Me vaellamme perisynnin (Eeva-äidin syntiinlankemuksen) alaisina täällä maailmassa.
Ote A.Zidbeckin kirjasta:
"Kristikunnassa, luterilaisuudenkin sisällä tavataan katolishenkisiä ajatuksia vanhurskauttamisesta, vanhurskaaksi tekemisenä eli yksilön sieluun armosta vuodatettuna yliluonnollisena lääkkeenä, joka parantaa syntisairauden.
Kristityn kilvoitukseen kuuluu luterilaisuudessa raamatullisesti ja keskeisesti vaeltaminen samalla kertaa vanhurskaana ja syntisenä. Raattamaa pysyi johdonmukaisesti luterilaisen opetuksen perustalla: Vanhurskautettu ihminen on samalla kertaa ja pysyy kuolemaansa asti itsessään syntisenä, mutta uskossa Kristukseen vanhurskaana. "Perintö ja saatu syntisyys ensimmäisestä äidistä ei ole otettu pois, jonka tähden saamme useasti omantunnon haavoja, että tarvitsemme kyllä uskolla vastaanottaa priiskuvaisia veren pisaroita, jotka vuosivat syntein anteeksiantamiseksi."---Vahvistakoon ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas teidän ja meidän uskomme, että voisimme omistaa Herran Jeesuksen viattomuuden viattomuudeksemme ja Hänen vanhurskautensa vanhurskaudeksemme, että Jumalan rauhan tyvenessä sielumme ja henkemme lapsellisella sydämellä ja mielellä riemuitsisi Hengessä."
"Raattamaalla näyttää olleen erinomainen armolahja lohduttaa Kristuksen ansiolla murheellisia, ahdistettuja ja arkoja omiatuntoja. Oman sydämen syntisyydestä on katse käännettävä kohti Kristuksen täydellisyyttä. Seurauksena onkin hänellä iloinen pelastusvarmuus.
"Näytteeksi sanat Lannavaaran saarnasta vuodelta 1897: "Te halajavaiset, kyllä minä uskon, että te tunnette paljon vikoja, syntejä ja pahuutta olevan teissä, mutta se ei ole kylliksi; teidän pitää myös uskoman, että teidän syntinne ovat hukkuneet Jumalan Pojan vereen. Uskokaat siis vakaisesti Jeesuksen nimen ja veren kautta syntinne anteeksi."
Ote A.Zidbeckin kirjasta:
"Kristikunnassa, luterilaisuudenkin sisällä tavataan katolishenkisiä ajatuksia vanhurskauttamisesta, vanhurskaaksi tekemisenä eli yksilön sieluun armosta vuodatettuna yliluonnollisena lääkkeenä, joka parantaa syntisairauden.
Kristityn kilvoitukseen kuuluu luterilaisuudessa raamatullisesti ja keskeisesti vaeltaminen samalla kertaa vanhurskaana ja syntisenä. Raattamaa pysyi johdonmukaisesti luterilaisen opetuksen perustalla: Vanhurskautettu ihminen on samalla kertaa ja pysyy kuolemaansa asti itsessään syntisenä, mutta uskossa Kristukseen vanhurskaana. "Perintö ja saatu syntisyys ensimmäisestä äidistä ei ole otettu pois, jonka tähden saamme useasti omantunnon haavoja, että tarvitsemme kyllä uskolla vastaanottaa priiskuvaisia veren pisaroita, jotka vuosivat syntein anteeksiantamiseksi."---Vahvistakoon ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas teidän ja meidän uskomme, että voisimme omistaa Herran Jeesuksen viattomuuden viattomuudeksemme ja Hänen vanhurskautensa vanhurskaudeksemme, että Jumalan rauhan tyvenessä sielumme ja henkemme lapsellisella sydämellä ja mielellä riemuitsisi Hengessä."
"Raattamaalla näyttää olleen erinomainen armolahja lohduttaa Kristuksen ansiolla murheellisia, ahdistettuja ja arkoja omiatuntoja. Oman sydämen syntisyydestä on katse käännettävä kohti Kristuksen täydellisyyttä. Seurauksena onkin hänellä iloinen pelastusvarmuus.
"Näytteeksi sanat Lannavaaran saarnasta vuodelta 1897: "Te halajavaiset, kyllä minä uskon, että te tunnette paljon vikoja, syntejä ja pahuutta olevan teissä, mutta se ei ole kylliksi; teidän pitää myös uskoman, että teidän syntinne ovat hukkuneet Jumalan Pojan vereen. Uskokaat siis vakaisesti Jeesuksen nimen ja veren kautta syntinne anteeksi."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä kaksiosaisina uskossa vaeltaa tahdomme
"1. Joh. 3:2
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on."
vain päivän annos mannaa. He kulkivat kaikki saman (hengellisen) pilven alla, nauttivat samaa (hengellistä)ruokaa ja joivat samasta (hengellisestä)kalliosta. Ja se kallio, joka heitä seurasi, oli Jeesus Kristus. Jo silloin Hän oli, on ollut jo aikojen alusta.
Mikä pantu on, se on Jeesus Kristus. Häneen me panemme uskomme ja toivomme, Häneen yksin.
Isä antoi kuuliaiselle, nöyrälle pojalleen kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.
Ja poika jätti ylösnoustuaan maan päälle tehtävän omilleen Pyhässä Hengessä sovinnosta saarnata. Ei auta täällä ihmisen omat ansiot, tittelit, kaunistetut puheet, ei mikään, mikä on lähtöisin vain ihmisestä ilman Jumalaa.