Täällä kirjoittelee niin välinpitämätöntä ja toisaalta jyrkän ylpeetä porukkaa, että pakko hämmentää itsekin tätä soppaa.
Pidän pettämistä suurena vääryytenä kaikissa tilanteissa. Olen kuitenkin syyllistynyt siihen itsekin. "Itsekkäästi" ajatellen viimeisestä kerrasta jäi niin paha olo etten halua kokea sitä tunnetta enää ikinä. Toisaalta vakituisen rakastajan/rakastajattaren pitäminen tuntuu ajatuksena vaikealta käsittää, hairahduksen ymmärrän ja koska olen sellaisia kokenut itsekin, olisin itsekin valmis antamaan anteeksi mikäli rakkaalleni näin kävisi.
Täällä on pettäneitä kohtaan niin ankaran tuomitsevia kannanottoja, että melkein toivois että tällaisen kirjoittajalle kävis itselle hairahdus, tulis vähän nöyryyttä. Kaikille jotka olette hairahtuneet tai joita on petetty, vielä on mahdollisuus jatkaa suhteessa jos vain kumpikin sitä haluaa. Ei vuosien ihmissuhde sais hetken mielijohteesta sattuneeseen pettämiseen kaatua. Mutta sulle joka et ole vielä pettänyt, suosittelen ettet kokeilekaan. Voipi olla raskas tie. Luottamuksen saavuttaminen vie kauan ja voit varautua siihen, että saat osaksesi satakertaisesti aihettomia epäilyitä jos päätätte jatkaa. Aiheettomat syytökset aiheuttavat katkeruutta mutta ovat petetyn kannalta täysin ymmärrettäviä.
Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa kipuileville.
Erään pettäjän näkökulma
25
2987
Vastaukset
- vaan...
Sää se vaan olet niitä ihmisiä, jotka "pitävät pettämistä suurena vääryytenä kaikissa tilanteissa." Kuitenkin olet hairahduksia (monikossa huom!) kokenut itsekin.
Onko se vieraissa käyminen joku "vahinko", joka sattuu ihan huomaamatta? Meikäläisen ainakin täytyy hankkia rakastelukumppani, miettiä paikka, riisuutua ja alkaa itse toimiin. Siinä välissä on aika monta hetkeä päättää, puhaltaako peli poikki.
Olet näitä tyypillisiä surkimuksia, jotka eivät kanna vastuuta teoistaan. Olette hienoja ja hyviä ihmisiä, joille vaan "sattuu". Miksi et tunnusta, että pidät panemisesta ja sillä selvä? Miksi sitä pitää tuollaisella tekopyhällä asenteella selitellä.
"Jäi niin paha olo, etten halua kokea sitä tunnetta enään ikinä" RUAH-HAH-HAHAA!!
Nussit taas vierasta, kun jälkoväliä pikkasen kutittaa..- mielenkiintoinen
ajatus "vahingossa".Uskottomuus palstalla on ollut ties kuinka monta kirjoitusta siitä että on pettänyt vahingossa.Ilmeisesti se tapahtuu niille jotka "pitävät pettämistä suurena vääryytenä kaikissa tilanteissa."Ja vielä vuosien mittaan "vahinko" tapahtuu useita kertoja.Mun kaaliin ei mene kuinka se tapahtuu,elikä te pettäjänaiset kun yleensä se on p-naiset jonka kirjoittaa palstalla siitä kuinka suuri vääryys pettäminen on.Miten se on mahdollista että joku mies vahingossa vetää teidän housut alas ja vahingossa annatte sen tapahtuvan?Ja lopuksi se ihmeellisin juttu,kuinka joku mies voi työntä kapulansa teidän sisälle ja ihan vaingossa annatte sen tapahtuvan?
Täytyy sanoa että elämä on täynnä ihmeellisyyksiä.
- ihmissuhde
on niin vähä-arvoinen, että hetken mielijohteesta "hairahdutaan" pettämään?
- ...............
sangen omituista jos pettäjien toimia ei tuomittaisi, onhan täällä tuomittu kakkoset, petetyt ja jopa viestintuojat. Täytyy myöntää, että jos noista kaikista pitäisi valita, niin minäkin sen pettäjän noista tuomitsisin, niinhän sinäkin teit.
Minusta myös koko pettämisestä yritetään liika kehitellä jokin sellainen asia, joka vain tapahtuu ja siihen ei voi kukaan vaikuttaa. Hairahdellaan tuosta vain ja se olisi luonnollista. Ei se nyt niin vaikeaa ole panna vain sitä, jonka kanssa suhteessa on. Kiusauksia tietenkin tulee kun pitkään eletään yhdessä, mutta ei se nyt ihmiselle pitäisi niin ylivoimaista olla. Vaikka itse inhoan syyttelyä, joka ei johda mihinkään....niin mielummin vaikka se, kuin että pidettäisiin pettämistä jotenkin kaikille 100 prosentin varmuudella tapahtuvana asiana. Ja jos sitten pettää, niin kantaa siitä seuraukset ensisijaisesti sen henkilön suhteen, jota loukkasi teoillaan. Antaa muiden mielipiteiden olla heidän mielipiteitään, yhtä vähän voit heitä pakottaa tuntemaan toisin kuin he sinua.- sangen
omituista että keskustelijat ylipäänsä tuomitsevat täällä tai missään muuallakaan ketään. Oikeudessa tuomarilla on lain määräävä oikeus tuomita ja ne jotka uskovat Jumalaan ovat antaneet sille taholle oikeuden tuomita. Mutta kanssaihminen siviilissä ei voi koskaan olla kenenkään yläpuolella niin että voisi ketään tuomita.
