Onko kenelläkään kokemusta moisesta?

-kiivi-

Tapasin miehen ja olen onnellinen löytäessäni sellaisen ihmisen kenenkä kanssa on hyvä olla ja tanssia.Harrastamme kumpikin lavatansseja, mutta nyt on ongelma... Mieheni pitää muiden naisten tanssittamisesta ja minusta se tuntuu pahalta. Tanssi on kuitenkin, niin läheistä... ja niinpä mekin toisemme kohtasimme. Suhteemme on aika alkutekiöissään ja minua kauhistuttaa omat tuntemukset... en enää nauti muiden miesten kanssa tanssimisesta. Onko kellään kokemuksia moisesta? Totta on, että paria vaihtamalla tanssitaitoa voi pitää yllä... mutta mikä on kohtuullista ja mikä ei?

14

1992

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tanssimaan yhdessä vai yksinkö

      meillä jo alkuaikoina varsinkin lähdettiin lavalle yhdessä, mutta tanssittiin toistenkin kanssa enkä kokenut sitä mitenkään pahana. Minusta toiseen pitää sen verran pystyä luottamaan. Tietenkin paras tanssi oli sen oman rakkaan kanssa. Nykyään jo pitempään seurustelleena saatetaan tanssia toisina iltoina vaan yhdessä ja toisinaan erillään. Joskus olen lähtenyt kaverin seuraksi lavalle ja oma rakas ei ole ollut edes matkassa. Toisinaan sitä jo pitemmän yhdessä olleena nauttii vapudesta, mutta alkuaioina tietenkin kaipasi toista rinnalle. Mitään yksiselitteistä ratkaisua ei tähän asiaan voi antaa, mutta tietenkin tanssitaito pysyy kunnossa ja tulee vaihtelua kun tanssii muidenkin kanssa. Lavalla voi tanssia esim muutaman kappaleen yhdessä ja sitten vaihto ja sitten yhdessä.. tsemmpiä teille!

    • kokemuskin

      Ainakin monentyyppistä toimintaa näkee ta tarinoitakin näyttää olevan monia. Niinkun jo todettiin ei ole yksiselitteistä keinoa ja mihin se keino pitäsi sitten olla?

      Kokemuksesta voin sanoa että, kun ja jos pitää tanssista niin on tanssittava useiden ja monien parien kanssa vaikka kuinka on vakisuhde ja jos se on jonkunkaan aikaa ollut suhde. Tanssi vain on niin huikea liikunta ja monitaitoinen ja tulkinnallinen ystävyyden muoto jotta sitä ei korvaa vakisuhde ei pikasuhde ei etäsuhde eikä mikään muu. Se ei läheskään aina tarkoita jos tansittaa muita naisia ettei se suhdekumppanin tanssi olisi myös hyvää ja riittävää. Vaan tarkoitta sitä että oppiakseen ja saadakseen toistoa sekä monenmoista tuntemusta seuraamisvaihtoehdoista ja viennille palautetta ja ym ym tanssiin liittyvää.

      Yritys omistaa henkilö siten ettei voisi tanssia on kohtuuton sekä kannattaa miettiä miten sen ns: vapauden itse käyttää tanssille ja suhteelle?
      Ystävyyksille. Pidätkö itse tanssista? Niin ainakin ymmärtää tuosta tekstistäsi. VAi tansitko "omistaaksesi" miehen?

      Tuo vapaushan tulisi olla itsestään selvää jos puhutaan vakisuhteesta. Onistuakseen siihen kuuluu vapaus ja luottamus tietenkin.

      Myös tanssitaitoiset naiset jotka ovat lähtökohta harrastavalle miehelle että voi tanssia. Ovat useimmiten saman moisia harrastajia ja suheessa olevia. Tietääkseni mitä itse haen ovat suurin osa avio suhteessa olevia.

      Mielestäni on jees juttu se että toteat pelkääväsi omia tuntemuksia. Mutta kai pian olisi ehkä tärkeää tutkia mielessään miten tahdo vapauden ja luottamuksen kasvavan itsessäsi ja toisessa. Tosin se ei yksin ole sinun vastuulla.

