harjoittajat voidaan tunnistaa.
Jumalan palvelijat perustavat opetuksensa Raamattuun. Raamattu itse sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Apostoli Paavali kirjoitti toisille kristityille: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.” (1. Tessalonikalaisille 2:13.) Tosi uskonnon opetukset ja tavat eivät siis perustu ihmisten näkemyksiin tai perinteisiin vaan Jumalan henkeytettyyn sanaan Raamattuun.
Jeesus Kristus antoi oikean esimerkin perustamalla opetuksensa Jumalan sanaan. Rukoillessaan taivaallista Isäänsä hän sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Jeesus uskoi Jumalan sanaan, ja kaikki, mitä hän opetti, oli sopusoinnussa sen kanssa. Hän sanoi usein: ”On kirjoitettu.” (Matteus 4:4, 7, 10.) Sitten hän lainasi jotain raamatunkohtaa. Samoin Jumalan nykyiset palvelijat eivät opeta omia ajatuksiaan. He uskovat, että Raamattu on Jumalan sana, ja perustavat opetuksensa lujasti siihen.
Tosi uskonnon harjoittajat palvovat ainoastaan Jehovaa ja tekevät tunnetuksi hänen nimeään. Jeesus julisti: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Matteus 4:10.) Jumalan palvelijat eivät siis palvo ketään muuta kuin Jehovaa. Tähän palvontaan sisältyy se, että ihmisille kerrotaan, mikä on tosi Jumalan nimi ja millainen hän on. Psalmissa 83:18 todetaan: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Jeesus antoi mallin, kun hän opetti ihmisiä tuntemaan Jumalan. Hän sanoi rukouksessa: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.” (Johannes 17:6.) Samoin nykyään tosi palvojat opettavat toisille, mikä on Jumalan nimi, mitkä ovat hänen tarkoituksensa ja millaisia ominaisuuksia hänellä on.
Jumalan palvelijat osoittavat aitoa, epäitsekästä rakkautta toisiaan kohtaan. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Varhaiskristityt tunsivat tällaista rakkautta toinen toistaan kohtaan. Jumalinen rakkaus voittaa rodulliset, yhteiskunnalliset ja kansalliset esteet ja vetää ihmisiä yhteen aidon veljeyden murtumattomin sitein (Kolossalaisille 3:14). Väärän uskonnon jäsenet eivät tunne tällaista rakkaudellista veljeyttä. Mistä tiedämme sen? He tappavat toisiaan kansallisten tai etnisten erimielisyyksien tähden. Tosi kristityt eivät tartu aseisiin tappaakseen kristittyjä veljiään sen enempää kuin muitakaan. Raamatussa sanotaan: ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään. – – meidän tulee rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” (1. Johanneksen kirje 3:10–12; 4:20, 21.)
Aito rakkaus merkitsee tietysti muutakin kuin sitä, ettei tapa toisia ihmisiä. Tosi kristityt käyttävät epäitsekkäästi aikaansa, voimiaan ja varojaan toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen (Heprealaisille 10:24, 25). He tukevat toisiaan vaikeina aikoina ja ovat rehellisiä muita ihmisiä kohtaan. He noudattavat elämässään Raamatun neuvoa: ”Tehkäämme hyvää kaikille.” (Galatalaisille 6:10.)
Raamattu sanoo: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apostolien teot 4:12.) Jeesus antoi elämänsä lunnaiksi tottelevaisten ihmisten puolesta, kuten opimme 5. luvusta (Matteus 20:28). Lisäksi Jeesus on Jumalan nimittämä Kuningas taivaallisessa Valtakunnassa, joka tulee hallitsemaan koko maata. Jumala vaatii, että tottelemme Jeesusta ja toimimme hänen opetustensa mukaisesti, mikäli haluamme elää ikuisesti. Tämän vuoksi Raamattu sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää.” (Johannes 3:36.)
Tosi palvojat eivät ole osa maailmasta. Ollessaan tuomittavana roomalaisen hallitusmiehen Pilatuksen edessä Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.) Asuvatpa Jeesuksen tosi seuraajat missä maassa tahansa, he ovat hänen taivaallisen Valtakuntansa alamaisia ja pysyvät siksi ehdottoman puolueettomina maailman poliittisissa asioissa. He eivät ota osaa sen konflikteihin. Jehovan palvojat eivät kuitenkaan puutu siihen, millaisia valintoja muut tekevät puoluejäsenyyden, poliittisiin virkoihin pyrkimisen tai äänestämisen suhteen. Poliittisen puolueettomuuden ohella Jumalan tosi palvojat ovat lainkuuliaisia, koska Jumalan sana käskee olemaan ”alamainen esivalloille” (Roomalaisille 13:1). Kun Jumalan vaatimusten ja jonkin poliittisen järjestelmän vaatimusten välillä on ristiriita, tosi palvojat ottavat mallia apostoleista, jotka sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29; Markus 12:17.)
Jeesuksen tosi seuraajat saarnaavat Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajat eivät kannusta ihmisiä luottamaan siihen, että ihmisjohtajat ratkaisisivat heidän ongelmansa, vaan julistavat Jumalan taivaallista valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona (Psalmit 146:3). Jeesus opetti rukoilemaan tuota täydellistä hallitusta sanoessaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Jumalan sanassa on ennustettu, että taivaallinen Valtakunta ”murskaa kaikki nämä [nykyiset] valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti” (Daniel 2:44).
Kysy itseltäsi edellä käsiteltyjen näkökohtien pohjalta: Mikä uskonnollinen ryhmä perustaa kaikki opetuksensa Raamattuun ja tekee tunnetuksi Jehovan nimeä? Mikä ryhmä osoittaa jumalista rakkautta, uskoo Jeesukseen, on erossa maailmasta ja julistaa Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana todellisena toivona? Mikä kaikista maailman uskonnollisista ryhmistä täyttää kaikki nämä vaatimukset? Tosiasiat osoittavat kiistattomasti, että tuo ryhmä on Jehovan todistajat (Jesaja 43:10–12).
MITÄ AIOT TEHDÄ?
Raamatun mukaan demonitkin uskovat, että hän on olemassa (Jaakobin kirje 2:19). He eivät kuitenkaan tee Jumalan tahtoa, eikä heillä ole hänen hyväksymystään. Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on paitsi uskottava hänen olemassaoloonsa myös tehtävä hänen tahtonsa. Lisäksi meidän on katkaistava kaikki siteet väärään uskontoon ja omaksuttava tosi palvonta.
Apostoli Paavali osoitti, ettemme saa osallistua väärään palvontaan. Hän kirjoitti: ” ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’; ’ja minä otan teidät vastaan.’ ” (2. Korinttilaisille 6:17; Jesaja 52:11.) Tosi kristityt karttavat siis kaikkea, mikä liittyy väärään palvontaan.
Raamattu osoittaa, että kaikki väärän uskonnon monet muodot kuuluvat ”Suureen Babyloniin” (Ilmestys 17:5). Tämä nimi tuo mieleen muinaisen Babylonin kaupungin, jossa väärä uskonto sai alkunsa Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen. Monet opetukset ja tavat, jotka ovat nykyään yleisiä väärässä uskonnossa, juontavat juurensa Babylonista. Siellä esimerkiksi palvottiin jumalkolmikkoja. Kolminaisuus on nykyään monien uskontojen pääoppi. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että on vain yksi tosi Jumala, Jehova, ja että Jeesus Kristus on hänen Poikansa (Johannes 17:3). Babylonilaiset uskoivat myös, että ihmisillä on kuolematon sielu, joka jää eloon ruumiin kuollessa ja voi joutua kärsimään piinan paikassa. Nykyään suurin osa uskonnoista opettaa, että ihmisillä on kuolematon sielu tai henki, joka voi joutua kärsimään helvetissä.
Muinainen babylonilainen palvonta levisi joka puolelle maailmaa, ja siksi nykyisen Suuren Babylonin voidaan sanoa olevan väärän uskonnon maailmanmahti. Jumala on ennustanut, että tämä väärän uskonnon mahti kohtaa äkillisen lopun (Ilmestys 18:8). Ymmärrätkö, miksi sinun on elintärkeää katkaista kaikki siteet Suureen Babyloniin? Jehova Jumala haluaa sinun ’lähtevän siitä ulos’ ripeästi, kun aikaa on vielä jäljellä (Ilmestys 18:4).
Kun päätät lakata harjoittamasta väärää uskontoa, jotkut eivät ehkä enää halua olla tekemisissä kanssasi. Palvelemalla Jehovaa hänen kansansa kanssa tulet kuitenkin saamaan paljon enemmän kuin voisit koskaan menettää. Aivan kuten Jeesuksen varhaiset opetuslapset, jotka jättivät muut asiat taakseen voidakseen seurata häntä, sinäkin saat monia hengellisiä veljiä ja sisaria. Pääset miljoonien tosi kristittyjen suureen, maailmanlaajuiseen perheeseen, jossa saat osaksesi aitoa rakkautta. Saat myös suurenmoisen toivon ikuisesta elämästä ”tulevassa asiainjärjestelmässä”. (Markus 10:28–30.) Ehkäpä ne, jotka jättävät sinut uskonkäsitystesi takia, ottavat aikanaan selville, mitä Raamattu opettaa, ja heistä tulee Jehovan palvojia.
Raamattu opettaa, että Jumala tekee pian lopun tästä pahasta asiainjärjestelmästä ja korvaa sen vanhurskaalla uudella maailmalla, jota hallitsee hänen Valtakuntansa (2. Pietarin kirje 3:9, 13). Miten mahtava maailma se tuleekaan olemaan! Tuossa uudessa järjestelmässä on ainoastaan yksi uskonto, yksi tosi palvontamuoto. Eikö sinun olisi viisasta ryhtyä tarpeellisiin toimiin ja tulla tosi palvojien yhteyteen viipymättä?>>On tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla, jonka hän hyväksyy.>>
Jt-Järjestössä on tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla jonka Järjestö sanelee.
>>Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on siis otettava selville, mitä Jumala vaatii meiltä, ja toimittava sen mukaisesti.>>
Saadaksenne Järjestönne hyväksynnän, on opiskeltava käyttäytymään tavalla, jota Järjestö vaatii teiltä.
>>Väärällä uskonnolla ei ole todellista arvoa sen enempää kuin väärällä rahallakaan.>>
Vääriksi uskonnoiksi määritellään luonnollisesti kaikki se uskonnollisuus joka on Järjestön ulkopuolella.
>>Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla.>>
Tämä tapa on luonnollisesti Järjestön määrittelemä.
>>Se, millä tavalla palvomme Jumalaa, merkitsee meille siis joko elämää tai kuolemaa.>>
Ne jotka eivät palvo Jumalaa Järjestön haluamalla tavalla - merkitsee heille Järjestön mukaan kuolemaa.
****************************
Enenpää en valitettavasti jaksanut lukea ... - ei.