Keskustella voi, hyväksyä ei tarvitse, ymmärtää voi aina jos jaksaa kuunnella toisen syyt, taustan ja perusteet. Itse ei ehkä toimisi samoin samassa tilanteessa mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ratkaisu joka on jollekin oikea on jollekin toiselle väärä. Tuomitsemisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä, se antaa vain pahan mielen kaikille.
Keskustelussa tarvittaisiin avaraa mieltä ja muiden ihmisten ymmärtämistä ja olen ollut hirveän pettynyt kun olen näitä keskusteluja seurannut miten huonosti ihmiset pystyvät näkemään mitään muita kuin omia näkökulmiaan. Asenteella "minä olen oikeassa, muut väärässä" ei kuitenkaan pääse elämässä kovin pitkälle. - ....................
sangen kirjoitti:
omituista että keskustelijat ylipäänsä tuomitsevat täällä tai missään muuallakaan ketään. Oikeudessa tuomarilla on lain määräävä oikeus tuomita ja ne jotka uskovat Jumalaan ovat antaneet sille taholle oikeuden tuomita. Mutta kanssaihminen siviilissä ei voi koskaan olla kenenkään yläpuolella niin että voisi ketään tuomita.
Keskustella voi, hyväksyä ei tarvitse, ymmärtää voi aina jos jaksaa kuunnella toisen syyt, taustan ja perusteet. Itse ei ehkä toimisi samoin samassa tilanteessa mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ratkaisu joka on jollekin oikea on jollekin toiselle väärä. Tuomitsemisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä, se antaa vain pahan mielen kaikille.
Keskustelussa tarvittaisiin avaraa mieltä ja muiden ihmisten ymmärtämistä ja olen ollut hirveän pettynyt kun olen näitä keskusteluja seurannut miten huonosti ihmiset pystyvät näkemään mitään muita kuin omia näkökulmiaan. Asenteella "minä olen oikeassa, muut väärässä" ei kuitenkaan pääse elämässä kovin pitkälle.Ihmiset ovat aina tuominneet toisia oikein mielellään, varsinkin jos kokevat etteivät ole itse samaan syyllistyneet ja jos he itse ovat loukkauksen kohde(Kts. Tekopyhyys).
- todellakin
.................... kirjoitti:
Ihmiset ovat aina tuominneet toisia oikein mielellään, varsinkin jos kokevat etteivät ole itse samaan syyllistyneet ja jos he itse ovat loukkauksen kohde(Kts. Tekopyhyys).
Kaikki ihmiset tekevät virheitä, usein jopa toistavat samoja virheitä vaikka eivät haluaisi. Toisilla se on pettäminen, toisilla joku muu. Pettämiseen liittyvät virheet vaan ovat niin kipeitä, että niitä on makea toisten, muka parempien ihmisten repostella, näkeehän sen iltapäivälehdistäkin mikä ihmisiä kiinnostaa. Pettäminen on oman valinnan lisäksi "heikkous", toiset ovat sille alttiimpia. Loppupeleissä se menee samaan kategoriaan alkoholismin, huumeiden käytön, ihan minkä tahansa väärän kanssa. Pahinta asiassa on jos haluaa jatkaa tällaisen toiminnan kanssa eikä hae apua eikä edes kadu mitään. "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."
- sangen
todellakin kirjoitti:
Kaikki ihmiset tekevät virheitä, usein jopa toistavat samoja virheitä vaikka eivät haluaisi. Toisilla se on pettäminen, toisilla joku muu. Pettämiseen liittyvät virheet vaan ovat niin kipeitä, että niitä on makea toisten, muka parempien ihmisten repostella, näkeehän sen iltapäivälehdistäkin mikä ihmisiä kiinnostaa. Pettäminen on oman valinnan lisäksi "heikkous", toiset ovat sille alttiimpia. Loppupeleissä se menee samaan kategoriaan alkoholismin, huumeiden käytön, ihan minkä tahansa väärän kanssa. Pahinta asiassa on jos haluaa jatkaa tällaisen toiminnan kanssa eikä hae apua eikä edes kadu mitään. "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."
En itsekään hyväksy pettämistä niin että pitäisin sitä oikeutettuna millään perusteella mutta ihmiset ovat inhimillisiä ja tekevät virheitä. Lisäksi jokaisella on oma taustansa. Esim juuri tällaisella keskustelupalstalla on mahdotonta edes pitkästä viestistä lähellekään ymmärtää ko ihmisen taustoja ja miksi juuri hän on ollut "heikompi" kuin vaikka itse kokee olevansa ja miksi toimi niin.
Sekin on suhteellista että kuka on heikompi. Jos heikkoutta arvioidaan pelkästään yhden tapahtuman perusteella niin voidaan sanoa että kylläpä tuo on heikko kun toimi noin. Harvemmin esim pettäminen on täysin hlön historiasta riippumaton tapahtuma. Ihmiset lähtevät eri lähtökohdista. Joku on saanut sellaiset lähtökohdat omasta lapsuudenperheestään että voisi sanoa että on ihme että hän on vielä hengissä, hän petti puolisoaan mutta siläl historialla on ihme että hän edes pystyy ihmisten kanssa kommunikoimaan. Kun on itse riittävän rikki ja malli jonka on läheisiltään saanut on sisältänyt sellaisia arvoja ja oppeja että "yhteiskuntakelpoisten" arvojen ja toimien oppimiseen menee puolen elämää niin voisi pitää ennemminkin ihmeenä jos ko hlö ei petä. Sitten on niitä joilla on hyvä itsetunto, turvallinen lapsuus, hyvä parisuhde jne. Sitä taustaa vasten jää paljon enemmän mahdollisuuksia toimia oikein. Saattaa jopa tietää mikä on oikein.
Eikä kotiolojen edes tarvitse olla ulkopuolisten silmin "huonoja". Riittää että kotona on esim opittu malli jonka mukaan ura ja raha ja kilpailu ja oma hyvä on tärkein arvo, vasta sen jälkeen tulee kaikki muut. Näitä perheitä löytyy sekä Suomesta että muualta paljon. Ja lapsena opittujen arvojen kyseenalaistaminen ja muuttaminen on pitkä prosessi. Kaikki eivät tee sitä koskaan.
Tältä pohjalta on mielestäni täysin mahdotonta lähteä tuomitsemaan hlöä jota ei tunne ja itse asiassa sellaistakaan hlöä jonka tuntee. Keskustelupalsta on hyvä foorumi keskusteluun mutta sitten kun otetaan sekin huomioon että joillakin ei ole välineitä edes kyseenalaistaa ilkeitä ja ikäviä kommentteja joita heidän murheisiinsa vastataan täällä niin niiden jotka pystyvät yhtään ajattelemaan kannattaisi keskittyä keskustelemaan ja jättää se tuomitseminen niille joilla ei resurssit riitä ymmärtämään ettei se missään tilanteessa ole järkevää eikä oikeutettua. - Naikkonen.
sangen kirjoitti:
En itsekään hyväksy pettämistä niin että pitäisin sitä oikeutettuna millään perusteella mutta ihmiset ovat inhimillisiä ja tekevät virheitä. Lisäksi jokaisella on oma taustansa. Esim juuri tällaisella keskustelupalstalla on mahdotonta edes pitkästä viestistä lähellekään ymmärtää ko ihmisen taustoja ja miksi juuri hän on ollut "heikompi" kuin vaikka itse kokee olevansa ja miksi toimi niin.
Sekin on suhteellista että kuka on heikompi. Jos heikkoutta arvioidaan pelkästään yhden tapahtuman perusteella niin voidaan sanoa että kylläpä tuo on heikko kun toimi noin. Harvemmin esim pettäminen on täysin hlön historiasta riippumaton tapahtuma. Ihmiset lähtevät eri lähtökohdista. Joku on saanut sellaiset lähtökohdat omasta lapsuudenperheestään että voisi sanoa että on ihme että hän on vielä hengissä, hän petti puolisoaan mutta siläl historialla on ihme että hän edes pystyy ihmisten kanssa kommunikoimaan. Kun on itse riittävän rikki ja malli jonka on läheisiltään saanut on sisältänyt sellaisia arvoja ja oppeja että "yhteiskuntakelpoisten" arvojen ja toimien oppimiseen menee puolen elämää niin voisi pitää ennemminkin ihmeenä jos ko hlö ei petä. Sitten on niitä joilla on hyvä itsetunto, turvallinen lapsuus, hyvä parisuhde jne. Sitä taustaa vasten jää paljon enemmän mahdollisuuksia toimia oikein. Saattaa jopa tietää mikä on oikein.
Eikä kotiolojen edes tarvitse olla ulkopuolisten silmin "huonoja". Riittää että kotona on esim opittu malli jonka mukaan ura ja raha ja kilpailu ja oma hyvä on tärkein arvo, vasta sen jälkeen tulee kaikki muut. Näitä perheitä löytyy sekä Suomesta että muualta paljon. Ja lapsena opittujen arvojen kyseenalaistaminen ja muuttaminen on pitkä prosessi. Kaikki eivät tee sitä koskaan.
Tältä pohjalta on mielestäni täysin mahdotonta lähteä tuomitsemaan hlöä jota ei tunne ja itse asiassa sellaistakaan hlöä jonka tuntee. Keskustelupalsta on hyvä foorumi keskusteluun mutta sitten kun otetaan sekin huomioon että joillakin ei ole välineitä edes kyseenalaistaa ilkeitä ja ikäviä kommentteja joita heidän murheisiinsa vastataan täällä niin niiden jotka pystyvät yhtään ajattelemaan kannattaisi keskittyä keskustelemaan ja jättää se tuomitseminen niille joilla ei resurssit riitä ymmärtämään ettei se missään tilanteessa ole järkevää eikä oikeutettua.Todellakin hyvin sanottu. En hyväksy minäkään pettämistä. MUTTA asioilla on aina myös kaksi puolta. Elämä ei ole niin yksiselitteistä. Minä en voi käsittää, kellä on varaa mennä tuomitsemaan toisten tekosia jonkun tekstin pätkän perusteella, taikka silloinkaan vaikka ihmisen tuntisikin. Joskus vuosia sitten en tosiaan olisi voinut edes ajatella, että voisin pettää miestäni. Nyt olen jo kahdesti tänä vuonna ollut tilanteessa, jotka olisivat voineet viedä ties minne asti. Se on rankkaa ja toivonpa totisesti, ettei tule moista enää eteen. Mutta yritetään ymmärtää toisiamme, olemme kaikki vain ihmisiä ja varsin inhimillisiä. Itse en ainakaan voi omien kokemusteni jälkeen millään lailla mennä ketään tuomitsemaan ja syyllistämään.
- joopasenjoo
mun mielestä on positiivista, jos ihmisen omatunto herää pettämisen jälkeen. surullisintahan on jos pettäminen ei tunnu miltään.
- Sanon vaan
Sepä oliskin varmaan helpotus tuomitseville sieluille, jos kaikki ihmisten sivusuhteet olisivat hetkellisiä hairahduksia. Kyllä useimmat minun tiedossani olevat ovat vuosikausia jatkuneita syvällisiä luottamussuhteita, joissa erotiikka on mukana vain yhtenä osana. Miksi ja miten ihmiset sellaisiin päätyvät tai joutuvat; se on aina monen seikan summa ja jokaisen kohdalla yksilöllistä. Täällähän vaan kylmästi yleistäen laitetaan kaikki pettäjät samaan nippuun ja manataan huorintekijät.
Miksi varattu VOI haluta ja löytää itselleen sydänystävän, vaikka ei mitenkään halua hylätä kumppaniaan tai perhettään? Miten elämä voikin olla niinkin arvaamatonta ja monikasvoista? Miksi se ei mene selkeiden kivojen kaavojen mukaan?? Miettikääpä ihmiset sitä.- sinulle paljastuu,
että puolisosi on pettänyt sinua viisi vuotta. Tule sitten uudelleen viisastelemaan ja kertomaan ylevistä kokemuksistasi.
- peliin
tän palstan ominaisuus on, että kirjoittajat on joko tunteettomia pettäjiä tai just petettyjä ja sehän sit näkyy jutuissa. ei näiden asioiden kans tasapainossa olevat tänne juuri kirjoittele. mutta kun tänne kirjoitetaan kaikenlaisista elämä ihmeellisyyksistä, niin tässä on yks: että miks erityisesti petetyt naiset alkaa vonkaamaan varattuja kun oma suhde on loppu. näitä tapauksia on TOSI paljon!
- asioiden kanssa
tasapainossa olevat tänne kirjottele, sinäkin hyväkäs! Olipa loistava itseanalyysi sinultakin!! Taisi nyt pilkka osua omaan nilkkaan.
- Häh?
asioiden kanssa kirjoitti:
tasapainossa olevat tänne kirjottele, sinäkin hyväkäs! Olipa loistava itseanalyysi sinultakin!! Taisi nyt pilkka osua omaan nilkkaan.
Mitä pilkkaa tossa viestissä oli???
- pyhä yksinkertaisuus,
Häh? kirjoitti:
Mitä pilkkaa tossa viestissä oli???
anna mun kaikki kestää!
- heikko
Minua ensin petettiin ja otin asian todella raskaasti. Vuosi tämän jälkeen petin itse kumppaniani ja luulen, että opin itsestäni tuona aikana enemmän kuin koskaan. Kun minua petettiin, ajattelin, että vika on minussa ja että mieheni ei haluakaan minua. Nyt tiedän, että kumppania rakastaa kyllä samalla tavalla, vaikka pettäisikin mutta se on vain merkki siitä, että suhteesta puuttuu jotain! Tästä kaikesta huolimatta olemme edelleen yhdessä ja paremmin menee kuin koskaan aiemmin.
- mutta anteeksiantanut
Mieheni petti minua erään työporukan illanvieton seurauksena. Olin aina ollut sitä mieltä, etten antaisi pettämistä anteeksi, mutta kun tuollainen tilanne sitten tuli eteeni, ei asiat enää olleetkaan niin mustavalkoisia.
Mieheni alkoholinkäyttö oli ollut aina runsasta ja pelkäsin, että mitä jonain päivänä sen seurauksena sattuisi. En uskonut hänen koskaan pettävän vaan lähinnä pelkäsin mitä hänelle muuten saattaisi sattua.
Niin kuitenkin kävi, että hän petti minua. Mieheni ilmoitti tapahtuneesta heti minulle, kun oli siinä kunnossa, että se oli yleensä mahdollista. Tuo oli oikeastaan ratkaiseva asia minkä takia en häntä jättänyt heti. Hän ei yrittänyt salailla tekoaan eikä sitä mitenkään puolustellut. Mieheni oli yllättynyt, että edes enää suostuin tapaamaan häntä. Keskustelimme asiasta vaikka se vaikeaa olikin. Olen samaa mieltä kuin useimmat muutkin täällä siitä, ettei pettäminen tapahdu milloinkaan vahingossa vaan se on aina tavalla tai toisella harkittu teko eikä miehenikään tuohon tilanteeseen tahtomattaan joutunut. Itse pystyin kuitenkin antamaan teon anteeksi ja jatkoimme yhdessä. Tuon tapauksen seuraksena mieheni lopetti täysin alkoholin käytön ja moni asia muuttui muutenkin aiempaa parempaan suuntaan.
Joku pitää minua ihan varmasti sinisilmäisenä, kun uskon, ettemme tämän koettelemuksen jälkeen eroa koskaan, mutta niin minä uskon. Jokainen tekee omat päätöksensä tällaisen tilanteen edessä, mutta johtipa pettäminen eroon tai ei, niin anteeksi kannattaa antaa, sillä katkeruus ja viha syövät vain sinua itseäsi. - pettäjälle
Kyllä pettämisen voi antaa anteeksi. Onhan se hyvin inhimillistä. Teemme kaikki virheitä.
MUTTA: Kysymys onkin sitten siitä miten pettämisen ja anteeksi annon jälkeen eletään? Itse olen ihan sydämeni pohjasta saakka antanut miehelle pettämiset anteeksi. Ei se hänestä ihmisenä sen huonompaa tee.
Mutta kyllä se suhde siihen lopahti ja jouduin käymään helvetilisen emotionaalisen prosessin sen petetyksitulemisen tunteen kanssa. Luottamus mureni sekunneissa -
Koettakaa siis pettäjät ajatella seurauksia ja sitä, mitä teette toiselle ihmiselle. Pliis.- vahva nainen
Itse olen petetty ja jätetty vaimo kuuden vuoden takaa. Tällä hetkellä kylläkin onnellinen uusperheen äiti, joka pitkien, karikkoisten ja heikkohetkisten vaiheiden jälkeen olen päässyt tähän tyytyväisyyden tilaan. Tänä syksynä olen tukenut "kohtalontoveriani", joka jäi yllättäen yksin kahden lapsen kanssa miehen löytäessä muka jotain parempaa.
Teistä suurin osa puhuu siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta tuomita pettäjää. Miksi ei ole? Puhutaanpa sitten hairahduksesta, vahingosta tai vuosia kestäneestä salarakassuhteesta, on oikeus tuomita teko. Vai onko tässä ajassa oikein rikkoa perustavanlaatuisia ihmissuhteita, lapsilta koti ja toisen ihmisen tulevaisuudenusko ja luottamus. Siihenkö me kasvatamme lapsemme, että joku kaunis päivä vain ilmoitamme heille, että tästä päivästä lähtien isillä/äidillä on uusi tyttö- tai poikaystävä ja se on ihan ok? Kuka tuomitsee, ellet sinä tai minä tai me yhdessä? Tuomita-sana voi olla liian rankka sana, mutta eikö kuitenkin siitä ole kysymys, jos me jaksaisimme näyttää, että emme hyväksy sitä, mitä pettäjä tekee itselleen (huom! loppujen lopuksi kuitenkin kaikkein rankin osa), puolisolleen ja ennenkaikkea lapsilleen. Kun kuitenkin vaihtoehtona on lähteä suhteesta tai avioliitosta toisellakin tavalla, mikäli on siihen tyytymätön. Samalla jättää toisellekin kunniallisen tavan rakentaa omaa, uutta ja usein kyllä onnellisempaa tulevaisuutta! - Mun kokemus
vahva nainen kirjoitti:
Itse olen petetty ja jätetty vaimo kuuden vuoden takaa. Tällä hetkellä kylläkin onnellinen uusperheen äiti, joka pitkien, karikkoisten ja heikkohetkisten vaiheiden jälkeen olen päässyt tähän tyytyväisyyden tilaan. Tänä syksynä olen tukenut "kohtalontoveriani", joka jäi yllättäen yksin kahden lapsen kanssa miehen löytäessä muka jotain parempaa.
