Mikä mua vaivaa kun järki sumenee

Wau, hienoja ajatuksia, poikkeuksellista suorastaan verrattuna muihin.

Se on kyllä niin, että sitä on vähän seurusteltu vasta ja toisaalta aika myöhäisellä iällä nuo seikkailut vasta aloitin.

Voi olla, että varsinaisesti en ole rakastunut häneen sitten.. vaikka toisaalta kyllä olen, meillä on pitkä historia takana ystävinä ja varmaankin seurustelu on kuitenkin eri asia ja koitan peilata asioita sinne vaikka tosiasiassa tilanne on nyt aivan uusi. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että tuo nainen on upea ihminen, upein tapaamistani, älykäs, herkkä ja huumorintajuinen.. mitä sitä voisi enempää vaatia. Mutta mielikuvat todellakin vaeltavat vanhasta tottumuksesta ja se pelottaa.

En sydämestäni haulaisi häntä loukata, mutta kuten sanoinkin, se tunne kun tulee niin ei sitä voi järjellä selittää. En varmasti ole ihan "oma itseni" tai sitten olen juuri se oma itseni kun ne vietit heräävät tilaisuuden tullessa. Voisin sanoa, että vihaan itseäni siinä ja paljon. Muissa asioissa en vihaa itseäni. Se tunne on kuin huumetta, sitä vaan huomaa toimivansa tietyllä tavalla. Mikään asia ei ole saanut niin vahvoja reaktiota mussa aikaan.

Voikohan olla, että mun pitäisi vaan jatkaa sinkkuna vielä muutama vuosi ja sitten kolmekymppisenä alkaa vakiintumaan. Se ajatus tuntuu pelottavalta ja yksinäiseltäkin tieltä, kun muut ikäiseni jo ovat vakiintuneet. Mutta sillä tavoin en ainakaan loukkaisi ihmistä josta todella haluan pitää huolta ja josta välitän erittäin paljon.

Mies 27v kirjoitti:

Wau, hienoja ajatuksia, poikkeuksellista suorastaan verrattuna muihin.

Se on kyllä niin, että sitä on vähän seurusteltu vasta ja toisaalta aika myöhäisellä iällä nuo seikkailut vasta aloitin.

Voi olla, että varsinaisesti en ole rakastunut häneen sitten.. vaikka toisaalta kyllä olen, meillä on pitkä historia takana ystävinä ja varmaankin seurustelu on kuitenkin eri asia ja koitan peilata asioita sinne vaikka tosiasiassa tilanne on nyt aivan uusi. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että tuo nainen on upea ihminen, upein tapaamistani, älykäs, herkkä ja huumorintajuinen.. mitä sitä voisi enempää vaatia. Mutta mielikuvat todellakin vaeltavat vanhasta tottumuksesta ja se pelottaa.

En sydämestäni haulaisi häntä loukata, mutta kuten sanoinkin, se tunne kun tulee niin ei sitä voi järjellä selittää. En varmasti ole ihan "oma itseni" tai sitten olen juuri se oma itseni kun ne vietit heräävät tilaisuuden tullessa. Voisin sanoa, että vihaan itseäni siinä ja paljon. Muissa asioissa en vihaa itseäni. Se tunne on kuin huumetta, sitä vaan huomaa toimivansa tietyllä tavalla. Mikään asia ei ole saanut niin vahvoja reaktiota mussa aikaan.

Voikohan olla, että mun pitäisi vaan jatkaa sinkkuna vielä muutama vuosi ja sitten kolmekymppisenä alkaa vakiintumaan. Se ajatus tuntuu pelottavalta ja yksinäiseltäkin tieltä, kun muut ikäiseni jo ovat vakiintuneet. Mutta sillä tavoin en ainakaan loukkaisi ihmistä josta todella haluan pitää huolta ja josta välitän erittäin paljon.

Lue lisää

Mukava kuulla, että mietteeni ovat auttaneet sinua ajattelemaan asiaa eri kanteilta :) On niin helppo kirjoittaa asiasta, joka on itsellekin niin läheinen ja jonka kanssa on käynyt kamppailua useamman kerran. Ja harvat viisaat ajatukset näillä palstoilla on kyllä valonpilkkuja!

