Miksi raskautta tulee ikävä?

mä inhosin koko raskaus aikaa niin eipä sitä ikävä tullu..

musta tuntui todella oudolta, kun lapsi ei ollutkaan enää ihan kiinni minussa koko ajan. kyllä tuli pieni ikävä, mutta kun halittelin vauvaa, se ikävä lähti pois. mulla oli tosi inhottava loppuraskaus. oksensin ja voin pahoin viimiset 3kk. halittele vauvaa, jos se helpottaisi...

Oon ennenkin "valittanut" tästä asiasta.

Eli mulla kans heti paikalla synnytyksen jälkeen tuli hirvee ikävä vauvamasua. Sillain, että pari kuukautta itketti välittömästi kun ajattelikin mitä teki silloin sen masun kanssa. Hoiteli pihaa ja siivosi kaappeja ja mitä lauluja lauleli jne.

Minä en osannut ajatella, että se vauva, joka minulla nyt oli, olisi ollut sama asia kuin se masu.

Oon syyttänyt mielessäni tästä masun kaipuusta sitä, että meille tehtiin sektio, jolloin masu tuosta vaan häipyi, eikä synnytystä niinkun työstetty useita tunteja. Ehkei se kuitenkaan liity mitenkään tuohon kaipuuseen.

Niin, ja mulla raskausaika ei tosiaankaan ollut herkkua. Oksentelua, rytmihäiriöitä, jatkuvaa runsasta nenäverenvuotoa ja kauhea pelko kokoajan, että mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Meinaan, että vauvalle käy jotenkin jne.
Jännä, että tuo pelko ei ole enää niin kova kun vauva on "ulkona". Vaan tulee joskus kyllä kauhea pelko, että esim pudottaa vauvan. Välillä semmosista näkee uniakin :(

Mutta vaikka tuli ikävä sitä masua, niin nyt (3,5kk synnytyksestä) alkaa asia vähitellen unohtua. Missään vaiheessa ei ole tullut mieleenkään hakeutua uudestaan raskaaksi sen masun tai itse raskauden vuoksi.

tuli kova ikävä masua..jo olen juuri ystävilleni pohtinut tänä "raskauskuumetta"..en osannut nauttia täysin raskaudesta,sillä olin melkeen kokoajan huolissani että mitäpä jos ei kaikki menekään hyvin..nyt harmittaa tosi paljon etten nauttinut silloin täysillä..vaikka oli kyllä nin vaikeat oltavat kun tuli isskias ja häpyluu oli kipea kuin mikä ja nivusiin särki.joten vaikka oli aika vaikea ja kivulias raskaus,on minulla sitä silti ikävä!!
ja koska esikoinen syntyi keisarileikkuksella,ei saada vielä toista yrittää=,(

Mulla ei tullut vauvamasua ikävä vauvan synnyttyä, mutta nyt kun se "vauva" on jo yli vuoden, niin alkaa vauvakuume nostamaan päätään. Ja tähän liittyy myös "raskauskuume", eli on tullut eläviä mielikuvia siitä miten ihanaa oli kun vauva liikkui masussa ja miten onnellinen olin siitä tulevasta lapsesta. Nyt on ikävä vauvamasua ja pikkuvauvaa yhtä aikaa! Hassua. No, siihen on kyllä olemassa yksi lääke, ja esikoinenkin alkaa olemaan sen ikäinen, että uskaltaisin ehkä tuota lääkettä nauttia...

ikävä vauvamasua, vaikkakin se oli ihana, kiinteä kumpu nykyiseen löysään kengurupussiin verrattuna ;-D
Ikävöin raskaudessa sitä jollain tapaa ehjää ja rauhallista oloa. Raskauteni meni hyvin ilman mitään oireita, tunsin itseni uudella tavalla naiseksi ja tulevaksi äidiksi. Mielestäni raskaus ja äitiys täydentävät ja monipuolistavat naisen ennestäänkin jo ah niin mielenkiintoisen monimutkaista identiteettiä. :-)

Mulla on aivan samanlaiset fiilikset tulleet joka synnytysten jälkeen. Oon tullut siihen tulokseen, että raskauden aikaiset ja synnytyskokemukset vaikuttavat itselläni ikävään. Varmasti jonkunlaista ikävää kokisin, vaikka kaikki olisi sujunut odotusaikana täydellisesti ja eikä taustalla olisi ollut ennenaikaisuutta. Koko raskausaika on mullistava kokemus ja synnytys ihanaa, joten ei ihme, että aikaa jää ikävä!