Teistä suurin osa puhuu siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta tuomita pettäjää. Miksi ei ole? Puhutaanpa sitten hairahduksesta, vahingosta tai vuosia kestäneestä salarakassuhteesta, on oikeus tuomita teko. Vai onko tässä ajassa oikein rikkoa perustavanlaatuisia ihmissuhteita, lapsilta koti ja toisen ihmisen tulevaisuudenusko ja luottamus. Siihenkö me kasvatamme lapsemme, että joku kaunis päivä vain ilmoitamme heille, että tästä päivästä lähtien isillä/äidillä on uusi tyttö- tai poikaystävä ja se on ihan ok? Kuka tuomitsee, ellet sinä tai minä tai me yhdessä? Tuomita-sana voi olla liian rankka sana, mutta eikö kuitenkin siitä ole kysymys, jos me jaksaisimme näyttää, että emme hyväksy sitä, mitä pettäjä tekee itselleen (huom! loppujen lopuksi kuitenkin kaikkein rankin osa), puolisolleen ja ennenkaikkea lapsilleen. Kun kuitenkin vaihtoehtona on lähteä suhteesta tai avioliitosta toisellakin tavalla, mikäli on siihen tyytymätön. Samalla jättää toisellekin kunniallisen tavan rakentaa omaa, uutta ja usein kyllä onnellisempaa tulevaisuutta!Miksi aina oletetaan, että vuosikausien sivusuhde, salarakkaus tai syvä ystävyys johtaisi perheen rikkoutumiseen ja eroon? Ei minun varatulla sydänystävälläni ole pienintäkään aikomusta hajottaa perhettään, loukata vaimoaan tai hankkiutua eroon hänestä. "Olen naimisissa ja aion pysyä naimisissa." Minusta tuo on sangen selkeä statement. Näiden palstojen kirjoittelijat aina olettavat, että sivusuhteet jotenkin lopulta PALJASTUVAT ja sitten seuraa kauheat perhetragediat. Elävässä elämässä tilanteet eivät ole niin yksioikoisia eivätkä oikeudenmukaisia kaikkien osapuolien kannalta. Useimmat pettäjät eivät jää kiinni eivätkä rupea tunnustamaan tekojaan.
En minä ainakaan koe olevani kenenkään perhettä "rikkomassa" - kun koko kotikenttä ja perhereviiri ei edes kuulu minulleni enkä voi sitä aihetta liikaa repostella. Ai niin, ja tietysti sekin on monille nettikirjoittajille käsittämätöntä, että ei tarvitse olla TYYTYMÄTÖN suhteeseensa, ja silti voi kaivata myös jotakin muuta. Sekin on vaan fakta, että kaikki pitkissäkään parisuhteissa olevat miehet eivät ole ajatusmaailmaltaan yksiavioisia. Heidän ei tietenkään kannata sanoa sitä ääneen vaimoilleen, mutta heidän elämänvalintoihinsa se ajatustapa kuitenkin ehdottomasti vaikuttaa.
Semmoinen ei-kaavamainen tai normimoraaliin sopimaton tilanne, jossa pettäjä ei todellakaan harkitse vaimonsa tai perheensä jättämistä, on varmaan monin tavoin ärsyttävä ajatuksena. Sehän saattaa tarkoittaa sitä mahdotonta asiaa, että jotkut toimivat tässä elämässä täysin TOISIN kuin meidän mielestämme ehkä olisi oikeaa ja sopivaa. Ja se mitä he ovat löytäneet toisaalta, ei välttämättä ole "muka parempaa". Se on upeaa, ainutkertaista, arvokasta, elähdyttävää - ja ehdottomasti ERILAISTA kuin se mitä on kotona. - tätä
Mun kokemus kirjoitti:
Miksi aina oletetaan, että vuosikausien sivusuhde, salarakkaus tai syvä ystävyys johtaisi perheen rikkoutumiseen ja eroon? Ei minun varatulla sydänystävälläni ole pienintäkään aikomusta hajottaa perhettään, loukata vaimoaan tai hankkiutua eroon hänestä. "Olen naimisissa ja aion pysyä naimisissa." Minusta tuo on sangen selkeä statement. Näiden palstojen kirjoittelijat aina olettavat, että sivusuhteet jotenkin lopulta PALJASTUVAT ja sitten seuraa kauheat perhetragediat. Elävässä elämässä tilanteet eivät ole niin yksioikoisia eivätkä oikeudenmukaisia kaikkien osapuolien kannalta. Useimmat pettäjät eivät jää kiinni eivätkä rupea tunnustamaan tekojaan.
En minä ainakaan koe olevani kenenkään perhettä "rikkomassa" - kun koko kotikenttä ja perhereviiri ei edes kuulu minulleni enkä voi sitä aihetta liikaa repostella. Ai niin, ja tietysti sekin on monille nettikirjoittajille käsittämätöntä, että ei tarvitse olla TYYTYMÄTÖN suhteeseensa, ja silti voi kaivata myös jotakin muuta. Sekin on vaan fakta, että kaikki pitkissäkään parisuhteissa olevat miehet eivät ole ajatusmaailmaltaan yksiavioisia. Heidän ei tietenkään kannata sanoa sitä ääneen vaimoilleen, mutta heidän elämänvalintoihinsa se ajatustapa kuitenkin ehdottomasti vaikuttaa.
