Mikä on buddhalainen käsitys ihmisten
auttamisesta? Joo, on bodhisattvaihanne,
mutta miten se liittyy maalaisjärjen
käyttöön?
Eräs tuntemani tyyppi on ihan oikeasti
sairas, käy kyllä terapiassa. Minussa
on jotain (samaa?)mikä vetää häntä puoleeni.
Hän ehdottelee tapaamisia aina silloin
tällöin, ja saa sitten seurassani
vainoharhaisia kohtauksia, epäilee minua
kaikesta yms. Siis: hän ei luota minuun
ja minä en suoraan sanottuna jaksaisi
nähdä koko ihmistä...
Hänellä on hyvin vähän ystäviä, joten
tuntuisi julmalta hyljätä hänet. Mikä
on buddhalainen tapa suhtautua
tilanteeseen, kuinka tukea häntä mutta
samalla suojella hermojani ja elämääni?
auttamisesta? Joo, on bodhisattvaihanne,
mutta miten se liittyy maalaisjärjen
käyttöön?
Eräs tuntemani tyyppi on ihan oikeasti
sairas, käy kyllä terapiassa. Minussa
on jotain (samaa?)mikä vetää häntä puoleeni.
Hän ehdottelee tapaamisia aina silloin
tällöin, ja saa sitten seurassani
vainoharhaisia kohtauksia, epäilee minua
kaikesta yms. Siis: hän ei luota minuun
ja minä en suoraan sanottuna jaksaisi
nähdä koko ihmistä...
Hänellä on hyvin vähän ystäviä, joten
tuntuisi julmalta hyljätä hänet. Mikä
on buddhalainen tapa suhtautua
tilanteeseen, kuinka tukea häntä mutta
samalla suojella hermojani ja elämääni?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Alkuperäinen oppi eli dharma tähtää ihmisen sisäiseen hyvinvointiin."Kouluta,tyynnytä mielesi,todetttu jo tuhansia vuosia sitten.Vasta kun oma mieli on tyyntynyt voi auttaa toisia.Buddhalaisuudessa yhteisö antaa apua,useimmin luostarit,se on jo pitempi juttu.
Kannattaa pysytellä hänestä erossa, jos hän saa vainoharhakohtauksia ja käyttäytyy huonosti ja/tai jos et itse viihdy hänen seurassaan, etkä hallitse tilannetta. Teitä vetää puoleenne karminen yhteys: kenties olette tehneet jotain pahaa toisillenne. On tärkeää, ettei negatiivinen yhteys jatku. Voit omalta osaltasi katua kaikkia vanhoja tekojasi ja kehittää bodhicittaa. Tällöin negatiivinen yhteys lakkaa ja avautuu tilaa positiiviselle yhteydelle.
Jos et hallitse tilannetta ja omia tunteitasi ja jos vaarana on, että molempien karma vain pahenee tapaamisten johdosta, on siis parasta pysytellä hänestä erossa. Jos taas itse olet suhteellisen vakaa, voit tavata häntä toisinaan jonkin verran ja katsoa, olisiko hän avoin vastaanottamaan joitakin neuvoja parantaakseen itsensä. Anna hänelle yksinkertaisia neuvoja, kuinka istuttaa mieleen pikku hiljaa positiivisia vaikutelmia. Johdata hänen ajatuksiaan positiivisille poluille esim. huumorin avulla. Kenties voit halata häntä hieman... Älä anna voimaa hänen negatiivisille harhaprojektioilleen.
Toivo hänelle mielessäsi hyvää. Voit tehdä Lääkäribuddhan meditaatiota hänen hyväkseen, jos osaat. Jos hän on avoin asialle, voit neuvoa häntä toistamaan Avalokiteshvaran mantraa. Se on paras lääke mielisairauksien varsinaisten syiden eliminoimiseksi.
Aluksi viestisi oli mielestäni aivan asiallinen, mutta sitten:
"Toivo hänelle mielessäsi hyvää. Voit tehdä Lääkäribuddhan meditaatiota hänen hyväkseen, jos osaat. Jos hän on avoin asialle, voit neuvoa häntä toistamaan Avalokiteshvaran mantraa. Se on paras lääke mielisairauksien varsinaisten syiden eliminoimiseksi."