Ohdake kirjoitti:
>>On tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla, jonka hän hyväksyy.>>
Jt-Järjestössä on tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla jonka Järjestö sanelee.
>>Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on siis otettava selville, mitä Jumala vaatii meiltä, ja toimittava sen mukaisesti.>>
Saadaksenne Järjestönne hyväksynnän, on opiskeltava käyttäytymään tavalla, jota Järjestö vaatii teiltä.
>>Väärällä uskonnolla ei ole todellista arvoa sen enempää kuin väärällä rahallakaan.>>
Vääriksi uskonnoiksi määritellään luonnollisesti kaikki se uskonnollisuus joka on Järjestön ulkopuolella.
>>Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla.>>
Tämä tapa on luonnollisesti Järjestön määrittelemä.
>>Se, millä tavalla palvomme Jumalaa, merkitsee meille siis joko elämää tai kuolemaa.>>
Ne jotka eivät palvo Jumalaa Järjestön haluamalla tavalla - merkitsee heille Järjestön mukaan kuolemaa.
****************************
Enenpää en valitettavasti jaksanut lukea ...Ei vaan Raamattu
- Ohdake
ei. kirjoitti:
Ei vaan Raamattu
>>Ei vaan Raamattu>>
Raamatun oikeaa tulkintaa voi tehdä vain Jt-Järjestö, näin sanoo Järjestö, jonka mukaan "totuus" löytyy vain Järjestöstä.
Tästä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska ovat eri mieltä kuin mitä Järjestö sanoo, koska vain Järjestöllä on "totuus", mistä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska he ovat eri mieltä asioista kuin Järjestö, joka on oikeassa, koska sanoo olevansa oikeassa.
Järjestön totuuksia ei saa kritisoida, koska Järjestön mukaan kritisoiminen on luopioitumista. Järjestön mukaan luopioituminen taas on sitä, että on eri mieltä kuin mitä Järjestö opettaa, joka taas tarkoittaa sitä että luopiot ovat väärässä, koska Järjestö sanoo olevansa oikeassa, koska sillä on "totuus". - niin...
Ohdake kirjoitti:
>>Ei vaan Raamattu>>
Raamatun oikeaa tulkintaa voi tehdä vain Jt-Järjestö, näin sanoo Järjestö, jonka mukaan "totuus" löytyy vain Järjestöstä.
Tästä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska ovat eri mieltä kuin mitä Järjestö sanoo, koska vain Järjestöllä on "totuus", mistä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska he ovat eri mieltä asioista kuin Järjestö, joka on oikeassa, koska sanoo olevansa oikeassa.
Järjestön totuuksia ei saa kritisoida, koska Järjestön mukaan kritisoiminen on luopioitumista. Järjestön mukaan luopioituminen taas on sitä, että on eri mieltä kuin mitä Järjestö opettaa, joka taas tarkoittaa sitä että luopiot ovat väärässä, koska Järjestö sanoo olevansa oikeassa, koska sillä on "totuus".Raamatusta
- Ekadho
Ohdake kirjoitti:
>>Ei vaan Raamattu>>
Raamatun oikeaa tulkintaa voi tehdä vain Jt-Järjestö, näin sanoo Järjestö, jonka mukaan "totuus" löytyy vain Järjestöstä.
Tästä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska ovat eri mieltä kuin mitä Järjestö sanoo, koska vain Järjestöllä on "totuus", mistä johtuen kaikki muut ovat siis väärässä, koska he ovat eri mieltä asioista kuin Järjestö, joka on oikeassa, koska sanoo olevansa oikeassa.
Järjestön totuuksia ei saa kritisoida, koska Järjestön mukaan kritisoiminen on luopioitumista. Järjestön mukaan luopioituminen taas on sitä, että on eri mieltä kuin mitä Järjestö opettaa, joka taas tarkoittaa sitä että luopiot ovat väärässä, koska Järjestö sanoo olevansa oikeassa, koska sillä on "totuus".Mihin uskontoon kuulut?
- Ohdake
Ekadho kirjoitti:
Mihin uskontoon kuulut?
>>Mihin uskontoon kuulut?>>
Mitä luulet? - EpäileväTuomas
Ohdake kirjoitti:
>>On tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla, jonka hän hyväksyy.>>
Jt-Järjestössä on tärkeää palvoa Jehovaa sellaisella tavalla jonka Järjestö sanelee.
>>Saadaksemme Jumalan hyväksynnän meidän on siis otettava selville, mitä Jumala vaatii meiltä, ja toimittava sen mukaisesti.>>
Saadaksenne Järjestönne hyväksynnän, on opiskeltava käyttäytymään tavalla, jota Järjestö vaatii teiltä.
>>Väärällä uskonnolla ei ole todellista arvoa sen enempää kuin väärällä rahallakaan.>>
Vääriksi uskonnoiksi määritellään luonnollisesti kaikki se uskonnollisuus joka on Järjestön ulkopuolella.
>>Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla.>>
Tämä tapa on luonnollisesti Järjestön määrittelemä.
>>Se, millä tavalla palvomme Jumalaa, merkitsee meille siis joko elämää tai kuolemaa.>>
Ne jotka eivät palvo Jumalaa Järjestön haluamalla tavalla - merkitsee heille Järjestön mukaan kuolemaa.
****************************
Enenpää en valitettavasti jaksanut lukea ...>>>>Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla.>>
Tämä tapa on luonnollisesti Järjestön määrittelemä.>>
Kuka mäntti haluaa mädätä ikuisesti tällä pallolla? - Ekadho..
Ohdake kirjoitti:
>>Mihin uskontoon kuulut?>>
Mitä luulet?En tiedä kerro niin voin tarkastella teidän uskontoanne toimiiko se Raamatun ohjeiden mukaan?
- ei onnistunut
Ohdake kirjoitti:
>>Mihin uskontoon kuulut?>>
Mitä luulet?Eräässä kaupungissa pappi sanoi, ettei ihmisten pitäisi kuunnella Jehovan todistajia eikä mennä kokoukseen, jonka nämä suunnittelivat pitää. Hän järjesti kokouksen ajaksi myös erikoismessun ja pani sen kuulumaan täydellä voimalla kovaäänisestä kirkon ulkopuolelle. Hänen ponnisteluistaan huolimatta kokouksessa oli kuitenkin läsnä 29 paikallista asukasta vierailijoiden lisäksi.
Naapurikaupungissa tilanne oli aivan erilainen. Pappi kehotti siellä ihmisiä kuuntelemaan, kun todistajat tulivat heidän luokseen. Niinpä 168 henkeä oli läsnä ensimmäisessä kokouksessa. Myöhemmin hän kehotti heitä kiinnittämään huomiota siihen, miten Jehovan todistajat viettävät muistonviettoa, koska hänen sanojensa mukaan ”he tekevät sen oikealla tavalla”. Niiden kahden viikon aikana, joina Valtakuntaa saarnattiin tuolla alueella, levitettiin 1 014 kirjaa ja 1 052 lehteä ja kirjasta.
Ponnistelujen jatkaminen toi siunauksia
Kuukautta myöhemmin 34 Valtakunnan julistajaa palasi huolehtimaan ensimmäisen vierailun aikana aloitetuista raamatuntutkisteluista. Johdon ottanut kristitty vanhin kirjoitti: ”Oli sykähdyttävää nähdä, miten kiinnostuneet toivottivat meidät tervetulleiksi kiitoksin ja silmissään ilon kyyneleitä.” Muuan sisar muistelee, että lounasravintolassa häntä ja muita todistajia lähestyi nainen, joka ”kyyneleet silmissään pyysi meitä tulemaan ja tutkimaan hänen kanssaan”. Eräs toinen nainen tutki kolme kertaa sen viikon aikana, jonka todistajat olivat siellä. Joka kerta hän oli valmistautunut aineistoon ja odotti tutkistelua. Nainen sanoi alkaneensa rukoilla tosi Jumalaa Jehovaa. ”Juuri tätä olen sydämessäni aina odottanut”, hän lisäsi.
Myöhemmin kaksi tienraivaajaa määrättiin huolehtimaan tällä alueella asuvista kiinnostuneista. ”Niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia”, kuten ensimmäisellä vuosisadalla. (Apostolien teot 13:48) Sen samarialaisen naisen tavoin, jolle Jeesus antoi todistusta Jaakobin lähteellä, he alkoivat puhua oppimistaan asioista toisille. (Johannes 4:5–30) Nykyään kuusi muuta palvelee kahden tienraivaajan kanssa, ja viikoittaisissa kokouksissa käy keskimäärin 20 henkeä.
Tämän erikoistyön menestyksen innostamina 29 julistajaa Arpoadorin seurakunnasta lähti saarnaamaan noin 500 kilometrin päässä sijaitsevaan Mutumin kaupunkiin. ”Saimme aivan erinomaisen vastaanoton”, sanoi ryhmää johtanut vanhin. ”Useimmat ihmiset kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja kiinnostuneina, että aloitimme 170 raamatuntutkistelua, ja uskomme monien niistä jatkuvan.” Kahden viikon aikana julistajat saarnasivat keskimäärin 90 tuntia kukin ja levittivät ihmisille lähes 1 100 julkaisua. Veljien pitämissä esitelmissä oli läsnä enimmillään 181 henkeä.
Muutaman kuukauden kuluttua seurakunta vuokrasi hienon talon Mutumin keskustasta käytettäväksi valtakunnansalina ja tienraivaajien kotina. Kaksi sinne määrättyä tienraivaajasisarta kirjoitti ensimmäisessä raportissaan Seuralle muun muassa seuraavaa: ”Kun tutkisteluja on jo aloitettu niin paljon, tarvitsemme lisää tienraivaajia. Vaikka Rio de Janeirosta tulevat veljet auttavatkin meitä kerran kuussa, niin työmäärä on suunnaton. Aina yhdeksän kymmenestä puhuteltavasta pyytää meitä tulemaan uudelleen. Tarvitsemme apua myös kokousten johtamisessa.” Kolmas tienraivaaja on nyt mennyt heidän avukseen.
Ihmisten elämä muuttuu
On ollut hyvin kannustavaa nähdä, miten totuus juurtuu ja tuottaa hyvää hedelmää. Eräs kiinnostunut kirjoitti: ”Raamatun tuntemuksen saaminen on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Elämäni on muuttunut paremmaksi, enkä tarvitse enää rauhoittavia lääkkeitä. – – Palkitkoon Jehova teille kaiken, mitä olette tehneet hyväkseni.”
Muuan toinen nainen sanoi: ”Olen todella ihmeissäni siitä, miten Jehova on avannut silmäni. Vaikka isoäitini kuoli tällä viikolla, minulla on nyt toivo nähdä hänet jälleen. Toivon, että minut kastetaan, mutta haluan ensin valmistautua hyvin. Siunatkoon Jehova teitä sen vuoksi, että olette tulleet tänne osoittamaan meille ikuiseen elämään johtavan kapean tien.” Vielä eräs sanoi: ”Haluan kertoa teille, että lakkasin kuukausi sitten tupakoimasta. Olen hyvin iloinen lehdestä, jonka lähetitte minulle. Siinä oli monia hyviä ajatuksia, jotka auttoivat minua tekemään sen.” Varmasti elonkorjuu antaa hyvän syyn iloitsemiseen.
