Yksisäisyyden monet kasvot...

kohdistuvan/ itsestäni johtuvan yksinäisyyden vahvana. Mutta, kun minun sisimpäni ei kestä itselleni rakkaiden ihmisten yksinäisyyden tuskaa. Tuskaa, johon en pysty antamaan lievitystä; olemalla olemassa ja kuuntelemalla autan eteenpäin hetki kerrallaan. Viisauttani en pysty antamaan, enkä elämänkokemustani siirtämään. On tosi pahaa katsoa nuoren ihmisen muuttumista vajaassa vuodessa pelkäksi haamuksi, kun elämän pitäisi säteillä ja tulevaisuuden näyttää valoisalta. Kaiken takana suunnaton yksisnäisyys rakkaudettomasa suhteessa; sisäistä yksinäisyyttä pahempaa ei silloin ole.
Lainaan lauseitasi: "minulle rakas ihminen on työntänyt minut läheltään pois. Hän ei ole jaksanut uskoa itseensä".
Sanoit sen kauniisti. Minut työnnettiin pois viikko sitten, suhde oli ollut olemassa 4 vuotta. Itselläni on vielä syyllistävä vaihe itseäni kohtaan. "Hän ei jaksanut uskoa itseensä", antaa minulle uskoa ajatukselliseen nousemiseen. Tunne on nyt pahempi kuin läheisen kuolema, enhän kuitenkaan voi asiaa niinkään käsitellä.
Halusin sanoa sanani, koska koen yksinäisyyttä käsiteltävän hyvin suppeasti. Sillä on monet kasvot ja niitä ei oteta kaikkia tasavertaisella vakavuudella. Kaikki yksinäisyyden muodot johtavat lopulta hoitamattomana/ ilman apua masennukseen. Ja nyky yhteiskunnassa yksinäisyydestä voi kärsiä kaikki ikäryhmät. Nyt puhutaan vasta vanhuksista ja sairaista. Se on kuitenkin vasta pintaraapaisu kaikelle sille mitä yksinäisyys todellisuudessa on.
Kiitos Lemna rohkaisevista sanoistasi, joskus asiat ovat hyvin pienestä kiinni; tie ymmärrykseen.

Sisäinen minä kirjoitti:

kohdistuvan/ itsestäni johtuvan yksinäisyyden vahvana. Mutta, kun minun sisimpäni ei kestä itselleni rakkaiden ihmisten yksinäisyyden tuskaa. Tuskaa, johon en pysty antamaan lievitystä; olemalla olemassa ja kuuntelemalla autan eteenpäin hetki kerrallaan. Viisauttani en pysty antamaan, enkä elämänkokemustani siirtämään. On tosi pahaa katsoa nuoren ihmisen muuttumista vajaassa vuodessa pelkäksi haamuksi, kun elämän pitäisi säteillä ja tulevaisuuden näyttää valoisalta. Kaiken takana suunnaton yksisnäisyys rakkaudettomasa suhteessa; sisäistä yksinäisyyttä pahempaa ei silloin ole.
Lainaan lauseitasi: "minulle rakas ihminen on työntänyt minut läheltään pois. Hän ei ole jaksanut uskoa itseensä".
Sanoit sen kauniisti. Minut työnnettiin pois viikko sitten, suhde oli ollut olemassa 4 vuotta. Itselläni on vielä syyllistävä vaihe itseäni kohtaan. "Hän ei jaksanut uskoa itseensä", antaa minulle uskoa ajatukselliseen nousemiseen. Tunne on nyt pahempi kuin läheisen kuolema, enhän kuitenkaan voi asiaa niinkään käsitellä.
Halusin sanoa sanani, koska koen yksinäisyyttä käsiteltävän hyvin suppeasti. Sillä on monet kasvot ja niitä ei oteta kaikkia tasavertaisella vakavuudella. Kaikki yksinäisyyden muodot johtavat lopulta hoitamattomana/ ilman apua masennukseen. Ja nyky yhteiskunnassa yksinäisyydestä voi kärsiä kaikki ikäryhmät. Nyt puhutaan vasta vanhuksista ja sairaista. Se on kuitenkin vasta pintaraapaisu kaikelle sille mitä yksinäisyys todellisuudessa on.
Kiitos Lemna rohkaisevista sanoistasi, joskus asiat ovat hyvin pienestä kiinni; tie ymmärrykseen.

