Onko mielialalääkitys mielestänne hyvä ratkaisu paniikkihäiriöön? Niistä voi kuitenkin tulla esim. paino-ongelmia ja siten myös lisää ongelmia niiden tunteiden hallintaan? Siitähän siinä on kysymys, loppujen lopuksi ja niiden hallinnan opettelusta.
Lääkityksestä
Läheinen (ex?)
9794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ne paino ongelmat ole kyllä ensimmäisenä mielessä kun todella kaipaa apua.ensiks en ollut niiden puolesta,mutta ne auttoivat pitämään ajatukset kasassa.
Siinä tapauksessa kun hätä on niin suuri, että lääkitykselle on todellinen tarve on lääkitys varmaan ihan ok. Olisiko uusissa masennuslääkkeissä semmosia joista ei tätä haittaa ole? Ja voimia kaikille arjen selviytyjille KYLLÄ SE SIITÄ :)
Ne toimii samalla tavoin, lääkitys eri sairauksiin on eri. Tätä diagnoosiahan ei ole vielä ole ollut kauan. Miten paniikkihäiriö liittyy ajatuksiin? Ja etenkin miksi ajatuksia lääkitään? Kun voi muuttaa ajattelutapaansa esim. sormia näpsäyttämältä. Ihmisellähän on ajatuksia koko ajan. Eihän se lukkotila poistu sieltä aivoista millään lääkkeellä. Itse voisin ajatella, että tuo sen läpikäyminen vieraan ihmisen kanssa voi vain tehdä siitä pysyvän ---> hypertensio.
sairastava ihminen on mun mielestä liian jumissa jossain asiassa. Omaa liiallisia suorituspaineita tai vaihtoehdottoman maailman. Voidaan varmaan puhua myös liian vähäisistä kiinnostuksen kohteista. Keskittyy liikaa yhteen asiaan, koska ei näe muita vaihtoehtoja tai ei näe niitä.
oli siis osoitus terveydenhuollolle, kun puhuttiin potilaasta. Tällaista ihmistä ei tule kohdella varmaan potilaana hänen ystäväpiirissään, vai kuinka?
Paniikkihäiriö tapauksissa käytetään lääkityksenä mielialalääkitystä..eikö tuo vaikuta myös aika pitkälle mielialaan ja ajatuksiin..kaikki on yhteydessä jollakin tapaa.Lääkitys ei ole ratkaisu,mutta voi olla yksi keino päästä asiassa eteenpäin ja löytämään pysyvää apua!joten ei kuitenkaan tuomita niin nopeasti.
haitta voi olla suurempi... Kun ajattelee elämää ja jos ihminen eläköityy paniikkihäiriön vuoksi ja jää pyörimään, aivan sama, kotiin tai laitokseen itsensä kanssa ja oman terveytensä ympärille, niin kyllä se kunto huononee taas uudelleen hyvin nopeasti.
Jos keskustelun aiheet esim. supistuvat tai aivot eivät löydä tunne-elämystä, myös impulsiivisuus ja siten elämästä nauttiminen vähenevät ja työ voi alkaa olla puuduttavaa tai sitten tilannetta yritetään korjata esim. lapsilla tai muulla huolehtimisella. Ei itsen tai oman ajattelutavan muutoksella. Otetaan se virike muualta kuin itsestä ts., mikä ei ainakaan naiselle ole hyvä. Mun mielestä olisi hyvä, jos nämä ihmiset voisivat käydä tätä asiaa läpi oppikirjojen kanssa, eivät omaa terveyttään riskeeraten. Näin he löytäisivät myös jotain muita kiinnostuksen kohteita, kuin itsensä ja lähimmäisensä.
tukisi tätä väitettä. Puhutaan jokun Maslowin käsityksestä, jossa ihmisen tarpeet etenevät portaittain, ensimmäisenä tulevat fysikaaliset tarpeet, kuten ruoka, uni ja seksi ja viidennellä ja ylimmällä portaalla ovat aatteelliset tarpeet.
Tätä mäkin oon just viimeaikoina paljonkin kelaillut, kun masennuslääkkeitä mulle yritetään tyrkyttää PH:n ja ahdistukseesn, mutta en mä niitä ala popsimaan!!