Moi! Onko täällä parantuneita?? Haluan parantua ja olen valmis mihin tahansa. Miten olette saaneet ahmimisen ja oksentamisen hallintaan..mä en tunnu saavan mitenkään, ku aina kun himo iskee on turha puhua itelle järkee. Oon lihonnut 9:ssä kk:ssa jo 14 kiloa mun ennen niin kauniista vartalosta. En enää kehtaa ees nähä ketään tuttuja, tai muita ku muutamaa parast kaverii, oon niin karsee.Please auttakaa jos vaan jotain keksitte!
PARANTUNEET??
Anobulisekopää
5641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo, erittäin yksinkertaista. hae apua, nii minäkin tein. terkkari tai oma lääkäri auttaa.jos ei ne, nii soita nuorten puhelimeen, sekin auttaa hieman:)
mä lihoin kuukaudessa 8 kiloo, vituttaako??? Mua ainaki. Hae apuu lääkäriltä, ei kukaan osaa sua täällä auttaa.
Ei vaan oo pystyny tekee asialle mitään. Kilot vaan änkes takasin kun yritin syödä kuten "normaalit ihmiset". Että sellasta.. Nyt sit taas oksennellaan.. Ja ei todellakaan huvittais nähdä vanhempia pitkästä aikaa kun oon ku turvonnu sika.. Hävettää :(.
no näinpä....mulla osa noista kiloista tuli oksentelemalla, vaikka itellä tää on anoreksiaa ja jossain määrin bulimiaa. Sain sairaslomaaki ku oon henkisesti niin huonossa kunnossa. Olo tuntuu aivan kamalalta. Toivottavasti en ala ikinä oksentelee urakalla, muutenki sydänoireita jo.
Ja aloittajalle vielä: sori et kirjotin tollasen viestin, mut on koko ajan niin paha olla. Mut jos oikeesti tarviit apuu ni et saa täältä muuta ku syvennettyy sairauttas, tiiän itestäni sen. Haluun parantuu mut käyn silti pro ana- ja muilla sivuilla.....hakisit vaan sitä apua, tuntuu eka vaikeelta mut mietin mitä oikeesti haluut elämässäs: oksentaa??? Et todellakaan. Voi olla et sulle käy kuten mulle et ei saa apuu mut kannattaa aina yrittää!
Moi
Kun sanoit haluavasi parantua millä kenolla hyvänsä, niin sitä on pirun vaikea uskoa ennen ku uskot siihen itse. Mitä se parantuminen oikaastaan on? Sitä että laihdut takaisin ne lihomasi 14 kiloa? Sitä että että kehtaisit nähdä taas tuttujasi ja parhaita kavereitasi, ja tuntisit itsesi hyväksytyksi paremmin laihana?.. niin. Oikeestaan se on niin perkeleen paradoksaalista että siitä mistä loppupeleissä suostuu luopumaan (tässä tilanteessa suostuu hyväksymään ihanan itsensä) sen saa. Ethän sä loppupeleissä halua muuta kun tuntea itsesi rakastetuksi niinku meistä jokainen vai mitä? Ja arvaa mikä tässä on kaikkein parasta, rakkaus ei tuomitse ketään, eli nyt pitäis ruveta miettii miten ittestään oppis välittämään. Mulla tähän auttoi terapia, suosittelen enemmän kun lämpimästi, KELA:lta saan itse avustusta opiskelijana. Ei bulimiasta paraneminen tarkota huoletonta elämää, mutta kun pystyy olee itelleen kiltimpi, alkaa elämällekki tulee joku tarkotus.