Sellaiset siunaukset eivät ole kuitenkaan tulleet ilman ponnisteluja. Esimerkiksi kun eräs nainen ja hänen tyttärensä alkoivat tutkia, niin paikallinen pappi varoitti heitä, että jos he menisivät Jehovan todistajien kokouksiin, hän erottaisi heidät kirkosta. Uhkauksista välittämättä he menivät kokouksiin. Entiset ystävät hylkäsivät silloin heidät, ja jotkut heistä syyttivät, että he olivat tulleet hulluiksi, koska ”tuota Jehovaa” ei esiinny katolisessa Raamatussa. Koska tuo nainen ei onnistunut löytämään Jehovan nimeä katolisesta Raamatustaan, hän pyysi naapureita tulemaan luokseen sinä päivänä, jolloin hänellä olisi tutkistelu tienraivaajien kanssa. Eräs nainen tuli mukanaan katolinen Paulinan raamatunkäännös. Kun hän luki Jumalan nimen 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviitteestä, hän suostui siihen, että hänen kotonaan alettaisiin pitää raamatuntutkistelua.
Osallistukaamme täysin määrin elonkorjuuseen
Miten tämä harvoin käydyllä alueella palveleminen vaikutti työntekijöihin itseensä? Eräs Valtakunnan julistaja sanoi: ”Tämä toiminta vahvisti uskoamme ja suhdettamme Jehovaan ja auttoi meitä tarkistamaan arvojärjestystämme.” Toinen julistaja totesi: ”Nuo kaksi viikkoa lisäsivät rakkauttani veljiini, jotka palvelevat yhtenä perheenä mielessään yksi tavoite: etsiä lisää nöyriä ihmisiä. Se sai minut rakastamaan entistä enemmän niitä, jotka ottavat sanomamme vastaan, usein kyyneleet silmissään ja ilmaisten todellista totuuden janoa. Ja ennen kaikkea tunsin Jehovan rakkauden siinä, että hän antoi meille edun palvella häntä.”
Muuan vanhin, joka osallistui saarnaamiseen harvoin käydyllä alueella, kertoi, miten erilaista on elämä siellä verrattuna suurkaupunkeihin. Hän sanoi: ”En voi olla ajattelematta, miten suuresti monien veljien elämä rikastuisi, jos he muuttaisivat sisämaahan. Siellä ei ole juuri lainkaan väkivaltaa. Pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa eläminen tulee paljon halvemmaksi ja suo myös enemmän mahdollisuuksia seurustelemiseen veljiemme kanssa ja enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Voisivatko useammat eläkkeelle jääneet veljet, nuoret, joilla ei ole paljon perhevastuuta, tai ne veljet, joiden työ suo mahdollisuuden muuttaa, tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja tuottaa iloa itselleen, Jehovalle ja lähimmäisilleen?”
Tämä raportti Brasilian harvoin käydyltä alueelta todistaa, että pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Vain kahdessa vuodessa tällä kentällä tehty työ on johtanut 191 uuden seurakunnan ja ryhmän perustamiseen. On vielä paljon tehtävää, mutta varmasti Jehova antaa jatkuvasti siunauksensa, kun useammat Valtakunnan julistajat osallistuvat hedelmälliseen elonkorjuuseen. Voitko sinä osallistua siihen suuremmassa määrin? - m.naat
ei onnistunut kirjoitti:
Eräässä kaupungissa pappi sanoi, ettei ihmisten pitäisi kuunnella Jehovan todistajia eikä mennä kokoukseen, jonka nämä suunnittelivat pitää. Hän järjesti kokouksen ajaksi myös erikoismessun ja pani sen kuulumaan täydellä voimalla kovaäänisestä kirkon ulkopuolelle. Hänen ponnisteluistaan huolimatta kokouksessa oli kuitenkin läsnä 29 paikallista asukasta vierailijoiden lisäksi.
Naapurikaupungissa tilanne oli aivan erilainen. Pappi kehotti siellä ihmisiä kuuntelemaan, kun todistajat tulivat heidän luokseen. Niinpä 168 henkeä oli läsnä ensimmäisessä kokouksessa. Myöhemmin hän kehotti heitä kiinnittämään huomiota siihen, miten Jehovan todistajat viettävät muistonviettoa, koska hänen sanojensa mukaan ”he tekevät sen oikealla tavalla”. Niiden kahden viikon aikana, joina Valtakuntaa saarnattiin tuolla alueella, levitettiin 1 014 kirjaa ja 1 052 lehteä ja kirjasta.
Ponnistelujen jatkaminen toi siunauksia
Kuukautta myöhemmin 34 Valtakunnan julistajaa palasi huolehtimaan ensimmäisen vierailun aikana aloitetuista raamatuntutkisteluista. Johdon ottanut kristitty vanhin kirjoitti: ”Oli sykähdyttävää nähdä, miten kiinnostuneet toivottivat meidät tervetulleiksi kiitoksin ja silmissään ilon kyyneleitä.” Muuan sisar muistelee, että lounasravintolassa häntä ja muita todistajia lähestyi nainen, joka ”kyyneleet silmissään pyysi meitä tulemaan ja tutkimaan hänen kanssaan”. Eräs toinen nainen tutki kolme kertaa sen viikon aikana, jonka todistajat olivat siellä. Joka kerta hän oli valmistautunut aineistoon ja odotti tutkistelua. Nainen sanoi alkaneensa rukoilla tosi Jumalaa Jehovaa. ”Juuri tätä olen sydämessäni aina odottanut”, hän lisäsi.
Myöhemmin kaksi tienraivaajaa määrättiin huolehtimaan tällä alueella asuvista kiinnostuneista. ”Niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia”, kuten ensimmäisellä vuosisadalla. (Apostolien teot 13:48) Sen samarialaisen naisen tavoin, jolle Jeesus antoi todistusta Jaakobin lähteellä, he alkoivat puhua oppimistaan asioista toisille. (Johannes 4:5–30) Nykyään kuusi muuta palvelee kahden tienraivaajan kanssa, ja viikoittaisissa kokouksissa käy keskimäärin 20 henkeä.
Tämän erikoistyön menestyksen innostamina 29 julistajaa Arpoadorin seurakunnasta lähti saarnaamaan noin 500 kilometrin päässä sijaitsevaan Mutumin kaupunkiin. ”Saimme aivan erinomaisen vastaanoton”, sanoi ryhmää johtanut vanhin. ”Useimmat ihmiset kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja kiinnostuneina, että aloitimme 170 raamatuntutkistelua, ja uskomme monien niistä jatkuvan.” Kahden viikon aikana julistajat saarnasivat keskimäärin 90 tuntia kukin ja levittivät ihmisille lähes 1 100 julkaisua. Veljien pitämissä esitelmissä oli läsnä enimmillään 181 henkeä.
Muutaman kuukauden kuluttua seurakunta vuokrasi hienon talon Mutumin keskustasta käytettäväksi valtakunnansalina ja tienraivaajien kotina. Kaksi sinne määrättyä tienraivaajasisarta kirjoitti ensimmäisessä raportissaan Seuralle muun muassa seuraavaa: ”Kun tutkisteluja on jo aloitettu niin paljon, tarvitsemme lisää tienraivaajia. Vaikka Rio de Janeirosta tulevat veljet auttavatkin meitä kerran kuussa, niin työmäärä on suunnaton. Aina yhdeksän kymmenestä puhuteltavasta pyytää meitä tulemaan uudelleen. Tarvitsemme apua myös kokousten johtamisessa.” Kolmas tienraivaaja on nyt mennyt heidän avukseen.
Ihmisten elämä muuttuu
On ollut hyvin kannustavaa nähdä, miten totuus juurtuu ja tuottaa hyvää hedelmää. Eräs kiinnostunut kirjoitti: ”Raamatun tuntemuksen saaminen on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Elämäni on muuttunut paremmaksi, enkä tarvitse enää rauhoittavia lääkkeitä. – – Palkitkoon Jehova teille kaiken, mitä olette tehneet hyväkseni.”
Muuan toinen nainen sanoi: ”Olen todella ihmeissäni siitä, miten Jehova on avannut silmäni. Vaikka isoäitini kuoli tällä viikolla, minulla on nyt toivo nähdä hänet jälleen. Toivon, että minut kastetaan, mutta haluan ensin valmistautua hyvin. Siunatkoon Jehova teitä sen vuoksi, että olette tulleet tänne osoittamaan meille ikuiseen elämään johtavan kapean tien.” Vielä eräs sanoi: ”Haluan kertoa teille, että lakkasin kuukausi sitten tupakoimasta. Olen hyvin iloinen lehdestä, jonka lähetitte minulle. Siinä oli monia hyviä ajatuksia, jotka auttoivat minua tekemään sen.” Varmasti elonkorjuu antaa hyvän syyn iloitsemiseen.
Sellaiset siunaukset eivät ole kuitenkaan tulleet ilman ponnisteluja. Esimerkiksi kun eräs nainen ja hänen tyttärensä alkoivat tutkia, niin paikallinen pappi varoitti heitä, että jos he menisivät Jehovan todistajien kokouksiin, hän erottaisi heidät kirkosta. Uhkauksista välittämättä he menivät kokouksiin. Entiset ystävät hylkäsivät silloin heidät, ja jotkut heistä syyttivät, että he olivat tulleet hulluiksi, koska ”tuota Jehovaa” ei esiinny katolisessa Raamatussa. Koska tuo nainen ei onnistunut löytämään Jehovan nimeä katolisesta Raamatustaan, hän pyysi naapureita tulemaan luokseen sinä päivänä, jolloin hänellä olisi tutkistelu tienraivaajien kanssa. Eräs nainen tuli mukanaan katolinen Paulinan raamatunkäännös. Kun hän luki Jumalan nimen 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviitteestä, hän suostui siihen, että hänen kotonaan alettaisiin pitää raamatuntutkistelua.
Osallistukaamme täysin määrin elonkorjuuseen
Miten tämä harvoin käydyllä alueella palveleminen vaikutti työntekijöihin itseensä? Eräs Valtakunnan julistaja sanoi: ”Tämä toiminta vahvisti uskoamme ja suhdettamme Jehovaan ja auttoi meitä tarkistamaan arvojärjestystämme.” Toinen julistaja totesi: ”Nuo kaksi viikkoa lisäsivät rakkauttani veljiini, jotka palvelevat yhtenä perheenä mielessään yksi tavoite: etsiä lisää nöyriä ihmisiä. Se sai minut rakastamaan entistä enemmän niitä, jotka ottavat sanomamme vastaan, usein kyyneleet silmissään ja ilmaisten todellista totuuden janoa. Ja ennen kaikkea tunsin Jehovan rakkauden siinä, että hän antoi meille edun palvella häntä.”