Siis suosittelet tuputtamaan buddhismia mielisairaalle ihmiselle? Eikö hänen kannattaisi kuitenkin ensin parantua ja sitten miettiä uskonasioita. Ihan yhtä järjetöntä kuin muidenkin uskovaisten saalistus omaan uskoonsa. Eli isketään heikkoihin ja epävakaisiin ihmisiin. En olisi teistäkään uskonut, kristityistä kylläkin.
Sairaiden ihmisten paranoijaa ei kannata ruokkia. En itsekään mikään asiantuntija asiassa ole, mutta järjenkäyttö on sallittua.
ps. loppukädessä jokainen ihminen on vastuussa vai itsestään ja omista teoistaan
Kyse ei ole buddhalaisuuden tyrkyttämisestä. Kyseinen mantra toimii riippumatta siihen, ymmärtääkö sen merkitystä ja mihin uskoo tai on uskomatta. Sen parempaa lahjaa ei voi mielisairaalle antaa, mutta tietenkin kaikki riippuu siitä, onko kyseinen henkilö halukas vastaanottamaan tuon lahjan. Jos ei, niin ei sitä kannata silloin edes tarjota.
"Sen parempaa lahjaa ei voi mielisairaalle antaa, mutta tietenkin kaikki riippuu siitä, onko kyseinen henkilö halukas vastaanottamaan tuon lahjan."
Täyttää mielestäni kaikki tuputuksen merkit. Vähän kuin toteamat:
- jeesus asuu meissä kaikissa
- kyllä sinäkin sisimmässä uskot juuri jeesukseen
- kyllä sinäkin tulet vielä armahdusta anelemaan
Sitä en kiistä että myötätunnosta olisi haittaa, mutta mantroja en heikoille tyrkyttäisi.
Odota, että lääkitys alkaa purra. Tai, että oikea lääkitys alkaa tepsiä(toivottavasti hänellä on lääkitys). Yleensä parnoia hoituu helposti lääkkeillä.
Itseäkin masentaa nähdä vanhoja kavereita ja nähdä miten huonosti niillä menee. Siksi olen oman mielenterveyteni takia päättänyt olla tapaamatta heitä. Jätä auttaminen ammattilaisille.
Valtavat kiitokset kaikille vastaajille!
Nyt jo on parempi olo kun sain purkaa
mieltäni. Päätin toimia seuraavasti:
-teen hänen hyväkseen sitä buddhalaista
harjoitusta, johon traditioon kuulun.
-en edelleenkään ota itse yhteyttä ja
kun hän soittaa, vastaan kun minulle
sopii. Tällä säätelen läheisyyteni
rajoja.
-tapaamme esim.kahvilassa tai muussa
neutraalissa paikassa. Koska en
itsekään ole ihan balanssissa ja
kaivamme toisistamme juuri ne
kaikkein huonoimmat puolet, pidän
keskustelun hyvin arkipäiväisenä.
-jos minulle puhutaan ikävään
sävyyn, sanon että nyt taitaa olla
aika mennä kotiin. Harjoitan
muuttaakseni karmallisen yhteytemme, ja
että hänenkin silmänsä aukeavat
havaitsemaan ettei kyseessä ole
ystävyys, vaan riippuvuussuhde.
Nostan itsestäni rohkeuden sanoa,
että hän olisi onnellisempi ilman
mua elämässään.
>>>minä en suoraan sanottuna jaksaisi
nähdä koko ihmistä.>>>
Älä tapaa ko. ihmistä. Toimi siltä pohjalta kuin asiat ovat :)
voisin laittaakin samalla aaltopituudella olevan kysymykseni. Itse ole hieman samanlainen "skitso" mitä aloittaj kuvasi ja säikähdin ettei hän kai tarkoita minua...no, kuitenkin: osaisiko joku täällä neuvoa miten todella pahoista ns. pakkoajatuksista pääsisi eroon? Voisiko jonkinlainen "meditaatio" auttaa että saavuttaisi sen ihmisen "mielenpohjan" missä vielläkin positiivisesti uskon rauhan asuvan, tai oikeastaan tiedän sen koska onhan tässä jo elelty. Eli rauhaakin on joskus ollut, mutta miten on: pystyyko tuollaisia ajatuksia lopettamaan jollain lailla? Kiitoksia:)
Meditaatio alussa nostaa negatiiviset asiat esiin. Sinulla tuskin on voimia nousta ensimmäisen aidan yli.