Semmoinen ei-kaavamainen tai normimoraaliin sopimaton tilanne, jossa pettäjä ei todellakaan harkitse vaimonsa tai perheensä jättämistä, on varmaan monin tavoin ärsyttävä ajatuksena. Sehän saattaa tarkoittaa sitä mahdotonta asiaa, että jotkut toimivat tässä elämässä täysin TOISIN kuin meidän mielestämme ehkä olisi oikeaa ja sopivaa. Ja se mitä he ovat löytäneet toisaalta, ei välttämättä ole "muka parempaa". Se on upeaa, ainutkertaista, arvokasta, elähdyttävää - ja ehdottomasti ERILAISTA kuin se mitä on kotona.Entäpä jos tämä sinun "rakkaasi" aviopuoliso tietää
kaiken, mitkä ovat silloin ajatuksesi? - Oma kokemus
tätä kirjoitti:
Entäpä jos tämä sinun "rakkaasi" aviopuoliso tietää
kaiken, mitkä ovat silloin ajatuksesi?Jos hänen vaimonsa tietäisi kaiken, jätkä olisi jo lentänyt kassi kainalossa himastaan, tai sitten joutunut käymään oikein hemmetinmoiset tulikivenkatkuiset perheneuvottelut. Ei siinä ole yhtikäs mitään epäselvää. Mulle se tilanne ei olisi mikään toiveiden täyttymys, koska en odota enkä toivo ystävälleni sellaista tapahtuvan. Sehän tekisi hänet ja hänen vaimonsa molemmat onnettomiksi. MIKSI ihmeessä toivoisin kummallekkaan heistä mitään niin pahaa? Ja miten siten kävisi tämän huolella vaalitun ystävyyden?
Ja jos mulla nyt sitten jokin "etu" on puolellani paljon elämää ja ihmisiä ja ihmisten kriisejä nähneenä (naimattomana) ihmisenä, niin varmaan se on se, etten ikinä sotkeutuisi perhedraamoihin silloin, kun tilanne on vereslihalla. Minä ehkä voisinkin pysytellä rauhallisena, keskenään taistelevat osapuolet eivät mitenkään. Jos kiihkoton keskustelu ei olisi mahdollista, en keskustelisi. Minähän en voisi olla tilanteessa syytettynä. En ole harrastanut salailupelejä enkä antanut kenellekään totuudenvastaisia lupauksia. Parisuhteessa olevat ihmiset vastaavat parisuhteestaan. Kuten rakas ystäväni osuvasti sanoo: "Mun parisuhteeni on MUN asiani, se ei ole MEIDÄN asia." Se ei siis ole sellainen asia, jota minun pitäisi ruveta vimmatusti setvimään, ei edes minkään kriisin iskiessä.
Jos taas ryhdyttäisiin penkomaan ja arvioimaan itse kunkin moraalinäkemysten perusteita tyyliin "miten ihmeessä voit ystävystyä varatun miehen kanssa" - silloin otetaan aina itselle elämänhallitsijan ja korkeimman moraalinvartijan viitta harteille. Miettikääpäs hei sitä, että elämää ei kukaan meistä voi kuitenkaan hallita. Ehkä just siks onkin niin vimmattu tarve toteuttaa ennustettavuutta, varmuutta ja hallittavuutta EDES omassa parisuhteessa. - tarkemmin
Oma kokemus kirjoitti:
Jos hänen vaimonsa tietäisi kaiken, jätkä olisi jo lentänyt kassi kainalossa himastaan, tai sitten joutunut käymään oikein hemmetinmoiset tulikivenkatkuiset perheneuvottelut. Ei siinä ole yhtikäs mitään epäselvää. Mulle se tilanne ei olisi mikään toiveiden täyttymys, koska en odota enkä toivo ystävälleni sellaista tapahtuvan. Sehän tekisi hänet ja hänen vaimonsa molemmat onnettomiksi. MIKSI ihmeessä toivoisin kummallekkaan heistä mitään niin pahaa? Ja miten siten kävisi tämän huolella vaalitun ystävyyden?
Ja jos mulla nyt sitten jokin "etu" on puolellani paljon elämää ja ihmisiä ja ihmisten kriisejä nähneenä (naimattomana) ihmisenä, niin varmaan se on se, etten ikinä sotkeutuisi perhedraamoihin silloin, kun tilanne on vereslihalla. Minä ehkä voisinkin pysytellä rauhallisena, keskenään taistelevat osapuolet eivät mitenkään. Jos kiihkoton keskustelu ei olisi mahdollista, en keskustelisi. Minähän en voisi olla tilanteessa syytettynä. En ole harrastanut salailupelejä enkä antanut kenellekään totuudenvastaisia lupauksia. Parisuhteessa olevat ihmiset vastaavat parisuhteestaan. Kuten rakas ystäväni osuvasti sanoo: "Mun parisuhteeni on MUN asiani, se ei ole MEIDÄN asia." Se ei siis ole sellainen asia, jota minun pitäisi ruveta vimmatusti setvimään, ei edes minkään kriisin iskiessä.
