Jokohan jotain tapahtuisi?

Täällä alkaa oleen ovis käsillä ja saas nähdä miten käy.Toivotaan että tulis se jouluplussa mutta sen näkee sitten...:)
Minunkin kaveripiirissä pari ilmoittanu vauvauutisista ja yksi todella varovasti ku tiesi mun keskenmenoista.sanoi ettei meinannu uskaltaa ees sanoa...Turhautuneisuus se meinaa iskeä täälläkin välillä mutta sitten sitä taas miettii kaikkea muuta ku kuitenkin edetään niin että saa tulla jos on tullakseen ja kaksi lasta pitää mielen virkeänä...ja tuo koiravauva...niin suloinen karvapallo:))

Tuossa laskeskelin että mulla vois olla nyt tällä viikolla jossain vaiheessa paras mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta kun nuo kierrot on nyt kuitenkin sen verta heitelleet että mistä sitä voi tietää?? Ei oteta stressiä vaan annetaan mennä omalla painolla!! Pois suljettu vaihtoehto se plussa ei kuitenkaan ole tässä kuussa, mutta en mä osaa edes toivoa että tärppäis!! Sitä kun on jo tottunut siihen että ne menkat tulee,vaikka kuinka luulis että nyt muuten tärppäs =)
Mulla ei ole kaveri porukassa eikä työyhteisössäkään raskaana olevia immeisiä..jotenkin mä toivosin että olis!! Oispahan sitten ainakin joku jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä jos ja kun se vauveli sieltä joskus tulis.. mutta tiedän sen, että jos tilanne ois kuten teilläkin, kateushan se iskis samantien!!! Että tiiä sitten mikä se ois nyt paras tilanne =)
Onko teillä tullut kertaakaan sellanen olo että epävarmuus iskee? Että onko tää nyt kuitenkaan sitä mitä te haluatte? Muhun hiipi sellanne ajatus tuossa joku aika sitten, varsinkin kun oli sellanen vaikeahko tilanne tässä parisuhteessa. Sitä alko miettimään että oonko sittenkään valmis ja että mitäs sitten kun se oikeasti syntyy..loppuuko elämä ja kaikkea tuollasta.. hassuja ajatuksia, mutta toivon mukaan luonnollisia. Sitten luen yhtä kirjaa jossa kuvailtiin ihan liian tarkasti synnytys..se tuska ja kipu ja kaikki.. aloin jo kauhulla odottamaan että kuinkahan kivuliasta se oikeasti sitten on. Hui kauhistus!!!
Mutta sellasia ajatuksia täällä pyörii mielessä =)
Ei muuta kun leppoisaa joulun odotusta kaikille.. pidämme peukut pystyssä edelleen =)

Olipas hauskaa kuulla teistä kaikista =) Ihme piileskelyä ;) Kukaan ei kai jaksa enää kirjoitella joka nipsahduksesta mahan pohjassa... Itse olen liikuskellut (eri nimimerkillä) jonkun verran nyt tuolla kaks plussalla. En tosin vauvakuume-puolella ollenkaan.
Juu, meillä sellainen tilanne, että menossa on nyt kp 33 ja jostakin syystä olo on luottavainen. Mutta ajattelin kuitenkin testin tehdä vasta ensi viikolla. Olihan minulla se ennätyspitkä 38pv kiertokin yhdessä vaiheessa... Outoa oloa vatsassa ja armotonta väsymystä on ilmassa. En tiedä, että enkö sitten jaksa enää intoilla testien perään muuten vaan, vai onko tämä nyt joku "plussahan sieltä kuitenkin tulee" -tunne. Että sen plussan näkeminen ei nyt ole niin päivän päälle =)
Vaan mistäpä näistä tietää. Ollaan nautittu nyt noista olemassa olevista lapsista ja haaveiltukin kyllä "hiljaisina hetkinä". Plussaonnea kaikille oikein kovasti!!! Koittakaa kestää niitä synkkiä hetkiä... Minä uskon jälleensyntymään ja luulen, että ne meidän tulevat lapset eivät kaikki ole välttämättä vielä edes kuolleet. Heillä on jotakin vielä entisessä elämässään kesken?