hei. Lyhykäisesti.. miten minun pitäisi "oikealla tavalla" suhtautua mieheni juomiseen? Tai siis miten ei ainakaan tule toimia, ettei hän innostu ainakaan minun takia juomaan enemmän. Rakastamme toisiamme syvästi ja minuun sattuu kun hän juo, pelkään hänen terveyden puolesta ja myös se on ikävää, että joka viikonloppu pitää "nollata" työviikko. En motkota hänen juomisestaan, tiedän kyllä omasta kokemuksesta mitä on viinan himo, ei siinä muiden sanominen auta mitään..
rakas mieheni
juo,,,
4590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten suhtautua "oikealla" tavalla? Sinuun sattuu, kun hän juo, mutta et motkota, kun tiedät, että muiden sanominen ei auta.
Siinäpä yhtälö ratkaistavaksi.
Motkottaminen ei varmasti auta asiaa, mutta vaikeneminen on hyväksymistä, ja se edesauttaa juomisen jatkumista.
Kaiken lähtökohta on se, että hän täysin tietää, mitä asiasta ajattelet.
Tarvitaan avomielistä kiihkotonta keskustelua asiasta.
Muutoin moisella pattitilanteella on taipumus kerätä paineita, jotka ennemmin tai myöhemmin rajusti laukeavat, kun ensimmäiset rypyt rakkauteen tulevat.
samoilla linjoilla olen kanssasi.. ehkä hiljentymiseni on hyväksymisen merkki, täytyy asia ottaa paremmin puheeksi, kai sitä itsekkin lakaisee asiaa maton alle, kun miehestä ei ole mitään haittaa kännipäissään. yhdes ollaan oltu 12v,. että ryppyjä rakkauteen on mahtunut. Mies itsekkin myöntää, että viikonlopun aikana on vaikia olla juomatta, jos ei ole todella hyvää syytä olla korkkaamatta. Pikku hiljaa hissukseen vuosien saatossa on juominen lisääntynyt ja tiedän, ettei se ainakaan parempaan suuntaan mene.
"Ei ole mitään haittaa vaikka juo..." Mielenkiintoista. Kerro miten te kyläilette - sinä ilmeisesti kuitenkin ajat - teette muita matkoja, muuta yhdessä harrastatte vapaa-aikananne. En minä entisessä suhteessani juovan miehen kanssa moiseen onnistunut. Enkä suoraan sanoen halunnutkaan mitään tehdä yhdessä tuon haisevan rankkitynnyrin kanssa. Hiljaa se saattoi olla, mutta lasnä ei ollut perheelle. Ei oo ikävä ei. Lapsetkin voivat nyt selvästi paremmin.
Kuulostaa tutulta. Vastaisin miehen nökökulmasta. Väärä tapa mielestäni on syylistää häntä, koska hän voi tuntea voimakasta syyllisyyttä asian suhteen jo ennestään ja näin vahvistaisit hänen kenties jo valmiiksi huonoa itsetuntoa(ei välttämättä). Et keronut esim. juomistavoista kun että viikonloput. No ollaanko sitä paskat housuissa kaikki pyhät?, väkivalta, ottaa kenties rentoutumis mielessä, jos ei ole. onko vikaa omassa suhtautumistavassa? antasit hieman periksi jos juominen ei ole alkoholistimaista. hän sentään käy töissäkin, moni täällä kirjoittaja ei ole siihen pystynyt. Puhukaa asiasta SELVINPÄIN ja vaihtakaa kommentteja, asenne, että vain minun asialle antama merkitys pätee, ei johda mihinkää!! Tsemppiä teille molemmille..