vinkistä, siis tiedosta että meditaatio nostaa ensin negatiiviset "ainekset" esiin, mutta mistä helvetistä päättelet oikein yhden viestini perusteella, että minulle olisi "voimia nuosta ensimmäisen esteen yli"? Päätteletkö siitä jotenkin esim. vaikka mielessäsi syntyneen myötäsyntyisen heikkouteni tai jotain muuta vastaavaa puppua? Negatiivsten kokemusten kokeminen, niin mielenaluella, kuin muutenkaan ei ole uusi kokemus minulle. Ja sitä paitsi, jos ne negatiiviset asiat kuitenkin siellä mielen alueella on, niin joskushan ne on kuitenkin kohdattava, vai?
siis tarkoitin sanoa, että mistä päättelet että minulla EI olisi voimia tuohon, niin kuin muillakin?
Jos sinulla on tuo asenne niin kokeile ihmeessä. Toivottavasti onnistut. Joku muu voisi varmaan kertoa tekniikan, jossa itseä ei kohdata välittömästi vaan asteittain.
Varoittelen siksi, että olen joskus itsekin jäänyt tuolle ensimmäiselle esteelle ja läheskään kaikki muutkaan eivät ole siitä suoriutuneet.
yhtään erittelemään sitä että mikä tuosta kokemuksesta ja "itsen kohtaamisesta" tekee niin vaikean asian? Siis, tiedän eletyn elämän perusteella että se on vaikeaa, mutta miksi? Mikä siitä kokemuksesta tekee niin rajun? Miksi meditaatio on rankka eikä pikemminkin vapauttava kokemus?
Se on pitkälti kiinni tekniikasta, kannattaisi kysyä joltain, joka osaisi neuvoa jonkin sinulle sopivan. Yleensä vastaan tulee kuoleman-,yksinäisyyden- tai hulluudenpelko. Sinun pitäisi valita tie, jota et pelkää.
Kannattaa tiedustella joltain ryhmältä, itse erehdyin harrastelemaan yksin.
pelot on jo kuta kuinkin pohjia myöten koettu eivätkä useimmiten enää vaivaa niin paljoa, naurattaa jopa usein, mutta silti tuntuu että jotain paljon "suurempaa" todellakin tapahtuu jos ihminen menee, sanotaan se nyt näin: loppuun asti. Että tulee tapahtumaan jotain sellaista joka todellakin keikauttaa ison pöydän ympäri pahemman kerran, joko hyvällä tai pahalla tavalla. Tai sitten jollain sellaisella tavalla mitä ei pysty edes kuvittelemaan. En tiedä, sellainen tuntuma vaan on itsellä asiaan vuosia harrastelijamaisesti asiaa tutkineena...
Nimimerkillä: pää jo nyt kokemuksista pyörällä:)
... ei suositella meditaatiota minkäänlaisista mielenterveyden häiriöistä kärsiville. Ihan yksiselitteisesti näin.
kertoa miksi ei suositella?
mitä niille sitten suositellaan, kuulaa kalloon?
Vastaukset tässä ketjussa antavat mielestäni oudon kuvan buddhalaisuudesta.Itse harjoittamani suuntaus kannustaa ihmisiä ystävällisyyteen, lempeyteen ja mielentyyneyteen. En halua kääntää selkääni kenellekään kärsivälle ihmiselle. Jokaisella on myös oikeus kokeilla harjoitusta ja etsiä sen kautta onnellisuutta elämäänsä.
...lääketieteellistä hoitoa asiantuntevan lääkärin ohjauksessa: sopiva lääkitys asianmukainen terapia.
Meditaation voi aloittaa sitten jos ja kun homma on hallinnassa.
