Sain tuossa viikonloppuna tietää olevani raskaana. Tällä hetkellä mennään viikolla 6. Isähän on sitten eräs mies, jota olen tapaillut vasta hyvin vähän aikaa ja hänpä ei (yllätys yllätys) asiasta kovastikaan innostunut. Kaipailisin juttukavereita ja haluaisin tietää, onko muilla alkanut raskaus "tuoreen tuttavuuden" myötä ja kuinka mies siihen on reagoinut ja onko mielipiteet muuttuneet ajan myötä? Lapsen siis aion pitää..
Onko muita odottavia sinkkuja?
Miuku84
6700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sattuipa mullekin että ihan suhteen alussa tulin raskaaksi ja vauva päätettiin pitää. nyt kuitenkin olemme eronneet ja välimme ovat hyvin tulehtuneet tällä hetkellä. aion kuitenkin selvitä vauvan kans tavalla tai toisella. tietysti olisi kiva kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka ovat käyneet läpi synnytyksen yms yksin. mutta todellakin tukea tarvitsisin koska lähimmät ihmiset ovat tuominneet minut täysin ja minun olisi pitänyt olla lapsen isän kans oli tilanne kuinka paha hyvänsä. olen nyt siis huono äiti enkä ajattele lapsen parasta...
mutta se minusta...miten luulet kuinka teidän välillänne käy?
Tuossa toissa päivänä asiasta tekstailimme ja fiiliksiä taas kyselin ja vähän jotain omista tuntemuksista kun miehelle kerroin, niin lopputulos oli se, että muutaman viestin jälkeen hän ei halunnut asiaa enää vatvoa..(siis miehen oma ilmaisu asian käsittelyyn) veikkaisinpa että hän ei tule lapsen kanssa olemaan tekemisissä, mutta mistä sitä voi tietää. Onhan tässä vielä aikaa muuttaa mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta monta kuukautta. Tuntuu siltä että omatkin mielialat heilahtelevat aivan tajuttomasti, eikä tiedä että mitä mieltä asiasta on ja kuinka pitäisi olla. Välillä tekisi vaan mieli itkeä että ei tästä tule mitään ja välillä taas on niin onnellinen olo. Ja asiasta en itsekään ole kauaa tiennyt..
Rv 20 2,tosin ultran mukaan on 2vk vähemmän,eli 18 2.Tiedä sitten,kumpaa seuraa.Pitää kysyä sitä seuraavalla kerralla neuvolassa...
Niin ja asiaan.Raskaus sai todella yllättäen alkunsa heti suhteen alkumetreillä,eikä isukki todellakaan riemusta kiljunu,enkä sitä kyllä odottanutkaan.Päätin kuitenkin pitää lapsen,sillä mulla on jo ennestään 3 lasta.
Nyt ollaan vehdattu eestaas tämän isukin kanssa,eikä lopputuloksesta ole tietoakaan.Yhteyttä pidetään kyllä,mutta tilanne on vaikea kaikin puolin,siksipä en painosta tätä miestä mihinkään.Saa ihan rauhassa leikkiä tuuliviiriä.Asioilla on taipumus järjestyä jotenkin päin ajan kanssa,joten en turhia stressaile enää.Olen valmis suhteeseen,heti kun hän on.Hänellä on ajatukset ja tunteet ihan sekaisin,joten painostaminen vain pahentaa.Toivon tietenkin onnellista lopputulosta,mutta jos niin ei käy,niin on sitten tarkoitettu juuri niin.
Kyllä sinäkin pärjäät ja voi olla,että miehesi tulee ajan myötä toisiin ajatuksiin.
Kiva,että on muitakin samassa veneesssä minun kanssa. :)
Voimia ja onnea odotukseen!!
Siis olisi mukava vaihtaa ajatuksia ja muutenkin kirjoitella muidenkin odottavien sinkkujen kanssa.Minulle voi kirjoittaa
[email protected].
Kun kerran tässä yksin odotellaan,niin olisi mukava odotella muiden yksinäisten kanssa. :)
meinaa yhdestä yöstä ja siinä se. Kirjoitin asiasta yhden yön palstalle.
Tätä nykyään mieskin tietää ja luonnollisesti järkyttyi tiedosta ja ymmärrän täydellisesti hänen kantansa asiassa ja tahtonsa pysyä poissa kuvioista.
Niin, että on muitakin odottavia sinkkuja tai yksin odottaja vai miksi meitä sanotaan :))
Me oltiin seurusteltu muutama kuukausi ennen raskautumista, tunnettu oltiin toki pitempään. Ja heti alusta asti mies otti raskautumisen hyvin vaikka oikeastaan suhtautui melko neutraalisti. Ei kiljunut riemusta mutta ei myöskään suuttunut. Alussa se raskaus ja ajatus siitä että se lapsi naisen masussa myös on miehen ikioma ja itse tekemä, tuntuu miehistä tosi vieraalta ja kaukaiselta, mutta odotas vaan kun alkaa maha näkymään ja potkut tuntumaan ja mies pääsee ultraan mukaan niin kyllä varmasti mieli muuttuu. =)