Ystävyys ja seurustelu ovat kovin eri asioita, se on totta. Tunnet naisen ystävänä useamman vuoden takaa ja nyt olette kehittämässä suhteestanne rakkaussuhdetta. Arvostat hänessä tiettyjä asioita, joiden varaan rakennat suhdettanne. Uskon, että ystävyyden pohjalta on mahdollista luoda rakkaussuhde, mutta se ei välttämättä ole helppoa. Kun siinä suhteessa tulee olla myös intohimoa, mikä on suhteen ylläpitävä liima. Kuten itsekin varmasti tiedät intohimoisena miehenä. Katselemalla naisia ja kuvittelemalla heidän kanssaan seksiä toteutat juuri sitä intohimoista puolta itsessäsi. Pystytkö kuvittelemaan naistasi intohimosi kohteena? Tuntuuko sinusta, että voit kääntää intohimosi muista naisista juuri tähän naiseen?

Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat tuolla huumeella. Ja pohdinnan siitä onko sillä hetkellä oma itsensä vai ei. Tuo on äärettömän hyvin sanottu muuten! Minusta itsestäni tuntuu, että tavallaan siinä ohikiitävässä hetkessä on oma itsensä ja toisaalta taas ei. Intohimo toista kohtaan on täysin minua itseäni, mutta se en tavallaan ole minä joka asiaa toteuttaa. Ihan kuin katselisin itseäni jostain ulkopuolelta.

En keksi mitään poppaskonstia tai muuta ratkaisua kuin oma päätös. Mikäli toista kunnioittaa ja ajan myötä jopa rakastaa, sitä vain "pakottaa" itsensä sulkemaan muut asiat pois mielestä. Eli tavallaan asettuu itsensä yläpuolelle ja "määrää" itsensä toimimaan kunnioitettavalla tavalla. Ja mikä tärkeintä, pyrkii tietoisesti välttämään tilanteita, joissa on altis houkutuksille. Itselläni se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jos päässäni pyörii levottomia ajatuksia, pyrin kellistämään mieheni sängyn puolelle ja herätän uudelleen haluni häntä kohtaan. Tavallaan teen kaikkeni luodakseni yhteyden uudelleen. Ja kun kovasti menojalkaa vipattaa, pyydän miestä mukaan rientoihin, juon kohtuudella enkä lähde mihinkään "iskumielellä". Näillä kikoilla olen selvinnyt pikkuhiljaa eteenpäin.

Työtä tämä teettää, mutta jos olet valmis panostamaan tähän naiseen, tähän hetkeen ja mahdolliseen tulevaisuuteen hänen kanssaan, olet valmis tekemään asioita hänen vuokseen. On vaikea sanoa, olisiko tämä nainen sinulle juuri se oikea vai tulisiko se oikea tyttö sinua vastaan ensi viikolla kulman takaa. Mutta sinänsä et vielä ole mikään ikäloppu, mikäli tästä ei nyt pitempää suhdetta synnykään. Jo vuoden päästä saatat olla aivan eri tilanteessa, sydämesikin on täysillä mukana ja joku tyttö on sinulle se ykkönen :)

Miriaa kirjoitti:

Mukava kuulla, että mietteeni ovat auttaneet sinua ajattelemaan asiaa eri kanteilta :) On niin helppo kirjoittaa asiasta, joka on itsellekin niin läheinen ja jonka kanssa on käynyt kamppailua useamman kerran. Ja harvat viisaat ajatukset näillä palstoilla on kyllä valonpilkkuja!

Ystävyys ja seurustelu ovat kovin eri asioita, se on totta. Tunnet naisen ystävänä useamman vuoden takaa ja nyt olette kehittämässä suhteestanne rakkaussuhdetta. Arvostat hänessä tiettyjä asioita, joiden varaan rakennat suhdettanne. Uskon, että ystävyyden pohjalta on mahdollista luoda rakkaussuhde, mutta se ei välttämättä ole helppoa. Kun siinä suhteessa tulee olla myös intohimoa, mikä on suhteen ylläpitävä liima. Kuten itsekin varmasti tiedät intohimoisena miehenä. Katselemalla naisia ja kuvittelemalla heidän kanssaan seksiä toteutat juuri sitä intohimoista puolta itsessäsi. Pystytkö kuvittelemaan naistasi intohimosi kohteena? Tuntuuko sinusta, että voit kääntää intohimosi muista naisista juuri tähän naiseen?

Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat tuolla huumeella. Ja pohdinnan siitä onko sillä hetkellä oma itsensä vai ei. Tuo on äärettömän hyvin sanottu muuten! Minusta itsestäni tuntuu, että tavallaan siinä ohikiitävässä hetkessä on oma itsensä ja toisaalta taas ei. Intohimo toista kohtaan on täysin minua itseäni, mutta se en tavallaan ole minä joka asiaa toteuttaa. Ihan kuin katselisin itseäni jostain ulkopuolelta.

En keksi mitään poppaskonstia tai muuta ratkaisua kuin oma päätös. Mikäli toista kunnioittaa ja ajan myötä jopa rakastaa, sitä vain "pakottaa" itsensä sulkemaan muut asiat pois mielestä. Eli tavallaan asettuu itsensä yläpuolelle ja "määrää" itsensä toimimaan kunnioitettavalla tavalla. Ja mikä tärkeintä, pyrkii tietoisesti välttämään tilanteita, joissa on altis houkutuksille. Itselläni se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jos päässäni pyörii levottomia ajatuksia, pyrin kellistämään mieheni sängyn puolelle ja herätän uudelleen haluni häntä kohtaan. Tavallaan teen kaikkeni luodakseni yhteyden uudelleen. Ja kun kovasti menojalkaa vipattaa, pyydän miestä mukaan rientoihin, juon kohtuudella enkä lähde mihinkään "iskumielellä". Näillä kikoilla olen selvinnyt pikkuhiljaa eteenpäin.

Työtä tämä teettää, mutta jos olet valmis panostamaan tähän naiseen, tähän hetkeen ja mahdolliseen tulevaisuuteen hänen kanssaan, olet valmis tekemään asioita hänen vuokseen. On vaikea sanoa, olisiko tämä nainen sinulle juuri se oikea vai tulisiko se oikea tyttö sinua vastaan ensi viikolla kulman takaa. Mutta sinänsä et vielä ole mikään ikäloppu, mikäli tästä ei nyt pitempää suhdetta synnykään. Jo vuoden päästä saatat olla aivan eri tilanteessa, sydämesikin on täysillä mukana ja joku tyttö on sinulle se ykkönen :)

Lue lisää

Sepä se onkin, että onko tämä ollut enempikin illuusioita siitä millaista meidän suhde voisi olla kuin sitä mitä se tosiasiassa on. Vuosien odottelu voi luoda vääristyneitä kuvioita mieleen siitä mitä suhde tulisi olemaan. Luulo ei koskaan ole tiedon väärti, mutta on silti aina ollut syy miksi olen hänestä ollut niin hulluna.. olen jopa itkenyt hänen takiansa. Ja sitä en ole tehnyt koskaan. Mutta ei kait tällaisetkaan asiat kerro vielä mitään... meillä on ollut intohimoisia hetkiä, ja hän nauttii suuresti kun hänet otetaan, niin seksissä kuin muutenkin. Ja näin olen pyrkinyt tekemään. Mutta se, että miten voisin keskittää kaikki haluni vain häneen... se on haastavampi kysymys. Tuntuu, että sitä halua riittää ihan liiaksi.

Olet *erittäin* oikeassa sanoessasi, että "kuin katsoisin itseäni ulkopuolelta" kun se tilanne tulee päälle. Niinhän se juurikin on. Ja se on pelottavaa kun ei voi hallita itseään.

Uskon, että tuo mainitsemasi päätös on oikea tapa. Ehkäpä tuon päätöksen jälkeen pitää antaa ajan kulua ja katsoa päätöksen pitäessä miten tunnetilat muuttuu... tuleeko ahdistusta lisää, vai alkaako tottua vai alkaako tuntua jopa hyvältä. Mutta ensin pitäisi kyllä täysillä panostaa ja antaa kaikkensa ennen kuin voi sanoa mitään yliviisaita kommentteja aiheesta, luulisin. Tai ainakaan ennen kuin alkaa selittelemään syitä miksi juuri mä en kuitenkaan pystyisi siihen.

