Millainen on hyvä fantasiakertomus?

Luin viestisi ja ensimmäisenä mieleeni juohtui kysymys siitä, että miten rajaat "fantasian" tässä yhteydessä? Tarkoitan sitä, että nykyään kun puhutaan "fantasiakirjallisuudesta" päädytään usein tutkimaan lähinnä vahvasti keskiaikaan, jonkin sortin velhonpuolikkaisiin ja miekankalisteluun sidoksissa olevia kirjoja.

Niitä naiiveja seikkailukertomuksia hyvä vastaan paha-asetelmasta, joissa on kiiltävät kannet ja jotka suoraan sanottuna eivät laatunsa puolesta kirjallisuutena pääätä huimaa. Tarkoitatko siis tällaisia tarinoita vai fantasiaa jossakin muussa, kenties yleisemmässä merkityksessä?

* * *

Sinänsä hyvään fantasiatarinaan kuuluvat samat kriteerit kuin toimivaan kirjallisuuteen yleensä: itse esimerkiksi arvostan yhtenäisen tyylin saavuttamista, tarkoitan, ettei tarinaa riko jokin tyylirikko, muuhun kokonaisuuteen täysin sopimaton sana esimerkiksi.

Minusta omaleimaisuus on myös äärettömän tärkeää, siis se, että yhdistelee useampia tyylejä, tekee kokeiluja fantasian rajojen rikkomiseksi. Sillä fantasia voidaan myös mieltää mielestäni varsin kaavojen säätelemäksi kirjallisuudeksi. Täytyy olla jotakin ehdottoman omaa, josta jää mieleen ja joka luo jotakin uutta. Muuten kirjallisuus on kuollutta, ja yhtä hyvin aivotonta. Eli keksi jokin jippo.

Hyviä fantasiakertomuksia voi olla monenlaisia. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja mielestäni se on hyvä ottaa huomioon. Kuten olit tuossa jo itsekkin mainunnut, että plussaa ovat mielenkiintoiset hahmot ja mukaansatempaava teksti. Juttua parantaa mielestäni paljon se jos tarinassa on jokin opetus, mutta kuten sanoin jokaisella on omanlaisensa mielikuvitus :)

Jetsulleen

ahtaanpaikan kammoa poteva pullonhenki. lentopelkoinen ufolainen,aurinkoon rakastunut vampyyri?

Mun ekat fantasiat , jotka luin oli 11-vuotiaana muumit,taru sormusten herrasta ja noidan veli. Sitten tuli maameren tarinat, ruohometsän kansa, ruusupensaan viisaat, ozin maat jne...Jokainen näistä oli vielä silloin tuore ja ainutlaatuinen. Örkit ja hobitit, elikkäs puolituiset on ihan oikeesti Tolkienin luomuksia ja rinnakkaismaailmat toi minusta kuvioihin D Wynne Jones noidan veljessä.

Jos haluaa kirjoittaa tuoretta fantasiaa on oltava lukenut ainakin nuo edelliset ja keksittävä jotakin, mitä niissä ei ole! Omat kansansa ja maailmansa kielinn, tai sitten skfin tyyliin tässä maailmassa, joko todellisuus rikkoen (Harry Potter, Alkumetsä Holdstock??), tai tiettyyn aikaa, sim tulevaisuus, tai menneisyys, sijoittuen...Hmm... Mission impossible? Mutta jään kaukokaipuuta tuntien odotuksen valtaan...