kävin tänään lääkärillä koska tuntuu että pää ei oikeen enää jaksa olla mukana näissä asioissa. pitkään mietin ja sinnittelin ja kävin töissä ja illat itkin.
nyt sain sitten nukahtamistabuja, 2 viikon sairasloman ja ajan kuraattorille. mitään mielialalääkkeitä eivät halunneet antaa kohta alkavan hoidon vuoksi.
olen todella onnellinen että sain mahdollisuuden jäädä kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. pelkään todellakin pilaavani tämä seuraavan hoidon (ja viimeisen ilmaisen hoidon julkisella puolella) oman stressaamiseni ja mielialan vaihteluiden takia.
toivon todellakin että tästä keskustelusta huomenna olisi apua. olen ollut aina vahva ihminen ja tuntenut että osaan keskustella asioista ystävieni kanssa niin että lääkäreihin ei ole ollut syytä turvautua. mutta tällä hetkellä ystäväpiirini koostuu pienten lapsien äideistä tai raskaana olevista tulevista äideistä. jutun juuri jää siis todella köyhäksi..
onko kellään vastaavia kokemuksia? mikä teitä auttoi kun tuntui vaikeimmalta? auttoiko sairasloma tai lääkeet tai mikään?
kiitos vastauksistanne jo etukäteen.
nyt sain sitten nukahtamistabuja, 2 viikon sairasloman ja ajan kuraattorille. mitään mielialalääkkeitä eivät halunneet antaa kohta alkavan hoidon vuoksi.
olen todella onnellinen että sain mahdollisuuden jäädä kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. pelkään todellakin pilaavani tämä seuraavan hoidon (ja viimeisen ilmaisen hoidon julkisella puolella) oman stressaamiseni ja mielialan vaihteluiden takia.
toivon todellakin että tästä keskustelusta huomenna olisi apua. olen ollut aina vahva ihminen ja tuntenut että osaan keskustella asioista ystävieni kanssa niin että lääkäreihin ei ole ollut syytä turvautua. mutta tällä hetkellä ystäväpiirini koostuu pienten lapsien äideistä tai raskaana olevista tulevista äideistä. jutun juuri jää siis todella köyhäksi..
onko kellään vastaavia kokemuksia? mikä teitä auttoi kun tuntui vaikeimmalta? auttoiko sairasloma tai lääkeet tai mikään?
kiitos vastauksistanne jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen kova masentumaan ja tämäkin lapsettomuushoito putki on vienyt valtavasti voimia. On hyvä kun olet hakenut ulkopuolista apua. Jos se auttaisi sinua. Olen ollut hoitoja ennen ja niiden aikana yksityisellä avopuolella kertomassa omia fiilareita. Ne loppui kevään aikana ja nyt kun tuli ekasta hoidosta nega, niin otin uudestaan yhteyttä ja kävin keskustelemassa. Minä koin siitä olevan hyötyä. Mieheni ei jaksanut koko aikaa vaihtaa ajatuksia ja kuunnella valitustani. Toki hän on ollut todella ymmärtäväinen, mutta rajat tulevat läheisilläkin vastaan.
Minulla on ystäviä, jotka painivat lapsettomuuden kanssa ja heidän kanssaan olen voinut paljon käydä asioita läpi, mutta silti ulkopuolistakin apua on hyvä hakea jos siltä tuntuu. Lapsettomuus on niin masentava asia, että tunteille ei aina voi mitään. Toivon todella, että keskustelustasi olisi apua, jotta voisit mennä rauhallisimmin mielin seuraavaan yritykseen. Uskon, että oma stressi vaikuttaa hoidon tulokseen. Helpompi toki on sanoa, että elä stressaa. Tiedän kyllä sen itsekkin.
Halaus!
Itse olin ihan lopussa kesällä.Töiden jälkeen ja myös töissä itkin ja itkin..siitä ei tullut loppua.Tuntui että kaikki kaatui päälle vaikka päällimmäinen syy oli lapsettomuus.Kaikki ystäväni (7)ilmoittivat samoihin aikoihin raskauksistaan joka toi aina itselleni vielä enemmän surua kun ajattelin omia vastoinkäymisiä ja "miksi ei meillä".Töistä olin pois kesän aikana lähes kaksi kuukautta (kesäloman päälle vielä kuukausi)Hain töihin muualle ja vaihdoin alaa ja työpaikkaa.Pari kuukautta kestin mutta nyt on taas masentunut olo,lapsettomuutta kun ei pääse karkuun.Olen ajatellut josko menisin psykologille juttelemaan.Toinen mikä on hetkellisesti auttanut...olen ruvennut hemmottelemaan itseäni,käyn hieronnassa,kasvo/jalkahoidoissa,hikijumpissa ym.hetkellisesti auttaa :) Voimia sinulle,kannattaa hakea apua kun siltä tuntuu.Halauksia!
Voimia.
Itsellä hoidot vasta edessäpäin. On vaikea olla keräämättä paineita lapsenteossa, varsinkin kun on kyse tietystä määrästä hoitoja!
Itsellä suurin lapsettomuuden tuki on ehdottomasti oma kumppani. Yhdessä läpi vaikka harmaan kiven;) Ympärilläni on myös paljon lapsellisia. Vaikea saada sympatiaa...
Hienoa että sinulla oli rohkeutta lähteä hakemaan apua lääkäriltä.
Keskity itseesi ja kumppaniisi!
Me muut pidämme peukkuja!