Niin, kait sitä vielä tässä seuraavan puolen vuoden, vuoden aikana selviää se, mihin suuntaan suhteemme lähtee kehittymään. Eikä silloin ole vielä myöhäistä minulla eikä myös 3 vuotta nuoremmalla naisellanikaan...

Mies 27v kirjoitti:

Sepä se onkin, että onko tämä ollut enempikin illuusioita siitä millaista meidän suhde voisi olla kuin sitä mitä se tosiasiassa on. Vuosien odottelu voi luoda vääristyneitä kuvioita mieleen siitä mitä suhde tulisi olemaan. Luulo ei koskaan ole tiedon väärti, mutta on silti aina ollut syy miksi olen hänestä ollut niin hulluna.. olen jopa itkenyt hänen takiansa. Ja sitä en ole tehnyt koskaan. Mutta ei kait tällaisetkaan asiat kerro vielä mitään... meillä on ollut intohimoisia hetkiä, ja hän nauttii suuresti kun hänet otetaan, niin seksissä kuin muutenkin. Ja näin olen pyrkinyt tekemään. Mutta se, että miten voisin keskittää kaikki haluni vain häneen... se on haastavampi kysymys. Tuntuu, että sitä halua riittää ihan liiaksi.

Olet *erittäin* oikeassa sanoessasi, että "kuin katsoisin itseäni ulkopuolelta" kun se tilanne tulee päälle. Niinhän se juurikin on. Ja se on pelottavaa kun ei voi hallita itseään.

Uskon, että tuo mainitsemasi päätös on oikea tapa. Ehkäpä tuon päätöksen jälkeen pitää antaa ajan kulua ja katsoa päätöksen pitäessä miten tunnetilat muuttuu... tuleeko ahdistusta lisää, vai alkaako tottua vai alkaako tuntua jopa hyvältä. Mutta ensin pitäisi kyllä täysillä panostaa ja antaa kaikkensa ennen kuin voi sanoa mitään yliviisaita kommentteja aiheesta, luulisin. Tai ainakaan ennen kuin alkaa selittelemään syitä miksi juuri mä en kuitenkaan pystyisi siihen.

Niin, kait sitä vielä tässä seuraavan puolen vuoden, vuoden aikana selviää se, mihin suuntaan suhteemme lähtee kehittymään. Eikä silloin ole vielä myöhäistä minulla eikä myös 3 vuotta nuoremmalla naisellanikaan...

Lue lisää

Aivan, mikä on totta ja mikä illuusioita, vaikea kysymys. Mutta aika on ainut asia mikä antaa tähän vastauksen, mitään taikanappia ei ole. Tai sitten todella syvä itsetutkiskelu, jos siihen pystyy ja sitä osaa. Kohtaa tosiasiat ja miettii mitkä minun todelliset tunteeni ovat. Monesti sitä vain pyrkii välttymään tunteiden tutkiskelulta, koska totuus tekee joskus kipeää.

Jos päädyt antamaan teille aikaa, niin todellakin sydämesi tukee olla täysillä mukana. Mikäli se ei ole, tuhlaat teidän molempien aikaa. Seksiaddiktiolta tilanteesi ei mielestäni kuulosta, sillä pystyt kuitenkin hillitsemään tunteitasi ja tekojasi. Sitä itsehillintää vain vaaditaan paljon kun mieli ja ruumis on virkeä. Ja mikä tärkeintä, pystyt ajattelemaan selkeästi syitä ja seurauksia, addiktiosta kärsivähän ei pysty. Ja fiksuuttakin sinusta löytyy, olet varmasti kullanarvoinen mies kun päätät niin :)

Ja vielä, olen sinua kaksi vuotta vanhempi ja havahduin tähän todellisuuteen vasta vuosi sitten. Enkä koe että se olisi jotenkin liian myöhään. Tuli pilattua yksi hyvä suhde näillä mieliteoilla. Eli ei todellakaan ole liian myöhäistä vaikka vuoden verrankin nyt tilannetta katselette. Ja voihan olla, että ratkaisu löytyy pikemmin kuin arvaatkaan!