Jos taas ryhdyttäisiin penkomaan ja arvioimaan itse kunkin moraalinäkemysten perusteita tyyliin "miten ihmeessä voit ystävystyä varatun miehen kanssa" - silloin otetaan aina itselle elämänhallitsijan ja korkeimman moraalinvartijan viitta harteille. Miettikääpäs hei sitä, että elämää ei kukaan meistä voi kuitenkaan hallita. Ehkä just siks onkin niin vimmattu tarve toteuttaa ennustettavuutta, varmuutta ja hallittavuutta EDES omassa parisuhteessa.Etkö näe itseäsi millään lailla osalliseksi perheen
tilanteeseen. Mistä olet saanut oikeuden sekaantua
heidän elämään. Kyllä sinä olet myös yksi osakas tapahtumissa.!!!!!????? - omatunto?
Oma kokemus kirjoitti:
Jos hänen vaimonsa tietäisi kaiken, jätkä olisi jo lentänyt kassi kainalossa himastaan, tai sitten joutunut käymään oikein hemmetinmoiset tulikivenkatkuiset perheneuvottelut. Ei siinä ole yhtikäs mitään epäselvää. Mulle se tilanne ei olisi mikään toiveiden täyttymys, koska en odota enkä toivo ystävälleni sellaista tapahtuvan. Sehän tekisi hänet ja hänen vaimonsa molemmat onnettomiksi. MIKSI ihmeessä toivoisin kummallekkaan heistä mitään niin pahaa? Ja miten siten kävisi tämän huolella vaalitun ystävyyden?
Ja jos mulla nyt sitten jokin "etu" on puolellani paljon elämää ja ihmisiä ja ihmisten kriisejä nähneenä (naimattomana) ihmisenä, niin varmaan se on se, etten ikinä sotkeutuisi perhedraamoihin silloin, kun tilanne on vereslihalla. Minä ehkä voisinkin pysytellä rauhallisena, keskenään taistelevat osapuolet eivät mitenkään. Jos kiihkoton keskustelu ei olisi mahdollista, en keskustelisi. Minähän en voisi olla tilanteessa syytettynä. En ole harrastanut salailupelejä enkä antanut kenellekään totuudenvastaisia lupauksia. Parisuhteessa olevat ihmiset vastaavat parisuhteestaan. Kuten rakas ystäväni osuvasti sanoo: "Mun parisuhteeni on MUN asiani, se ei ole MEIDÄN asia." Se ei siis ole sellainen asia, jota minun pitäisi ruveta vimmatusti setvimään, ei edes minkään kriisin iskiessä.
Jos taas ryhdyttäisiin penkomaan ja arvioimaan itse kunkin moraalinäkemysten perusteita tyyliin "miten ihmeessä voit ystävystyä varatun miehen kanssa" - silloin otetaan aina itselle elämänhallitsijan ja korkeimman moraalinvartijan viitta harteille. Miettikääpäs hei sitä, että elämää ei kukaan meistä voi kuitenkaan hallita. Ehkä just siks onkin niin vimmattu tarve toteuttaa ennustettavuutta, varmuutta ja hallittavuutta EDES omassa parisuhteessa.Olen samaa mieltä kanssasi siitä että sydänystäväsi vastaa itse omasta parisuhteestaan, sinä et ole heidän suhdettaan ole ollut kasaamassa etkä pitämässä kasassa etkä siten sitä voi rikkoakaan.
Mutta mielestäni sinun sydänystäväsi kuitenkin tekee väärin vaimoaan kohtaan jos asia on niin ettei vaimo tiedä suhteestanne eikä sitä hyväksyisi jos tietäisi. Vaimo luottaa ystävääsi ja ystäväsi pettää koko ajan hänen luottamuksensa. SE on väärin vaikkei vaimo ikinä saisi tietääkään. Asiahan ei muutu muuksi kuin pettämiseksi vaikkei vaimo asiasta tietäisikään.
Varmasti on mahdollista ettei vaimo ikinä saa tietääkään mutta minä en usko sitä että ihminen pystyy olemaan onnellinen pettäessään toisen luottamuksen päivittäin. Tämä sen takia että silloin ihminen joutuu jatkuvasti elämään omaatuntoaan vastaan. Ja ellei pitkään jatkuva vaimon luottamuksen pettäminen tunnu miltään omassa tunnossa niin silloin voidaan miettiä että miksei tunnu. Terveellä ihmisellä tuntuu.
Eli vaikka sinulla olisi hyvä olo sen takia ettet sinä ketään petä ja vaimollakin olisi hyvä olo jos vaikka luottaakin niin sokeasti mieheensä ystävääsi tuntematta, väitän että hänellä ei ole hyvä olo. Onko se sinulle samantekevää?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399140Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737873Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605547William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542334Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62079Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821729Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191664Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921413Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381348Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt61206