Mihin kouluun Suomessa on vaikein päästä sisään?
Nyt en tarkoita prosentuaalisesti, vaan nähden työmäärään ja vaativuuteen. Mitä koulua pidät arvostetuimpana? Onko esimerkiksi kauppakorkeakoulu mielestäsi yliarvostettu?
Nyt en tarkoita prosentuaalisesti, vaan nähden työmäärään ja vaativuuteen. Mitä koulua pidät arvostetuimpana? Onko esimerkiksi kauppakorkeakoulu mielestäsi yliarvostettu?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Helsingin oikis?
Helsingin lääketieteellinen.Lääkärin työ on tunnetusti vaativaa(kirurgia esimerkiksi) ja arvostettua. Tämä on tietysti vain minun mielpide,mutta yleisesti lääkri on maailman arvostetuin ammatti (Suomen kuvalehti 2001)
Lääkärin ammatti on arvostettu nykyäänkin suurelta osin sen takia, että nelkikymppiset ja sitä vanhemmat muistelevat oiniitäaikoja, kun jokainen ylioppilas oli lähes suoraan lääkäri. "Eikös se ole tohtori kuin tohtori".
Toki lääkikseen on vaikea päästä, ja me nostamme hattua jokaiselle päässeelle, mutta Suomessakin on monia paikkoja, johon on yhtä vaikea jopa vaikeampi päästä.
Lääkärin työ on ällöttävää, likaista ja monivuorotyönä väsyttävääkin. Aivan kuten siivoojan hommakin =) Kyllä minä kääntyisin enemmän arvostamaan niitä, jotka menestyvät pelkästään kahdeksan tunnin työpäivillä sotkematta käsiään.
Toisaalta lääkärin työ ansaitsee arvostuksen juuri sillä, että sitä voi taatusti tehdä vain kutsumuksesta, kun homma ei ole mitään ruusuilla tanssimista.
Tulipa mieleeni: kolmosen vaaliohjelman katsottuani aloin arvostaa kansanedustajan työtä enemmän kuin ennen. Eipä ole tullut mieleeni, että miten paljon paperisotaa joutuvat kestämään. Palkkakin on kyllä hyvä. (Alkupalkka jotain 4200? ylikin. Ja paremmilla paikoilla sitten tuo tuplana.)
Toivottavasti kaikille ammateille löytyy arvostusta. Miten saisitte ruokaa ilman kaupan kassaneitejä?
Ei lääkärin työ ole likaista ja paskamaista.En ilmeisesti näytä tietävän alasta juuri mitään.Lääkäreitä on hyvin erilaisia.On olemassa kymmeniä erikoisaloja.Esimerkiksi ei hematologi(veritautien erikoislääkäri) paljon joudu suolia näkemään.Hauku sinä vaan lääkäreitä,mutta minä ainakin arvostan ihmistä,joka opiskelee kauan ja valmistuu auttamaan ihmisiä.Maailman vaativinta työtä on selvästi huipputarkkuutta ja huippuosaamista vaativa kirurgin työ.Esimerkiksi aivokirurgeja suomessa on vain 10 kappaletta ja se työ on hyvin vaativaa.Haluaisin nähdä sinut tekemässä sitä työtä.Taidat kuulua vain siihen suomalaiseen perusjuntteihin,jotka ovat kaikesta kateellisia muille ihmisille.
Kyllä tämä homma tänä päivänä on raskasta ja
suurimmalla osalla myös likaista......
Viikonloputkaan eivät juuri koskaan vapaita ,saatika sitten päivystysöiden määrät!
Se ,joka tätä työtä tekee ei liikoja vauhkoile
arvostuksesta... Harva se aivokirurgiksi
pystyy!
On niitä aivokirurgeja noin 40-50 Suomessa. Ei 2 neurokirurgia per yliopistosairaala riittäisi mihinkään kun ainakin Helsingissä on ympäri vuorokauden joku päivystämässä. Kyseessä on varsin työsidonnainen ja tarkkuutta vaativa ala.