Lue lisää

Tuli vain mieleeni, etkö voisi saada pois rutiineista mainitsemaasi nuorta ihmistä. Joskus etäisyyden saaminen asioihin ja uusien asioiden kokeminen voivat muuttaa ajatuksia parempaan suuntaan. Viikkokin poissa normaaleista kuvioista tai uuteen harrastukseen säännöllisesti meneminen voisi helpottaa oloa. Olla se oljenkorsi, jonka avulla jaksaa.

Oman jaksamisen tähden on hyvä päästä asioiden yläpuolelle. Ajan kanssa oppii näkemään kauniitkin asiat, myöntämään omat virheensä ja näkemään toisen pelot.

Olen oppinut varovaisemmaksi, mikä toisaalta on sääli. Jos joskus laitoin toiveita toisen ihmisen varaan, niin en enää vaan keskityn tekemään sitä, mihin voin vaikuttaa. Tämä ei tarkoita sitä, että etten joskus voisi tavata sellaista miestä, jonka haluan elämääni. Mutta silloinkin vain sillä ehdolla, että kumpikin toteuttaa itseään.

lemnaminor kirjoitti:

Tuli vain mieleeni, etkö voisi saada pois rutiineista mainitsemaasi nuorta ihmistä. Joskus etäisyyden saaminen asioihin ja uusien asioiden kokeminen voivat muuttaa ajatuksia parempaan suuntaan. Viikkokin poissa normaaleista kuvioista tai uuteen harrastukseen säännöllisesti meneminen voisi helpottaa oloa. Olla se oljenkorsi, jonka avulla jaksaa.

Oman jaksamisen tähden on hyvä päästä asioiden yläpuolelle. Ajan kanssa oppii näkemään kauniitkin asiat, myöntämään omat virheensä ja näkemään toisen pelot.

Olen oppinut varovaisemmaksi, mikä toisaalta on sääli. Jos joskus laitoin toiveita toisen ihmisen varaan, niin en enää vaan keskityn tekemään sitä, mihin voin vaikuttaa. Tämä ei tarkoita sitä, että etten joskus voisi tavata sellaista miestä, jonka haluan elämääni. Mutta silloinkin vain sillä ehdolla, että kumpikin toteuttaa itseään.

Lue lisää

näin juuri toimin tämän nuoren ihmisen kohdall. Jätin hänelle avoimen "mahdollisuuden" toimia juuri niin; hänelle on paikka minne mennä. Mahdollisuus katsoa itseään "peiliin", nähdä se toinen puoli ja tuntea vapaus ajatuksellisesti. En voi siihen kuitenkaan pakottaa, vaan valinta pitää tulla hänen itsensä taholta. Olen luvannut tukea häntä; olkoon ratkaisu mikä hyvänsä. Vaikka oikeasti voisin mennä ja "lyödä sitä toista turpaan".
Yläpuolelle pääseminen on se mun kynnyskysymys; olen se "kiltti, joka uskoo aina ihmisen hyvyyteen". Pelkoja olen oppinut kohtaamaan, niin omiani kuin toistenkin. Riittämättömyys on kuitenkin se mikä tökkii; voimat ei riitä siihen vastoinkäymisten sumaan.
Ehkä sen varovaisuuden suhteen mulla on vielä paljon opittavaa. Kuitenkin mun luonne pitää riskeistä ja haasteista...

