Puolet ylittää budjettinsa

ja budjetti alittui.
Tosin olen rakentanut useita taloja muille aiemmin.
Pääosa kustannusarvion alituksesta tuli järkevillä ostoilla.
Omat työt eivät olleet kustannusarviossa mukana, joten niillä säästetty tuli tietysti vielä bonuksena.

Viestillä on myös kääntöpuolensa. Toinen puoli pysyy budjetissaan ja 41 prosenttia ei stressaa kovinkaan paljoa. Oma budjetti ja aikataulu piti ihan mukavasti (200kE/150ham2, 10kk rakennusaika), vaikka tein lähes kaiken itse. Päivät olivat rakennusaikana pitkiä, mutta fyysinen työ vain oli mukavan leppoisaa vaihtelua tällaiselle konttorirotalle. Mitään traumoja ei jäänyt. Perheen kasvaessa en pidä lainkaan mahdottomana, että rakentamisalan taas hieman jäähtyessä, rakentaisin toisen torpan vaikkapa viiden vuoden päästä, kun vanhat velatkin on jo maksettu. Tässä välillä voi vaikkapa katsella lasten kasvamista ja kasvattaa nurmikkoa grillaamisen ohella.

aika lailla alkaa mietityttämään noiden ihmisten paineensieto, jotka tekee elementtitalon ja sitten vielä teettää vieraallakin ja silti ei olisi valmiita uusimaan kokemustaan. Liekö taloissa pahastikkin asiat pielessä, vai mistä moinen johtuu kun lopputulos ei ole vaivan väärti?

Täälläkin seikkailleena varmasti moni tietää kuinka tiukalle budjettia tehdään ja suunnitellaan. Oma työ arvioidaan mahdottomaksi jne. Toisilla taas on niin rajaton budjetti että puolittamalla keittiön hinnan saa toiseen taloon tehtyä koko yläkerran.. Moni ei myöskään hoksaa kuinka hidasta on amatöörin tekeminen verrattuna ammattilaiseen tai harrastelijaankin. Jos kaiken joutuu kysymään niin kyllä aikaa palaa ja paineet kasvaa.

Kotijoukkojen suhteen olisi hyvä tehdä sitä tutkimusta myös. Jos raksalla on työrauha ilman kotihuolia niin varmasti on stressittömämpää kuin jos on tarkat kotiintuloajat ja kyläreissut siihen päälle vielä.. Toisaalta pitää osata pitää vapaata aina välillä ja irrottautua raksasta kokonaan.

Omaan korvaan kyllä pistää sekin kun taloa rakennetaan aina, vaikka osa tekee vain sisätöitä ja osa kaiken itse. Siinä on aika vissi ero työn määrässä ja kaikessa muussa mitä tulee tontille valmiina ja mitä ei.

Oma kokemus tässä vielä; budjetti tavallaan piti. Matkalla tehtiin muutamia tietoisia kustannuksia lisääviä hankintoja ja muutoksia. Yllätyksenä tuli sähköliittymän hinnan kuusinkertaistuminen kustannusarvioon nähden. Toisaalta myös säästöjä syntyi ja se raha taas sijoitettiin jonnekkin muualle. Lopputulos oli kutakuinkin raameissa vaikka se tavallaan ylimääräiseksi aiottu lainakin nostettiin ja autokin vaihdettiin, sistustakin uusittiin jne sitten kun kerran oli varaa...

Aikataulua ei onneksi ollut kuin jotakin vuoden ja kahden väliin töistä riippuen. Säät suosi jolloin eka talvi meni suunnitelmissa uusiksi eikä raksa jäänytkään lepäämään pressujen alle.

Suurin stressi oli sähköfirmasta. Tarjouksia ei työstä meinannut saada koska kaikilla isoja työmaita ja omakotitalo ei juuri kiinnostanut.. Se olikin ainoa aikatauluongelma.

Varmaa on, että vielä ainakin yksi talo tehdään. Ajankohta on auki, mutta tuskin tässä asutaan samaa kymmentä vuotta kuin edellisessä..

Miksi kaikkeen on valmis? On se vaan hienoa nähdä kättensä jälki! Vähitellen siihen metsään alka ailmestyä talo vaihe vaiheelta ja suunnitelmat etenee samalla. Kokemus on itseasiassa aivan loistava. Sitten kun tavarat on sisällä niin sitä voi ihailla kättensä töitä sohvalla maaten ja mietiskellen..

Monikohan uudelleen rakentajista olisi valmis tekemään kaiken samoin ja samanlaisen talon vai olisikohan joukossa kokemuksesta oppineita aika monta?

Mitäs tohon kommentoisi kuin että on niitä onnistujiakin elämässään.

Hieno ja perusteltu avaus, mutta olenko ainoa jonka (jo kolmeen kertaan) budejetti ylitykset ovat alkuperäiseen arvioon nähden olleet pahimmillaan jopa 50%. No olen alan ammattilainen, mutta vaimon vaatimukset materiaaleista (joista ei sitten keskustella) on yllättänyt arvioni jo kolmesti. Ja ressit siitä.

nimim. persnahka verillä

niin kuin alittui aikataulukin. Talon suunnitteluun käytettiin kaksi kertaa kauemmin aikaa kuin sen rakentamiseen, niinpä toista taloa ei tarvitse milloinkaan rakentaa. Tuli kerralla sellainen kuin pitikin.

Kaksi taloa itse tehty (tosin suurelementeistä) ja molemmissa sama homma.

Ensimmäisessä ylittyi budjetti 2% ja toisessa 3%. Syynä oli se, että loppuvaiheessa pintojen osalta halusi kuitenkin ottaa sitä, mikä miellytti sekä isännän ja emännän silmää.

Muistakaa että pintamateriaaleilla voi säätää budjettia aika lailla. Jos rahat on tiukoilla, kannattaa säästää nimenomaan pintamateriaaleista. Nämähän ovat kulutustavaraa. Sellaisissa asioissa kuin runko, ikkunat, yläpohjan villat, ei kannata säästää. Tässä viimeisessä talossa meillä on muuten 600 mm villaa yläpohjassa, oli aika urakka latoa levyt.

rakennustarvikkeiden hinnat ovat nousseet ihan silmissä. Keväällä tehty budjetti on kaukana syksyllä toteutuvasta, jos ei ole budjetoinut yllättäviin menoihin riittävästi.

Paikkakunnallamme on vain yksi rautakauppa jonka monopoli kyllä näkyykin hinnoissa. Hinnat voi pompsahtaa yllättävästi, kuten rahtimaksu nousi 125% yhdessä yössä.