Muuan vanhin, joka osallistui saarnaamiseen harvoin käydyllä alueella, kertoi, miten erilaista on elämä siellä verrattuna suurkaupunkeihin. Hän sanoi: ”En voi olla ajattelematta, miten suuresti monien veljien elämä rikastuisi, jos he muuttaisivat sisämaahan. Siellä ei ole juuri lainkaan väkivaltaa. Pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa eläminen tulee paljon halvemmaksi ja suo myös enemmän mahdollisuuksia seurustelemiseen veljiemme kanssa ja enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Voisivatko useammat eläkkeelle jääneet veljet, nuoret, joilla ei ole paljon perhevastuuta, tai ne veljet, joiden työ suo mahdollisuuden muuttaa, tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja tuottaa iloa itselleen, Jehovalle ja lähimmäisilleen?”
Tämä raportti Brasilian harvoin käydyltä alueelta todistaa, että pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Vain kahdessa vuodessa tällä kentällä tehty työ on johtanut 191 uuden seurakunnan ja ryhmän perustamiseen. On vielä paljon tehtävää, mutta varmasti Jehova antaa jatkuvasti siunauksensa, kun useammat Valtakunnan julistajat osallistuvat hedelmälliseen elonkorjuuseen. Voitko sinä osallistua siihen suuremmassa määrin?Kyllähän niistäkin joku sekoaa.
Tässä yx entinen jt-pappi.
Eli ei tarvitse etsiä 5 miljoonaa niin löytyy yx joka näki mitä Jt-harhaoppi on.Kiitos Herralle Jeesukselle että Hän päästi minut valoonsa. - Ohdake
Ekadho.. kirjoitti:
En tiedä kerro niin voin tarkastella teidän uskontoanne toimiiko se Raamatun ohjeiden mukaan?
>>En tiedä kerro niin voin tarkastella teidän uskontoanne toimiiko se Raamatun ohjeiden mukaan?>>
Eikö sinun tulisi tarkastella MINUN USKOANI, onko se Raamatun mukainen.
Minä en usko pelastuvani sen takia, että kuulun johonkin tiettyyn uskontokuntaan. Eikä Raamattu kerro, että kenenkään seurakunta voisi ketään pelastaa. - Niinpä.....
m.naat kirjoitti:
Kyllähän niistäkin joku sekoaa.
Tässä yx entinen jt-pappi.
Eli ei tarvitse etsiä 5 miljoonaa niin löytyy yx joka näki mitä Jt-harhaoppi on.Kiitos Herralle Jeesukselle että Hän päästi minut valoonsa.Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?Siis katumattomat väärintekijät.Papit vihkii homopareja ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.
- m.naat
Niinpä..... kirjoitti:
Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?Siis katumattomat väärintekijät.Papit vihkii homopareja ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.
Itse en kuulu mihinkään kirkkoon.
Kirkossa on enemmistö pappeja jotka eivät tee mainitsemiasi asioita eikä hyväksy niitä.
Sitten on uskovia jotka eivät kuulu kirkkoon tai kuuluvat johonkin kirkosta erkaantuneeseen seurakuntaan,jotka ovat täynnänsä uudestisyntyneitä uskovia.Pyöreästi arvioni on noin 100.000 pelkästään suomessa.
Jos puhun uskovista niin tarkoitan lähinnä näitä.
Mutta on muistettava että kansankirkossamme on uskovia jotka ei tee ja hyväksy mainitsemiasi asioita.
Onhan teidänkin uskonnossanne valhetta ja salailua,asioita mistä ei saa puhua koska niihin ei ole teillä selitystä.Miksi?Silloin käytetään vain kulunutta fraasia:"odota jehovaa".Se on teidän vastauksenne olemassa oleviin ongelmiin.
Miksei kirkon sisälläkin voida siksi sanoa:"ei ole vielä elonkorjuun korjaaja ulottanut sirppiänsä valtakirkkoon".Siksi odotamme Jeesusta. - Jerobeam
Ikinä kirjoitti:
Kuka oli ensimmäisen valheen esittäjä?
Jeesus Kristus sanoi, kuka ensimmäinen valehtelija oli, ja osoitti, ettei se ollut ihminen. Jeesus sanoi: ”Kun hän [Saatana] puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44) Ensimmäinen valehtelija oli siis Saatana Panettelija. Milloin hän alkoi esittää valheita? Raamattu kertoo hänen aloittaneen valehtelemisen pian sen jälkeen, kun ihmiskunnan historia sai alkunsa.
Tämä tapahtuma on merkitty muistiin Raamattuun 1. Mooseksen kirjaan, ja valhe koski ihmiskunnalle elintärkeää asiaa. Jumala osoitti ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, että hänen elämänsä jatkuminen riippui tottelevaisuudesta. Hän antoi Aadamin noudatettavaksi yksinkertaisen lain ja sanoi, että jos Aadam ei noudattaisi sitä, niin hänen pitäisi ”kuolemalla kuoleman”. Mutta Saatana valehteli pahansuopaisesti ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Tämä oli ensimmäinen niistä miljardeista valheista, joita planeettamme Maan päällä on kuultu. – 1. Mooseksen kirja 2:17; 3:4.
Monet eivät usko nykyään tähän Raamatun kertomukseen. Jeesus, totuudellisin koskaan elänyt ihminen, vahvisti kuitenkin, ettei 1. Mooseksen kirjan kertomus ole tarua vaan paikkansapitävää historiaa. (Matteus 19:4, 5) Tuo valhe vaikuttaa meihin vielä nykyäänkin. Se merkitsi ihmiskunnalle onnettomuutta.
Miten ensimmäinen valhe on vaikuttanut sinuun
VUONNA 1981 oli Intiassa juna lähestymässä siltaa, kun veturinkuljettaja huomasi yhtäkkiä lehmän raiteilla. Hän jarrutti rajusti. Juna suistui kiskoilta ja seitsemän täysinäistä matkustajavaunua syöksyi alla olevaan jokeen. Yli 800 ihmistä menetti henkensä. Tällä tavoin pieni asia – raiteilla seisonut lehmä – aiheutti suuronnettomuuden. Samankaltainen tapaus sattui Eedenissä, Jumalan puutarhassa.
Eedenin on täytynyt olla ihastuttava paikka. Siellä oli paljon erilaisia puita, kukkia, eläimiä ja lintuja. Siellä oli sopusointuista ja rauhallista. Se oli todella paratiisi. Aadam ja Eeva iloitsivat varmasti Jumalan kätten työstä. Heillä oli myös erittäin mielenkiintoiset tulevaisuudennäkymät. Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Mooseksen kirja 1:28) Heillä oli myös aivan yksinkertainen uskonto: Jumalan tahdon toteuttaminen.
Enkelitkin olivat hyvin kiinnostuneita tästä ihmiskunnan onnellisesta alusta. Yksi enkeli oli kuitenkin erilainen. Hänen osoittamaansa kiinnostukseen liittyi myös itsekkyyttä. Hän halusi kiihkeästi ihmisten palvovan häntä ja punoi juonia päästäkseen maailman ”jumalaksi” eli hallitsijaksi. Hänestä tuli siten Saatana, joka nimi tarkoittaa ’vastustajaa’. – Ks. Luukas 4:5–8; 2. Korinttolaisille 4:4.
Jehova Jumala kielsi Aadamia syömästä erään puun hedelmää. Tämä oli yksinkertainen koetus. Selviytymällä tästä koetuksesta Aadamilla ja hänen vaimollaan oli mahdollisuus osoittaa haluavansa todella palvella Jumalaa. Jehova esitti lisäksi seuraavan varoituksen: ”Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt [kielletyn hedelmän], pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Mooseksen kirja 2:17) Ikuisen elämän lahjaa ei ollut tarkoitus antaa tottelemattomille kapinoitsijoille.
Nyt Saatana näki tilaisuutensa tulleen. Hän houkutteli käärmeen välityksellä Eevan ottamaan kielletyn hedelmän ja sanoi: ”Ette suinkaan kuole.” Sitten hän sanoi tuosta puusta: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5) Mikä loistava tarjous – tulla Jumalan kaltaiseksi! Mutta Saatana valehteli. Eeva kuitenkin uskoi hänen sanansa ja söi tottelemattomasti kielletystä hedelmästä. Myöhemmin hän tarjosi sitä Aadamille, ja tämä syyllistyi samaan syntiin. Mitä siitä seurasi?
Tuo ratkaiseva teko ”suisti raiteilta” koko ihmiskunnan ja johti onnettomuuteen. Ensimmäinen ihmispari menetti heti paratiisin. He menettivät aikanaan myös henkensä ja he muuttuivat jälleen maaksi, josta heidät oli tehty. (1. Mooseksen kirja 3:19) Ikävä kyllä kaikki heidän lapsensa – kaikki ihmiskuntaan kuuluvat – syntyivät sen vuoksi paratiisin ulkopuolella syntisinä ja kuolemaan tuomittuina. – Roomalaisille 5:12.
Näytti siltä, että Saatana oli voittanut. Hän oli nyt ”jumala”, ja ihmiskunta seurasi häntä eikä Luojaa. Mutta hän ei ollut todellisuudessa voittanut. Hän oli vain antanut ensimmäisen iskun siinä taistelussa, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Jehova ryhtyi heti tekemään tehottomaksi Saatanan valheen seurauksia. Hän sanoi Saatanalle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Mooseksen kirja 3:15.
Tässä Raamatun ensimmäisessä profetiassa ennustetaan Saatanan kärsivän lopulta tappion, jonka aiheuttaa ”siemen”. Kuka tuo siemen on? Se pysyi kauan salaisuutena.
Tämän maailman Jumala
Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Aadamin ja Eevan jälkeläiset päättivät jäljitellä vanhempiaan ja olla tottelemattomia Jumalalle. He arvostivat enemmän Saatanan tarjoamaa riippumattomuutta. Lopulta Jumalan vastustaminen keskittyi Mesopotamia-nimiselle alueelle, joka sijaitsee Tigriin ja Eufratin välissä.
Tuon kapinan ihmisjohtaja oli Nimrod-niminen mies. Raamattu kertoo hänen olleen ensimmäinen kuningas ja imperiumin rakentaja. Hän vastusti Jumalaa kaikissa toimissaan, ja sen vuoksi Raamattu sanookin: ”Hän esiintyi mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastustamassa.” Hän aloitti valtakuntansa laajentamisen Baabelista, josta muodostui myöhemmin Babylonin kaupunki. – 1. Mooseksen kirja 10:9, 10, UM.
