Olisko hyviä neuvoja?

Ikävä kyllä, mutta ei kuulosta siltä, että pelkästään yritettiin. Homma luultavasti tehtiin ja sitten oliko raiskaus vai humalaisen suostumus, niin siitä sitten tiedä. Jostain syystä ihmiset toilailee pikkujouluissa.

.....tuli mieleen, että vaimosi on pettänyt sinua ja nyt miettii koko elämäänsä, että haluaako jatkaa kanssasi vai ei.

Jos haluat olla varma, niin voithan petkuttaa ja sanoa vaimollesi, että "kuulin mitä teit pikkujouluissa"... jos vaimosi tosiaan teki, niin se näkyy käytöksestään ja puheistaan kun luulee jääneensä kiinni.

kyllä vahvasti moraaliselta krapulalta. Kyse onkin enää vain siitä, mistä tuo krapula on alkunsa saanut. En haluaisi lähteä spekuloimaan tapahtuneella jos ja kun kyseessä on pitkälti sinun ja vaimosi välinen yksityisasia, mutta teen sen silti, sillä sekä sinä että vaimosi (lainausten kautta tulkittuna) vaikutatte keskivertoa sivistyneemmältä pariskunnalta.

Jotenkin, aivan tunnepohjalta heitettynä, voisin kuvitella että kyseesessä voisi olla vaikka seuraavaa:

Vaimosi humaltuu juhlissa, samoin kenties juuri hänen mainitsemansa lähentelijä. Lähentelijä lähestyy vaimoasi pahat mielessä ja (tässä kohden kaksi vaihtoehtoa) vaimosi torjuu lähentelyt ja mies tekee vaimollesi seksuaalista väkivaltaa tai, vaimosi ei torju lähentelyjä ja juttu etenee liian pitkälle ja päättyy seksiin. Toisaalta sama kuin edellä, mutta jossain kohden vaimosi antaa ymmärtää että nyt saa riittää, mutta lähentelijä ei lopetakkaan.

Ja kaikki edellä kuvatut vaihtoehdot sopisivat tilanteeseen jossa kenties mahdollinen touhuaminen paljastuu jollekin työkavereista, ts. vaimosi ja taho X tulevat yllätetyiksi.

Fiilispohjalta luulen että paketissa olisi nyt vähän kaikkea. Vähän matkaa sallittua lähentelyä ja lopun matkaa ei niin sallittua. Kaupan päälle kukaties tuo mainittu kärähtäminen kesken puuhastelujen.

Nyt, koska luotan siihen että olet fiksu aviomies, haluan sanoa kaksi asiaa, periaatteella mies miehelle:

1. Älä missään tapauksessa jallita vaimoasi tyyliin "tiedän mitä teit pikkujouluissa".
Hän voisi toki langeta tuohon, mutta vaikka sitten ei, pahempaa hänestä itsestään olisi kusettamisen yrityksesi. Joten vaikka nyt kirpoo, älä prässää häntä liikaa.

2. Minä olen aikoinaan seurustellut joidenkin itseäni fiksumpien naisten kanssa. Olen myös seurustellut itseäni vähemmän fiksujen naisten kanssa. Yhteistä heille on kuitenkin ollut aina se, että jos heille itselleen tapahtuu jotain tahikka he joutuvat jonninmoiseen tunne umppariin, ei tuota umpisolmua avaa enää yhtään mikään.
Joko aukenevat itse (järjettömän ja lohduttoman pitkän ajanjakson jälkeen) tai muutoin koteloituvat sisäisesti umpeen kuin simpukat. Ja tuo edellä kerrottu on yksi niistä syistä, miksi minä en enää ole naisten kanssa sen läheisimmissä tekemisissä laisinkaan.

Toivon että asiat oikenevat ja vaimosi poikkeaa järjenvastaisesta naislogiikasta sen verran, että aukenee sinulle.
Jos ei, niin sitten tottakai tilanne on pahempi teille kummallekin, sillä jos hän nyt pitää sinuun etäisyyttä mainitsemallasi tavalla ja tuo tilanne jatkuu liian pitkään, silloin (uskoit sitä nyt tai et) avioliittonne on koetuksella.

Tämä oli siis mieheltä miehelle.

Mutta sitten jokunen lohdun sana. Viitaten tuohon järjenvastaiseen naislogiikkaan, on asialla myös kääntöpuoli.
Se on nimenomaan naisten tapa käsitellä itselleen vaikeita, vakavia ja paikoin järkyttäviäkin ongelmia.
Heillä on tuo simpukka-syndrooma joka ajaa miehen kuin miehen hulluuden partaalle, mutta silti, se on enemmänkin luontainen mekanismi, kuin esimerkiksi täydellistä ajattelemattomuutta sen suhteen, miten lähimmäiset jaksavat heidän kipuiluaan.

Muinoin kun itseäni ahdisti, saatoin kyllä itkeä pillittää siinä kuin naisetkin mutta myös varsin miehekkäästi pistää kämpän remonttiin.

Tässä mainitussa tapauksessa suoritin omalla kohdallani miesterapiaa joka sisälsi sekä voimattoman kyynelehdinnän että sisäisen pahan olon purkamisen fyysisessä muodossa elottomiin esineisiin. (ts. pistin kamat pirstoiksi)

Tämä tälläinen EI auttanut minua yli pahimmasta, mutta se auttoi minua jatkamaan elämääni. Tämän puhdistaumisriitin jälkeen kannoin kyllä surua sisimmässäni, mutta jatkoin myös sosiaalista elämääni.

Niinpä siis, vaikka naiset käsittelevät asiat ikäänkuin mieslogiikan vastaisesti, pyyhettä ei vielä tarvitse heittää kehään.

Anna vaimollesi aikaa. Uskoakseni naisgeenit hänessä tällä erää ohjaavat hänen toimiaan niin pitkään, kunnes asiat on märehditty ja purkitettu.

Sen jälkeen, toivon omasta puolestani näin, on keskustelun aika.

Olen pahoillani myös siitä että lohtuni on laadultaan sänkisen karheaa, mutta miehenä uskon että ymmärrät tämän.