Siinä oliskin aika mielenkiintoinen ala, jota en ole vielä kokeillut. Pitäisköhän vielä lähteä opiskelemaan... ;)
Isäni on erikoislääkäri HUS:ssa ja mehiläisessä.Ei hän ainakaan liikaa töitä tee.Ihan säännölliset työajat hänellä on...Eikä hän päivystä enää.Käsittääkseni vanhemmat lääkärit eivät joudu enää päivystämään kauheasti vai eikö sekin ole vähän erikoisalakohtaista.Eihän esim hematologilla paljon päivystyksiä käsittääkseni ole vai?Minä ainakin arvostan lääkäreitä suuresi
Opiskelen stadin KKK:ssa ja en pidä koulani juuri minään.Sisään pääsee tyhmäkin ja opiskelu on vain suhteiden luomista,ei mitään muuta.Älyä ja luovuutta täällä ei vaadita.
Eiköhän korkeakoulussa opiskelevan pitäisi pikku hiljaa jo oppia vaatimaan itseltään asioita sen sijaan että odottaa, että joku toinen tulee ja vaatii.
HKKK:ssa voi tietyissä aineissa saada todella rautaisen koulutuksen, mutta se edellyttää myös oma-aloitteisuutta ja valmiutta nähdä vaivaa opiskelun eteen.
Kuulostaisi uskottavammalta, jos tuo kirjoitustaito olisi hallussa.
Ohjaaja- tai näyttelijäkoulutus Teatterikorkeassa. Ylivoimaisesti.
Varmaan vaikeinta on päästä näihin "taidekouluihin" e.g. Taideteollinen- ja Teatterikorkeakoulu ja Sibelius Akatemia. Jos sitten puhutaan tavallisen kansan kouluista niin kokemus osoittaa, että oikis ja lääkis on aika mahti aloja tällä saralla. Sitten löytyy tekusta pari linjaa ja e.g. paikasta valtsikassa Helsingissä saa tapella. Oma tieni on vienyt lääkikseen ja olen hyvin positiivisesti yllättynyt kuullessani opiskelevani maailman arvostetuimpaaan ammattiin. Olen täällä huomannut, että melkein tärkeämpää kuin sisäänpääsyn vaikeus on itse koulun kovuus opiskelussa. Voin suoraan luvata, että tällä alalla ei tartte pyöritellä peukaloita, kuten useissa kouluissa näiden sivujen kirjoitusten mukaan (Lappeenrannan teku, Kauppakorkeakoulu...). Ihmisten ammattiarvostusta ei taiota millään kivalla tikulla vaan sitä varten pitää tehdä töitä niin koulussa kuin sen jälkeen - oikeasti!
Itse olen hyvin kiinnostunut lääketieteen opinnoista ja tavoitteenani ja haaveenani olisi olla parin vuoden kuluttua sisällä lääkiksessä. Mitä vinkkejä antaisit lukiossa toista vuotta opiskelevalle, joka tähtää lääkikseen? Olen kuullut, että kemia on pääsykokeissa vaikein osa-alue hallita lukion tiedoilla, onko totta? Kannattaisiko siis kekittyä siihen enemmän kuin esim. pitkään matikkaan? Entä onko fysiikan kaikki kurssit yhtä tärkeitä ajatellen pääsykokeita? Voisi kuvitella (ja itse ainakin toivon), että esim. sähköoppi ei ole niin kovin tärkeää, kuvittelenko omiani?
ovat kaikki tärkeitä pääsykokeessa.Fysiikan osalta sähkömagnetismin osuus pääsykoekirjassa on vaisuhko,mutta esim ydinfysiikkaa on suhteellisen runsaasti.Kannattaa lukea lukion kemian ja fysiikan kirjat kunnolla läpi,että on pohjaa Galenokselle(pääsykoekirja,jossa on integroitu kemia,fysiikka ja biologia).
