Linnan juhla-asut sokaisevat silmiä:
satiinia, samettia, silkkiä,
lattiaa peseviä uhkeita helmoja,
fraggeja ja kravatteja.
Makaan sohvalla värjätyssä puuvillamekossa
ex -mieheltä unohtunut runokirja sylissä.
Voisin heittää sen jo pois,
unohtaa miehen ensimmäisen pettämisen:
sen runonaisen ja työmatkan Ouluun.
Kirjan muistokirjoitus tuskin näkyy enää:
"Kiitos ihanasta yöstä".
Helvetin työmatkat, levitetyt sohvat,
suudelmiin kiedotut kirjat!
Nyt olen raskaana päivästä,
silloin raskaana lapsesta.
Se oli itsenäisyyspäivä, sekin.
satiinia, samettia, silkkiä,
lattiaa peseviä uhkeita helmoja,
fraggeja ja kravatteja.
Makaan sohvalla värjätyssä puuvillamekossa
ex -mieheltä unohtunut runokirja sylissä.
Voisin heittää sen jo pois,
unohtaa miehen ensimmäisen pettämisen:
sen runonaisen ja työmatkan Ouluun.
Kirjan muistokirjoitus tuskin näkyy enää:
"Kiitos ihanasta yöstä".
Helvetin työmatkat, levitetyt sohvat,
suudelmiin kiedotut kirjat!
Nyt olen raskaana päivästä,
silloin raskaana lapsesta.
Se oli itsenäisyyspäivä, sekin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siellä se jossain menee, mokoma mies. Mitä siitä suremaan. Heitä se runokirja nuotioon ja katso kuinka komiasti se palaa hetken.
Oma kirjoitus pitää aina jaksaa katsoa.
Ikävä on sellainen juttu, että kun se lakkaa kokonaan, se ei tule takaisin. Jotkut huonot muistot vaivaavat tiettyinä päivinä -eipä voi mitään. Ja ovat huonosti lahoavia luurankoja ohjeina elämän teillä.