Sisäinen minä kirjoitti:

näin juuri toimin tämän nuoren ihmisen kohdall. Jätin hänelle avoimen "mahdollisuuden" toimia juuri niin; hänelle on paikka minne mennä. Mahdollisuus katsoa itseään "peiliin", nähdä se toinen puoli ja tuntea vapaus ajatuksellisesti. En voi siihen kuitenkaan pakottaa, vaan valinta pitää tulla hänen itsensä taholta. Olen luvannut tukea häntä; olkoon ratkaisu mikä hyvänsä. Vaikka oikeasti voisin mennä ja "lyödä sitä toista turpaan".
Yläpuolelle pääseminen on se mun kynnyskysymys; olen se "kiltti, joka uskoo aina ihmisen hyvyyteen". Pelkoja olen oppinut kohtaamaan, niin omiani kuin toistenkin. Riittämättömyys on kuitenkin se mikä tökkii; voimat ei riitä siihen vastoinkäymisten sumaan.
Ehkä sen varovaisuuden suhteen mulla on vielä paljon opittavaa. Kuitenkin mun luonne pitää riskeistä ja haasteista...

Lue lisää

Hyvä kuulla, että toimit asioiden eteen. Toisen puolesta, kun ei voi tehdä ratkaisuja, voi vain auttaa toista näkemään realistisesti oman tilanteensa. Muuten pian joutuu tilanteessa syntipukiksi ja paluu entiseen alkaa..

Sinulla näyttää olevan samoja "väkivaltaisia ajatuksia". Asiat kerralla kuntoon :). Kuitenkin toimimme eri tavalla, kun haluaisimme tehdä, koska siitä ei olisi hyötyä. Mietin, mikä olisi sellainen tilanne, jossa löisin toista.. Hmm.. siinä onkin mietittävää.. Minulle sopii paremmin ovien paiskominen :).

Nykyisin uskon ihmisten vajavaisuuteen ja siihen, etteivät kaikki ole samoja älyn lahjoja. Omassa lähipiirissä hyväksyn ihmisen sellaisena kuin on niin huonoine kuin hyvine puolineen.

Sitä, mitä en toiselta kestä, on jatkuva huomioimatta jättäminen - tahallinen tai tahaton loukkaaminen. Kaikkea en minäkään siis kestä.

Ihmissuhteissa kannattaa olla varovainen. Riskejä ja haasteita voi luoda sekä työ- että harrastuspuolella. Vähitellen olen oppinut erottamaan jyvät akanoista. Tietyt sanat ja asenteet toisen puheissa saa hälytyskelloni soimaan..

on niin vaikeasti käsiteltävä asia.

Sen sisälle pääseminen vaatii pitkällisen panostuksen,niin yksinäiseltä,kun meiltä kanssa eläviltä.

ihminen joka tahtomattaan tai tieten tahtoen erakoituu elämästä,on yksinäinen,mutta on itsestään kiinni haluaako siihen apua.

nuorilla se voi olla itsenäistymistä.

Kokeillaan omia rajojaan,mihin pystyy siihen on vaikea vaikuttaa äitinä,isänä,perheenä.

Aikuistumistako se on?

liiallinen seuranta saa aikaan kapinan nuoren mielessä.

välinpitämättömyys nuorta kohtaan on myös pahaksi.

Nuori kokee itsensä turhautuneeksi,elämän halu katoaa.

Mietitään jopa itsaria,se ei kuitenkaan ole ratkaisu mihinkään,ei nuorilla eikä meillä vanhemmilla.


Kuitenkin ymmärrän huolestuneisuutesi.

Anna kuitenkin ajan kulua,seuraile.

Älä kuitenkaan hätiköi,sillä syrjäytymien voi olla ohi menevää.


Ota yhteyttä ammattiauttajaan,jos mielestäsi sitä jatkuu kuukausia.

Toivon kuitenkin sen olevan ohi menevää.

Voimia sinulle.

blackwomans kirjoitti:

on niin vaikeasti käsiteltävä asia.

Sen sisälle pääseminen vaatii pitkällisen panostuksen,niin yksinäiseltä,kun meiltä kanssa eläviltä.

ihminen joka tahtomattaan tai tieten tahtoen erakoituu elämästä,on yksinäinen,mutta on itsestään kiinni haluaako siihen apua.

nuorilla se voi olla itsenäistymistä.

Kokeillaan omia rajojaan,mihin pystyy siihen on vaikea vaikuttaa äitinä,isänä,perheenä.

Aikuistumistako se on?

liiallinen seuranta saa aikaan kapinan nuoren mielessä.

välinpitämättömyys nuorta kohtaan on myös pahaksi.