      • -kiivi-

        Kiitos kommenteista! Kyllä pidän tanssimisesta, mutta siihen on aina vain liittynyt se "herra oikean" metsästyskin... mikä tuli selväksi meille kummallekkin. Siis olemme kumpikin alkaneet harrastaan tanssia jotta löytäisimme etsimämme. Ehkä siinä tämän tuntemuksen syykin on... olemme todellakin vielä tuore pari ja kumpikin on tottunut käymään yksin. Eli nyt se vaan on vaikeeta käydä kaksin... ja ehkä tässä paistaa myös huonot kokemukset luottamisesta. Pidän itseäni turhan lapsellisena, kun en pysty katsomaan mieheni vientiä toisen naisen kanssa. Naisen pää mieheni rintakehään nojautuneena ja niin nauttivaisenn näköisenä silmät kiinni... saa minut näkemään punaista. Itseäni sitten hakee miehet jotka ovat nuoria vasta-alkajia tai kuumeisesti etsimässä jotakin mitä minä en heille koskaan soisi ja vielä ilman tanssitaitoa. No joo... elämä ei oo reilua. Ehkä en luota itseeni ja omiin taitoihini, mutta useimmiten tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Ja pakkohan se on myöntää, että mieheni on äärettömän taitava viejä. Toinen on meistä selvästi taitavampi...


      • tanssija
        -kiivi- kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Kyllä pidän tanssimisesta, mutta siihen on aina vain liittynyt se "herra oikean" metsästyskin... mikä tuli selväksi meille kummallekkin. Siis olemme kumpikin alkaneet harrastaan tanssia jotta löytäisimme etsimämme. Ehkä siinä tämän tuntemuksen syykin on... olemme todellakin vielä tuore pari ja kumpikin on tottunut käymään yksin. Eli nyt se vaan on vaikeeta käydä kaksin... ja ehkä tässä paistaa myös huonot kokemukset luottamisesta. Pidän itseäni turhan lapsellisena, kun en pysty katsomaan mieheni vientiä toisen naisen kanssa. Naisen pää mieheni rintakehään nojautuneena ja niin nauttivaisenn näköisenä silmät kiinni... saa minut näkemään punaista. Itseäni sitten hakee miehet jotka ovat nuoria vasta-alkajia tai kuumeisesti etsimässä jotakin mitä minä en heille koskaan soisi ja vielä ilman tanssitaitoa. No joo... elämä ei oo reilua. Ehkä en luota itseeni ja omiin taitoihini, mutta useimmiten tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Ja pakkohan se on myöntää, että mieheni on äärettömän taitava viejä. Toinen on meistä selvästi taitavampi...

        jokainen normaali haluu uusia kokemuksia, olet vaan yxsi siinä jonossa,se siitä nainen ,et otappa opiksesi


      • KapteeniAlarm
        -kiivi- kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Kyllä pidän tanssimisesta, mutta siihen on aina vain liittynyt se "herra oikean" metsästyskin... mikä tuli selväksi meille kummallekkin. Siis olemme kumpikin alkaneet harrastaan tanssia jotta löytäisimme etsimämme. Ehkä siinä tämän tuntemuksen syykin on... olemme todellakin vielä tuore pari ja kumpikin on tottunut käymään yksin. Eli nyt se vaan on vaikeeta käydä kaksin... ja ehkä tässä paistaa myös huonot kokemukset luottamisesta. Pidän itseäni turhan lapsellisena, kun en pysty katsomaan mieheni vientiä toisen naisen kanssa. Naisen pää mieheni rintakehään nojautuneena ja niin nauttivaisenn näköisenä silmät kiinni... saa minut näkemään punaista. Itseäni sitten hakee miehet jotka ovat nuoria vasta-alkajia tai kuumeisesti etsimässä jotakin mitä minä en heille koskaan soisi ja vielä ilman tanssitaitoa. No joo... elämä ei oo reilua. Ehkä en luota itseeni ja omiin taitoihini, mutta useimmiten tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Ja pakkohan se on myöntää, että mieheni on äärettömän taitava viejä. Toinen on meistä selvästi taitavampi...

