Tarinani on seuraavanlainen:
Olen aina ollut luonteeltani erittäin sosiaalinen ja rohkea, uudet tilanteet ja ihmiset eivät ole minua pelottaneet. Paljon ystäviä, koulutus ja työpaikka on.
Noin kolme vuotta sitten sain ekan kerran sydämentykytyskohtauksia, jota säikähdin kovasti ja lääkärikäynnin - jossa suljettiin elimelliset syyt pois - päätteeksi sain Propralit. En silloin edes hakenut ko. lääkkeitä, olin vain niin onnellinen etten ollut fyysisesti sairas, että nämä tykyttelykohtaukset menivät itsestään ohitse.
..vajaaksi kahdeksi vuodeksi. Kävin TAAS lääkärissä, joka kehotti ottamaan Propralia ja tällä kertaa teinkin niin, otin lääkkeen tarvittaessa ja kun huomasin, että ne todella auttavat, niin lääkkeitä en tarvinnut taas pitkään aikaan. Laukussa purkki kyllä kulki mukana..
Tänä kesänä iski taas oudot fyysiset oireet. Lähinnä huimausta ja epätodellista oloa. Ei siis enää tykyttelyjä (kun tiedän, että minulla on lääkkeet jotka auttaa..), mutta muuten ahdistusta ja PANIIKKIHÄIRIÖN kaltaisia oireita ajoittain - jännittää lähteä esim. kauppaan tai kaupungille kävelemään, kun välillä tuntuu, että olen "ihan pihalla", ihmiset katsoo, horjun ja saan hengenahdistusta. Ja sitten järki sanoo, että ulospäin ei näy mitään.. Välillä saan tsempattua niin, että "kohtaus" menee ohitse, välillä taas on päästävä ulos kaupasta ja äkkiä.
No nämä oireet kestivät kesällä pari kk, sitten menivät itsestään ohitse. Mutta nyt taas! Toista kuukautta jo kestänyt tämä tunne. Kävin kesällä lääkärissä - myös neurologilla ja silmälääkärissä. Hammaslääkärissä käyn vuosittain. Nyt viimeksi kun kävin lääkärissä, niin ei enää enää kokeisiin, vaan masennuslääkkeet?! En ole vielä aloittanut.
Totta on, että nämä olotilat ovat vaikuttaneet mielialaani paljonkin. Ei huvita mikään, jännittää ja pelottaa, koko elämä tuntuu pyörivän oman olon ympärillä jne. jne. Mutta silti, masennus? Kun minusta tämä on enemmänkin paniikkihäiriötä? Ja kun mietin, kumpi oli ensin, ahdistusjännityspelko vai fyysiset oireet, niin väittäisin kyllä, että nuo jälkimmäiset.
Tämä vuosi on ollut todellinen isojen muutosten vuosi, ja lääkärikin sanoi, että muutosstressistä nämä oireet johtuvat, kun ei mitään fyysistä tunnu löytyvän. Samoin nämä aiempien vuosien tykyttelyoireet ovat ajoittuneet jonkin elämänmuutoksen aikaan. Silti mietin, että voiko esim. niskallaan jännittää niin pahoin, että tulee näitä huimaamisia sun muita. Niskaa ei särje, mutta tosi pahoja kipupisteitä löytyy kun painelee.
Oon todella, todella KYLLÄSTYNYT tähän oman itsen ympärillä pyörimiseen! Ystävät jeesaa parhaansa mukaan, mutta eihän ne minkään mun ajatuksille voi. Entisenä liikkuvaisena ihmisenä ärsyttää myös se, että oon nykysin aina niin väsynyt lähtemään mihinkään. Huomenna mua on pyydetty baariin, ja sekin jännittää jo valmiiksi, että mitä jos huomenna on sellainen olo ettei huvita ja ahdistaa..
Tällainen skitso minä.. Kiitos kun luitte!
Olen aina ollut luonteeltani erittäin sosiaalinen ja rohkea, uudet tilanteet ja ihmiset eivät ole minua pelottaneet. Paljon ystäviä, koulutus ja työpaikka on.
Noin kolme vuotta sitten sain ekan kerran sydämentykytyskohtauksia, jota säikähdin kovasti ja lääkärikäynnin - jossa suljettiin elimelliset syyt pois - päätteeksi sain Propralit. En silloin edes hakenut ko. lääkkeitä, olin vain niin onnellinen etten ollut fyysisesti sairas, että nämä tykyttelykohtaukset menivät itsestään ohitse.
