356 päivää

Kylläpä on mennyt vuosi nopsaan!Minulle tuli heti mieleen,
että sinä sait tässä vuoden aikana raittiuden lisäksi "kalakaverinkin.
Kyllä on iloinen asia,että hänellä on raitis ukki:))

Lämpimät Onnittelut sinulle vuoden kestäneestä raittiudesta.t pörri

Olen kokenut saman onnen.Huonotkin päivät raittiina on parempia kuin mikään päivä kännissä.
Vaarallisinta on kun elämä maistuu hyvältä ja tulee omavoimaisuuden tunne,silloin luulee hallitsevan alkoholinkin.Itsellä auttaa kun pysyn tämän päivän raittiina enkä ajattele huomista.

taitaa olla viiripäivä:))

Lemalle! Hieno juttu!!

sen jälkeen kun 14 -vuotiaana ekan kerran otin kännit kotiviinistä. Mutta yrityksiä on ollut. Mutta ei vaan ole pystynyt.
Onnea sinulle, toivottavsti minäkin voin joskus kertoa saamaa, kuin sinä nyt.
Ihan uteliaisuuttani kysyn ovatko nämä huomiset kahvikaverisi AA:n kautta tuttuja?

Sillä vain kyselen, että onko raittiutetsi todella oman funtsailun ja tämän nettikeskustelun tulosta, vai oletko täältä saanut vinkin hakeutua raitistuneiden alkoholistien porukoihin, jossa saat vertaistukea?

Onnittelut vielä kerran.

Kummasti se herkistää, minäkin kävin vuosi sitten katsomassa niitä ensimmäisten kuukausien viestejä.
Kyllä sieltä paistoi epävarmuutta, tuskaakin. Tuon neljännen kuukauden jälkeen alkoi helpottamaan, toki niitä miettimisen paikkoja oli vielä sen jälkeenkin.
Nyt parin vuoden jälkeen, Pörri kirjoitti, että raittius on varmaan tuonut paljon hyvää elämääsi ja minä mielessäni listaamaan ja se oli pitkä lista. Sitten käänsin toisin päin, mitä huonoa se on tuonut. Tiedätkö, se lista on edelleen tyhjä.
Olen oikeasti iloinen puolestasi, juon kakkukahvit kunniaksesi ja katselen samalla kättelyseremoniaa.

Tuli niin hyvä mieli, kun luin viestisi. Omat muistot läheisen raitistumisesta nousi pintaan. Se on aina siunattu ihme, että alkoholisti raitistuu.
Lämpimät onnittelut.

Onnea sinulle ja jatkossakin tsemppiä! kiitos kun kerroit, autoit minua ja varmastikkin myös monia meitä muita! :)

on ihmisen parasta elämää. tai jotain sinnepäin.
hienoa asia ja hienoa on se, että kerrot sen täällä ja toivottavasti moni saa esimerkistäsi sinniä.

Niin tulee 365 päivää, kuten tarkoitit.
Heinäkuun 7. tärisin kuin haavan lehti useamman kuukauden pommittamisen jälkeen ja oli aivan pakko lopettaa, kun tuntui, että ei jaksa enää muuta kuin hengittää. Yksi ilta lokakuun 14. tuli läträttyä, ja p:ltä maistui.
Ohdakkeista on ollut. Kuntoa aloin rakentamaan, kun muutama sata metriä kauppaan tuntui kuin maratoonilta.
Jonkinlaisen kunnon rakentamiseen vierähti yli kaksi kuukautta, ja se puoli paranee koko ajan kuntoilua vain jatkamalla.
Se psyykkinen puoli onkin kinkkisempi juttu. Alkuviikot olin aivan uunona, mutta sinnikkäästi jatkamalla mieli tasaantuu, tullakseen taas johonkin lyhyeeseen välikriisiin. Sitten taas päivä pitää hermoilla, sydän pomppii kun on niin hermot pinnalla ja naamakin punottaa läiskikkäänä kuin kiukaan kylki.
Niistäkin "hatuttamis-kriiseistä" on yli menty ja niiden esiintymistiheys vähenee koko ajan.
Alkukuukaudet oli jatkuvaa pätkänukkumista, ja sekin rassaa hermoja. Merkkinä hermoston palautumisesta siitä lisäriesasta olen päässyt eroon vasta äskettäin.
Aikoinaan a-klinikan lääkäri tuumasi, että puoli vuotta kun olet juomatta, niin alkaa helpottamaan.
Täytyy uskoa. Siis alkaa..
Pitkä on tie talsittavana, mutta kannattaa talsia, kun elämän laatu paranee koko ajan.
Tsemppiä kolleegalle.