Myös se suuntaus jota minä harjoitan
korostaa samoja asioita. Mutta tarkoitin
etteivät ne liity marttyyrimäiseen
uhrautumiseen, kun omat eväät ja voimat
ovat loppu. Vaikka kuinka olen sitoutunut
harjoitukseen, olen tavallinen duunari
jolla ei ole resursseja olla aktiivisesti
kaikkien niiden elämässä jotka pyytävät
apuani.Sitäpaitsi itselläni tämä taipumus
vetää luokseen autettavia liittyy omaan
pätemisen tarpeeseeni, tunnen itseni
fiksuksi ja hyödylliseksi.
Kirjoitukseni pippurinen sävy johtuu
pahasta omastatunnosta. Vaikka olen
järkeillyt asian edellä kuvatulla tavalla,
"kiltti tyttö" minussa ei usko että minulla
on oikeus. Sana ei muutu lihaksi.
kiitoksia kaikille vastauksista, mutta yksi asia jäi viellä epäselväksi: siis itse olen kokenut melkein vuosien tuskalliset depersonalisaatiot, sun muut maanpäälliset "mielen helvetit" eli mitä sen pahempaa voisi viellä tulla vastaan jos jatkaa meditaatiota ja mieli/pää ei ole kunnossa? En ymmärrä niitä vaaroja ja se saa kyselemään. Tai, tietenkin ymmärrän sen verran että tuossa ns. deprsonalisaatiotilassa kuukausia olemisen ei ollut kovin mielyttävä kokemus, mutta silti esim. siinäkin tilassa koin joitain valaiseviakin asioita ja todella upeitakin näkymiä mieleen ja myös siihen kun mieli hetkeksi ns. "murtautuu vankilastaan pois". Onko se sitten se mitä on kutsuttu Satoriksi, en tiedä? Koin silloin esim. niin ette mieleni tavalaan "liukeni" ulos päästä silmien kautta ja oli yhtä kaiken näkemänstä kanssa. Se esim. oli vaaroistaan huolimatta elämäni parhaita kokemuksia ja kaikki tämä on tullut itsestään ilman mitään huumausaineita tai vastaavia. En tosiaankaan tiedä miksi kirjoittelen tänne tällaista, ehkä anonyymina se on helppoa, mutta haluaisin vain saada valaistusta asiaan jos joku voi sitä antaa. Olen liian yksin asioiden kanssa joita on osaa hahmoittaa, enkä se on syy..
Niin tai ehkä sinulla meditaatio nosti negatiiviset asiat esiin.
Niin ja mielestäni ei se meditaatiokaan kaikkeen auta.
Ei se meditaatio nyt niin kamalaa, pelottavaa tai jännittävää ole. Hui hirvittävää olla sinut itsensä kanssa meditoidessa ihan yksin.
Henkilökohtaisesti meditoitua on tullut jossakin määrin useita vuosia, joskus ahkerammin ja joskus taasen ei. Valaistunut en koe olevani, mutta mitään niin ihmeellisen mullistavaa ei ole tapahtunut. Johtunee siitä että psyykkeeni on oletettavasti normaalin vahva ja minulla ei ole mitään ongelmia itseni kanssa. Joten en aloittanut sitä sen takia että se edesauttaisi minua elämässä eteenpäin tai jotain.
Kuinka vanhoja te ns. neuvovat vanhat joogit olette kun pää menee pyörälle eläessä? Koetteko jotenkin olevanne siinä asemassa että kykenisitte opettamaan ihmisiä oikeasti? Itse panostan tietoisesti ehkä rakentavaan kritiikkiin ja siihen että kukin ajatelkoon omilla aivoillaan.
Usein nimenomaan tuntuu että neuvoja annetaan oman pätemisen tarpeen ja narsistisuuden hivelemiseksi.
Neuvoja saa antaa jos ne oikeasti ovat fiksuja, rehellisiä ja eivätkä mitään ehdottomia. Sillä millä hlvetillä minäkin voisin tietää mitä sinä käyt läpi tällä hetkellä elämässäsi päätellen muutaman rivin tekstistä?
Tervettä järkeä saa ja pitääkin käyttää elämässä ja asioitakin saa kyseenalaistaa.
