En enää ymmärrä ja olen hyvin väsynyt tähän kaikkeen. Niin oli pieni ja hänen puoleltaan mitätön juttu. Pientä takkuilua ja heti oli uusi suhde kuvioissa ja sehän toimi välittömästi. Mutta entäs minä sitten? Minä yritän korjata tilannetta, olen rehellinen ja kerron totuuden kyseenalaistuista tunteistani ja tässä olen edelleen. Tapahtuneesta on jo kohta vuosi ja minä edelleen surullinen ja häpeissäni. Ei minusta ole mihinkään uuteen, kun en pysty enää uskomaan. Miksi piti herättää tunteeni ja sitten julmasti jättää, kun oma peli oli turvattu. Niin kamalan pahalta tuntuu, enkä ymmärrä miksi tämän muka ansaitsin ja mitä hyvää tämä voisi tuoda tullessaan? Olen herkkä ja joutunut elämässäni koville. Nyt olen yrittänyt jo ihan kaikkea ja silti edelleen se olen minä joka itkee. Minä joka olisin halunnut sen oikean jutun. Sanansa olivat valheita ja tunteensa kai tunteita jollekin muulle. Toivon niin kovin, että minä pääsisin jo eteenpäin. Mikä estää ja palauttaa aina siihen pahaan oloon? En näe enkä kuule hänestä ja silti mielessäni hän on. Livahtaa tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta onneksi järki palauttaa totuuden nopeasti. Miten voi kaivata jotain, joka niin kovin satutti? Mikä tämän muuttaa?
Ei jaksaisi enää
koska minun vuoroni?
4780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miehelle?
olla naiselta ei miehet oo tällaisia.
naiselta miehelle...juuri niin.
Ei tuossa tarinassa ollut mitään mikä voisi tuntua hyvältä, etkä sitä sitä taatusti ansainnutkaan. Rakastuit vain väärään ihmiseen, se on elämässä valitettavan yleistä. Kertomasi mukaan sait suhteesta itsellesi palkaksi sydänsurua ja epäluuloa, eikä uuden suhteen aloittaminen varmaan ole helppoa kokemuksesi jälkeen.
Toisaalta, osaat varmasti arvioida seuraavan suhteesi alkumetreillä paremmin onko kokelas sinulle sopivampi kuin tämä. Rakkaus leimahtaa joskus niin ettei järkevään ajatteluun pysty aluksi, mutta ensi huuman ja muutaman onnellisen kuukauden jälkeen pystyy arvioimaan suhteen niin onko siitä elämänkestäväksi vaiko vaan tilapäiseksi oikeata odotellessa.
Paha olo kuuluu jokaisen elämään siinä kuin hyväkin. Et pysty koskaan kokemaan todellista onnea jos et ole joskus myös onneton. Elämäsi vain on tällä hetkellä onnetonta, mutta taatusti tulee aina se onnellinenkin aika. Minun omaan kokemukseeni pohjautuva neuvoni onkin ettet suunnittelisi tulevaisuutta tämän suhteen pohjalta ja koitat päästä siitä lopullisesti irti tekemällä kaikkea muuta kuin synkistelemällä, jotta voisit päästä taas elämässäsi yhden etapin eteenpäin. Näin tein joskus itsekin vaikka monesti se koville ottikin. Suru kuuluu jokaisen epäonnistuneen suhteen jälkipyykkiin henkisen kehityksen turvaamiseksi muttei siihen ole syytä takertua, ettei vaan onnesi kävelisi ohitsesi sillä välin kun haikailet moisen surkimuksen perään.