Miten kauan täytyy taistella, kuinka kauna kaivata pois? Välillä mielessä käy epäitsekkäätkin ajatukset, kuinka voisin tehdä jotain, joka satuttaa muita, jotka vielä merkitsevät? Mutta niin harvoin, aina vain harvemmin. Kun olen hyvästellyt niin monia, niin paljon heitä rakastin, ja silti.. Ymmärrän niin hyvin.. miksi. Onko väärin ajatella vielä järkevästi. Ajattelin järjestää omaisuuden niin ettei muiden tarvitse, tiedän miten raskasta on läheisen omaisuus käydä läpi. Hävittää päiväkirjat, joista voi lukea ajatukset jotka ovat vainonneet kaikki nämä vuodet, vaiko jättää, jotta he ehkä ymmärtäisivät? Ehkä olen itsekäs, en vain jaksa enää.
Kaipaus
Aamuun
3222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi,.,.,. Elämä on tällaista, kun se ottaa uuvuttaakseen. Paha olo ja masennus ei lähde heittämällä pois, kuin takin viskaisi narikkaan.
Täytyy hakea apua ammatiauttajilta. Siis lääkäriin, psykologille kekskustelemaan ongelmista. Asiat on vaikea pukea sanoiksi, tehdä tekemättömäksi. Kun ei jaksa edes puhua. Ei jaksa tehdä mitään. Mutta itse on se kivireki vedettävä vaikka kuinka raskas ja kivinen tie on kulkea. Koita jaksaa lainata kirjastosta kirjoja jotka käsittelevät ko asiaa, masennusta. Sieltä löydät itsesi monesta eri kohdasta ja alat ymmärtämään mistä on kysymys. Asioita ei muista mitä on lukenut, mutta lue ne moneen kertaan jotta muistaisit ja ymmärtäisit. Lääkityksen ohella parempaan elämään, kun se oikea löytyy. Itse senkin tietää, miltä tuntuu. Paluu hyvään oloon ja mielentilaan on pitkä. Pitää itse jaksaa tehdä työtä sen eteen. Kerro hyvälle kaverille ja koita puhua paljon... Hyvä ystävä on joka seuraa ja autaa sinua edessäkin päin...
Toivon, että löytäisit avun ja tien mitä kulkea. Elämä on ihanaa...... Siitä selvinnyt...
antaa elämälle mahdollisuus ja hakea apua, voimia sinulle sillä tiellä.
on toisinaan ylivoimaista eli kyllä monelle meistä
taistelu olemassaolosta ja jaksamisesta hyvin tuttua. Aikaisemmin itsekin kirjoitin päiväkirjaa,
nykyisin en jaksa. Onhan se hyvä jättää ne omat
tekstit sit aikanaan muittenkin luottavaksi, josko
niistä on jollekkin niitä lukevalle apua.