Poliittinen sorto ja julmuus sai siis alkunsa Baabelista. Siellä syntyivät myös uudet uskonnolliset teoriat. Ensimmäinen valhe, toisin sanoen se, että syntiin langennut Eeva ei todellisuudessa kuolisi, oli paljastunut, sillä Eeva kuoli. Nyt tuota valhetta ruvettiin opettamaan kaunistellussa muodossa. Sanottiin, että ihmisessä on kuolematon osa, joka jää eloon kuoleman jälkeen ja elää edelleen näkymättömässä maailmassa. Tämä oppi johti siihen, että ihmiset alkoivat uskoa helvetin tuleen, spiritismiin, esi-isien palvontaan ja moniin muihin valheellisiin opetuksiin.
Muinaisessa Baabelissa eli Babylonissa syntyneet uskonnolliset teoriat levisivät kaikkialle maailmaan. Eräs asiantuntija, joka oli pannut merkille useimpien maailman uskontojen väliset yleiset yhtäläisyydet, sanoi että niiden ”on täytynyt saada uskonnolliset käsityksensä samasta lähteestä”. (Eversti J. Garnier, The Worship of the Dead) Tuo lähde oli muinainen Babylon. Tätä Babylonista alkunsa saanutta maailmanlaajuista uskontojärjestelmää sanotaan Raamatussa ”Suureksi Babyloniksi, maan porttojen ja iljetysten äidiksi”. – Ilmestys 17:5.
Saatanan esittämä ensimmäinen valhe johti siis yleisen poliittisen sorron ja väärän uskonnon syntymiseen. Mutta mitä kehitysvaiheita liittyi siihen ”siemeneen”, jonka Jumala ennusti tekevän tyhjäksi Saatanan ja hänen suunnitelmansa?
Tämän junan tavoin koko ihmiskunta on ”suistunut kiskoilta”. Tiedätkö miten se on tapahtunut?
Ensimmäisen valheen vaikutusten kumoaminen
KAIKKI eivät seuranneet Saatanaa eivätkä hyväksyneet hänen uskonnollisia uudistuksiaan. Esimerkiksi Aabraham palvoi edelleen tosi Jumalaa. Hän uskoi elämän riippuvan viime kädessä Jumalan tottelemisesta. Jehova siunasi hänet sen vuoksi sanoen: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 22:18) Mitä tämä tarkoitti? Tämän kauan sitten Eedenissä luvatun ”siemenen” piti selvästikin ilmaantua Aabrahamin jälkeläisten keskuudesta. – Galatalaisille 3:16.
Myöhemmin uskollisille paljastettiin muita ”siementä” koskevia yksityiskohtia. Hänen oli määrä syntyä Juudan sukukuntaan ja olla kuningas Daavidin jälkeläinen. Hän syntyisi neitsyestä Betlehemin kaupungissa. (1. Mooseksen kirja 49:10; 2. Samuelin kirja 7:16; Jesaja 7:14; Miika 5:1) Kun määräaika koitti, luvattu ”siemen” syntyi täsmälleen oikeassa paikassa täsmälleen oikeaan sukuun. Hän oli Jeesus, jota alettiin myöhemmin kutsua Kristukseksi. – Luukas 2:8–11.
Saatanan maailma oli Jeesuksen syntymän aikaan synkässä uskonnollisessa pimeydessä. Rooman, siihen mennessä mahtavimman maailmanvallan, alaisuudessa kukoistivat monet babylonilaisen uskonnon eri muodot. Monet uskollisen Aabrahamin jälkeläisistä, israelilaisista, olivat luopuneet tosi palvonnasta. Heidän uskonnolliset johtajansa olivat omavanhurskaita ja ylpeitä. Jotkut olivat omaksuneet babylonilaisia opetuksia. Juutalainen historioitsija Josephus kertoo fariseusten (huomattavan uskonnollisen lahkon) uskoneen, että ”sieluissa on kuolematon voima” ja ”että pahojen ihmisten sieluja rangaistaan ikuisesti”.
Jeesus pystyi ohjaamaan monet takaisin puhtaaseen palvontaan. Hän opetti seuraajilleen, ettei näiden tulisi olla uskonnollisesti eikä poliittisesti ”osa” Saatanan asiainjärjestelmästä. (Johannes 15:19) Hän paransi sairaita, herätti kuolleita ja osoitti syvää myötätuntoa nöyriä kohtaan. He rakastivat Jeesusta, mutta monet papit vihasivat häntä, koska hän paljasti heidän sortavat tapansa ja väärät opetuksensa. Sen vuoksi he lopulta surmauttivat hänet.
Jeesuksen kuollessa näytti varmasti siltä, että Saatana sai voiton, mutta hänen mahdollinen voittonsa oli lyhytaikainen. Jumala herätti pian Jeesuksen kuolleista henkielämään. Ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen avulla Jumala edisti suuresti Saatanan valheen pahimpien vaikutusten kumoamista. Hän teki mahdolliseksi sen, että ne jotka halusivat vaeltaa totuudessa, saattoivat saada takaisin sen elämän, jonka Aadam oli menettänyt olemalla tottelematon. ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali, ”niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” – 1. Korinttolaisille 15:22–26.
Kristillisyys ja luopumus
Ihmiset saattoivat sen jälkeen vapautua synnistä ja kuolemasta. Paratiisi ennallistettaisiin Jumalan valtakunnan välityksellä, jonka hallitsija olisi ylösnoussut Jeesus Kristus. Joillakin ihmisillä olisi jopa etu osallistua tuohon Valtakunnan hallitukseen. Tämä voimakas sanoma, jota julistettiin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, vetosi monien ihmisten sydämeen. Kristuksen seuraajista, joita ruvettiin myöhemmin kutsumaan kristityiksi, muodostettiin Jerusalemissa seurakunta, jonka jäsenten lukumäärä nousi pian tuhansiin.
Saatana teki raivoissaan hyökkäyksen. Pian Jerusalemissa kuoli kristittyjä uskonsa puolesta. Vainon vuoksi monet joutuivat lähtemään kaupungista, mutta he veivät ”hyvän uutisen” mukanaan. Ensin samarialaisia ja myöhemmin pakanoita kastettiin kristityiksi. Muutamassa vuosikymmenessä sanoma oli levinnyt kaikkialle silloin tunnettuun maailmaan. Ne olivat vaiheikkaita aikoja! – Apostolien teot 17:6; Kolossalaisille 1:23.
Lopulta sadistisen keisari Neron aikana Rooman imperiumi kohdisti voimansa kristillisyyttä vastaan. Kristittyjen palavat ruumiit olivat soihtuina roomalaisten juhlissa. Areenoilla kristittyjen kimppuun päästettiin petoeläimiä. Tästä huolimatta kristillisyys levisi jatkuvasti. Saatanalla oli kuitenkin myös muita keinoja.
Turmeltuminen seurakunnan sisäpuolella
Apostoli Paavali oli varoittanut Kolossan kristittyjä: ”Olkaa varuillanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan petollisella ja tyhjällä viisaudella.” (Kolossalaisille 2:8, Uusi testamentti nykysuomeksi) Hän oli sanonut Efesoksen vanhimmille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30) Hänen varoituksensa alkoi nyt käydä toteen. Seurakuntiin soluttautui petollisia aineksia, jotka ovelien ja näennäisesti johdonmukaisten väitteiden avulla heikensivät vähitellen monien seurakunnan jäsenten intoa.
Muutaman sadan vuoden kuluttua oli kehittynyt suosittu kristillisyyden muoto, jonka epäraamatulliset opetukset olivat täysin turmelleet. Babylonilainen oppi sielun kuolemattomuudesta oli vakiintunut. Palvottiin kolminaisuutta, joka oli Babylonissa aiemmin palvottujen jumalten kolminaisuuksien kaltainen. Opetettiin aluksi helvetin tulta ja myöhemmin kiirastulta koskevia oppeja. ”Jumalan äidille” esitettiin rukouksia. Rooman keisarin Konstantinuksen aikana tämä luopiokristillisyys ei suinkaan pysynyt erossa maailmasta, vaan siitä tuli tuon imperiumin valtionuskonto.
Jeesus oli ennustanut, että apostolien kuoleman jälkeen maailmaan tulisi valekristillisyyden siemen ja että väärät kristityt ja tosi kristityt kasvaisivat rinnakkain ”elonkorjuuseen” asti. (Matteus 13:24–30, 36–43) Tämä toteutui parhaillaan. Vahvistuttuaan valekristillisyys kääntyi pahoin aikein niitä vastaan, jotka eivät noudattaneet sen esimerkkiä. Joitakuita kristityiksi tunnustautuneita poltettiin elävältä uskonsa vuoksi, mutta tällä kertaa heidän palavat ruumiinsa valaisivat paikalla olleiden munkkien ja pappien kasvoja.
Satojen vuosien ajan Raamatun valo kajasti vain himmeänä. Jumalan sana kahlittiin latinaan, kuolevaan kieleen, ja niitä jotka käänsivät sitä tavallisille kielille, vainottiin julmasti. Raamattu säilyi tästä huolimatta. Samoin säilyi tosi kristillisyys, kuten Jeesus oli ennustanutkin. Molemmat ovat olemassa nykyäänkin.
Paratiisi ennallistetaan
Tuo yksi tuhansia vuosia sitten Eedenin puutarhassa esitetty valhe tuotti todella onnettomuutta ihmisperheelle. Se aiheutti sanomatonta kärsimystä. Onneksi ihmiskunnan ei enää tarvitse kärsiä sen huonoista seurauksista kovin kauan.
Jeesus ilmaantui ”siemenenä”, jonka oli määrä tehdä tyhjäksi Saatana ja hänen suunnitelmansa. Kuolemansa jälkeen Jeesus herätettiin henkielämään, ja hän nousi taivaaseen ’odottamaan, kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa alustaksi’. (Heprealaisille 10:13) Todisteet osoittavat, että tämä odotusaika on nyt ohi. Profetiat ja Raamatun ajanlasku osoittavat, että vuonna 1914 Jeesus ’saapui kirkkaudessaan’ hallitsemaan taivaallisena kuninkaana. – Ks. Matteus 24, 25; Markus 13; Luukas 21.
Tämä merkitsee sitä että Saatanalla, valheen keksijällä, on vain lyhyt aika jäljellä. (Ilmestys 12:12) Ne maailmanlaajuiset mullistukset, joita ihmiskunta on kokenut vuodesta 1914 lähtien, todistavat hänen olevan hyvin vihoissaan tämän vuoksi. Pian hän sekä hänen valheensa pohjalta kehittyneet sortavat poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. – Daniel 2:44; Ilmestys 18:4–8.
Se on todella suuri helpotus ihmiskunnalle! Jumalan alkuperäisen puutarhan rauha, kauneus ja onnellisuus ennallistetaan lopultakin, ja koko maapallosta tehdään paratiisi. (Ilmestys 21:3, 4) Haluatko sinä nähdä tämän? Jumalan tahto on, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4) Miksi et käyttäisi hyödyksesi sitä huomaavaisuutta, jota Jehova Jumala osoittaa sinulle? Karta Saatanan valheita ja etsi totuutta Jumalan sanasta Raamatusta. Jos toimit näin, voit päästä todistamaan tuon demonisen ensimmäisen valheen onnettomien seurausten lopullista ja täydellistä kumoamista.Olitko kesän piirikonventissa?