        Vapaus on usein esille tuleva käsite parisuhteessa, mutta siinä on omat vaaransa.
        Viattomasta tassista saattaa syttyä kipinä, joka arvaamatta onkin äkkiä melkoinen roihu niin fyysisellä ja vieläkin pahempaa tunnetasolla.

        Lisääntymisvietti on arvaamaton ja vaikeasti hallittava elementti. Sen todistavat niin aviorikostilastot ja se kuinka paljon lapsista on muun, kuin aviopuolison siittämiä.

        Mutta tämähän on vain elämää ja siitä pitää nauttia kun vielä voi turhia miettimättä ja erotiikkaa unohtamatta.
        Tanssi on kuitenkin hieno asia.


      • olet avoin
        -kiivi- kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Kyllä pidän tanssimisesta, mutta siihen on aina vain liittynyt se "herra oikean" metsästyskin... mikä tuli selväksi meille kummallekkin. Siis olemme kumpikin alkaneet harrastaan tanssia jotta löytäisimme etsimämme. Ehkä siinä tämän tuntemuksen syykin on... olemme todellakin vielä tuore pari ja kumpikin on tottunut käymään yksin. Eli nyt se vaan on vaikeeta käydä kaksin... ja ehkä tässä paistaa myös huonot kokemukset luottamisesta. Pidän itseäni turhan lapsellisena, kun en pysty katsomaan mieheni vientiä toisen naisen kanssa. Naisen pää mieheni rintakehään nojautuneena ja niin nauttivaisenn näköisenä silmät kiinni... saa minut näkemään punaista. Itseäni sitten hakee miehet jotka ovat nuoria vasta-alkajia tai kuumeisesti etsimässä jotakin mitä minä en heille koskaan soisi ja vielä ilman tanssitaitoa. No joo... elämä ei oo reilua. Ehkä en luota itseeni ja omiin taitoihini, mutta useimmiten tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Ja pakkohan se on myöntää, että mieheni on äärettömän taitava viejä. Toinen on meistä selvästi taitavampi...

        Olethan kai jo monen asian kanssa oikeilla jäljillä kun kirjoitat noinkin avoimen reilusti?

        Se "herra oikea" jos on etsinnässä ja on löytynyt ja onkin ns: hyvä viejä ja tanssija niin olet sitten myös tahtonut "omistaa" miehen lisäksi hänen tansitaitonsakkin?!

        Muuten tuo on tuttu tilanne, nyt varmaankin niinkuin arvelet on totuttu käymään yksin ja siten saamaan nauttia vapaasti "vapaudesta". Kysyisinpä mihin se on sitten hävinnyt se yksinkäyntimahdollisuus ja vapaus.

        Kaksin käynti tosiaan voi olla jopa rassaavaa ja vastenmielistä ja pian se on sitten taakka.
        Oletko muuten miettinyt kun kerrot ettet voi sietää muita naisia miehesi "sylissä" tansimassa. Oletko vihainen niille naisille vai miehellesi?

        Kun ja jos olette tanssineet paljon ja olette vieläkin kiinnostuneita tanssista molemmat niin ajattelisisin että, tansia pitäisi jatkaa sillä hyväntavan mukaisella tansinautinolla ja ei siten riistää sitä itseltä ja toiselta. Tosin se pitäisi ottaa se riski että, suhde voi kamalasti parnatua ja jatkua mutta se voi myös häipyäkkin.

        Myös sinulla suhdekumppanina voisi olla ylpeydenaihekkin se että toiset naiset niin tahtoo tanssia hänen kanssaan.


      • epäilen tätä
        olet avoin kirjoitti:

        Olethan kai jo monen asian kanssa oikeilla jäljillä kun kirjoitat noinkin avoimen reilusti?

        Se "herra oikea" jos on etsinnässä ja on löytynyt ja onkin ns: hyvä viejä ja tanssija niin olet sitten myös tahtonut "omistaa" miehen lisäksi hänen tansitaitonsakkin?!

        Muuten tuo on tuttu tilanne, nyt varmaankin niinkuin arvelet on totuttu käymään yksin ja siten saamaan nauttia vapaasti "vapaudesta". Kysyisinpä mihin se on sitten hävinnyt se yksinkäyntimahdollisuus ja vapaus.

