En ole

... vai olenko sittenkin? En nyt tiedä teenkö väärin. Kuka osaisi kertoa? Oikeaa vastausta tuskin on olemassa, mutta haluttaa vähän avautua. Toivottavasti tämä on oikea paikka.

Tarina menee lyhykäisyydessään näin: tapasin baarissa naisen. Puolituttu voisi sanoa, vaikka koskaan aikaisemmin emme olleet jutelleet, tervehditty ja hymyilty. Selvennettäköön että olen asiakaspalvelussa ja tuo tervehtiminen ja hymyily kyllä tulee ihan rutiinilla ja yleensä siihen vastataan. Niinpä olin vähän yllättynyt kun tuo nainen "kaappasi" minut hyvin suoraviivaisesti tanssilattialla. Yksi kiihkeä tanssi ja siitä se lähti... Kertoi jo jonkin aikaa katselleen minua sillä silmällä ja promilleja oli kumpaisellakin sen verran ettei kauaa siellä tanssiparketilla sekstailtu vaan siirryttiin rauhallisempaan paikkaan. Taisin olla helppo nakki. Yli vuosi edellisestä kerrasta, varmaan kuka tahansa olisi kelvannu...

Nyt olemme tavanneet tuon jälkeen muutaman kerran. Yhdessäolo on mukavaa ja seksikin sujuu hyvin. Sanoin hänelle jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, etten ole ollenkaan varma omista tunteistani mutta häntä ei näytä se häiritsevän.

Onhan se mukavaa tuntea itsensä halutuksi, sitä ei voi kieltää. Mutta kuinka kauan tätä kestää? Olisi mukava tietää kyllästynkö vai rakastunko. En haluaisi olla mikään hyväksikäyttäjä, sellaiselta minusta tuntuu. Minulle tämä on enemmänkin seksisuhde...

Kaikki tuntuu nyt menevän saman kaavan mukaan kuin edellinenkin suhde. Silloin olin kylläkin se aktiivisempi osapuoli, mutta en alussa ollut oikeastaan ollenkaan ihastunut.

Etsin silloin vain mukavaa juttukaveria ja olin tyytyväinen vaikka tietysti se seksikin välillä oli mielessä. En ole mikään pyhimys enkä eunukki... Silloin ei seksi tullut mukaan kuvioihin kuin vasta parin kuukauden tuntemisen jälkeen eli ei ainakaan sen vuoksi suhde jatkunut.

Mutta sitten kun siihen päästiin, sen vuoksi tapaamisia odotin. Aivan varmasti annoin ymmärtää sen olevan minulle tärkeää. Kaukana täydellisestä se kuitenkin oli. Ehkä ei olisi pitänyt kertoa sen tuntuvan välillä jyystämiseltä. Heh, voiko olla ristiriitaisempaa: himoita toista valtavasti ja sitten kun itse asiaan pääsee, odottaa sen loppumista.

No, se oli silloin ja nyt on nyt :). Niin erilaista mutta kuitenkin samanlaista. Pelkään että sisälläni oleva epävarmuus tappaa omien tunteitteni lisäksi kumppaninkin tunteet, kuten kävi aiemmin.