Osallistuitko julkisten lupausten tekoon?
Kertoisitko miten väite "JT ei valehtele
ikinä" pitää kohdallasi paikkansa jos
lupasit pysyä poissa luopioisivuilta?
Hypokraatti. - Ohdake
Niinpä..... kirjoitti:
Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?Siis katumattomat väärintekijät.Papit vihkii homopareja ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.
>>Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?>>
Mikäs olisi sellainen järjestelmä, joka kyttäisi ihmisiä je heidän tekemisiään nyky-yhteiskunnassa, jotta voisi raportoida jokaisen seurakuntalaisen tekemiset kirkkoon?
Luulenpa kuule, ettei tappajilla ja raiskaajilla ole suurtakaan halua käydä seurakuntien tilaisuuksissa, jos eivät oikeasti KADU väärintekojaan.
**********
>>Papit vihkii homopareja>>
Mikä seurakunta suomessa vihkii homopareja?
>>ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.>>
Kuka on tämä kirkko?
*************************
>>Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.>>
Kieltämättä melkoisia "tosopalvojia" ovatkin.
>>Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.>>
Eiköhän. Merkit ovat jo hyvin nähtävissä. Osaat löytää viat luterilaisesta kirkosta, yleistää riittävästi ja pitää jt:iä muita parempina. - väärä uskonto
Ohdake kirjoitti:
>>Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?>>
Mikäs olisi sellainen järjestelmä, joka kyttäisi ihmisiä je heidän tekemisiään nyky-yhteiskunnassa, jotta voisi raportoida jokaisen seurakuntalaisen tekemiset kirkkoon?
Luulenpa kuule, ettei tappajilla ja raiskaajilla ole suurtakaan halua käydä seurakuntien tilaisuuksissa, jos eivät oikeasti KADU väärintekojaan.
**********
>>Papit vihkii homopareja>>
Mikä seurakunta suomessa vihkii homopareja?
>>ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.>>
Kuka on tämä kirkko?
*************************
>>Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.>>
Kieltämättä melkoisia "tosopalvojia" ovatkin.
>>Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.>>
Eiköhän. Merkit ovat jo hyvin nähtävissä. Osaat löytää viat luterilaisesta kirkosta, yleistää riittävästi ja pitää jt:iä muita parempina.Mistä kirkkojen jakautuneisuus johtuu?
Kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa on nykyään runsaasti erilaisia uskonkäsityksiä ja tapoja yksinkertaisesti siksi, että he eivät ole pitäneet kiinni Jeesuksen opetuksista. Muuan kirjoittaja toteaa: ”Samoin kuin menneisyydessä niin nykyäänkin uudet kristityt ottavat Raamatusta yleensä sen, mikä sattuu sopimaan heidän tarpeisiinsa – eivätkä piittaa siitä, mikä ei käy yksiin heidän omien uskonnollisten perinteidensä kanssa.” Jeesus ja hänen opetuslapsensa ennustivat, että juuri näin tulisi tapahtumaan.
Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti pyhän hengen ohjauksessa toiselle valvojalle, Timoteukselle: ”Tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.” Kaikkia kristittyjä ei kuitenkaan eksytettäisi. Paavali jatkoi: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” (2. Timoteukselle 4:3–5; Luukas 21:8; Apostolien teot 20:29, 30; 2. Pietarin kirje 2:1–3.) Timoteus ja muut uskolliset kristityt toimivat tuon Jumalalta tulleen neuvon mukaan.
Tosi kristittyjen keskuudessa vallitsee edelleen ykseys
Timoteuksen tavoin tosi kristityt nykyään hylkäävät viisaasti ihmisten järkeilyt ja hyväksyvät oppikysymyksissä auktoriteetiksi ainoastaan Raamatun (Kolossalaisille 2:8; 1. Johanneksen kirje 4:1). Jehovan todistajat jäljittelevät ensimmäisen vuosisadan kristittyjä suorittamalla sananpalvelustaan yli 230 maassa ja viemällä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, Valtakunnan hyvää uutista, ihmisille kaikkialla. Tarkastelemme seuraavaksi neljää huomattavaa tapaa, joilla he kaikki jäljittelevät Jeesusta ja harjoittavat tosi kristillisyyttä asuinpaikastaan riippumatta.
Heidän uskonkäsityksensä perustuvat Jumalan sanaan. (Johannes 17:17.) Eräs belgialainen pappi kirjoitti Jehovan todistajista: ”Yksi asia, jonka voimme oppia heistä, on se, että he ovat halukkaita kuuntelemaan Jumalan sanaa ja että heillä on rohkeutta todistaa siitä.”
He uskovat Jumalan valtakunnan tuovan vapautuksen maapallon ongelmista. (Luukas 8:1.) Barranquillassa Kolumbiassa muuan todistaja puhui Antonion kanssa, joka kannatti innokkaasti erästä poliittista liikettä. Todistaja ei asettunut hänen puolelleen eikä puolustanut mitään muutakaan poliittista ideologiaa. Sen sijaan hän tarjoutui tutkimaan Raamattua Antonion ja hänen sisartensa kanssa maksutta. Pian Antonio tajusi, että Jumalan valtakunta on Kolumbian ja myös muun maailman köyhien ainoa toivo.
He pitävät kunniassa Jumalan nimen. (Matteus 6:9.) Kun Jehovan todistajat tapasivat australialaisen Marian, joka oli harras katolilainen, hän antoi heidän näyttää Raamatusta Jumalan nimen. Millainen oli hänen reaktionsa? ”Kun näin Jumalan nimen Raamatussa ensimmäistä kertaa, minua alkoi itkettää. Olin valtavan liikuttunut siitä tiedosta, että voisin todella tietää Jumalan nimen ja käyttää sitä.” Maria jatkoi Raamatun tutkimista ja oppi vihdoin tuntemaan Jehovan persoonana ja pystyi rakentamaan häneen kestävän suhteen.
Rakkaus yhdistää heidät. (Johannes 13:34, 35.) Erään kanadalaisen lehden pääkirjoituksessa todettiin: ”Uskonnollisesta vakaumuksestanne, tai sen puutteesta, huolimatta teidän täytyy antaa tunnustus niille 4 500:lle Jehovan todistajalle, jotka puolentoista viime viikon aikana työskentelivät kellon ympäri rakentaakseen 2 300 neliömetrin suuruisen konventtisalin Cassidyyn – –. Tämän tekeminen iloisesti, kiistelemättä, riitelemättä ja ilman kunnian tavoittelua on merkki tosi kristillisyydestä.” (The Ladysmith-Chemainus Chronicle.)
Mieti siis näitä todisteita. Samalla kun kristikunnan teologit, lähetystyöntekijät ja kirkossakävijät kamppailevat uhkaavaa eripuran myrskyä vastaan, tosi kristillisyys kukoistaa kautta maailman. Tosi kristityt jatkavat saamassaan tehtävässä saarnaten ja opettaen Jumalan sanaa (Matteus 24:14; 28:19, 20). Jos kuulut niihin, jotka ”huokailevat ja voihkivat” nykyään tapahtuvia inhottavuuksia ja joita vaivaa kristikunnan uskontojen eripuraisuus, kehotamme sinua liittymään Jehovan todistajien kanssa ainoan tosi Jumalan Jehovan yksimieliseen palvontaan (Hesekiel 9:4; Jesaja 2:2–4). - Usko ilman tekoja on kuollut
Ohdake kirjoitti:
>>Entäs pappien oppilaat?No kirkoon kuuluvat jotka tappavat ja raiskaavat ja saavat vielä kuulua kirkkoon?Eikö semmoiset pitäisi eroittaa seurakunnasta?>>
Mikäs olisi sellainen järjestelmä, joka kyttäisi ihmisiä je heidän tekemisiään nyky-yhteiskunnassa, jotta voisi raportoida jokaisen seurakuntalaisen tekemiset kirkkoon?
Luulenpa kuule, ettei tappajilla ja raiskaajilla ole suurtakaan halua käydä seurakuntien tilaisuuksissa, jos eivät oikeasti KADU väärintekojaan.
**********
>>Papit vihkii homopareja>>
Mikä seurakunta suomessa vihkii homopareja?
>>ja kirkko myhäilee tyytyväisenä vaikka Raamattu sen selvästi kieltää.>>
Kuka on tämä kirkko?
*************************
>>Onneksi silmäni ovat avautuneet ja huomaan että ainoa tosopalvoja joukko on Jehovan todistajat.>>
Kieltämättä melkoisia "tosopalvojia" ovatkin.
>>Toivottavasti minustakin vielä sellainen tulee.>>
Eiköhän. Merkit ovat jo hyvin nähtävissä. Osaat löytää viat luterilaisesta kirkosta, yleistää riittävästi ja pitää jt:iä muita parempina.Miten Jumala suhtautuu kristikunnan palvontaan?
”EI JOKAINEN, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan”, sanoi Jeesus Kristus, ”vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me – – tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:21–23.)
Pyhän Sanansa, Raamatun, välityksellä Jumala on tehnyt selväksi, mikä hänen tahtonsa on. Tekevätkö kristikunnan kirkot Jumalan tahdon? Vai ovatko ne niitä, joita Jeesus sanoi ”laittomuuden tekijöiksi”?
Verenvuodatus
Herransa kuolemaa edeltäneenä iltana Pietari oli aloittaa aseellisen yhteenoton sen sotilasosaston kanssa, joka oli lähetetty vangitsemaan Jeesus (Johannes 18:3, 10). Mutta Jeesus sai Pietarin rauhoittumaan ja varoitti tätä: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Tämä selvä varoitus toistetaan Ilmestyksen 13:10:ssä. Ovatko kristikunnan kirkot noudattaneet sitä? Vai ovatko ne osaltaan vastuussa sodista, joita parhaillaan käydään eri puolilla maailmaa?
Toisen maailmansodan aikana murhattiin satojatuhansia serbejä ja kroaatteja uskonnon nimissä. Eräässä tietosanakirjassa kerrotaan, että ”Kroatiassa syntynyt fasistihallitus ryhtyi harjoittamaan ’rodunpuhdistuspolitiikkaa’, joka meni jopa pitemmälle kuin natsien toimet. – – Ilmoitettiin, että yksi kolmasosa serbiväestöstä karkotettaisiin, yksi kolmasosa käännytettäisiin roomalaiskatoliseksi ja yksi kolmasosa likvidoitaisiin. – – Katolisen papiston osittainen yhteistyö näissä toimissa vahingoitti kirkon ja valtion välisiä suhteita vakavasti sodan jälkeen.” (The New Encyclopædia Britannica.) Lukemattomia ihmisiä pakotettiin kääntymään katolilaisuuteen, tai muutoin heidät olisi tapettu; tuhansien muiden ei edes annettu valita. Kokonaisia kyliä — miehiä, naisia ja lapsia — pakotettiin ortodoksisiin kirkkoihinsa, missä heidät surmattiin. Entä vastapuolen kommunistiarmeija? Tukiko uskonto sitäkin?
