uusi versio tänään tekemästäni runosta.
JÄÄHILEINEN KAISLIKKO
( 04 12 06 )
Jäähileinen kaislikko taittuu ja ohuelti jäätynyt vedenpinta
Auki
Veneen lipuessa rannalta
Järvenselälle
Kuikka huutaa
*
Airot käsissäni, niiden liike
On muistosi
Kasvojesi sekaantuessa vielä sumuiseen aamuun
Tässä
Hengitys höyryää
*
Jokaisella vedolla
Jolla tulin avattuun sinuun
Jouduin kauemmas itsestäni ja
Ranta kääriytyi surulliseen vaippaan
Linnut mykistyivät
*
Soudan eteenpäin
Vaappuvien ja hajanaisten ajatusten kanssa
Kunnes käteni kääntävät takaisin
Rantaa kohti
Jäähileinen kaislikko murtuu
JÄÄHILEINEN KAISLIKKO
( 04 12 06 )
Jäähileinen kaislikko taittuu ja ohuelti jäätynyt vedenpinta
Auki
Veneen lipuessa rannalta
Järvenselälle
Kuikka huutaa
*
Airot käsissäni, niiden liike
On muistosi
Kasvojesi sekaantuessa vielä sumuiseen aamuun
Tässä
Hengitys höyryää
*
Jokaisella vedolla
Jolla tulin avattuun sinuun
Jouduin kauemmas itsestäni ja
Ranta kääriytyi surulliseen vaippaan
Linnut mykistyivät
*
Soudan eteenpäin
Vaappuvien ja hajanaisten ajatusten kanssa
Kunnes käteni kääntävät takaisin
Rantaa kohti
Jäähileinen kaislikko murtuu
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuikan huudossa
vene lipuu sinistä kylmää selkää
ja muistot leijuvat
läpi usvan eteen.
Kylmän hohteessa
hengityksen höyrytessä
kun linnutkin mykistyivät
ja ranta kääriytyi surulliseen vaippaan
ohjaan veneeni rantaan
astun raskain askelin polullain
Hmmm.
En sano siihen mitään... Tai... Osittain ehkä kyllä... Niinkin...
Ja kiitos tulkitsevasta kommentista,
runollisesta vastauksesta.
no - ehkä tulkitsin tämän väärin;
" On muistosi
Kasvojesi sekaantuessa vielä sumuiseen aamuun
Tässä "
Kas, kun lukija tekee aina ne omat tulkintansa,
ei voi tietää, mitä kirjoittaja välttämättä lau-
seillaan tarkoittaa, siinäpä se.
Eipä kestä kiitellä.
Niin kuin olen ennenkin sanonut, pidän
runoistasi, ja tämä ei ollut, hmmmm - liian
pitkä. Jaksoin keskittyä :)