Mä olen niin maassa. Musta tuntuu ettei tää kierre koskaan lopu ja alan väsyä yrittämiseen. Olen sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa ja tällä hetkellä ilmeisesti jotakin niiden sekoitusta.
Noin kaksi vuotta sitten sairastuin melko pahaan anoreksiaan, mittani olivat pahimmillaan 174/45. Ennen sairastumista painoin n. 62kg. Kehoni ei kuitenkaan jaksanut aliravitsemusta ja sitten alkoi ahmiminen joka jokti oksenteluun. Vihasin itseäni kun söin mutta en voinut itselleni mitään. Sitten vaan sormet kurkkuun ja vessaan...
Kumpikin vaihe kesti n. vuoden. Alkusyksystä muutin uudelle paikkakunnalle ja ekaan omaan kämppään. Päätin että tähän loppu oksentelu ja nyt alkaa terveellinen elämä. Ja kuinkas sitten kävikään. Kun lopetin ahmimisen aloin laihtua. Laihduin melko nopeasti ja anorektiset ajatukset alkoivat taas vallata mieleni. En kuitenkaan enää pysty samaan kuin ennen, kituuttamaan ilman ruokaa päiväkausia. Nyt tilanne on aivan kamala; syön n.300-900kcal päivässä ja yritän jaksaa näin. Kehoni ei eikä mieleni kuitenkaan jaksa enää ja sorrun usein illalla syömään kun olen ollut päivän ilman ruokaa. Saatan ahmia oikeaa ruokaa tai suolaisia herkkuja kuten pizzaa yms. Karkkeja tai muuta harvemmin. Tämä syömättömyys/oksentelu kierre on aivan kamalaa. Nytkin vatsahapot polttelee kurkkua ja oli pakko saada purkaa sydäntä. Tilannetta vaikeuttaa myös se että olen juuri alkanut seurustella ja uusi poikaystäväni on nähnyt minut vain todella hoikassa kunnossa ja pitää minua täydellisenä juuri nyt. Pelkään hänen reaktiotaan jos alan syödä ja lihoa. Tai siis pikemminkin saavuttaa normaalit mitat.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tilanteestani. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä ja voimattomalta. Antaisin mitä vain jotta parantuisin, nauttisin ruoasta ja elämästä. J a hymyilisin jälleen...
Noin kaksi vuotta sitten sairastuin melko pahaan anoreksiaan, mittani olivat pahimmillaan 174/45. Ennen sairastumista painoin n. 62kg. Kehoni ei kuitenkaan jaksanut aliravitsemusta ja sitten alkoi ahmiminen joka jokti oksenteluun. Vihasin itseäni kun söin mutta en voinut itselleni mitään. Sitten vaan sormet kurkkuun ja vessaan...
Kumpikin vaihe kesti n. vuoden. Alkusyksystä muutin uudelle paikkakunnalle ja ekaan omaan kämppään. Päätin että tähän loppu oksentelu ja nyt alkaa terveellinen elämä. Ja kuinkas sitten kävikään. Kun lopetin ahmimisen aloin laihtua. Laihduin melko nopeasti ja anorektiset ajatukset alkoivat taas vallata mieleni. En kuitenkaan enää pysty samaan kuin ennen, kituuttamaan ilman ruokaa päiväkausia. Nyt tilanne on aivan kamala; syön n.300-900kcal päivässä ja yritän jaksaa näin. Kehoni ei eikä mieleni kuitenkaan jaksa enää ja sorrun usein illalla syömään kun olen ollut päivän ilman ruokaa. Saatan ahmia oikeaa ruokaa tai suolaisia herkkuja kuten pizzaa yms. Karkkeja tai muuta harvemmin. Tämä syömättömyys/oksentelu kierre on aivan kamalaa. Nytkin vatsahapot polttelee kurkkua ja oli pakko saada purkaa sydäntä. Tilannetta vaikeuttaa myös se että olen juuri alkanut seurustella ja uusi poikaystäväni on nähnyt minut vain todella hoikassa kunnossa ja pitää minua täydellisenä juuri nyt. Pelkään hänen reaktiotaan jos alan syödä ja lihoa. Tai siis pikemminkin saavuttaa normaalit mitat.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tilanteestani. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä ja voimattomalta. Antaisin mitä vain jotta parantuisin, nauttisin ruoasta ja elämästä. J a hymyilisin jälleen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
voin heti alkuun sanoa et jos jos sun poikaystävä todella välittää susta niin sitä ei haittaa vaikka olisit normaalipainoinen, voi olla että se voi jopa ilahtua, monet miehet tykkää tytöistä joil on vähän enempi kurveja(= mulla itselläni on alkanu koko homma anorexialla joka muuttui myöhemmin bulimiaksi.. mulla voimat loppu kokonaan enkä jaksa enää kontrolloida syömisiäni toisaalta tunnen vihaa itseäni kohtaan koska en kontrolloi enää syömisiäni ja kirjaa kaikkea ylös mitä syön, toisaalta se on vapauttavaa. mulle on auttanu tosi paljon se et oon käyny vertaistukiryhmässä ja muutin poikaystäväni kanssa yhteen joka aina laittaa ruokaa niin olen ekaa kertaa 8 vuoteen syöny lämmintä ruokaa lähes joka päivä... vieläkin kyllä saan ahmimis kohtauksia jos alkaa ahdistaa mut ne ei ole enää niin pahoja. mutta nyt kun oon päässyt jonkinlaiseen järkevään systeemiin ruoan suhteen niin olen alkanut masentua ja nukun ihan hirveesti ekä mikään huvita)=
sit tällä hetkellä on ? ;)
No en ole varma mitoistani koska en ole hankkinut uuteen asuntooni lainkaan vaakaa. Sattuneista syistä. Mutta karkea arvoini nykyisitä mitoista voisi olla 52-54kg...
Kuulostaa minusta siltä, että uusi paikkakunta ja asunto sekä elämäntilanne (uusi poikaystävä) ovat aikamoisia stressitekijöitä elämässäsi, vaikka ovatkin mukavia. Myös myönteiset elämänmuutokset stressaavat ja nyt niitä on monta yhtä aikaa. Reagoit siihen vanhalla opitulla tavalla, eli syömishäiriöillä.
Masennukseen ja syömishäiriöstä toipumiseen tarvitsisit psykoterapiaa ja mahdollisesti lisäksi lääkkeet. Yhdessä niiden teho on yleensä hyvä. Turha kärsiä, kun terveydenhoitojärjestelmä yhteiskunta tarjoaa apua, jos sitä vain hakee ja haluaa.