naiselta

Tänään on samanlainen epätietoisuuden päivä kuin niin monena päivänä tätä päivää aiemmin.

Et eilenkään seisonut vierelläni, et suonut edes vilahdustakaan itsestäsi. Kasvava epätietoisuus ja rinnassa polttava tuska lisääntyy päivittäin. Jokainen ohikiitävä tunti lisää raastavaa tunnetta siitä, että se tietoisuus on pian kohdattava, jossa on pakko havahtua huomaamaan, ettei sinua ole lainkaan olemassa. Että kaikki on vain riutuneen sydämen luomaa toiveunta.

Pienen pieni toivon kipinä pitää yllä haavetta sinusta, mutta realiteettien raskas kuorma on hiljalleen tukahduttamassa tämän kipinän palovoiman. Hitaasti kytevä kipinä on yhä kiihtyvällä tahdilla hiipumassa. Pelkään jo, että se sammuu tuota pikaa ja jäljelle ei jää edes savua ilman tulta.

Sydämeni viimeinen huuto soi enää vaimeana kuiskauksena käheästi tummuvalle taivaalle. Tunnen ja tiedän kohtaavani totuuden, olen jäämässä varjoksi yön hämäriin. Ilman lohtua, ilman toivoa kulkemaan ilman sinua, sinua, jota sydämeni on haikallut niin pitkään, että se on kuluttanut minut loppuun.

Silmäni kirkastuvat hetkeksi vain huomaamaan, että sinua ei ollut.

Nyt lyyhistyn taakkani alle, puristaen tiukasti rintaani kuin suojellakseni sammuvaa kipinää - turhaan.

Voi kunpa olisit ollut olemassa.

Miksi ihmeessä sinä tänne kirjoitat, kun haluaisin nimenomaan, että kertoisit minulle nuo tuntemuksesi.

harmittaa...

seisoin vierelläsi, vaikka asiat joista puhuimme olivat kaikkea muuta mitä tunteideni puolesta olisin sinulle tahtonut sanoa, jouduin pidättelemään itseäni etten olisi suudellut sinua varoittamatta ,)