”Jotkut papit olivat mukana sodassa vallankumouksellisten puolella”, kerrotaan kirjassa History of Yugoslavia. ”Partisaaniarmeijaan liittyi jopa pappeja sekä serbien ortodoksisesta että roomalaiskatolisesta kirkosta”, sanotaan kirjassa Yugoslavia and the New Communism. Uskonnolliset erot lietsovat edelleen sodan liekkejä Balkanilla.
Entäpä Ruanda? Ian Linden, joka toimii Katolisen kirkon kansainvälisten suhteiden instituutin pääsihteerinä, tunnusti The Month -lehdessä: ”Lontoossa toimivan Afrikan oikeudet -nimisen ryhmän tutkimuksissa mainitaan pari esimerkkiä siitä, miten paikalliset katolisen, anglikaani- ja baptistikirkon johtajat vedettiin joko huomaamatta tai käskystä mukaan sotilaiden suorittamaan tappamiseen. – – Ei ole lainkaan epäilystä siitä, että tappamiseen osallistui merkittävä määrä kirkkojen huomattavia kristittyjä.” Taistelu niin sanottujen kristittyjen välillä vitsaa valitettavasti edelleen Keski-Afrikkaa.
Haureus ja aviorikos
Jumalan sanan mukaan sukupuolisuhteet kuuluvat ainoastaan avioliittoon, missä niillä on kunniallinen sija. ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa”, sanotaan Raamatussa, ”ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4.) Tukevatko kirkon johtajat tätä Jumalan opetusta?
Australian anglikaanikirkko julkaisi vuonna 1989 seksuaalisuutta käsittelevän virallisen asiakirjan, jossa annettiin ymmärtää, ettei seksi ennen avioliittoa ole väärin, jos pari on lupautunut kokonaan toisilleen. Vielä tuoreempi on Skotlannin anglikaanikirkon johtajan lausunto: ”Kirkon ei tule tuomita suhteita syntisiksi ja vääriksi. Kirkon täytyy hyväksyä se, että aviorikokseen ovat syynä geenimme.”
Etelä-Afrikassa useat papit ovat puhuneet homoseksuaalisuuden puolesta. Esimerkiksi vuonna 1990 eteläafrikkalaisessa You-lehdessä lainattiin erään huomattavan anglikaanipapin sanoja: ”Raamattu ei sido ikuisesti. – – Uskon, että kirkon suhtautuminen homoihin tulee muuttumaan.” (Ks. vastakohdaksi Roomalaisille 1:26, 27.)
Vuoden 1994 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan seksuaalisuudesta on tullut hallitseva kysymys Amerikan kirkoissa, varsinkin kun on kyse ”homoseksualisteiksi ja lesbolaisiksi tunnustautuvien nimittämisestä pappisvirkaan, homoseksualistien uskonnollisten oikeuksien ymmärtämisestä, ’homoseksuaalisten avioliittojen’ siunaamisesta ja homoseksuaalisuuteen liittyvien elämäntapojen laillistamisesta tai tuomitsemisesta”. Useimmat suuret kirkkokunnat hyväksyvät papit, jotka taistelevat suuremman seksuaalisen vapauden puolesta. Vuoden 1995 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan 55 episkopaalipiispaa allekirjoitti julistuksen, jossa ”vahvistettiin, että homoseksualistien virkanimitys ja virantoimitus on hyväksyttävää”.
Jotkut papit puolustavat homoseksuaalisuutta ja väittävät, ettei Jeesus koskaan puhunut sitä vastaan. Mutta pitääkö se todella paikkansa? Jeesus Kristus julisti, että Jumalan sana on totuus (Johannes 17:17). Se merkitsee sitä, että hän hyväksyi Jumalan kannan homoseksuaalisuudesta. Tuo kanta tuodaan esiin 3. Mooseksen kirjan 18:22:ssa, jossa sanotaan: ”Etkä saa maata miespuolisen kanssa samoin kuin makaat naisen kanssa. Se on inhottavaa.” Lisäksi Jeesus sanoi, että haureus ja aviorikos kuuluisivat siihen ”pahaan [joka] tulee ulos sisältä ja saastuttaa ihmisen” (Markus 7:21–23). Kreikan kielessä haureutta tarkoittavalla sanalla on laajempi merkitys kuin aviorikosta tarkoittavalla sanalla. Se kuvailee kaikkia laillisen avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, myös homoseksuaalisuutta. (Juudaan kirje 7.) Jeesus Kristus varoitti seuraajiaan myös siitä, ettei tullut suvaita ketään sellaista kristityksi tunnustautuvaa opettajaa, joka vähättelee haureuden vakavuutta (Ilmestys 1:1; 2:14, 20).
Kun uskonnolliset johtajat taistelevat homoseksualistien ja lesbolaisten nimittämisen puolesta, niin miten se vaikuttaa heidän kirkkojensa jäseniin, varsinkin nuoriin? Eikö se houkuttelekin kokeilemaan avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita? Jumalan sanassa kristittyjä kehotetaan sitä vastoin ’pakenemaan haureutta’ (1. Korinttilaisille 6:18). Jos uskova toveri lankeaa sellaiseen syntiin, häntä autetaan rakkaudellisesti, jotta hänet saataisiin palautettua Jumalan suosioon (Jaakobin kirje 5:16, 19, 20). Entä jos tuota apua ei oteta vastaan? Raamatussa sanotaan, että jolleivät tällaiset ihmiset kadu, he ’eivät peri Jumalan valtakuntaa’ (1. Korinttilaisille 6:9, 10).
”Kieltävät menemästä naimisiin”
Raamatussa sanotaan, että ”haureuden yleisyyden vuoksi – – parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa” (1. Korinttilaisille 7:2, 9). Tästä viisaasta neuvosta huolimatta monia pappeja vaaditaan elämään selibaatissa eli pysymään naimattomina. ”Selibaattilupaus ei rikkoudu”, selittää Nino Lo Bello kirjassaan The Vatican Papers, ”jos pappi, munkki tai nunna on sukupuolisuhteissa. – – Sukupuolisuhteet voidaan saada anteeksi, kun ne tunnustetaan rehellisesti rippituolissa, mutta kenenkään papin avioliittoa kirkko ei kerta kaikkiaan tunnusta.” Onko tämä opetus tuottanut hyvää vai huonoa hedelmää? (Matteus 7:15–19.)
Vaikka useat papit epäilemättä viettävät moraalisesti puhdasta elämää, on monia, jotka eivät tee niin. Britannica Book of the Year -teoksessa vuodelta 1992 sanottiin, että ”roomalaiskatolisen kirkon kerrotaan maksaneen 300 miljoonaa dollaria [yli 1,4 miljardia markkaa] selvittääkseen tapaukset, joissa papit ovat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön”. Myöhemmin vuoden 1994 laitoksessa sanottiin: ”Monien pappien kuoleminen aidsiin paljasti, että on olemassa homopappeja ja että kohtuuttoman monet – – homoseksualistit olivat tunteneet vetoa ryhtyä papiksi.” Ei ihme, että Raamatun mukaan se, että ’kielletään menemästä naimisiin’, on ’demonien opetus’ (1. Timoteukselle 4:1–3). ”Jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä”, kirjoittaa Peter de Rosa kirjassaan Vicars of Christ, ”että – – [pappien selibaatti] on vahingoittanut moraalia luultavasti enemmän kuin mikään muu länsimainen instituutio mukaan lukien prostituutio. – – [Se] on useimmiten tahrannut kristillisyyden nimen. – – Pakkoselibaatti on johtanut aina ulkokultaisuuteen papiston riveissä. – – Pappi voi langeta vaikka tuhat kertaa, mutta kirkkolaki kieltää häntä menemästä naimisiin edes yhtä ainutta kertaa.”
Kun otetaan huomioon Jumalan suhtautuminen Baalin palvontaan, ei ole vaikeaa havaita, miten hänen täytyy suhtautua kristikunnan jakautuneisiin kirkkoihin. Raamatun viimeinen kirja kutsuu kaikkia väärän palvonnan muotoja yhdellä nimellä ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti”. Raamatussa sanotaan lisäksi, että ”hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä”. (Ilmestys 17:5; 18:24.)
Jumala kehottaa siksi kaikkia niitä, jotka haluavat olla hänen tosi palvojiaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. – – Hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, sillä Jehova Jumala, joka on tuominnut hänet, on voimakas.” (Ilmestys 18:4, 8.)
Nyt herää kysymys: Minne ihmisen tulee mennä, kun hän on lähtenyt ulos väärästä uskonnosta? Millaisen palvonnan Jumala hyväksyy? - vaan
Jerobeam kirjoitti:
Olitko kesän piirikonventissa?
Osallistuitko julkisten lupausten tekoon?
Kertoisitko miten väite "JT ei valehtele
ikinä" pitää kohdallasi paikkansa jos
lupasit pysyä poissa luopioisivuilta?
Hypokraatti.En ole Jehovan todistaja.Seuraan vaan huvittuneena kun luopio pellet koittaa päteä.eihän täällä Jehovantodistajia viitti edes käydä kun täällä lauma klowneja pelleilee.He hee..teidän pitäis mennä sirkukseen sinne klownit kuuluu.
- jo vain
EpäileväTuomas kirjoitti:
>>>>Mutta saadaksemme elää ikuisesti paratiisissa meidän on palvottava Jumalaa oikein ja elettävä jo nyt hänen hyväksymällään tavalla.>>
Tämä tapa on luonnollisesti Järjestön määrittelemä.>>
Kuka mäntti haluaa mädätä ikuisesti tällä pallolla?Ei vaan Raamatun,mutta eihän kirkko opetakkaan raamattua vaan ihmisten oppeja käskyinä.
- Jerobeam
vaan kirjoitti:
En ole Jehovan todistaja.Seuraan vaan huvittuneena kun luopio pellet koittaa päteä.eihän täällä Jehovantodistajia viitti edes käydä kun täällä lauma klowneja pelleilee.He hee..teidän pitäis mennä sirkukseen sinne klownit kuuluu.
Saat heti korjata palstalla esitettyjä
virheellisä syytöksiä, jota seuraa kohtaan
on esitetty.
Odotan mielenkiinnolla. - Jerobeam
jo vain kirjoitti:
Ei vaan Raamatun,mutta eihän kirkko opetakkaan raamattua vaan ihmisten oppeja käskyinä.
Eipä ne seurankaan opetukset kaikki
raamatusta löydy, eli ihmisopetuksiahan
sieltäkin löytyy käskynjakoa varten. - sinne kuulut
Jerobeam kirjoitti:
Saat heti korjata palstalla esitettyjä
virheellisä syytöksiä, jota seuraa kohtaan
on esitetty.
Odotan mielenkiinnolla.Klowni hei mee sirkukseen!