Nuori kokee itsensä turhautuneeksi,elämän halu katoaa.

Mietitään jopa itsaria,se ei kuitenkaan ole ratkaisu mihinkään,ei nuorilla eikä meillä vanhemmilla.


Kuitenkin ymmärrän huolestuneisuutesi.

Anna kuitenkin ajan kulua,seuraile.

Älä kuitenkaan hätiköi,sillä syrjäytymien voi olla ohi menevää.


Ota yhteyttä ammattiauttajaan,jos mielestäsi sitä jatkuu kuukausia.

Toivon kuitenkin sen olevan ohi menevää.

Voimia sinulle.

Lue lisää

syrjäytynyt kuin hetkittäin. Tarvitsen silloin sen ajan liiallisten vastoinkäymisten vuoksi. Kukaan minua päivittäin kohtaava ei voisi edes kuvitella minun olevan syvässä yksinäisyydessä. Eikä sitä voi sanoa ääneen; voin sen vain kirjoittaa.
Lapsuudesta asti on ollut jo suuri häpeä jäädä yksin; tuntea se suunnaton halveksunta katseissa, olet hylkiö. Itse en ole sitä joutunut kokemaan vasta kuin avioliitossani. Tosin olin naimisissa 23 vuotta psykopaatin kanssa, joka on liian vaikea tapaus jopa psykiatreille; hän ei suostu siellä käymään. Itse kasaan itseäni päivä päivältä takaisin siihen vahvuuteen, mitä minulla sisälläni on.
Suurin huoleni onkin yksinäisyydessä nuoret ja heidän vaikeasti tulkittava yksinäisyys. Suurin osa heidän ongelmistaan johtuu rakkaudettomuudesta/ empatian puutteesta. Miksi siihen ei löyty keinoja. Hekin ovat vanhuksia joskus; elleivät päädy muuhun ratkaisuun.

Sisäinen minä kirjoitti:

syrjäytynyt kuin hetkittäin. Tarvitsen silloin sen ajan liiallisten vastoinkäymisten vuoksi. Kukaan minua päivittäin kohtaava ei voisi edes kuvitella minun olevan syvässä yksinäisyydessä. Eikä sitä voi sanoa ääneen; voin sen vain kirjoittaa.
Lapsuudesta asti on ollut jo suuri häpeä jäädä yksin; tuntea se suunnaton halveksunta katseissa, olet hylkiö. Itse en ole sitä joutunut kokemaan vasta kuin avioliitossani. Tosin olin naimisissa 23 vuotta psykopaatin kanssa, joka on liian vaikea tapaus jopa psykiatreille; hän ei suostu siellä käymään. Itse kasaan itseäni päivä päivältä takaisin siihen vahvuuteen, mitä minulla sisälläni on.
Suurin huoleni onkin yksinäisyydessä nuoret ja heidän vaikeasti tulkittava yksinäisyys. Suurin osa heidän ongelmistaan johtuu rakkaudettomuudesta/ empatian puutteesta. Miksi siihen ei löyty keinoja. Hekin ovat vanhuksia joskus; elleivät päädy muuhun ratkaisuun.

Lue lisää

kyseessä olevan nuoren henkilön, josta halusit kirjoittaa.

laitoin vaan yleistyksenä asioita ,joita minun mieleeni tuli.

Miten vaikeaa on osata neuvoa ketään,saati sanoa mikä on oikein tai väärin.


Koska ihmiset reagoivat niin monella tapaa asioihin.

Älä kuitenkaan käännä selkääsi,voimia auttaminen sinulta kysyy.

Kuitenkin nuoren kohdalla,on myös haastetta yrittää auttaa ihmistä.

Välilä omat voimavaramme uupuvat,mutta jonkin ajan kuluttua sitä tulee jostain lisää.


Kuuntelemalla,opastamalla,ennenkaikkea olemalla läsnä henkilölle joka apua kaipaa,sillä on yllättävän suuri merkitys.


Neuvoja on todella monenlaisia,mikä niistä on oikein?