Miriaa kirjoitti:

Aivan, mikä on totta ja mikä illuusioita, vaikea kysymys. Mutta aika on ainut asia mikä antaa tähän vastauksen, mitään taikanappia ei ole. Tai sitten todella syvä itsetutkiskelu, jos siihen pystyy ja sitä osaa. Kohtaa tosiasiat ja miettii mitkä minun todelliset tunteeni ovat. Monesti sitä vain pyrkii välttymään tunteiden tutkiskelulta, koska totuus tekee joskus kipeää.

Jos päädyt antamaan teille aikaa, niin todellakin sydämesi tukee olla täysillä mukana. Mikäli se ei ole, tuhlaat teidän molempien aikaa. Seksiaddiktiolta tilanteesi ei mielestäni kuulosta, sillä pystyt kuitenkin hillitsemään tunteitasi ja tekojasi. Sitä itsehillintää vain vaaditaan paljon kun mieli ja ruumis on virkeä. Ja mikä tärkeintä, pystyt ajattelemaan selkeästi syitä ja seurauksia, addiktiosta kärsivähän ei pysty. Ja fiksuuttakin sinusta löytyy, olet varmasti kullanarvoinen mies kun päätät niin :)

Ja vielä, olen sinua kaksi vuotta vanhempi ja havahduin tähän todellisuuteen vasta vuosi sitten. Enkä koe että se olisi jotenkin liian myöhään. Tuli pilattua yksi hyvä suhde näillä mieliteoilla. Eli ei todellakaan ole liian myöhäistä vaikka vuoden verrankin nyt tilannetta katselette. Ja voihan olla, että ratkaisu löytyy pikemmin kuin arvaatkaan!

Lue lisää

Joo niinhän se on. Musta tuntuu, että se ratkaisu löytyy kyllä nyt pikemmin kuin arvaankaan. Kirjoita mulle: [email protected]

Mä haluan tutustua suhun paremmin. Mä haluaisin kokeilla just sun kanssa jotain mitä aiemmin en oo kokenut, koska vaikutat erittäin fiksulta ja ymmärrät mua.. mä oon edustavan näköinen kyllä, siitä sun ei tarvitse pitää huolta.

Tehdään jotain sellaista, mitä ei saisi? Mä lupaan ottaa sut kunnolla.

Mä aion laitaa suhteen poikki.

Kerro missä päin asut niin tulen käymään, ei haittaa vaikka kauempanakin, junat kulkee. Katsotaan miten käy ja jos käy hyvin niin voidaan mahdollisesti jatkaakin. Ei kummallakaan hävittävää. Vai seurustelitko sä?

Mies_27v kirjoitti:

Joo niinhän se on. Musta tuntuu, että se ratkaisu löytyy kyllä nyt pikemmin kuin arvaankaan. Kirjoita mulle: [email protected]

Mä haluan tutustua suhun paremmin. Mä haluaisin kokeilla just sun kanssa jotain mitä aiemmin en oo kokenut, koska vaikutat erittäin fiksulta ja ymmärrät mua.. mä oon edustavan näköinen kyllä, siitä sun ei tarvitse pitää huolta.

Tehdään jotain sellaista, mitä ei saisi? Mä lupaan ottaa sut kunnolla.

Mä aion laitaa suhteen poikki.

Kerro missä päin asut niin tulen käymään, ei haittaa vaikka kauempanakin, junat kulkee. Katsotaan miten käy ja jos käy hyvin niin voidaan mahdollisesti jatkaakin. Ei kummallakaan hävittävää. Vai seurustelitko sä?

Lue lisää

Ihanaa millaisia ääliöitä täällä on. Tämä on keskustelupalsta, jolla ihmiset keskustelevat keskenään. Mene sinä etsimään vaikkapa keskustelupalsta ääliöille tai henkisesti rajoittuneille. Hei hei!