- Ohdake
Usko ilman tekoja on kuollut kirjoitti:
Miten Jumala suhtautuu kristikunnan palvontaan?
”EI JOKAINEN, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan”, sanoi Jeesus Kristus, ”vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me – – tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:21–23.)
Pyhän Sanansa, Raamatun, välityksellä Jumala on tehnyt selväksi, mikä hänen tahtonsa on. Tekevätkö kristikunnan kirkot Jumalan tahdon? Vai ovatko ne niitä, joita Jeesus sanoi ”laittomuuden tekijöiksi”?
Verenvuodatus
Herransa kuolemaa edeltäneenä iltana Pietari oli aloittaa aseellisen yhteenoton sen sotilasosaston kanssa, joka oli lähetetty vangitsemaan Jeesus (Johannes 18:3, 10). Mutta Jeesus sai Pietarin rauhoittumaan ja varoitti tätä: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Tämä selvä varoitus toistetaan Ilmestyksen 13:10:ssä. Ovatko kristikunnan kirkot noudattaneet sitä? Vai ovatko ne osaltaan vastuussa sodista, joita parhaillaan käydään eri puolilla maailmaa?
Toisen maailmansodan aikana murhattiin satojatuhansia serbejä ja kroaatteja uskonnon nimissä. Eräässä tietosanakirjassa kerrotaan, että ”Kroatiassa syntynyt fasistihallitus ryhtyi harjoittamaan ’rodunpuhdistuspolitiikkaa’, joka meni jopa pitemmälle kuin natsien toimet. – – Ilmoitettiin, että yksi kolmasosa serbiväestöstä karkotettaisiin, yksi kolmasosa käännytettäisiin roomalaiskatoliseksi ja yksi kolmasosa likvidoitaisiin. – – Katolisen papiston osittainen yhteistyö näissä toimissa vahingoitti kirkon ja valtion välisiä suhteita vakavasti sodan jälkeen.” (The New Encyclopædia Britannica.) Lukemattomia ihmisiä pakotettiin kääntymään katolilaisuuteen, tai muutoin heidät olisi tapettu; tuhansien muiden ei edes annettu valita. Kokonaisia kyliä — miehiä, naisia ja lapsia — pakotettiin ortodoksisiin kirkkoihinsa, missä heidät surmattiin. Entä vastapuolen kommunistiarmeija? Tukiko uskonto sitäkin?
”Jotkut papit olivat mukana sodassa vallankumouksellisten puolella”, kerrotaan kirjassa History of Yugoslavia. ”Partisaaniarmeijaan liittyi jopa pappeja sekä serbien ortodoksisesta että roomalaiskatolisesta kirkosta”, sanotaan kirjassa Yugoslavia and the New Communism. Uskonnolliset erot lietsovat edelleen sodan liekkejä Balkanilla.
Entäpä Ruanda? Ian Linden, joka toimii Katolisen kirkon kansainvälisten suhteiden instituutin pääsihteerinä, tunnusti The Month -lehdessä: ”Lontoossa toimivan Afrikan oikeudet -nimisen ryhmän tutkimuksissa mainitaan pari esimerkkiä siitä, miten paikalliset katolisen, anglikaani- ja baptistikirkon johtajat vedettiin joko huomaamatta tai käskystä mukaan sotilaiden suorittamaan tappamiseen. – – Ei ole lainkaan epäilystä siitä, että tappamiseen osallistui merkittävä määrä kirkkojen huomattavia kristittyjä.” Taistelu niin sanottujen kristittyjen välillä vitsaa valitettavasti edelleen Keski-Afrikkaa.
Haureus ja aviorikos
Jumalan sanan mukaan sukupuolisuhteet kuuluvat ainoastaan avioliittoon, missä niillä on kunniallinen sija. ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa”, sanotaan Raamatussa, ”ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4.) Tukevatko kirkon johtajat tätä Jumalan opetusta?
Australian anglikaanikirkko julkaisi vuonna 1989 seksuaalisuutta käsittelevän virallisen asiakirjan, jossa annettiin ymmärtää, ettei seksi ennen avioliittoa ole väärin, jos pari on lupautunut kokonaan toisilleen. Vielä tuoreempi on Skotlannin anglikaanikirkon johtajan lausunto: ”Kirkon ei tule tuomita suhteita syntisiksi ja vääriksi. Kirkon täytyy hyväksyä se, että aviorikokseen ovat syynä geenimme.”
Etelä-Afrikassa useat papit ovat puhuneet homoseksuaalisuuden puolesta. Esimerkiksi vuonna 1990 eteläafrikkalaisessa You-lehdessä lainattiin erään huomattavan anglikaanipapin sanoja: ”Raamattu ei sido ikuisesti. – – Uskon, että kirkon suhtautuminen homoihin tulee muuttumaan.” (Ks. vastakohdaksi Roomalaisille 1:26, 27.)
Vuoden 1994 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan seksuaalisuudesta on tullut hallitseva kysymys Amerikan kirkoissa, varsinkin kun on kyse ”homoseksualisteiksi ja lesbolaisiksi tunnustautuvien nimittämisestä pappisvirkaan, homoseksualistien uskonnollisten oikeuksien ymmärtämisestä, ’homoseksuaalisten avioliittojen’ siunaamisesta ja homoseksuaalisuuteen liittyvien elämäntapojen laillistamisesta tai tuomitsemisesta”. Useimmat suuret kirkkokunnat hyväksyvät papit, jotka taistelevat suuremman seksuaalisen vapauden puolesta. Vuoden 1995 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan 55 episkopaalipiispaa allekirjoitti julistuksen, jossa ”vahvistettiin, että homoseksualistien virkanimitys ja virantoimitus on hyväksyttävää”.
Jotkut papit puolustavat homoseksuaalisuutta ja väittävät, ettei Jeesus koskaan puhunut sitä vastaan. Mutta pitääkö se todella paikkansa? Jeesus Kristus julisti, että Jumalan sana on totuus (Johannes 17:17). Se merkitsee sitä, että hän hyväksyi Jumalan kannan homoseksuaalisuudesta. Tuo kanta tuodaan esiin 3. Mooseksen kirjan 18:22:ssa, jossa sanotaan: ”Etkä saa maata miespuolisen kanssa samoin kuin makaat naisen kanssa. Se on inhottavaa.” Lisäksi Jeesus sanoi, että haureus ja aviorikos kuuluisivat siihen ”pahaan [joka] tulee ulos sisältä ja saastuttaa ihmisen” (Markus 7:21–23). Kreikan kielessä haureutta tarkoittavalla sanalla on laajempi merkitys kuin aviorikosta tarkoittavalla sanalla. Se kuvailee kaikkia laillisen avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, myös homoseksuaalisuutta. (Juudaan kirje 7.) Jeesus Kristus varoitti seuraajiaan myös siitä, ettei tullut suvaita ketään sellaista kristityksi tunnustautuvaa opettajaa, joka vähättelee haureuden vakavuutta (Ilmestys 1:1; 2:14, 20).
Kun uskonnolliset johtajat taistelevat homoseksualistien ja lesbolaisten nimittämisen puolesta, niin miten se vaikuttaa heidän kirkkojensa jäseniin, varsinkin nuoriin? Eikö se houkuttelekin kokeilemaan avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita? Jumalan sanassa kristittyjä kehotetaan sitä vastoin ’pakenemaan haureutta’ (1. Korinttilaisille 6:18). Jos uskova toveri lankeaa sellaiseen syntiin, häntä autetaan rakkaudellisesti, jotta hänet saataisiin palautettua Jumalan suosioon (Jaakobin kirje 5:16, 19, 20). Entä jos tuota apua ei oteta vastaan? Raamatussa sanotaan, että jolleivät tällaiset ihmiset kadu, he ’eivät peri Jumalan valtakuntaa’ (1. Korinttilaisille 6:9, 10).
”Kieltävät menemästä naimisiin”
Raamatussa sanotaan, että ”haureuden yleisyyden vuoksi – – parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa” (1. Korinttilaisille 7:2, 9). Tästä viisaasta neuvosta huolimatta monia pappeja vaaditaan elämään selibaatissa eli pysymään naimattomina. ”Selibaattilupaus ei rikkoudu”, selittää Nino Lo Bello kirjassaan The Vatican Papers, ”jos pappi, munkki tai nunna on sukupuolisuhteissa. – – Sukupuolisuhteet voidaan saada anteeksi, kun ne tunnustetaan rehellisesti rippituolissa, mutta kenenkään papin avioliittoa kirkko ei kerta kaikkiaan tunnusta.” Onko tämä opetus tuottanut hyvää vai huonoa hedelmää? (Matteus 7:15–19.)
Vaikka useat papit epäilemättä viettävät moraalisesti puhdasta elämää, on monia, jotka eivät tee niin. Britannica Book of the Year -teoksessa vuodelta 1992 sanottiin, että ”roomalaiskatolisen kirkon kerrotaan maksaneen 300 miljoonaa dollaria [yli 1,4 miljardia markkaa] selvittääkseen tapaukset, joissa papit ovat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön”. Myöhemmin vuoden 1994 laitoksessa sanottiin: ”Monien pappien kuoleminen aidsiin paljasti, että on olemassa homopappeja ja että kohtuuttoman monet – – homoseksualistit olivat tunteneet vetoa ryhtyä papiksi.” Ei ihme, että Raamatun mukaan se, että ’kielletään menemästä naimisiin’, on ’demonien opetus’ (1. Timoteukselle 4:1–3). ”Jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä”, kirjoittaa Peter de Rosa kirjassaan Vicars of Christ, ”että – – [pappien selibaatti] on vahingoittanut moraalia luultavasti enemmän kuin mikään muu länsimainen instituutio mukaan lukien prostituutio. – – [Se] on useimmiten tahrannut kristillisyyden nimen. – – Pakkoselibaatti on johtanut aina ulkokultaisuuteen papiston riveissä. – – Pappi voi langeta vaikka tuhat kertaa, mutta kirkkolaki kieltää häntä menemästä naimisiin edes yhtä ainutta kertaa.”
Kun otetaan huomioon Jumalan suhtautuminen Baalin palvontaan, ei ole vaikeaa havaita, miten hänen täytyy suhtautua kristikunnan jakautuneisiin kirkkoihin. Raamatun viimeinen kirja kutsuu kaikkia väärän palvonnan muotoja yhdellä nimellä ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti”. Raamatussa sanotaan lisäksi, että ”hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä”. (Ilmestys 17:5; 18:24.)
Jumala kehottaa siksi kaikkia niitä, jotka haluavat olla hänen tosi palvojiaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. – – Hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, sillä Jehova Jumala, joka on tuominnut hänet, on voimakas.” (Ilmestys 18:4, 8.)
Nyt herää kysymys: Minne ihmisen tulee mennä, kun hän on lähtenyt ulos väärästä uskonnosta? Millaisen palvonnan Jumala hyväksyy?En jaksa lukea näitä copy-paste lainauksia.
Osaatko ilmaista asiasi omin sanoin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186