Kun lennän sineen, en näe maata.
Siellä vehreät niityt,
vellova meri ja heinäpellon taika.
Vuodet vierivät, lennot lyhenevät.
Katson kyntämääni maata ja sen kyynelvirtaa:
ruoho löytää rakosen yönmustan asfaltin hiestä.
Se pieni heinä näkee kaiken keinotekoisen joukosta
lupauksen paremmasta.
Vuodet siipien päällä painavat,
heinäpellon taika.
Siellä vehreät niityt,
vellova meri ja heinäpellon taika.
Vuodet vierivät, lennot lyhenevät.
Katson kyntämääni maata ja sen kyynelvirtaa:
ruoho löytää rakosen yönmustan asfaltin hiestä.
Se pieni heinä näkee kaiken keinotekoisen joukosta
lupauksen paremmasta.
Vuodet siipien päällä painavat,
heinäpellon taika.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tule tänne langalle, istutaan vierekkäin sateessa. Ja muistellaan...
Niin kaunista oli silloin joskus, pellot ja meret. Siivet jaksoi lentää vaikka Jurmalaan asti. Nyt on vain sateesta tullut yskä, ja vilu varpaissa. Kova elämä on harmaanuttanut sulkien kärjet. Tarvitsee otsikon, peiton päällensä.
koska huomaan olevani aina vaan aivan turha, mut' semmoistahan se tää elämä 'joskus' on. Hyvä sentäs, että on muistoja mitä muistella, muistele niistä otsikko.
en osaa nyt ajatella.. vieläkään.. joko itse keksit!?:)
Hyvää yötä!