tää on

.............................s kirjoitti:

Näin on näreet, kun oikein kunnolla homeesta sairastuu ja jos vielä kemikaalit ovat herkistymistä lisäämässä: koskaan et enää parane. Elimistö muistaa aina ärsykkeet ja reagoi altistuksen jatkuessa yhä herkemmin mitä merkillisemmille asioille. Toimeen voit tulla, mutta se vaatii oleskelua puhtaissa oloissa. Vain altistumista välttäen voit pitää oireilun poissa.
Pahasti herkistyneelle ei riitä pelkkä talon remontti. Usein menee saastuneessa sisäilmassa pidetty tavarakin poistoon tai tehopuhdistukseen.

Ei se ole vitsi vaikka laulattaakin. Meillä asuu yksi tällainen:

Homesairauden satu

Mun on tarinani homesairauden,
töissä kemikaalit pohjustivat sen
Lailla tuhansien loisten,
kipunuolten pirunmoisten
nyt oon kohde oireiden.

Mun on tarinani monioireisen,
väli korvien on asuntona sen.
Psykiatrit ei voi auttaa,
korvalääkäritkin kaihtaa.
Kunpa saisi eläkkeen.

Matti Paananen ja Kukkola testasi sen:
työn ja oireen korvin kuultavan yhteyden.
Todisteen he voivat antaa
kuinka karmaisevaa on,
ääni ei voi enää kantaa.
Mut on oire arvoton.

Mun on tarinani monioireisen,
ehkä samanlainen ymmärtää voi sen.
Kärsii, taistelee ja koittaa
eläkkeeseen edun voittaa.
Se on osa – ihmisen.

Sävel Carlos Almaran: History of Love
(Historia de un amor, es. Los Paraguayos)


http://chat.yle.fi/akuutti/keskustelu/nayta.php?id=662

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä