Raskaana..

Heipä hei!

Lupasin kirjoittaa tänne miten minun lopulta kävi kun tein testin. Kaksi viivaa ilmestyi testiin saman tien ilman että tarvi edes odottaa, joten raskaana olen.. Olen erittäin iloinen asiasta. :)

Nyt sitten vain odottamaan ekaa neuvolakäyntiä (14.12) jolloin raskausviikkoja on jo tasan kahdeksan. Valitettavasti kaikki jännittäminen ei kuitenkaan pääty tähän. Olen lukenut näiden palstojen viestejä ja pelkään keskenmenoa tai sitä että lapsi on syntyessään vammainen. Ultra tehdään vasta viikolla 12 tai 13 joten sinne saakka pitäisi jaksaa odottaa ja jännittää sitä liikkuuko sikiö, kuuluuko sydänäänet ja onko niskapussi normaalin kokoinen vai liian iso..

Aborttia en tee vaikka lapsi olisi vammainenkin, sen olen päättänyt. En kuitenkaan usko haluavani pitää kehitysvammaista lasta.. Suvussa ei ole ollut paljon vammaisia eikä keskenmenoja, mutta ainahan kaikenlaista voi kuitenkin sattua..

Kaikki jotka tietävät raskaudestani olettavat ilman muuta että lapsi syntyy, ja onhan keskenmeno kai aika harvinaista. Ehkä olen luulovikainen, olen niin kamalasti odottanut tätä vauvaa.. Rukoilen joka ilta sen puolesta että kaikki olisi hyvin ja menisi hyvin.. Kaikki on onneksi Jumalan käsissä.

Äiti sanoo että ei olisi mikään ihme jos lapsi olisi vammainen koska olen hankkinut isättömän lapsen ja se ei muka ole Jumalan mieleen. (Isän kanssa meni välit poikki). Silloin kun vasta arvelin olevani raskaana isäni sanoi rukoilevansa joka päivä polvet verillä että minulle tulisi keskenmeno, jos olen raskaana. Nyt kun tiedän olevani raskaana isän suhtautuminen on muuttunut hieman positiivisempaan suuntaan. Joudun asumaan vanhempien luona putkiremontin takia ja kuuntelemaan saarnaavaa isääni ja äitiäni.. Ei ole mitään herkkua asua vanhanaikaisten vanhempieni luona.

Toisaalta Jumala ei ehkä jakele tuomioitaan yhtä auliisti kuin vanhempani, jotka ovat loppujen lopuksi vain ihmisiä. Raamatussa sanotaan jotain sellaista kuin "antaisiko Hän pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää tai käärmeen kun hän pyytää kalaa".. Kai Hyvä Jumala haluaisi antaa mieluummin sen mitä olen odottanut, eli terveen lapsen, kuin keskenmenon tai vammaisen lapsen. Uskovaisten ihmisten Raamatulla päähän lyömisestä huolimatta olen onnistunut säilyttämään uskon Hyvään, Rakastavaan, Armolliseen ja Pitkämieliseen Jumalaan.. Loppujen lopuksi Jumala on ainoa tuomari, vaikka ihmiset harrastavat tuomitsemista liian helposti unohtaen sen, että Jumalalla yksin on oikeus siihen.

-prinsessa