Olin v.-97 autokolarissa osin omaa tyhmyyttäni ja sen jälkeen pikkuhiljaa on kaverit häipyny.Tiedän kyllä,että ollaan sen ikäsiä,että rupee kikilla oleen "kaikkee"muuta (perhe,lapset yms.yms.)Mutta ei helvetti,musta on vissiin tullu siinä sivussa ulkopuolinen kaikkeen...Välillä jo miettii onx tää enää minkään arvosta...
*this life ain´t wort`h living*
*this life ain´t wort`h living*
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei maita, niinkuin tokaisit "this life aint worth living" niin mitä jos tajuaisit omien asenteidesi tuovan sinua umpikujaan. vaihda asennoitumista ja käsityksiäsi, niin maailmankokemuksesi muuttuu.
Mieli et ole sinä itse, hallitse mielesi ettei se hallitse sinua ;)
Arvaa oonko koittanu...Kunpa oiskin joku nappi millä "asenteen" sais muuutettua.Vanha totuus käy tähänkin:jos lehmällä ois renkaat se ois maitoauto.
ei kuitenkaan selviä hengissä. Aika sama, miten elämänsä viettää. Siis loppujen lopuksi se on aika sama, koska kuitenkin kuollaan.
Ellei sinulla ole valtavia fyysisiä kipuja, pääpaino jää omaan asennoitumiseesi. Kyllä elämästä pystyy nauttimaan pyörätuolissa myös. Sinun elämäsi on ARVOKAS. Sinulla on kuitenkin oikeus tunteisiisi, mutta muista ettei hetken mielijohteesta kannata tehdä mitään. Tunteita tulee ja menee, ne ovat kuin pilviä jotka liikkuvat taivaalla. Tunteita ei kannata ottaa kovin tosissaan. Niitä vain on ihmisillä, hankaliakin. Sinun elämäsi on edelleen merkittävä itsellesi sekä muille. Luultavasti tiedätkin tämän.
Moi ja kiitti ystävällisistä sanoistasi,ja mikä tärkeintä et ruvennu neuvomaan/opettamaan kuinka elämä Pitää elää.Mitään päältä näkyvää ei jääny(onneksi),tämä helvetin kova "vitutus"on ainoa...