Parhaiten sen näkee ja kokee auttaja ja autettava.

blackwomans kirjoitti:

kyseessä olevan nuoren henkilön, josta halusit kirjoittaa.

laitoin vaan yleistyksenä asioita ,joita minun mieleeni tuli.

Miten vaikeaa on osata neuvoa ketään,saati sanoa mikä on oikein tai väärin.


Koska ihmiset reagoivat niin monella tapaa asioihin.

Älä kuitenkaan käännä selkääsi,voimia auttaminen sinulta kysyy.

Kuitenkin nuoren kohdalla,on myös haastetta yrittää auttaa ihmistä.

Välilä omat voimavaramme uupuvat,mutta jonkin ajan kuluttua sitä tulee jostain lisää.


Kuuntelemalla,opastamalla,ennenkaikkea olemalla läsnä henkilölle joka apua kaipaa,sillä on yllättävän suuri merkitys.


Neuvoja on todella monenlaisia,mikä niistä on oikein?

Parhaiten sen näkee ja kokee auttaja ja autettava.

Lue lisää

ja neuvojaksi minusta ei ole. Toivon vaan sydämestäni, ettei tämä minun nuori ihmiseni päästä itseään liian syvälle.
Valintasa hänen on kuitenkin tehtävä ihan itse.

Sisäinen minä kirjoitti:

ja neuvojaksi minusta ei ole. Toivon vaan sydämestäni, ettei tämä minun nuori ihmiseni päästä itseään liian syvälle.
Valintasa hänen on kuitenkin tehtävä ihan itse.

kamalaa , kun se on nuoren ja sairaan ihmisen kohtalo.
Sairastan parantumatonta tautia, lääkettä ei ole, vain se tieto, että kuolema korjaa kun korjaa.

Joskus on kaiken ankeuden keskellä käynyt mielessä, että ehkä se voisikin vierailla hiukan avitettuna täälläkin päin.
Ei, en ole mitenkään alavireinan,-kuloinen tai muutakaan. Vain realistinen tilanteeni edessä.
Olen yksinäinen, ja toivoakaan siitä, että pääsisin helpoin keinoin tai vähin kustannuksin esim . nauttimaan kulttuurista, musiikista tai tavallisesta torikäynnistä, ei ole.

Mieheni ei viitsi, koska on mitä on.Mielenvikainen.
Lapseni on opetettu miehen mielen mukaiseen kaavaan niinä pitkinä vuosina kun hoitopaikkani on ollut tk-sairaala tai alue-sellainen.

Kaverit kaikkosivat kun sairastuin.
Työkavereita ei ole enää, olen eläkkeellä kun he painavat töitä niska limassa. Minä tuherran koneen ääressä jos jaksan, aina vain harvemmin.

Juu, olen miettinyt kaikenlaisia ystäväpalveluita ja muuta, mutta motivaatio vielä puuttuu.
En halua joutua kenenkään säälin kohteeksi tautini takia, enkä kestä narsistista miestäni, jonka narsisti saa minut nykyisin voimaan huonosti,hän kun on on arvaamaton kaikessa maanis-depressiivisyydessään.

Harrastesivut menivät, koska sain perääni erään kiusallisen nettistalkkerin joka tuntuu tietävän tarkkaan ne saitit missä vierailen.Inhoten häntä syvästi nytkin tätä kirjoitan.

Olen väsynyt, ja varsin valmis jo poistumaan tästä elämästä.
Kerranhan sitä vain eletään.
-olisi mukavaa jos se alkaisi pikkuhiljaa osoittaa hiipumisen merkkejä.
Lojun yksin kotona, syön kovaan särkyyn kovia lääkkeitä, ja mietin,mitä hyötyä siitäkään on.
Niin, vielä lopuksi haluan painottaa, että en ole mielisairauden takia eläkkeellä, enkä sellaista pode.
OLen vain täysin '''tuuntunut olemaan narsistimieheni kiusattavana, mutta kun rahat eivät eläkkeestä riitä palvelutaloon, muuttoon, tai mihinkään muuhunkaan ratkaisuun, olen ajatellut että tulkoon kuolo.
Helpompi niin.