        Kaksin käynti tosiaan voi olla jopa rassaavaa ja vastenmielistä ja pian se on sitten taakka.
        Oletko muuten miettinyt kun kerrot ettet voi sietää muita naisia miehesi "sylissä" tansimassa. Oletko vihainen niille naisille vai miehellesi?

        Kun ja jos olette tanssineet paljon ja olette vieläkin kiinnostuneita tanssista molemmat niin ajattelisisin että, tansia pitäisi jatkaa sillä hyväntavan mukaisella tansinautinolla ja ei siten riistää sitä itseltä ja toiselta. Tosin se pitäisi ottaa se riski että, suhde voi kamalasti parnatua ja jatkua mutta se voi myös häipyäkkin.

        Myös sinulla suhdekumppanina voisi olla ylpeydenaihekkin se että toiset naiset niin tahtoo tanssia hänen kanssaan.

        Uskoisin, että kirjoittajan tuska vain kasvaa tulevaisuudessa. Entä kun ikää tulee lisää ja tämä tanssijamies edelleen vain tanssittaa nuoria neitosia "taivaaseen", kuinka pitää mies itsellään?


      • turhaaa
        epäilen tätä kirjoitti:

        Uskoisin, että kirjoittajan tuska vain kasvaa tulevaisuudessa. Entä kun ikää tulee lisää ja tämä tanssijamies edelleen vain tanssittaa nuoria neitosia "taivaaseen", kuinka pitää mies itsellään?

        Kasvava tuska kasvaa kai siitä kun suhtautuu asiaan "tuskaa tukien"!
        Siis epäilee tai lähtee siitä että luottamus syntyy epäilystä? Se ei synny siitä valitettavasti vaan sanonta kuuluu, se tulee ansaita.
        Miestä eikä naistakaan pitäsi alkaa omistamaan ja siten näkemään se "omaisuutena" vaan nähdä hänet mies niinkuin nainenkin itsenäisenä ihmisenä ihanukksineen ja inhottavuuksineen.

        Jolloin joutuu tietenkin itse punnitsemaan välittääkö ihmisestä vai välittääkö vain itsensä aseman ja vallan käyttämisestä perusteena omalle sisäiselle kamppailulle.

        Niinkuin monet ihmissuhde "pörssit" jo osoittavat että, henkilöistä on tehty "omaisuutta" niinkuin materiaalista.

        Materiaalille käy niin että pian sitä on joillakin aivan älyttömästi ja joillakin ei olenkaan koskaan. Pörssitoiminnasta johtuen. Joku vie jonkun materiaalia ja omaisuutta keinoja kaihtamatta.

        Tästä syystä ei ihmisiä tulisi kohdellaja ja itseään hyväksyä omistettavaksi eikä omistaa ketään. Muuten tansihan on erittäin avoin foorumi olle tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja viihtyä kummankin vaikka onkin kiinteä suhde, vai?


    • Humppalaardi

      Minä hurahdin lavantautiseksi, eli tanssihulluksi 90-luvun loppupuolella. Kävin kaikki mahdolliset ja mahdottomat tanssikurssit, mitä vain kotipaikkakunnalta löytyi. Olin taitojen kartuttua yksi halutuimpia viejiä kotiseudullani. Sitten kerran tansseissa kolahti. Löysin elämäni naisen. Tai niin luulin.

      Alkuun kävimme yhdessä tansseissa lähes samaan tahtiin mihin olin tottunut, mutta sitten naisen kiinnostus tansseja kohtaan alkoi hiipua. Itsellä oli edelleen kova hinku tanssimaan, koska se tuntui itsestäänselvältä elämäni osalta. Se oli myös ainoa liikunnallinen harrastukseni. Kun tanssi-iltoja alkoi jäädä väliin, minulla oli vieroitusoireita. Olo oli kuin olisi pallo jalassa. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin tottui, eikä tanssehin enää ollut sellaista hinkua kuin ennen.