..vajaaksi kahdeksi vuodeksi. Kävin TAAS lääkärissä, joka kehotti ottamaan Propralia ja tällä kertaa teinkin niin, otin lääkkeen tarvittaessa ja kun huomasin, että ne todella auttavat, niin lääkkeitä en tarvinnut taas pitkään aikaan. Laukussa purkki kyllä kulki mukana..
Tänä kesänä iski taas oudot fyysiset oireet. Lähinnä huimausta ja epätodellista oloa. Ei siis enää tykyttelyjä (kun tiedän, että minulla on lääkkeet jotka auttaa..), mutta muuten ahdistusta ja PANIIKKIHÄIRIÖN kaltaisia oireita ajoittain - jännittää lähteä esim. kauppaan tai kaupungille kävelemään, kun välillä tuntuu, että olen "ihan pihalla", ihmiset katsoo, horjun ja saan hengenahdistusta. Ja sitten järki sanoo, että ulospäin ei näy mitään.. Välillä saan tsempattua niin, että "kohtaus" menee ohitse, välillä taas on päästävä ulos kaupasta ja äkkiä.
No nämä oireet kestivät kesällä pari kk, sitten menivät itsestään ohitse. Mutta nyt taas! Toista kuukautta jo kestänyt tämä tunne. Kävin kesällä lääkärissä - myös neurologilla ja silmälääkärissä. Hammaslääkärissä käyn vuosittain. Nyt viimeksi kun kävin lääkärissä, niin ei enää enää kokeisiin, vaan masennuslääkkeet?! En ole vielä aloittanut.
Totta on, että nämä olotilat ovat vaikuttaneet mielialaani paljonkin. Ei huvita mikään, jännittää ja pelottaa, koko elämä tuntuu pyörivän oman olon ympärillä jne. jne. Mutta silti, masennus? Kun minusta tämä on enemmänkin paniikkihäiriötä? Ja kun mietin, kumpi oli ensin, ahdistusjännityspelko vai fyysiset oireet, niin väittäisin kyllä, että nuo jälkimmäiset.
Tämä vuosi on ollut todellinen isojen muutosten vuosi, ja lääkärikin sanoi, että muutosstressistä nämä oireet johtuvat, kun ei mitään fyysistä tunnu löytyvän. Samoin nämä aiempien vuosien tykyttelyoireet ovat ajoittuneet jonkin elämänmuutoksen aikaan. Silti mietin, että voiko esim. niskallaan jännittää niin pahoin, että tulee näitä huimaamisia sun muita. Niskaa ei särje, mutta tosi pahoja kipupisteitä löytyy kun painelee.
Oon todella, todella KYLLÄSTYNYT tähän oman itsen ympärillä pyörimiseen! Ystävät jeesaa parhaansa mukaan, mutta eihän ne minkään mun ajatuksille voi. Entisenä liikkuvaisena ihmisenä ärsyttää myös se, että oon nykysin aina niin väsynyt lähtemään mihinkään. Huomenna mua on pyydetty baariin, ja sekin jännittää jo valmiiksi, että mitä jos huomenna on sellainen olo ettei huvita ja ahdistaa..
Tällainen skitso minä.. Kiitos kun luitte!
Vastaukset 3
Vanhimmat
oireita on ollut myös minulla... mulla tuo epätodellinen tunne kesti yli puoli vuotta.. ite olen päässy näistä oireista aika hyvin ku on tavallaan kironnu hirviästi ja uhkaillu itteesä.. kuulostaa varmaan hullulta mutta ku vahvistaa omaa mieltä.. ei passaa ainakaan sääliä itteesä.. sillähän se vaan pahenee..
ammatti-auttajan luona keskustelemassa. Voisi
löytyä jotain uusia oivalluksia ja syyt olotiloihisi. Paniikki-oireet alkoi mulla ainakin ensin fyysisin oirein eli luulin sairastavani kaikkia mahdollisia sairauksia sydänviasta aivokasvaimeen asti, ennenkuin kokeet osoitti jottei fysiikas mitää vikaa.
Juu,tuttu juttu!on todella epätodellinen olo,kun tuntuu että mähän olen hullu.ja vaikeinta on nimenomaan se,että ennen on ollut sosiaalinen ihminen,ja nyt niitä ihmisiä vähän pelkääkin(jos vaikka taas sekoo).mut helpottaa huomata että on muitakin.vielä kun sais itsensä lääkäriin..mut sekin jo jännittää valmiiksi!