Ps.Lääkiksessä opiskelu on todella vaativaa!
Uskon kyllä, että vaativaa on. Miten vertaisit sitä lukio-opintoihin, kuinka paljon rankempaa on? Toisaalta, lääkiksessä saa keskittyä sellaisiin aiheisiin, jotka kiinnostavat oikeasti(jos siis on lääkikseen hakenut ja päässyt, luulisi, että asioihin on todellista kiinnostusta), eikä tarvitse opetella kaikesta(myös sellaisista aineista, jotka eivät lainkaan kiinnosta) vähän ja pintapuolisesti kuten lukiossa.
Pakko heittää tuohon kommentti. Tulet varmasti pettymään jos kuvittelet että lääkisopinnot kiinnostavat alusta loppuun kun kerran sisään on päässyt. Itse luin pääsykokeisiin innolla, asia oli valtavan mielenkiintoista ja nyt syksyllä aloitin kouluni.
Mitä turhaa paskanjauhamista! Suurin osa kursseista opintojen alkuvaiheessa on asiaa, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen mielipiteeni mutta ainakaan kurssillamme en ollut ainut näkemyksineni.
Kannattaa kuitenkin muistaa että millä tahansa alalla on asioita, jotka ovat todella mielenkiintoisia ja asioita, jotka eivät kerta kaikkiaan vain nappaa. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan haalista koko paikan leimaa, ellei itse koe olevansa totaalisen väärässä paikassa.
Ja pintapuolisesti joudut opiskelemaan, ja paljon, kaikenlaista tietoa. Lääkärin yleistieto ja -taito on vain eduksi erilaisten ihmisten kanssa työskenneltäessä. Aika ei kerta kaikkiaan riitä samanlaiseen paneutumiseen kuin lukiossa: on siis pakko närppiä lukemista sieltä täältä ja yrittää keikkua liian kovassa tahdissa.
Huomaat varmasti rivien välistä kirjoittajan katkeruutta, enkä sitä voi kieltää. Omat lääkisopintoni ovat olleet aikamoinen pudotus, enkä enää ollenkaan ole varma onko tämä niin järkevä ja hyvä valinta kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää.
Seuraava perustuu kokemuksiini Kuopion lääkiksessä (huomatkaa, lääkiksissä on opetustavoissa selkeitä eroja, vaikka asiat samoja!). On vaikea sanoa, kuinka paljon rankempaa lääkiksen opiskelu on kuin lukiossa, sillä opiskelu on niin paljon erilaisempaa. Otetaan esimerkkinä anatomian opiskelu, joka on muuten ensimmäinen kokonaisuus, jolla aloitimme. Opiskelu oli yksinkertaisesti rakenteiden ulkoa pänttääminen... Esimerkiksi elinanatomiassa ei auta kuin istua alas ja ruveta kuvastojen ja kirjojen avulla opettelemaan esim. verisuonien kulku sydämestä sormeen ja takaisin - raakaa työtä, mutta näitä tietoja ei voi pärjätä. Tuosta turhien aineiden opiskelusta... Itse ainakin koin kemian jaksomme ihan turhaksi ja tämänhetkisen epidemiologian kurssin kanssa saa painia motivaatio ongelmien kanssa. Ylipäätänsä opiskelu on kuitenkin kovaa, mutta palkitsevaa. Juuri mainittu anatomian opiskelu huipentuu dissektiohin, joissa pääsee sitten kattomaan, miltä ne rakenteet oikeasti näyttävät siellä ihmiselimistössä!
Mitäs mitäs...Kuka täällä käyttää luvatta nimeäni? =)
Pitkän identiteettikriisini jälkeen olen päättänyt nimimerkkisi häpäisemisen ja täten siirrynkin "yolk sac" nimestä "fossa navicularis" nimimerkkiin.
Ei muistella pahalla.
Ok. Muistakin sitten, ettei tarvitse viedä asiaa eteenpäin.