      Kului muutama vuosi ja kävimme tansseissa enää satunnaisesti. Minulla alkoi kunto rapistua ja muutuin sohvaperunaksi. Painokin nousi ihan reilusti. Niin kävi naisellenikin, mutta hän alkoi viihtyä kavereidensa kanssa baareissa. Minua ei taas sellainen elämä kiinnostanut pätkääkään. Lopulta seurauksena oli ero ja meikäläisen totaalinen rapakuntoutuminen ja passivoituminen.

      Nyt lähes vuosi eron jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut käydä tansseissa, mutta aikaisempi riemu on poissa, eikä kuntokaan riitä entisen kaltaiseen menoon. Pitkät työpäivät verottavat voimia, eikä arki-iltoina huvita lähteä sen paremmin tanssikursseille kuin lenkillekään. Viikonloput koitan levätä ja kohentaa kuntoani. Ehkä tämä tästä vähitellen paremmaksi muuttuu.

      • Hyvin oikeassa

        Kerooitpa elämän tarinaa ja eipä voi kuin todeta sen suurimman todennäköisyyden eli mitkä ja mikä on se seuraus kun tavoittelta puuttuu tarkoitusperä?

        Tanssiminen tai mikä muu tahansa liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen kai pitäisi nähdä liikuntana niinkuin mikä muu tahasa missä tehdään yhteiseksi hyväksi monipuolista ja antoisaa hyvinvoinnin edistämistä. Mieleen pakkaa tulemaan väkisellä se omistamisen tarve ja sen jälkeen huolehtiminen itsestä ja toisesta kokonaisvaltaisesti jää pois. Huomioon ottaminen ja kunnioittaminen kai vaatisi suorastaan kehoituksen ja velvoolisuuden jatkaa likkunta tanssia ym vaikka tuntuukin siltä että, jaetaan muuta elämää.

        Epäilen ettei moni pysty siihen kun tansseissa on kuunnellut monien käsitystä tanssin ja parisuhteen yhteensovittamista.


    • Särmätyräkki

      Olen mies ja rakastan tanssimista. Tanssi on minulle oikeastaan yksi harvoista tavoista toteuttaa itseäni. Tanssipaikalla on vuosien aikana tullut tuttavia, joita muualla ei tapaa. Heidän tapaamisensa on minulle tärkeää ja yksi henkireikä lisää. Lisäksi tulee sitten jokaisen tanssitutun oma persoonallinen tanssityyli ja tulkinta.

      Jos tanssi ei miehellesi ole tärkeää, ja hänelle tanssiminen on väline uusien ihmissuhteiden solmimiseen, niin silloin huolesi tuntuu perustellulta. Omalta kohdaltani tanssi on minulle metafyysinen kokemus, jolla ei ole seurustelun kanssa mitään tekemistä. Huomaan vain autoa käynnistäessäni tanssi-illan jälkeen, että taisi taas ihmissuhdeasiat (näin sinkkuna) unohtua, kun hurmio valtasi mielen.

      Jos naiseni asettaisi minulle sellaisen vaatimuksen, kun nyt olet pohtimassa, niin se saattaisi olla suhteemme loppu. Luottamus on tärkeää. Vaikka partnerini olisi maailman paras naistanssija, niin kuitenkin parnereiden vaihtuminen on yksi tanssin antoisimpia elementtejä. Samalla menettäisin laajan kirjon minulle tärkeitä tuttavia. Rajoituksella voisin menettää ratkaisevasti tärkeän palan omaa elämääni. Tunnet miehesi. Jos peilaat tätä vasten, niin mikä hänelle on tärkeää - tanssi vai suhteiden solmiminen vai tuttujen tapaaminen - niin, ehkä pohdinta on helpompi?

      • Perää

        Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tanssiminen on todella osa elämää ja tätä ihmissuhdeverkostoa sekä erittäin antoisaa mahdollisuutta "tehdä musiikkia". Eli soittajana ja miehenä koen miten tärkeää on kyetä tansin keinoin tulkitsemaan musiikin anti ja tanssi on juuri sitä ja vain osa daameista kykynee seuramaan joten se verkosto on sitäkin tärkemäpää.

        Ihmissuhteet on melkein oltavakin "etäsuhteita" että voimme keskittyä tanssimiseen. Parhaat kaverit on löytynyt tansilattian daameista.