Kokemuksesi on ollut vapauttava: tiedät nyt, että mieli ei ole jotain sellaista rajallista, millaiseksi ihmiset sen yleensä kokevat. Vastaavanlainen kokemus saattaa tulla myös LSD:n käyttäjälle. Tämä on todella hienoa, koska nyt tiedät, ettei kaikki tule häviämään kuoleman hetkellä. Seuraava askel on ymmärtää, että tilanteesi johtuu karmasta: olet itse täysin yksin vastuussa omista kokemuksistasi. Nyt on hyvä tilaisuus kääntää kurssia: alkaa välttää negatiivisia tekoja ja tehdä sen sijaan positiivisia tekoja. Kun sitten joskus mielessäsi on tarpeeksi positiivisia vaikutelmia ja koet pärjääväsi hyvin elämässä ilman lääkkeitä, sitten on aika kokeilla meditaatiota.
Meditoidessa oman mielensä vaikutelmat kohtaa suoraan. Jos niitä erehtyy pitämän todellisina, silloin on vaarana syöksyä yhä pahempiin trippeihin ja kohti alempia mielentiloja: jopa demoniksi tai helvetinolennoksi. Nämä tilat ovat vain mielen harhaluomuksia, mutta niitä erehtyy pitämänä todellisina, mikä aiheuttaa suunnatonta kärsimystä.
Pointti on siinä, että oppii olemaan ottamatta omia ajatuksiaan ja tunteitaan vakavasti. Tämä on pitkä prosessi, mutta tulet vielä jossain tulevassa elämässäsi saavuttamaan vapautumisen, kunhan vain käytät tämän tilanteen nyt hyväksesi. Ja jos kehität myötätuntoa, saavutat joskus vielä täyden valaistumisen: täydellisen katoamattoman onnellisuuden.
Me emme osaa sanoa kannattaako sinun meditoida tällä hetkellä, vai vasta kun mielesi on hieman vakaammalla pohjalla. Itse veikkaisin kuitenkin jälkimmäistä.
viesti oli jotenkin mukava lukea niin kuin kyllä muutkin, huomata että on ihmisiä jotka aivan selvästi ymmärtävät mistä puhun, eivätkä pidä heti välttämättä niinkään hulluna, vaikka sitä saatan jollain mielenalueella olla. Kuitenkin kiitos, kirjoituksessasi oli paljon kannustavia asioita, jotka herättivät minussa lisää "Ehkä asiat eivät olekaan niin huonosti" sävyisiä ajatuksia ja nostatti mielialaa. Ehkä tuo ajatuksesi siitä että nyt olisi aika tehdä jotain ns. myönteistä ja yrittää ns. katsella kolikon muitakin puolia on aivan tähän hetkeen osuvaa.No, täytyy taas vaan katsella mitä elämä tuo, vai tuoko mitään:)
ps. tuo oman mielen höpötyksille, ajatuksille , mielikuville sun muille nauramisajatus oli hyvä, teen koko ajan niin :)
mielessä on kaksi täyttävää voimaa, tietoisuus ja energia. Tietoisuus on nirvanaa, kaikki esiintymät tietoisuudessa ovat energiaa -> samsaraa.
Yksi hyvä keino on tehdä yidam harjoituksia.
Yleensä ottaen "mielessä väärin menneet" ovat laiskoja sen takia he ovat saaneetkin ongelmia.
Taas jos haluaa parantua sen eteen joutuu tekemään työtä mielensä kanssa
välit poikki ja vaihda puhelinnumeroa. Jumala pitää huolen omistaan.On egotistista ajatella että pystyisit tekemään jotain hänen hyväkseen, todellisuudessa hän vain imee energiaasi kuin vampyyri ja yrittää dumppaa karmaansa niskaasi.
Sääli on sairautta.Myötätunto ei tarkoita sitä että sinun pitäisi uhrautua henkesi kaupalla jokaisen tuntemasi dillen hyväksi.Voit rukoilla että jumala auttaa häntä, mutta kaikki muu on vapaaseen tahtoon sekaantumista ja aiheuttaa sinulle karmisia seurauksia.
" Sairauden kannalta on merkityksellisintä se, että osuukin kohdalle ihminen , joka ei lähdekään pois, vaan jää tämän pelottavan mutta myös kiehtovan haasteen ulottuville, väistymättä siitä myöhemminkään".
