Rasvaliukoinen??

Tetrahydrokannabinoli (THC)

Tetrahydrokannabinoli eli THC, Δ9-THC on hampun pääasiallinen kannabinoideihin kuuluva psykoaktiivinen yhdiste. Raphael Mechoulam ja Yechiel Gaoni eristivät tetrahydrokannabinolin Weizmann-instituutissa Rehovotissa, Israelissa vuonna 1964. THC ei ole vesiliukoinen.

THC:n metabolia

THC hajoaa elimistössä varsin monia teitä ja sillä onkin yli sata metaboliittia, kuten on muutamalla muullakin tunnetulla kannabinoidilla. Kannabinoidien, etenkin THC:n, hajoamisesta ilmeisesti vastaa sytokromientsyymi P450 2C9. Tämä entsyymi toimii katalyyttina delta-9-THC:n hajoamiseksi 11-hydroxy-delta-9-THC:ksi, joka on itse delta-9-THC:tä psykoaktiivisempi. Tämä selittänee sen, että joskus kannabiksen vaikutus alkaa voimakkaammin tuntua vasta minuuttien kuluessa polttamisesta, eikä välittömästi, kuten useiden muiden poltettavien psykoaktiivisten aineiden kohdalla. Lisäksi oraalisesti käytettynä huomattavasti suurempi osuus delta-9-THC:stä metaboloituu 11-hydroxy-delta-9-THC:ksi, joka luonnollisesti vaikuttaa päihtymyksen vahvuuteen ja kvalitatiivisiin ominaisuuksiin. 11-hydroxy-delta-9-THC hajoaa puolestaan delta-9-THC-11-oic-hapoksi, joka on pääsääntöinen metaboliatuote kannabiksella ja poistuu suurimmalta osin ulosteessa (yli 60 %) ja virtsan kautta (~30 %). Tämä metaboliitti on myös yleisimmin huumetesteissä hyödynnettävä molekyyli, jonka huumetesterit havaitsevat. Yksikään THC:n metaboliiteista ei ole vesiliukoinen, mutta useat metaboliitit, itse THC mukaan luettuna, ovat rasvaliukoisia ja liukenevat solukalvojen lipideihin. Rasvaliukoisuus ja solukalvoille liukeneminen aiheuttavat sen, että isolla osalla kannabiksen metaboliiteista on suhteellisen pitkä puoliintumisaika kehossa. Kannabiksen käyttömäärä ei näytä vaikuttavan metaboliaan merkittävästi [1], mutta metaboliittien kasautuminen solukalvoille johtaa kroonisilla käyttäjillä varsin pitkiin metaboliittien kehosta häviämisaikoihin ja siten myös käyttö näkyy testeissä sitä pidempään mitä kauemmin kannabista on käytetty yhtäjaksoisesti.

Suomeksi: Päihdyttävät aineosat häviävät melko nopeasti annosmäärästä ja -koosta riippuen (1h - 4h). Kun taas hajoamistuotteet varastoituvat ihmiseen ja näkyvät pitkiäkin aikoja (jopa kk, näkyy jos on polttanut paljon ja useasti. Normaali jampalla näkyy se yksi ilta / kk n. viikonpäähän ). Tällä ei ole mitään tekemistä itse päihdevaikutuksen kanssa.

Joo, kertyyhän se rasvakudoksiin hitaasti.

Tosin pitoisuudet rasvasta vapautuessaan on äärikäyttäjilläkin niin minimaalisia ettei ne näy edes normi huumetesteissä. Tulishan siitä kerralla hyvään pilveen jos sais kaiken rasvakudoksen kerralla poltettua mutta kuten laihdutuskuurilla olleet tietävät ei se rasva todellakaan pala nopeasti... :)

Kun se thc on rasvassa se on tietenkin päihdemielessä inaktiivinen, vapautuessaan on yksittäisellä molekyylillä huomattavasti todennäköisempää hapettua ennenaikojaan kuin päätyä reseptoriin. (thc-molekyylejä tarvitaan miljardeja verenkierrossa jotta ne aiheuttavat edes havaittavan vaikutuksen) Minimaaliset pitoisuudet eivät päihdytä.

Ei ole missään mielessä olennainen tekijä siis. Pelkkiä teoreettisia tilanteita jotka vaatii ääriolosuhteita. Ja siltikään thc ei ole vaarallista :)