        En voisi kuvitella että, naisystäväni asettasi tanssikiellon ja en voisi myös kuvitella että tanssiparinani toimisi kokoajan sama ja vaki ystäväni tai suhdekumppani.


    • hakurivistä

      Tanssia on monenlaista. Modernin tanssin, jazztanssin tai kilpatanssin sosiaalisista ulottuvuuksista näkee harvoin keskustelua – ehkäpä niiden harrastamisessa liikkeellä pitävä voima on enimmäkseen jokin muu kuin sosiaalinen kanssakäyminen.

      Kun kuuntelen vanhempien ihmisten kertomuksia suomalaisen lavatanssin kulta-ajalta, voin päätellä, että tuolloin lavalle ei menty vain tanssimaan – sinne mentiin etsimään kumppania, puolisoa, tyttö/poikaystävää. Suomalainen seuratanssi juontaa juurensa ihmisen seksuaalisuudesta, tarpeesta saada aikaan pariutumista paljon tanssimista pidemmälle.

      Vaan mikä on tilanne nyt, lavoillahan ei juuri nuoria näy? Vain hieman liioitellen voi sanoa, että enimmäkseen lavat täyttyvät eronneista tai eroamassa olevista keski-ikäisistä, joiden pään täyttää kuvitelma, että jollei lavalta löydykään uutta kumppania muuhunkin kuin tanssimiseen, voi kuitenkin säilyttää kasvonsa ja sanoa olleensa ”vain tanssimassa”, ”kuntoilemassa” tai ”musiikkia kuuntelemassa”.

      Ihminen elää toivosta, mutta jotkut eivät pysty raamittamaan toivoaan niin, että pystyisivät päättämään etsintänsä sopivan ihmisen löydettyään, vaan he seisovat vuodesta toiseen tanssilavan hakurivissä odottamassa unelmiensa prinssiä/prinsessaa. Joillekin fyysisen hellyyden saamisen ja antamisen sisältö hämärtyy parinvaihdossa niin, etteivät he voi elää ilman seuratanssien tarjoamaa mahdollisuutta tuntea toisen ihmisen lämpö – ja aina eri tavalla kahden tanssin verran, sitten taas haetaan uusi kokemus hakurivistä. Jotkut kokevat, että seuratanssin sisältöön kuuluu tanssiparin hyvinkin intiimi koskettaminen, hyväily ja jopa suukottelu tanssin fiilistelyn aikana ja päätteeksi – vaikka oma elämänkumppani olisi tanssipaikalla mukana. Ja jos oma kumppani tästä pahastuu, se on hänen heikkoutensa, kun ei ymmärrä seuratanssin luonnetta.

      Itse käyn tietenkin (joopa joo...) lavoilla vain tanssin tuoman henkisen tyydytyksen ja riemun takia, hyvän seuran vuoksi, liikuntaa (siis vaatteet päällä) saadakseni, ystäviä tavatakseni, upeita yhtyeitä kuullakseni, tanssikulttuuria tukeakseni ja myös puhtaasti tanssitekniikkaani hioakseni. Kaiken tämän takia olen valmis sietämään naisia, jotka ottavat sormuksen pois sormesta ennen lavalle tuloa, hymyillen iskevät silmää, painavat päänsä rintaani ja vartalonsa omaani vasten sekä käyttävät kaiken puhetaitonsa saadakseen tanssia vielä kaksi biisiä lisää.

      Puhu asia perin pohjin läpi miehesi kanssa – parempi kertarutina kuin jatkuva kitinä. Tee itsellesi selväksi, mitä jatkossa tanssilta haluat, mikä tuntuu pahalta ja mikä hyvältä. Ja kerro mietteesi miehellesi. Vaadi häntä tekemään samoin. On olemassa muutakin tanssia kuin seuratanssia, eikä edes seuratanssitaidon ylläpitäminen vaadi välttämättä parinvaihtoa. Ja kun moni puhuu tuosta luottamuksesta, niin mitenkäs tämä: jos miehesi ei pysty kunnioittamaan tunteitasi edes tällaisessa harrastukseen liittyvässä asiassa, voitko luottaa hänen pystyvän siihen muissakaan asioissa?