Psykoanalyytikko Martti Siirala
tekstinpätkäsi tarkoittaa tietysti hoitohenkilökuntaa ei tavallisen kaupan kassan tarvitse harjoittaa psykoterapiaa ilman valmiuksia. Demonin tunnistaa siitä että se syö lihaa...Taitaa olla aika paljon demoneita jo täällä Suomen maassa,HELsinkiin heitä on kerääntynyt tiheään.
Höpöhöpö sinun demonijuttusi! Ammattilaiset hoitavat terapian, mutta ystävä kuuntelee.
Neuvotko nyt siis kaikkia meitä normaali tallaajia mennä neuvovaam vakavasti masentuneita ja psyykevammaisia ihmisiä?
Vaikka fiksu olenkin niin en usko että tietämykseni riittää tähän ja tuskin oikeasti riittää monen muunkaan.
Tuskin on apua kuunnella päivästä toiseen kun joku vaikka poraisi puhelimessa päivästä toiseen tappavansa itsensä. Minun neuvoni varmaan olisi että; "Tee se sitten. Ei kukaan vaan uhkaile itsemurhalla jos uskaltaa sen tehdä."
Minun mielestäni tämä on hyvä vastaus tällaiselle ihmiselle, mutta siitä huolimatta en mene sitä tämänlaisille ihmisille sanomaan. Koska sitä tietää mitä toinen tekee.
En neuvo. Mutta buddhalainen ei myöskään käännä selkäänsä kärsivälle.
Buddhalainen ei käännä selkäänsä kärsivälle
silloin, kun hänellä on jotain resursseja
auttaa. Mutta jos kyseessä on sairas
ihminen joka uhkaa buddhalaisen ja hänen
perheensä fyysistä turvallisuutta, joka
ei enää erota tarua todellisuudesta
(pliis, ei tässä yhteydessä filosofista
viisastelua), buddhalainen tekee niin kuin
kuka tahansa muukin. Hän käy läpi sen
valtavan taistelun syyllisyytensä kanssa.
Hän havaitsee että härregyyd,hänen oma
mielenterveytensä on alkanut järkkyä,
eikä hän voi auttaa koko maailmaa vaikka
kuinka toivoo.Ja silloin, oli buudalainen
tai ei, on pakko suojella itseään.
Nimenomaan jeesustelulla (sopii terminä tähänkin) ei pötkitä pitkälle.
Myötätunto ei tarkoita jeesustelua. Ei myöskään terapiaa(se kuuluu ammattilaisille)tai oman elämänsä sotkemista.
Mitä myötätunto sitten on? Harjoitusta tehdään juuri sen oivaltamiseksi. Buddhalaisissa kirjoituksissa neuvotaankin: ellet tiedä, miten paljon viisautesi on kasvanut, katso myötätuntoasi. Jos myötätuntosi kasvaa, olet oikealla tiellä, jos se vähenee, vaikka luulisit olevasi viisas, et ole. Myös kristityillä on hyvä neuvo: tee toisille niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.
Tyhmyys tekee sokeaksi omille virheille. Joskus hyväsydämisinkin ihminen tekee hallaa puutumalla asiaan josta ei tiedä mitään. Jokaiseen asiaan ei kannata puuttua, eikä voikaan puuttua.
Henkilökohtaisesti en haluaisi kenenkään uskovaisen asiastani tietämättömän neuvovan mitä minun pitäisi tehdä. Siis tilanteessa jossa henkinen tasapainoni olisi järkkynyt.
Monissa uskonnoissa on paljon viisaita sanoja, mutta ihmisen pitää joskus ymmärtää ajatella myös itse.
Pointtina siis se että suurinkaan myötätunto ei aina auta ja kaikkeen ei voi, eikä ole syytä puuttua.
rituaalia raa'an lihan syöntiä ja viinan juomista. Olen nähnyt McLeod Ganjissa monen pujan yhteydessä kuinka demoni iskee tajuttomaksi turisteja. Munkit vikittelevät naisia rahan toivossa ja välillä jopa raiskaavatkin. Dalai Lama ei taida paljon piitata näistä pikku rikkeistä joita selibaattilupauksen tehneet jatkuvasti harrastavat.
Ole vain oma realiteeteissa oleva ihminen. Et voi enempää. Jaa lempeitä sanoja ja ajatuksia..siinä kaikki..