LAPPI!

Joulu tulla jollottaa, kaupoissa soivat jo minua niin kovasti häiritsevät joululaulelmat.
PAKOON ON PÄÄSTÄVÄ!
En tahdo viettää enää ainuttakaan joulua sukulaisteni kanssa!

Vielä viime vuonna vietin nöyrästi joulun suvun kanssa. Pieni tupa oli täynnä ihmisiä, joiden kasvoissa oli kammottavan paljon samoja piirteitä, kun omassa naamassani.
Sukuni on suuri ja siitä vain tulee sellainen kumma, hiukan ahdistava tunne, kun porukalla juhlitaan.
Kutsun tätä tunnetta hellästi "Mafia-oloksi".
Siis on serkkuja, pikkuserkkuja, veljiä, siskoja, tätejä äidin puolelta, isän veli (joka yritti pariin otteeseen murtautua meidän taloomme, silloin, kun olin lapsi) isän velipuoli (joka on alkoholisti)
suvun johtohahmo: Äitini äiti, eli mummo.
(Ja hänen 3 koiraansa, jotka ovat erittäin haukkuherkkiä. Lapsena pelkäsin tosissani näitä "susia")

Haloo! Meidän suvussa on ihmisiä jo 4 polvessa!
Mummo, täti, serkku, serkunlapsi.
Hullummaksi menee, kun kaikki tuovat koko perheensä mukanaan, koiria pyörii jaloissa,
joulupöytään on selvät vuorot: ensin syövät
lapset sitten nuoret, aikuiset, lopuksi vanhempi väki.
Lopuksi hiljennytään katsomaan emmerdalea/salkkareita/kauniita rohkeita!
Tuskani on siinä vaiheessa jo aivan käsittämätön!

Toki on joulusaunat. (minne tietenkin otetaan koiratkin mukaan) Juodaan talon vintillä enon kanssa olutta. Eno ja hänen puolisonsa ovat tujussa humalassa ja arvostelevat suureen ääneen muita ja kyselevät, että jokos on puoliso katsottuna ja kaikkea sen semmoista, aika noloa.
Iltaa kohden meno hurjistuu, kun suvun pienimmät, pikkuserkkuni, jotka ovat 2-6-vuotiaita, väsyvät ja riehaantuvat.
Koirien hännät saavat kyytiä, jotakuta vanha piski puree. Tulee taistoa siitä, katsotaanko joulukonserttia vai SamuSirkkaa.
Viisi minimaallista serkkua kiljuu/itkee/riehuu/juoksee ympäri taloa.
Lahjojen jako on silkkaa mielipuolisuutta:
Ensin katsotaan, kun koirat avaavat somasti käärityt pakettinsa, joissa on siankorvia.
Huudetaan riemusta, kun saadaan lahja, jolla ei tee yhtään mitään. Lauletaan yhdessä joululauluja, otetaan kuvia, joihin jokaisen on tultava mukaan. (Mukaan lukien myös serkkujen poika/tyttö-ystävät) Kuvien oton jälkeen aletaan muistelemaan menneitä. Kuinka söpöjä nyt jo aikuiset lapset/lapsenlapset olivatkaan pieninä ja kuinka söpöjä lapsenlapsenlapset ovat juuri nyt. Vanhat valokuvat kiertävät, kaikki nolot jutut tongitaan muistin pohjamudista ja niille naureskellaan. Mitä tapahtuikaan vuonna 1987?
Entäpä -89? Myös edesmenneitä sukulaisia muistellaan hartaasti. Minä vain istun sillä epämukavalla jakkaralla ja toivon, toivon oikein kovasti, että joulua ei olisi koskaan keksitty.
Tämä on jokavuotinen hullunmylly, jota olen joutunut kestämään.
Vaan tämä olkoon se ensimmäinen uljas vapauden vuosi! Tänä vuonna vältyn tältä kamalalta koetukselta, joihin minut on aijempina vuosina raa´asti pakotettu mukaan.

Sori tämä hirveä litannia, mutta teidän on ymmärrettävä, että hätäni on todellinen ja suuri!

Olen ajatellut lähteä piskin kanssa autolla
ajelemaan lappia kohti, näin keskisuomessa kun ollaan.
Yöt voisin viettää autossa koiran kanssa, niin että majoituspaikkoja ei tarvitse.
(Totta maar näin talvella on helvetin kylmä, mutta ei se olisi ensimmäinen kerta, kun pakkasessa nukkuisin)

Mutta tämä sitten, että mihin yöksi pysäköisi?
Onko lapissa hyviä leirintä-alueita talvella auki ja pitääkö niihin ottaa etukäteen yhteyttä. Ovatko kalliitakin paikkoja?

Koiran kanssa ollaan paljon autolla matkusteltu, lähinnä täällä rannikolla, niin etten tiedä lapista juuri mitään.
Siellä olisi kuitenkin hieno käydä.
Olen koko elämäni ajan unelmoinut näkeväni revontulia, joskos se lapissa onnistuisi.

Olisi kiva myös nähdä se ihkaoikea joulupukki!

Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tutustuisin lappiin. Jos talvi-pako menee hyvin, niin kaipa sitä voisi sitten kesällä tehdä samat temput uusiksi.
Erämaat sun muut olisi hieno nähdä, edes kerran elämässä, koiran kanssa tietenkin!

Minulla on ehkä hieman epärealistinen kuva lapista, mutta luistaakseni joulujuhlista,
söisin vaikka läjän hirvenpaskaa ja
istuisin kusiaispesässä lopun ikäni!
Tai ehkä ei sittenkään koko ikää, mutta kuitenkin. Epätoivoisia tässä jokatapauksessa ollaan.

T: Joulukammoiset likka 23-v ja piski 4-v.