Kestävästä

Poronhoito on tällä hetkellä kaikista niitä elinkeinoista, joita poronhoitoalueella harrastetaan pahin luonnon tuhoaja ja luonnon monimuotoisuuden hävittäjä. Poro on poronhoitoalueen metsäalueella tulokaslaji, jonka sinne on siirtänyt ihminen. Poronhoidon luonnolle aiheuttamia tuhoja:

1. maaperän eroosio

poromääristä johtuen mm. Kevon luonnonpuistossa vanha tunturimittarin tuhoalue on jäänyt uudistumatta kokonaan ja siitä johtuen alueella ei kasva maaperää sitovia kasveja. tästä taas seuraa se, että sade- ja sulamisvedet huuhtovat maaperän ravinteet vesistöihin. Samanlainen uhkakuva on viime ja tänä vuonna esiintyneiden tunturimittareiden tuhoamilla alueilla käsivarren ja pohjoisnorjan alueilla. Muita eroosio alueita löytyy mm. saariselän pohjoispuolisella alueella. Lisäksi poronhoitoon liittyvä maastoliikenne kuluttaa maastoa kiihtyvällä tahdilla.

2. Metsien uudistuminen

Liian suuret poromäärät estävät kuivilla mäntykankailla luonnollisen metsänuudistumisen kokonaan. Talvikaivuu vioittaa uusien taimien alkuja ja ne kuolevat pois. Samoilla alueilla jäkälän puutteen vuoksi männyn veden saati vaikeutuu ja mänty joutuu keskittymään juurien kasvattamiseen runkokasvun kustannuksella. Tuoreilla kankailla porojen ravintokasvit ovat myös kesälaidunnuksen osalta loppu, koska uudistumista ei ole tapahtunut viimeiseen 15 vuoteen. Tämä johtaa siihen, että porot kerääntyvät entistä enemmän niille alueille, joilta ravintoa on vielä löydettävissä, siis asutuksen piiriin ja istutettujen kasvien käyttöön.

3. muu eläimistö poronhoitoalueella

Tiedossa on, että karhu, ilves, ahma, susi, maakotka ja jopa kettu käyttävät poroja ravinnokseen. Tästä johtuen poronhoitajat suoraan sanottuna vihaavat näitä lajeja. Sen seurauksena niitä metsästetään salaa moottoriajoneuvoja hyväksikäyttäen. Tässä syy, miksi poronhoitoalueen petomäärät pysyvät jatkuvasti alakantissa. Lisäksi poronhoitoalueelta on hävitetty ainakin alkuperäinen metsäpeura kanta kokonaisuudessaan pois. Metsäpeura hävisi, koska se oli liian läheistä sukua porolle ja pystyi risteytymään porojen kanssa. Kuitenkin metsäpeura oli poroon verrattuna villieläin, josta taas aiheutui se, että porotokkaan eksynyt metsäpeura villiinnytti myös porot ja näitä sekatokkia ei pystytty enää hallitsemaan.

Mikäli lapin metsäalueella halutaan säilyttää edes rippeet luonnon monimuotoisuudesta, on poronhoito metsäalueella lopetettava kokonaisuudessaan. Ainoa paikka, jossa poronhoitoa voidaan nykyistä paljon pienemmällä poromäärällä harrastaa löytyy tunturialueilta. Sielläkin eläinlääkintä on lopetettava kokonaan, että luonto omalta osaltaan huolehtisi kannan säätelystä.

Poronhoidon taloudellinen merkitys on lähinnä marginaalinen. Työpaikkoja porotalous antaa n. 2000 ihmiselle, joka on alle 1% koko poronhoitoalueen väestöstä. Poronhoito on entistä voimakkaammin myös yhteiskunnan tukien varassa. Ennen eu:ta poronhoito sai avustuksensa välillisesti paliskuntain yhdistyksen ja erilaisten projektien kautta. Näiden lisäksi, eu:n myötä, tuli suora eläinkohtainen tuki. Näistä tukitoimista huolimatta, poronhoito ei vieläkään ole taloudellisesti kannattavaa. Lisätukea haetaan kaikkialta, mm. ainoa yrittäjäryhmä, joka voi saada työttömyyskorvausta on poronhoitajat. Tueksi voidaan laskea myös se, että poroilla on oikeus laiduntaa kaikkialla, myös kaikilla yksityisillä maa-alueilla.