      • Ei löydy!

        Hakurivistä ei välttämättä löydy "kokonasiparempaa" mutta niinkuin sanoitkin, voi löytyä "lämpötyynyjä" "vilkunkorvikkeita" seireenituoksuja" , verbaaliakrobaatteja" ym. "terapeutin tarvitsijoita" eroprosessin aktivaattoreita ym.

        Kuvauksesi on erinomainen historialtaan ja jäsentelyltäänkin.
        Lavoilla ja tansipaikoilla on monen moisia "kohtaloita" ja yrittäjiä. Mutta se on myös kyllä totta että on tansijoita jotka ovat tansimassa ja ovat sitä reilusti ja myös siten viihtmässä ja ehkä tukemassa myös omaa muuta tilanetta.

        On joukko joka hyväksyy tansimisen harrastuksena ja myös liikuntana ja että se tapahtuu ikkän kuin joukkuepeli , jäsenten kesken. joukkue vain on valikoiduttava muun massan seasta.

        Se vaatii henkilöiden välistä avoimmuutta ja sen kautta syntyvää luottamusta ja se joukko taitaakin olla tansipaikoilla se joka aiheuttaa monille tavallisille tansijoille päänvaivaa ja keskustelua. (Heille on nimityksiä keksitty yn ja jo aitauksia suunniteltu lavoille) eristämistä ym. Myös he ovat myös kehityneitä tansijoita ja siten myös "silmätikkuja" arvostelulle.

        Varmaankin moni toisen kyljessä riippuva ja toiseen ripustautunut parin osapuoli tahtoisi avata tansihalunsa ja iloita tansiliikunnasta mutta kun ei pääse irti omasta ja yleisestä moraalikäsityksestä ja joutuu kärsimään ja pitämään "paineen sisällään" kun ei voi ryhtyä tansimaan. Kun on laahustettava saman parin kanssa aina kun ei muuta voi/ saa tehdä?!.

        Yleensä se purkaantuu sitten seksuaaliseen pettämiseen milloin missäkin riihen takana ym taunuksen takapenkilla. No silloinhan oltiin kertomuksen mukaan vaan lenkillä tai kokuksessa?! tai tyttöjen illassa muuten vaan.

        Tansilla on takapuolensa, joo mutta niin on myös tansimattomilla?

        Olen myös sietänyt tanssivia naisia ja vaikka minkälaisten parisuhteiden kera tansipaikoilla ja joidenkin kanssa on tansitaitoa voinut tosi hyvin kehittää mutta se on alakaut juuri silloin kun suhde asiat ym flirtit on voitu tarkoituperiltään selvittää. Eikä siihen ole tarvinnut seksiä eikä sen edes vihjailua.
        Olo on oikeasti tullut tansilliseksi ja täysin turvalliseksi kaikkien suhteiden kannalta.

        TAnsikulttuurissa on mielestäni löytymässä se sama alue mitä puhutaan jazz, kilpa tai ym tansit joissa tehdään koreografian tuotetta ilman seksiparin tai parisuhteen hakua.

        Minusta se on tervetullut kehitys ja sen vain tulisi voimistua. Kun pelko saataisiin pois ja tanssin tuoma hyvinvointi voisi mennä yhä enemmän ja laajemalti jakamaan iloa ja viihtyisyyttä sekä sosialisuutta keskuuteemme ettei se olisi vain pienen osan oikeutta omaan kehoonsa ja mieleensä.

        Urheilijoista moni on kadehdittu koska hällä on harjoiteltu ja onistunut oikeus oman kehonsa ja mielensä tahtotekijöihin ja useimissa lajeissa jaettuna muiden kanssa. Hän saa ihailun ja samaalla kahdehdinnan siitä.

        Niin käy tanssissakin hyvää ja onnistuvaa tansijaa ihaillaan ja kahdehditaan mutta sitten on se mustasukkasuus ja viha sekä omaistamis akressioit jotka tekee siitä paljon vaikeamman.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9097
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7784
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5408
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2292
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2069
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1698
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1646
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1381
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      434
      1310
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1186
    Aihe